Lue keskustelun säännöt.
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
Anteeksi, mutta missähän nämä psykologin ja lastensuojelun asiakkaat ovat sen suurimman osan päivästä? No, siellä luokassa! Miten ihmeessä kuvittelet, ettei se opettaja kohtaa juuri ne ongelmat siellä luokassa, jonka vuoksi se lpsi käy siellä psykologin luona??
Tässähän se nykyklulumaailman suurin ongelma on, vaikeasti oireilevat asiakkaat ovat siellä yleisopetuksessa ja opettajan pitäisi pärjätä yksin useamman oirehtijan kanssa joka päivä. Ohjeita tulee milloin mitäkin vippaskonstia, lyhennettyä päivää, sitä aun tätä sirkustemppua pitäisi tehdä kunkin psykologin asiakkaan kanssa, kun siltä psykologilta untohtuu, että ne asiakkaat on kerralla siellä luokassa ja niitä on jokaisella luokalla kourallinen, jolla kohta joku diagnoosi.
Opettaja työskentelee luokassa. Sen varmasti käsitit alalle hakeutuessasi. Vaihda alaa jos harmittaa. Turhaan psykologeja syytät inkluusiosta. Teillä on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Vastuusi koskee edelleen vain opettamista. Yhtään en arvosta itsensä ylentämistä ja muiden dissaamista opettajien taholta.
Opettajilla on tehty työaikaseurantaa. Oma päiväni pitkässä seurannassa oli keskimäärin 8,5 h päivä. Tiedän, että koulupsykologin päivä on lyhyempi. Joten jätä se opettajan haukkuminen. Jos lapsen etu kiinnostaa, koska tällä hetkellä opettajat ovat oikeasti niitä, jotka huolehtivat pahoinvoivista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KYLLÄ ei ENNEN ollut mitään psykolloogeja. Aina pärjättiin eikä itketty turhasta. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin 🤔🤣🤣
Kyllä jämpti on niin. Ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.
Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.
Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.
Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.
Eli kun ostopalvelupsykologeja ei enää aiota käyttää, niin entistä useammasta koulusta tulee puuttumaan psykologi.
No onpas järkevää.
Entäs lapsiparat? Eikö heillä ole mitään väliä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
Anteeksi, mutta missähän nämä psykologin ja lastensuojelun asiakkaat ovat sen suurimman osan päivästä? No, siellä luokassa! Miten ihmeessä kuvittelet, ettei se opettaja kohtaa juuri ne ongelmat siellä luokassa, jonka vuoksi se lpsi käy siellä psykologin luona??
Tässähän se nykyklulumaailman suurin ongelma on, vaikeasti oireilevat asiakkaat ovat siellä yleisopetuksessa ja opettajan pitäisi pärjätä yksin useamman oirehtijan kanssa joka päivä. Ohjeita tulee milloin mitäkin vippaskonstia, lyhennettyä päivää, sitä aun tätä sirkustemppua pitäisi tehdä kunkin psykologin asiakkaan kanssa, kun siltä psykologilta untohtuu, että ne asiakkaat on kerralla siellä luokassa ja niitä on jokaisella luokalla kourallinen, jolla kohta joku diagnoosi.
Opettaja työskentelee luokassa. Sen varmasti käsitit alalle hakeutuessasi. Vaihda alaa jos harmittaa. Turhaan psykologeja syytät inkluusiosta. Teillä on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Vastuusi koskee edelleen vain opettamista. Yhtään en arvosta itsensä ylentämistä ja muiden dissaamista opettajien taholta.
Opettajilla on tehty työaikaseurantaa. Oma päiväni pitkässä seurannassa oli keskimäärin 8,5 h päivä. Tiedän, että koulupsykologin päivä on lyhyempi. Joten jätä se opettajan haukkuminen. Jos lapsen etu kiinnostaa, koska tällä hetkellä opettajat ovat oikeasti niitä, jotka huolehtivat pahoinvoivista lapsista.
