Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Miten tämä liittyy koulupsykologityöhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Opettajien vähättelevä ja ilkeämielinen suhtautuminen koulupsykologeja kohtaan taitaa olla osa syy siihen, että kukaan ei halua koulupsykologiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavat muualla 5000 e / kk
Koulu maksaisi 3000 e /kk ja osa-aikainen joten vielä pienempi palkka käytännössä ja kaikki pisteet eri kouluilla..
.
Tässä on syyMutta kun kuitenkin lain mukaan sellainen pitää koulussa olla ja näköjään rahalla sitten saisi, niin eikö käytännössä laki velvoita sitten siihen, että maksettaisiin sellaista palkkaa, että joku suostuisi kyseistä työtä tekemään?
ApTottakai. Sama koskee sairaanhoitajia, opettajia ja monia muita naisvaltaisia aloja. Ei saada riittävästi päteviä, mutta palkkoja ei nosteta. Naisethan tekee kutsumustyötä. Ja leikkauksia perutaan, kun ei saada leikkaussalia miehitettyä.
Onko siis olemassa joku laki opettajien määrästä tai sairaalan hoitajien määrästä? En ole kuullutkaan. Tai laki, joka kieltäisi epäpätevän toimimasta opettajan sijaisena? En ole kuullutkaan. Mutta sen sijaan on laki koulupsykologeista ja lasten oikeudesta päästä koulupsykologille tietyn ajan sisällä. Ja on laki joka joka kieltää jotain muun alan ihmistä toimimasta epäpätevänä psykologin sijaisena.
Vierailija kirjoitti:
psykologi kirjoitti:
Johtuu ihan työolojen mahdottomuudesta. Työalueet ovat valtavia ja sirpaleisia, useita kierrettäviä kouluja joista puuttuu usein mm. asianmukaiset työtilat. Työnkuva todella laaja ja työn vaativuus kova. Työn määrä valtava, jatkuva riittämättömyyden tunne. Erikoissairaanhoito ei vedä, joten perustasolla työskennellään hyvin haastavien asioiden kanssa. Tämä kaikki matalaan palkkaukseen yhdistettynä selittänee tilanteen.
t. psykologi toiselta sovellusalalta
En kyllä millään voi käsittää miten voi puuttua asianmukaiset työtilat. Uskon siis täysin mitä sanot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä nyt sentään asianmukainen työtila olisi ihan vähimmäisvaatimus, mikä työssä pitäisi olla olemassa. Joku suunnilleen 16-20 neliön koulupsykologin työhuone varmaan riittäisi? Miksi koulut ei anna psykologille sitten työhuonetta? Kai kaikki sentään sen tajuaa, että ei sitä työtä voi käytävällä, jumppasalissa tai jossain kellarin nurkassa voi tehdä.
Ap
Ei niitä tiloja riitä edes oppilaille. Resurssiopettajat, erityisopettajat ja S2-opettajat pitävät tuntinsa käytävällä, kun sitä tilaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Kaikki siivouskomerot yms. on muutettu jo pienluokkatiloiksi, henkilöstöhuoneet puolitettu jne. mutta mistäpä taiot lisää tilaa, kun sitä ei vaan ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykologi kirjoitti:
Johtuu ihan työolojen mahdottomuudesta. Työalueet ovat valtavia ja sirpaleisia, useita kierrettäviä kouluja joista puuttuu usein mm. asianmukaiset työtilat. Työnkuva todella laaja ja työn vaativuus kova. Työn määrä valtava, jatkuva riittämättömyyden tunne. Erikoissairaanhoito ei vedä, joten perustasolla työskennellään hyvin haastavien asioiden kanssa. Tämä kaikki matalaan palkkaukseen yhdistettynä selittänee tilanteen.
t. psykologi toiselta sovellusalalta
En kyllä millään voi käsittää miten voi puuttua asianmukaiset työtilat. Uskon siis täysin mitä sanot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä nyt sentään asianmukainen työtila olisi ihan vähimmäisvaatimus, mikä työssä pitäisi olla olemassa. Joku suunnilleen 16-20 neliön koulupsykologin työhuone varmaan riittäisi? Miksi koulut ei anna psykologille sitten työhuonetta? Kai kaikki sentään sen tajuaa, että ei sitä työtä voi käytävällä, jumppasalissa tai jossain kellarin nurkassa voi tehdä.