Ihan vilpitön kysymys sinulle opettaja. Jos keskustelu, kuten tämän aloituksen keskustelu, koskee jonkun ihan muun ammatin kuin opettajien työtä ja työolosuhteita, niin luuletko, että saat jotain sympatioita itsellesi tai opettajille siitä, että alat siinä keskustelussa valittamaan opettajien työn rankkuudesta ja valittamaan, että teillä opettajilla on kyllä asiat vielä huonommin?
Et saa sympatiaa. Ihmiset vain alkavat ajatella sinusta ja opettajista negatiivisesti.
Koulupsykologi joutuu tekemään erikoissairaanhoidon työtä, kun psykiatria ei vedä ja jonot ovat kuukausien pituisia. Palkkaus on kehno vastuuseen nähden. Jo työhuone voi olla kiven alla, ja vähintään sen joutuu monissa kouluissa jakamaan kuraattorin kanssa niin, että yhteistyö vaikeutuu selvästi, kun paikalla ollaan vuorotellen. Opettajat ovat vihaisia, kun koulupsykologi kehtaa vaatia heitä hoitamaan pedagogisen tuen kuntoon (vaikka vastuu resursseista on opetustoimella ja rehtorilla, ei sillä psykologilla). Elät oppilaiden keskellä sitä arkea; psykiatrialla se nuori tulee käymään ja lähtee pois, koululla hänen huono vointinsa näkyy joka päivä, ja joudut sanomaan että kattellaanpa ensi viikolla, tällä viikolla ei ole vapaita aikoja. Erikoissairaanhoidin kontakti on noin kerran kuussa ja osastojaksot lyhyitä; sieltä osastolta tömähdetään suoraan takaisin koululle. Tutkimusjonot ovat pitkiä, ja perheet tulevat hädissään lankoja pitkin, kun joutuu odottamaan kuukausia tai pahimmassa tapauksessa vuosia.
Lopputuloksena kierre, jossa vain vastavalmistuneet hakeutuvat paikkoihin. Työn vaativuus tekee työolot kamalaksi kokemattomalle, ja parin kuukauden sisään uusi työntekijä lopettaakin.
Jatkuva riittämättömyyden tunne; olin viime viikolla pari päivää sairaana, ja jokainen niistä peruutetuista nuorista olisi halunnut nähdä vielä ennen lomaa, mutta tilaa ei yksinkertaisesti kalenterissa ole.
Olen ollut reilu kolme vuotta koulupsykologi. Pidän työtäni tärkeänä ja merkityksellisenä ja olen siinä hemmetin hyvä, mutta tuskin enää ensi lukuvuonna olen näissä hommissa. Oma jaksaminen on niin koetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni apu olisi, jos kasvatuspsykologit olisivat päteviä koulupsykologeiksi. Itsellänikin psykologian (pitkälti samat kurssit, joita psykologiksi opiskelevatki käyvät) opintojen lisäksi kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa, mutta en ole pätevä erityisopettajaksi enkä koulupsykologiksi. Meitä on melko paljon, ja omasta tuttavapiiristä olisi moni valmis tekemään koulupsykologin hommia. Osaisimme ihan hyvin tehdä esimerkiksi autismi- ja adhd-testejä lapsille ja nuorille ja purkaa näin sumaa.
Niin ja luokanopet ja kirjastonhoitajat ja kaikki halukkaat voisi olla psykologeja. Miksi ihmeessä Valvira ei hyväksy? Psykologeilla on ne ammattityökäytännön kurssit (parivuotiset) sun tutkinnon päälle ja harjoittelut. Että ei ole sulla ihan sama koulutus.
Käy koulutus ja ole sitten psykologi! Ja ei, minä en itsekään ole mutta pari tuttua on.
Tuossa kyllä puhuttiin kasvatyspsykologiaa pääaineenaan lukeneita, joilla myös tutkintoon kuulunut erityispedagogiikkaa. Ei mistään kirjastonhoitajista (informaatioteknologia) tai luokanopettajista (kasvatustiede). Väheksyt ilmiselvästi esimerkiki erityisopettajien ammattitaitoa. Samanlailla ne samat adhd testit se eritysopettaja pystyy tekemään kuin luki ja matikkatestitkin.
Ihan vain mielenkiinnosta, miten paljon koulupsykologille kuuluu kasvatuspsykologiaa ja erityispedagogiikkaa? Tällä samalla mitä itse kuvasit yllä koulupsykologin ei siis pitäisi puuttua koulun järjestämään opetukseen millään tavoin, vaan keskittyä vain tukemaan henkistä olotilaa, koska pedagoginen pätevyys puuttuu koulupsykologilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.
Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄
Esimerkkejä? Eiköhän ole niin päin että opettajat pyrkivät siirtämään omat vastuunsa muille tahoille ja kun ne palautetaan opettajalle tulee paha mieli. Esimerkiksi sosiaalityöstä ei revetä asiakaslapsen viereen koulupäiväksi eikä kuljettamaan koulua vältteleviä aamuisin kouluun, vaikka se olisi opettajasta hyvä idea. Eri
- sairaalajaksolle ei oteta oppilasta, koska hoidolle ei katsota olevan vastetta, kun nuori kieltäytyy siitä. Sen sijaan oppilas käy koulua, heittelee tavaroita, uhkailee muita, käy päälle. Hoidosta saadaan kieltäytyä, mutta koulussa on pystyttävä olemaan.
- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyydetään
- tiedonvaihtoa ei ole, koska aina perätään tietosuojan perään. Kuitenkin laki sallii välttäämättömän tiedon siirtämisen. Joka ikinen kerta kuraattori, psykologi vastaa en voi kertoa, mutta heille pitäisi kertoa kaikki. Yritäpä siinä sitten oppitunnilla huomioida oppilas, kun et tiedä, mikä oppilasta vaivaa, kun sinulle ei sitä kerrota.
- kerrotaan, miten oppilaan kanssa pitäisi toimia, miten arkea helpottaa ja miten vähentää koulutöitä, mutta arvosanat eivät saisi laskea, vaikka käytännössä pitäisi saada tehdä helpommat kokeet tai kirjan kanssa.
- selitetään, että ei saisi jättää luokalle, vaan keksitään vaihtehtoisia tapoja kuten nykyään suosittu vsop-opetus, jossa puhdas nelosen rivillä ollut oppilas siirretäännvain luokalta eteenpäin. koska opoilasta alkaa muuten ahdistamaan ja lopetta koulun käynnin. Joo, parempi ratkaisu antaa oppilaan häiriköidä kavereiden kanssa, kunnes lopulta saa ero todistuksen kun päättötodistusta ei voida antaa
- opettajan siirtäessä vastuu oppilashuoltoryhmälle ja ennen kuin oppilaan kanssa yksikään keskustelee, aikaa on voinut mennä jo useampi kuukausi.Vaihda hyvä ihminen ammattia. Et selvästi tykkää työstäsi kun siinä on noin valtavasti sinua harmittavia asioita.
Sinuako ei harmittaisi, että taho, jolle asiat kuuluvat eivät niitä hoida?
Niin jos työssä on pahasti harmittavia asioita, niin kannattaa vaihtaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.
Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.
Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.
Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.
Eli kun ostopalvelupsykologeja ei enää aiota käyttää, niin entistä useammasta koulusta tulee puuttumaan psykologi.
No onpas järkevää.
Entäs lapsiparat? Eikö heillä ole mitään väliä.Ap
Tämä on just ihan järjetöntä, kun tutkimuksia voisi hyvin järjestää ostopalveluna. Mutta tavoitteena ei taida olla jonojen purkaminen tai lasten hyvinvointi vaan joku ihan muu. Tiedän lapsia, jotka ovat odottaneet apua vuosia! Juuri kun on pääsemässä koulupsykologin tutkimuksiin, psykologi lähtee ja sitten ollaan taas puoli vuotta ilman. Tilanne on monin paikoin kestämätön, eikä tätä ongelmaa edes haluta ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.
Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.
Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.
Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.
Eli kun ostopalvelupsykologeja ei enää aiota käyttää, niin entistä useammasta koulusta tulee puuttumaan psykologi.
No onpas järkevää.
Entäs lapsiparat? Eikö heillä ole mitään väliä.Ap
Jos tuossa päästään tavoitteeseen ja osopalvelupsykologit siirtyvät hyvinvointialueelle, niin sittenhän niitä koulupsykologeja on enemmän. Ostopalvelun käyttö on monella tavalla erittäin ongelmallista. Ensinnäkin se on kauhean kallista ja vaatii kauheasti omilta koulupsykologeilta. Yksityinen yleensä valitsee rusinat pullasta, eli juuri samoin, kuin ketjussa aiemmin mainittin, niin yksityinen tekee ne kaikista helpoimmat tutkimukset ja kaikki kakka jää "oikeille" koulupsykologeille. Viime vuonna oli juuri kysely, että onko kunnassa oltu tyytyväisiä ostopalvelun. Meidän hyvinvointialueeella lähes kaikilla oli ollut isoja ongelmia ostopalvelupsykologien kanssa.
Eli ihan sama juttu, kuin keikkalääkärien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä rakensitte tähän keskusteluun vastakkainasettelun koulupsykologi vs opettaja? Molemmat ovat tiukilla. Ja tämä ketju liittyy koulupsykologeihin, joiden tilanteesta herra paratkoon ei puhuta liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.
Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.
Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.
Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.
Eli kun ostopalvelupsykologeja ei enää aiota käyttää, niin entistä useammasta koulusta tulee puuttumaan psykologi.
No onpas järkevää.
Entäs lapsiparat? Eikö heillä ole mitään väliä.Ap
Jos tuossa päästään tavoitteeseen ja osopalvelupsykologit siirtyvät hyvinvointialueelle, niin sittenhän niitä koulupsykologeja on enemmän. Ostopalvelun käyttö on monella tavalla erittäin ongelmallista. Ensinnäkin se on kauhean kallista ja vaatii kauheasti omilta koulupsykologeilta. Yksityinen yleensä valitsee rusinat pullasta, eli juuri samoin, kuin ketjussa aiemmin mainittin, niin yksityinen tekee ne kaikista helpoimmat tutkimukset ja kaikki kakka jää "oikeille" koulupsykologeille. Viime vuonna oli juuri kysely, että onko kunnassa oltu tyytyväisiä ostopalvelun. Meidän hyvinvointialueeella lähes kaikilla oli ollut isoja ongelmia ostopalvelupsykologien kanssa.
Eli ihan sama juttu, kuin keikkalääkärien kanssa.
Eiköhän tämä mene niin, että loputkin psykologit lähtevät kouluilta, koska työt kaatuvat vain heidän niskaansa. Nämä opettajien vastaukset ovat erittöin kuvaavia siitä, millaista kouluilla on työskennellä, osa opettajista asenne psykologia kohtaan on juuri tuo. Ei enää ikinä koululle töihin. Ps. Itselläni oli sivuaineena erityispedagogiikka, josta suoritin cumu-opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
Anteeksi, mutta missähän nämä psykologin ja lastensuojelun asiakkaat ovat sen suurimman osan päivästä? No, siellä luokassa! Miten ihmeessä kuvittelet, ettei se opettaja kohtaa juuri ne ongelmat siellä luokassa, jonka vuoksi se lpsi käy siellä psykologin luona??
Tässähän se nykyklulumaailman suurin ongelma on, vaikeasti oireilevat asiakkaat ovat siellä yleisopetuksessa ja opettajan pitäisi pärjätä yksin useamman oirehtijan kanssa joka päivä. Ohjeita tulee milloin mitäkin vippaskonstia, lyhennettyä päivää, sitä aun tätä sirkustemppua pitäisi tehdä kunkin psykologin asiakkaan kanssa, kun siltä psykologilta untohtuu, että ne asiakkaat on kerralla siellä luokassa ja niitä on jokaisella luokalla kourallinen, jolla kohta joku diagnoosi.