ApEi niitä tiloja riitä edes oppilaille. Resurssiopettajat, erityisopettajat ja S2-opettajat pitävät tuntinsa käytävällä, kun sitä tilaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Kaikki siivouskomerot yms. on muutettu jo pienluokkatiloiksi, henkilöstöhuoneet puolitettu jne. mutta mistäpä taiot lisää tilaa, kun sitä ei vaan ole?
Suomessa riittää lääniä. Aina voi rakentaa parakin. Eiköhän tuo ole tahtokysymys ja poliittinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykologi kirjoitti:
Johtuu ihan työolojen mahdottomuudesta. Työalueet ovat valtavia ja sirpaleisia, useita kierrettäviä kouluja joista puuttuu usein mm. asianmukaiset työtilat. Työnkuva todella laaja ja työn vaativuus kova. Työn määrä valtava, jatkuva riittämättömyyden tunne. Erikoissairaanhoito ei vedä, joten perustasolla työskennellään hyvin haastavien asioiden kanssa. Tämä kaikki matalaan palkkaukseen yhdistettynä selittänee tilanteen.
t. psykologi toiselta sovellusalalta
En kyllä millään voi käsittää miten voi puuttua asianmukaiset työtilat. Uskon siis täysin mitä sanot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä nyt sentään asianmukainen työtila olisi ihan vähimmäisvaatimus, mikä työssä pitäisi olla olemassa. Joku suunnilleen 16-20 neliön koulupsykologin työhuone varmaan riittäisi? Miksi koulut ei anna psykologille sitten työhuonetta? Kai kaikki sentään sen tajuaa, että ei sitä työtä voi käytävällä, jumppasalissa tai jossain kellarin nurkassa voi tehdä.
ApEi niitä tiloja riitä edes oppilaille. Resurssiopettajat, erityisopettajat ja S2-opettajat pitävät tuntinsa käytävällä, kun sitä tilaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Kaikki siivouskomerot yms. on muutettu jo pienluokkatiloiksi, henkilöstöhuoneet puolitettu jne. mutta mistäpä taiot lisää tilaa, kun sitä ei vaan ole?
Tämä on kyllä iso ongelma, jos koulussa ei tilaa oppilaille eikä millekään koulussa toimivalle ammattiryhmälle. Jos kerran kunnan lapsimäärä on noin paljon kasvanut, niin täytyy varmaan ihan rakentaa uusi koulu tai tehdä nykyiseen iso lisärakennus tai laajennusosio. Tahtokysymys tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Voisin ihan mutu-tuntumalla sanoa, että tältä palstalta et tuohon kysymykseen tule saamaan pätevää vastausta 🧐
Googlailin vähän.
Näyttää, että esim. Vantaalla puuttuu yli puolet koulupsykologeista. Eli jopa 16 puuttuu kokonaan, vain 14 on olemassa, pitäisi olla 30 yhteensä. Ja noilla psykologeilla, joita siellä on, niin osalla on jopa 2000 oppilasta yksin vastuullaan. https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/5363048
Hullua sanoisin. Ongelma on siis isompi kuin tätä aloitusta tehdessä edes tajusin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.
Nyt on kyllä pakko puolustaa opettajan hätää tässä asiassa. Opettajat ovat lasten mielenterveyden suhteen tällä hetkellä todella yksin, koska ei enää ole sitä "muuta tahoa". Siitähän tässä juuri keskustellaan, eikö niin, koulupsykologien puutteesta? Myös psykiatrinen sairaanhoito on täynnä, koululääkäriä ei ole, terveydenhoitaja on ollut kolme vuotta osan aikaa rokottamassa eikä siten enää oppilaiden käytössä.