Opettaja työskentelee luokassa. Sen varmasti käsitit alalle hakeutuessasi. Vaihda alaa jos harmittaa. Turhaan psykologeja syytät inkluusiosta. Teillä on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Vastuusi koskee edelleen vain opettamista. Yhtään en arvosta itsensä ylentämistä ja muiden dissaamista opettajien taholta.
Opettajilla on tehty työaikaseurantaa. Oma päiväni pitkässä seurannassa oli keskimäärin 8,5 h päivä. Tiedän, että koulupsykologin päivä on lyhyempi. Joten jätä se opettajan haukkuminen. Jos lapsen etu kiinnostaa, koska tällä hetkellä opettajat ovat oikeasti niitä, jotka huolehtivat pahoinvoivista lapsista.
Ihan vilpitön kysymys sinulle opettaja. Jos keskustelu, kuten tämän aloituksen keskustelu, koskee jonkun ihan muun ammatin kuin opettajien työtä ja työolosuhteita, niin luuletko, että saat jotain sympatioita itsellesi tai opettajille siitä, että alat siinä keskustelussa valittamaan opettajien työn rankkuudesta ja valittamaan, että teillä opettajilla on kyllä asiat vielä huonommin?
Et saa sympatiaa. Ihmiset vain alkavat ajatella sinusta ja opettajista negatiivisesti.
En kaipaa sympatiaa itselleni. Kaipaan tukea nuorille, ja tietoa vanhemmille siitä, mikä on totuus koulumaailmassa. Koulupsykologien virkojen täyttäminen on ihan ok juttu, mutta ongelmat ovat tällä hetkellä ihan eri suuruusluokkaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorten pahoinvointi on räjähtänyt käsiin. Mikään taho ei ota vastaan, eikä koulupsykologit ole tähän vastaus, koska he lähinnä tutkivat oppimisvaikeuksia, eivät hoida pahoinvoivia lapsia. Ainakaan niin, että se jotenkin riittäisi, vaikka psykologin virka olisikin täytetty.
Eli unohtakaa meidät opettajat, ihan vapaasti, mutta miettikää niitä lapsia. Haluatteko oikeasti, että tällä hetkellä ahdistuneen lapsen pääasiallisesta avusta vastaa ihminen, joka on lukenut pääaineenaan yliopistossa ruotsia tai kemiaa? Jos ette, pistetään nuorten mielenterveyspalvelut kuntoon nyt tänään.
Alkaen siitä, että jokaisella alle 25-vuotiaalla pitäisi olla oikeus päästä avun tarpeen arviointiin saman vuorokauden aikana. Ja hoitosuhde käynnistyisi samantien. Tällä hetkellä opettaja ja vanhemmat odottavat kuukausia ainoina ihmisinä, kun nuori puhuu itsemurhasta, ja hoitoon ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.
Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.
Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.
Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.
Eli kun ostopalvelupsykologeja ei enää aiota käyttää, niin entistä useammasta koulusta tulee puuttumaan psykologi.
No onpas järkevää.
Entäs lapsiparat? Eikö heillä ole mitään väliä.Ap
Jos tuossa päästään tavoitteeseen ja osopalvelupsykologit siirtyvät hyvinvointialueelle, niin sittenhän niitä koulupsykologeja on enemmän. Ostopalvelun käyttö on monella tavalla erittäin ongelmallista. Ensinnäkin se on kauhean kallista ja vaatii kauheasti omilta koulupsykologeilta. Yksityinen yleensä valitsee rusinat pullasta, eli juuri samoin, kuin ketjussa aiemmin mainittin, niin yksityinen tekee ne kaikista helpoimmat tutkimukset ja kaikki kakka jää "oikeille" koulupsykologeille. Viime vuonna oli juuri kysely, että onko kunnassa oltu tyytyväisiä ostopalvelun. Meidän hyvinvointialueeella lähes kaikilla oli ollut isoja ongelmia ostopalvelupsykologien kanssa.