Koulussa sitä vakavasti oireilevaa lasta ei kuitenkaan voi jättää hoitamatta, sillä koulu on ainoa taho, joka ei saa sanoa ettei meille mahdu tai emme pysty hoitamaan. Lapsen oikeus käydä koulua on äärimmäisen tärkeä perusoikeus, mutta se on tällä hetkellä rajussa ristiriidassa oikeuteen turvallisesta koulu- tai työpäivästä.
Opettajat arvostavat koulupsykologeja valtavasti ja toivovat kasvatuskumppanuuteen heiltä tukea. Resurssipulan vuoksi alkaa olla vaan melkoista harvinaisuutta saada psykologin konsultaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Voisin ihan mutu-tuntumalla sanoa, että tältä palstalta et tuohon kysymykseen tule saamaan pätevää vastausta 🧐
Miksi en? Täällä vauva-palatalla kirjoittelee myös koulupsykologeja, kuntien hallinnossa työskenteleviä, juristeja, lääkäreitä jne. Tähänkin keskusteluun on heitä osallistunut. Kyllä joku heistä hyvinkin voi osata sanoa asiaan pätevän vastauksen, kun työssään aika läheltä näitä asioita näkee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykologi kirjoitti:
Johtuu ihan työolojen mahdottomuudesta. Työalueet ovat valtavia ja sirpaleisia, useita kierrettäviä kouluja joista puuttuu usein mm. asianmukaiset työtilat. Työnkuva todella laaja ja työn vaativuus kova. Työn määrä valtava, jatkuva riittämättömyyden tunne. Erikoissairaanhoito ei vedä, joten perustasolla työskennellään hyvin haastavien asioiden kanssa. Tämä kaikki matalaan palkkaukseen yhdistettynä selittänee tilanteen.
t. psykologi toiselta sovellusalalta
En kyllä millään voi käsittää miten voi puuttua asianmukaiset työtilat. Uskon siis täysin mitä sanot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä nyt sentään asianmukainen työtila olisi ihan vähimmäisvaatimus, mikä työssä pitäisi olla olemassa. Joku suunnilleen 16-20 neliön koulupsykologin työhuone varmaan riittäisi? Miksi koulut ei anna psykologille sitten työhuonetta? Kai kaikki sentään sen tajuaa, että ei sitä työtä voi käytävällä, jumppasalissa tai jossain kellarin nurkassa voi tehdä.
ApEi niitä tiloja riitä edes oppilaille. Resurssiopettajat, erityisopettajat ja S2-opettajat pitävät tuntinsa käytävällä, kun sitä tilaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Kaikki siivouskomerot yms. on muutettu jo pienluokkatiloiksi, henkilöstöhuoneet puolitettu jne. mutta mistäpä taiot lisää tilaa, kun sitä ei vaan ole?
Samaan aikaan rakennetaan kouluja ilman väliseiniä. Äly hoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykologi kirjoitti:
Johtuu ihan työolojen mahdottomuudesta. Työalueet ovat valtavia ja sirpaleisia, useita kierrettäviä kouluja joista puuttuu usein mm. asianmukaiset työtilat. Työnkuva todella laaja ja työn vaativuus kova. Työn määrä valtava, jatkuva riittämättömyyden tunne. Erikoissairaanhoito ei vedä, joten perustasolla työskennellään hyvin haastavien asioiden kanssa. Tämä kaikki matalaan palkkaukseen yhdistettynä selittänee tilanteen.
t. psykologi toiselta sovellusalalta
En kyllä millään voi käsittää miten voi puuttua asianmukaiset työtilat. Uskon siis täysin mitä sanot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä nyt sentään asianmukainen työtila olisi ihan vähimmäisvaatimus, mikä työssä pitäisi olla olemassa. Joku suunnilleen 16-20 neliön koulupsykologin työhuone varmaan riittäisi? Miksi koulut ei anna psykologille sitten työhuonetta? Kai kaikki sentään sen tajuaa, että ei sitä työtä voi käytävällä, jumppasalissa tai jossain kellarin nurkassa voi tehdä.