Eli ihan sama juttu, kuin keikkalääkärien kanssa.
Eiköhän tämä mene niin, että loputkin psykologit lähtevät kouluilta, koska työt kaatuvat vain heidän niskaansa. Nämä opettajien vastaukset ovat erittöin kuvaavia siitä, millaista kouluilla on työskennellä, osa opettajista asenne psykologia kohtaan on juuri tuo. Ei enää ikinä koululle töihin. Ps. Itselläni oli sivuaineena erityispedagogiikka, josta suoritin cumu-opinnot.
Omasta mielestäni juuri tuon opettajien ja perheiden tilanteen jatkuva kohtaaminen ja jokapäiväinen valituksen ja huudon kuuleminen/lukeminen on se työn raskain osa. Päivästä menee helposti pari tuntia siihen, että puolustelee omaa työtään ja kuuntelee valitusta.
Lisätään siihen päälle esh:sta tulevat määräykset, esim. itsetuohoisuuden vuoksi koulupsykologin tavattava nuorta viikottain osastohoidon jälkeen. Tai tarvitaan pikavauhtia perustutkimukset jollekin hyvin koulussa suoriutuvalle, mutta mitään perustetta ei osata antaa miksi. Ne vaan pitää tehdä nyt, ennen terapian alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.
Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?
Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..
Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.
Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.
Ap
Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.
Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.
Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.
Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.
Eli kun ostopalvelupsykologeja ei enää aiota käyttää, niin entistä useammasta koulusta tulee puuttumaan psykologi.
No onpas järkevää.
Entäs lapsiparat? Eikö heillä ole mitään väliä.Ap
Jos tuossa päästään tavoitteeseen ja osopalvelupsykologit siirtyvät hyvinvointialueelle, niin sittenhän niitä koulupsykologeja on enemmän. Ostopalvelun käyttö on monella tavalla erittäin ongelmallista. Ensinnäkin se on kauhean kallista ja vaatii kauheasti omilta koulupsykologeilta. Yksityinen yleensä valitsee rusinat pullasta, eli juuri samoin, kuin ketjussa aiemmin mainittin, niin yksityinen tekee ne kaikista helpoimmat tutkimukset ja kaikki kakka jää "oikeille" koulupsykologeille. Viime vuonna oli juuri kysely, että onko kunnassa oltu tyytyväisiä ostopalvelun. Meidän hyvinvointialueeella lähes kaikilla oli ollut isoja ongelmia ostopalvelupsykologien kanssa.
Eli ihan sama juttu, kuin keikkalääkärien kanssa.
Nähdäkseni ei ole mitään syytä olettaa, että ostopalvelupsykologit siirtyisi palkkatyöhön hyvinvointialueille. Siis mikäli hyvinvointialueiden palkkaa ei samalla merkittävästi nosteta ja työolosuhteita paranneta. He vain siirtyy pitämään privaattipraktiikkaa vaikkapa lääkärikeskuksiin, ja varakkaat sitten ostaa heiltä yksityisesti tutkimukset lapsilleen. Tai sitten he siirtyvät toiselle sovellusalueelle, psykologeille kyllä töitä riittää vaikka ei koulupsykologiksi suostukaan.
Opettajien olisi myös hyvä ymmärtää, että koulupsykologi ei tee päivystystyötä. Jos lapsi tai nuori on akuutisti itsetuhoinen, riehuu, satuttaa itseään tai toisia, on oikea osoite ambulanssin tai vanhemman toimittamana päivystykseen. Jos vanhempi ei ole halukas yhteistyöhön, niin yhteys sosiaalipäivystykseen.