ApEi niitä tiloja riitä edes oppilaille. Resurssiopettajat, erityisopettajat ja S2-opettajat pitävät tuntinsa käytävällä, kun sitä tilaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Kaikki siivouskomerot yms. on muutettu jo pienluokkatiloiksi, henkilöstöhuoneet puolitettu jne. mutta mistäpä taiot lisää tilaa, kun sitä ei vaan ole?
Suomessa riittää lääniä. Aina voi rakentaa parakin. Eiköhän tuo ole tahtokysymys ja poliittinen valinta.
Kontti pihaan https://vuokrakontti.fi/tuotteet/toimistokontti-20/?gclid=EAIaIQobChMI4…
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä saa isommalla palkalla terapoida pikkuvikaisia aikuisia itsetuhoisten sekoilevien teinien sijaan. Kumman työn itse valitsisit?
Olipas vähättelevästi sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Pieni apu olisi, jos kasvatuspsykologit olisivat päteviä koulupsykologeiksi. Itsellänikin psykologian (pitkälti samat kurssit, joita psykologiksi opiskelevatki käyvät) opintojen lisäksi kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa, mutta en ole pätevä erityisopettajaksi enkä koulupsykologiksi. Meitä on melko paljon, ja omasta tuttavapiiristä olisi moni valmis tekemään koulupsykologin hommia. Osaisimme ihan hyvin tehdä esimerkiksi autismi- ja adhd-testejä lapsille ja nuorille ja purkaa näin sumaa.
Tässäkin ketjussa on lueteltu järjetön määrä syitä, miksi se koulupsykologin työ on niin rankkaa, että siinä ei pysytä, kun saman rahan (ja paremman) saa muusta työstä. Mitäpä lottoat, olisiko niitä varsinaisia koulupsykologeja sitäkään vähää, jos vielä tuollaiset "helpommat" yksittäiset hommat siirrettäisiin pois koulupsykologeilta, ja sitten kuitenkin se koulupsykologi on se, jonka pitää kyetä tekemään se kokonaisarvio oppilaasta. Näin maallikkona en toki ymmärrä, miksi noin samankaltainen koulutus ei riitä koulupsykologin kelpoisuuteen, mutta takerrun nyt vaan tuohon, että kyllä nyt ainakin osa tehtävistä hoituisi, ja tuolla "ei-kelpaavalla"-koulutuksella oltaisiin valmiina hommiin.
Kun tää^ on vähän sama homma, kun sosionomit hinkuu sosiaalityöntekijöiden pallille. Varsinkin lastensuojelusta kuuluu todella huolestuttavaa, lapset joutuu oikeasti jonottamaan jo lastensuojelun asiakkuuteen, ja sitten kun se lopulta alkaa, jonotetaan niitä palveluja... Sossut on puun ja kuoren välissä, kun pitäisi voida myöntää palveluita, mutta niitä ei vaan ole myönnettäväksi. Asiakkaiden tilanteet vaan pahenee avun puuttuessa, eikä sossu pysty tekemään mitään. Eihän tuollaisessa työssä kestä henkisesti. Sossuja on vielä koulutettu niin paljon, että heittämällä olisi kaikki virat kunnallisella puolella täynnä, jos vaan työolot olisi kunnossa. Niin mitä usein tarjotaan ratkaisuksi siihen sossupulaankin? No siis hei kyllähän sosionomit nyt hoitais, joku pikakurssi korkeintaan niin saadaan sossunvirat täyteen.
Mä en oikeasti ymmärrä näitä ihmisiä, jotka melkein vastaavalla/alemmalla koulutuksella hinkuaa tekemään sitä hommaa, johon se oma koulutus ei ihan ole sopiva. Jos se hinku koulupsykologiksi tai vaikka sossuksi on niin kova, niin ei muuta kuin pyrkii opiskelemaan vaan, kyllä se paikka joskus irtoaa. Se voi vaan olla sitten vähän karu yllätys, että vaikka se työpaikka onkin valmistumisen jälkeen 100-varma, ja palkkakin vähän parempi, et sitä työtä enää haluakaan tehdä, kun ne työolot on yksinkertaisesti niin per sees tä. Pidän itse eettisesti vähän kyseenalaisena, jos joku esim. sen paremman palkan kanssa tekee sitä työtä ihan ilman mitään omantunnontuskia, vaikka näkee että asiakkaat on ihan heitteillä rakenteellisista syistä. Työssä käydään toki palkan takia, mutta on sillä työntekijällä ne eettiset ja moraalisetkin velvoitteet. Ja usein ainoa keino rivityöntekijällä on ns. äänestää jaloillaan, eli häipyä työstä, joka on eettisesti kyseenalaista.
Koko ajan pyritään näillä ongelma-aloilla (koulut, sosiaalityö, vaka, terveydenhuolto...) ratkomaan ongelmia sillä, että pätevyysvaatimuksia löyhennetään, että saadaan nyt edes joku sinne töihin hoitamaan hommaa. Itse näkisin että se on osa ongelmaa. Pikemminkin pitäisi tiukasti pitää kiinni vaatimuksista, mutta ne muut työolot olisi saatava kuntoon, ja tarpeeksi väkeä töihin. Kuka hullu lähtee koulupsykologiksi jos asiakkaita on joku 1000, ei omaa työhuonetta, pitää kulkea siirtymät omalla autolla, erikoissairaanhoito ja lastensuojelu ei kykene hoitamaan omaa tonttiaan, jatkuva riittämättömyyden tunne ja pelko asiakkaiden puolesta? Jos toinen vaihtoehto on oma siisti työhuone, vähemmän ongelmaiset asiakkaat, joita oikeasti ehtii auttaa, tehdä sen työnsä kunnolla. Vaikka tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa palkka olisi tuplat verrattuna jälkimmäiseen, uskallan kyllä väittää että jokainen valitsisi tuon jälkimmäisen työn.
Nii ja se raha. Siihenhän aina vedotaan. Miten ei tajuta, että sillä, että palkkaamalla yhden koulupsykologin sijaan kolme (joo, menee rahaa), säästettäisiin aivan varmasti sitten jostain muualta, kun niihin ongelmiin päästäisiin jo tarttumaan siellä ruohonjuuritasolla?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.
Nyt on kyllä pakko puolustaa opettajan hätää tässä asiassa. Opettajat ovat lasten mielenterveyden suhteen tällä hetkellä todella yksin, koska ei enää ole sitä "muuta tahoa". Siitähän tässä juuri keskustellaan, eikö niin, koulupsykologien puutteesta? Myös psykiatrinen sairaanhoito on täynnä, koululääkäriä ei ole, terveydenhoitaja on ollut kolme vuotta osan aikaa rokottamassa eikä siten enää oppilaiden käytössä.
Koulussa sitä vakavasti oireilevaa lasta ei kuitenkaan voi jättää hoitamatta, sillä koulu on ainoa taho, joka ei saa sanoa ettei meille mahdu tai emme pysty hoitamaan. Lapsen oikeus käydä koulua on äärimmäisen tärkeä perusoikeus, mutta se on tällä hetkellä rajussa ristiriidassa oikeuteen turvallisesta koulu- tai työpäivästä.
Opettajat arvostavat koulupsykologeja valtavasti ja toivovat kasvatuskumppanuuteen heiltä tukea. Resurssipulan vuoksi alkaa olla vaan melkoista harvinaisuutta saada psykologin konsultaatiota.
Käännät keskustelun opettajan työtaakasta jauhamiseen, kun täällä puhuttiin koulupsykologien puuttumisesta. Tietysti kaikki jotka ovat vastuussa lapsista olivat ne sitten psykologeja, sossuja tai opettajia kärsivät yhtä lailla tilanteesta. Ja tärkein kärsijä, jolla tässä keskustelussa ei ole sanavaltaa on lapsi.
Miksi pitää korostaa, että juuri opettaja on tässä kaikkein kovimmilla ja nostaa oma tehtävä jalustalle. Siitähän tässä opettajien esiintulossa taas on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.
Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄
Alue: Aihe vapaa
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.