On ihan totta, etteivät psyykkiset ongelmat ole opettajien hoidettavissa, ja he sitä oireilua joutuvat katsomaan. Mutta on turhaa kiukutella siitä, ettei se psykologi tai kuraattori juokse viivana paikalle, kun jollain on tilanne päällä. Aivan muut tahot tekevät akuuttityötä.
Ylipäätään kouluissa aina välillä nousee esiin sellainen "tämän nuoren asiat pitää nyt hoitaa heti ja MAR-palaveri pitää järjestyä mielellään eilen" -paniikki. Sitten palaverissa todetaan, että aloitetaan kuraattorin tai psykologin asiakkuus ja kaikki rauhoittuvat, vaikka tilanne jatkuu ihan samanlaisena kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä rakensitte tähän keskusteluun vastakkainasettelun koulupsykologi vs opettaja? Molemmat ovat tiukilla. Ja tämä ketju liittyy koulupsykologeihin, joiden tilanteesta herra paratkoon ei puhuta liikaa.
Samaa mietin. En käsitä miksi opettajat haluavat rakentaa vastakkainasettelua ja hämärryttää keskustelua pois koulupsykologien työstä kohti opettajien työtä. Mitä se palvelee? Oppilaitako? Ei taida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
Anteeksi, mutta missähän nämä psykologin ja lastensuojelun asiakkaat ovat sen suurimman osan päivästä? No, siellä luokassa! Miten ihmeessä kuvittelet, ettei se opettaja kohtaa juuri ne ongelmat siellä luokassa, jonka vuoksi se lpsi käy siellä psykologin luona??
Tässähän se nykyklulumaailman suurin ongelma on, vaikeasti oireilevat asiakkaat ovat siellä yleisopetuksessa ja opettajan pitäisi pärjätä yksin useamman oirehtijan kanssa joka päivä. Ohjeita tulee milloin mitäkin vippaskonstia, lyhennettyä päivää, sitä aun tätä sirkustemppua pitäisi tehdä kunkin psykologin asiakkaan kanssa, kun siltä psykologilta untohtuu, että ne asiakkaat on kerralla siellä luokassa ja niitä on jokaisella luokalla kourallinen, jolla kohta joku diagnoosi.
Opettaja työskentelee luokassa. Sen varmasti käsitit alalle hakeutuessasi. Vaihda alaa jos harmittaa. Turhaan psykologeja syytät inkluusiosta. Teillä on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Vastuusi koskee edelleen vain opettamista. Yhtään en arvosta itsensä ylentämistä ja muiden dissaamista opettajien taholta.
Opettajilla on tehty työaikaseurantaa. Oma päiväni pitkässä seurannassa oli keskimäärin 8,5 h päivä. Tiedän, että koulupsykologin päivä on lyhyempi. Joten jätä se opettajan haukkuminen. Jos lapsen etu kiinnostaa, koska tällä hetkellä opettajat ovat oikeasti niitä, jotka huolehtivat pahoinvoivista lapsista.
Ihan vilpitön kysymys sinulle opettaja. Jos keskustelu, kuten tämän aloituksen keskustelu, koskee jonkun ihan muun ammatin kuin opettajien työtä ja työolosuhteita, niin luuletko, että saat jotain sympatioita itsellesi tai opettajille siitä, että alat siinä keskustelussa valittamaan opettajien työn rankkuudesta ja valittamaan, että teillä opettajilla on kyllä asiat vielä huonommin?
Et saa sympatiaa. Ihmiset vain alkavat ajatella sinusta ja opettajista negatiivisesti.
En kaipaa sympatiaa itselleni. Kaipaan tukea nuorille, ja tietoa vanhemmille siitä, mikä on totuus koulumaailmassa. Koulupsykologien virkojen täyttäminen on ihan ok juttu, mutta ongelmat ovat tällä hetkellä ihan eri suuruusluokkaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorten pahoinvointi on räjähtänyt käsiin. Mikään taho ei ota vastaan, eikä koulupsykologit ole tähän vastaus, koska he lähinnä tutkivat oppimisvaikeuksia, eivät hoida pahoinvoivia lapsia. Ainakaan niin, että se jotenkin riittäisi, vaikka psykologin virka olisikin täytetty.
Eli unohtakaa meidät opettajat, ihan vapaasti, mutta miettikää niitä lapsia. Haluatteko oikeasti, että tällä hetkellä ahdistuneen lapsen pääasiallisesta avusta vastaa ihminen, joka on lukenut pääaineenaan yliopistossa ruotsia tai kemiaa? Jos ette, pistetään nuorten mielenterveyspalvelut kuntoon nyt tänään.
Alkaen siitä, että jokaisella alle 25-vuotiaalla pitäisi olla oikeus päästä avun tarpeen arviointiin saman vuorokauden aikana. Ja hoitosuhde käynnistyisi samantien. Tällä hetkellä opettaja ja vanhemmat odottavat kuukausia ainoina ihmisinä, kun nuori puhuu itsemurhasta, ja hoitoon ei pääse.
Sinun kommentit on ihan todella raskaita keskustelun kannalta. Nyt heittäydyt marttyyriksi ja uhriudut.
Ja onko se sinulta jotenkin pois, että kerrankin keskustellaan koulupsykologeista. Vai miksi siirrät koko ajan sitä keskustelua opettajiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä rakensitte tähän keskusteluun vastakkainasettelun koulupsykologi vs opettaja? Molemmat ovat tiukilla. Ja tämä ketju liittyy koulupsykologeihin, joiden tilanteesta herra paratkoon ei puhuta liikaa.
Samaa mietin. En käsitä miksi opettajat haluavat rakentaa vastakkainasettelua ja hämärryttää keskustelua pois koulupsykologien työstä kohti opettajien työtä. Mitä se palvelee? Oppilaitako? Ei taida.
Minusta vastaus aloittajan kysymykseen on raha. Keskustelun laajentamiseksi on minusta mielekästä pohtia esim tätä eri tavoin nostettua teemaa siitä, mitä muuta lasten tueksi voisi kouluun tuoda.
Psykologi tekee tutkimukset ja lapsi saa paperit. Olisi tärkeää ja lainmukaista, että tämä tapahtuisi nopeasti.
Mutta mitä sitten tehdään?
Kokemukseni mukaan koulupsykologin osuus loppuu yleensä siihen. Onko tämä tarkoitus tai tarkoituksenmukaista? Johtuuko osaamisesta vai resursseista vai tehtävänmäärittelystä?
Olisihan se kiva, jos siitä paperista olisi joku ottamassa koppia (open lisäksi). Että diagnoosi ei olisikaan se prosessin päätepiste vaan tuen alku.
Missä muualla siis on pulaa tekijöistä, kuin psykologipalveluissa? Vai olisiko heidän myös voitava osallistua asioiden parantamiseen ongelmien tunnistamisen lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavat muualla 5000 e / kk
Koulu maksaisi 3000 e /kk ja osa-aikainen joten vielä pienempi palkka käytännössä ja kaikki pisteet eri kouluilla..
.
Tässä on syyMutta kun kuitenkin lain mukaan sellainen pitää koulussa olla ja näköjään rahalla sitten saisi, niin eikö käytännössä laki velvoita sitten siihen, että maksettaisiin sellaista palkkaa, että joku suostuisi kyseistä työtä tekemään?
Ap
Lain mukaan meidänkin ammattiopiston osastolla pitäisi olla yksi opettaja enemmän. Ei ole viimeiseen 17 vuoteen näkynyt.
Niin ja luokanopet ja kirjastonhoitajat ja kaikki halukkaat voisi olla psykologeja. Miksi ihmeessä Valvira ei hyväksy? Psykologeilla on ne ammattityökäytännön kurssit (parivuotiset) sun tutkinnon päälle ja harjoittelut. Että ei ole sulla ihan sama koulutus.
Käy koulutus ja ole sitten psykologi! Ja ei, minä en itsekään ole mutta pari tuttua on.