Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni apu olisi, jos kasvatuspsykologit olisivat päteviä koulupsykologeiksi. Itsellänikin psykologian (pitkälti samat kurssit, joita psykologiksi opiskelevatki käyvät) opintojen lisäksi kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa, mutta en ole pätevä erityisopettajaksi enkä koulupsykologiksi. Meitä on melko paljon, ja omasta tuttavapiiristä olisi moni valmis tekemään koulupsykologin hommia. Osaisimme ihan hyvin tehdä esimerkiksi autismi- ja adhd-testejä lapsille ja nuorille ja purkaa näin sumaa.

Tässäkin ketjussa on lueteltu järjetön määrä syitä, miksi se koulupsykologin työ on niin rankkaa, että siinä ei pysytä, kun saman rahan (ja paremman) saa muusta työstä. Mitäpä lottoat, olisiko niitä varsinaisia koulupsykologeja sitäkään vähää, jos vielä tuollaiset "helpommat" yksittäiset hommat siirrettäisiin pois koulupsykologeilta, ja sitten kuitenkin se koulupsykologi on se, jonka pitää kyetä tekemään se kokonaisarvio oppilaasta. Näin maallikkona en toki ymmärrä, miksi noin samankaltainen koulutus ei riitä koulupsykologin kelpoisuuteen, mutta takerrun nyt vaan tuohon, että kyllä nyt ainakin osa tehtävistä hoituisi, ja tuolla "ei-kelpaavalla"-koulutuksella oltaisiin valmiina hommiin.

Kun tää^ on vähän sama homma, kun sosionomit hinkuu sosiaalityöntekijöiden pallille. Varsinkin lastensuojelusta kuuluu todella huolestuttavaa, lapset joutuu oikeasti jonottamaan jo lastensuojelun asiakkuuteen, ja sitten kun se lopulta alkaa, jonotetaan niitä palveluja... Sossut on puun ja kuoren välissä, kun pitäisi voida myöntää palveluita, mutta niitä ei vaan ole myönnettäväksi. Asiakkaiden tilanteet vaan pahenee avun puuttuessa, eikä sossu pysty tekemään mitään. Eihän tuollaisessa työssä kestä henkisesti. Sossuja on vielä koulutettu niin paljon, että heittämällä olisi kaikki virat kunnallisella puolella täynnä, jos vaan työolot olisi kunnossa. Niin mitä usein tarjotaan ratkaisuksi siihen sossupulaankin? No siis hei kyllähän sosionomit nyt hoitais, joku pikakurssi korkeintaan niin saadaan sossunvirat täyteen.

Mä en oikeasti ymmärrä näitä ihmisiä, jotka melkein vastaavalla/alemmalla koulutuksella hinkuaa tekemään sitä hommaa, johon se oma koulutus ei ihan ole sopiva. Jos se hinku koulupsykologiksi tai vaikka sossuksi on niin kova, niin ei muuta kuin pyrkii opiskelemaan vaan, kyllä se paikka joskus irtoaa. Se voi vaan olla sitten vähän karu yllätys, että vaikka se työpaikka onkin valmistumisen jälkeen 100-varma, ja palkkakin vähän parempi, et sitä työtä enää haluakaan tehdä, kun ne työolot on yksinkertaisesti niin per sees tä. Pidän itse eettisesti vähän kyseenalaisena, jos joku esim. sen paremman palkan kanssa tekee sitä työtä ihan ilman mitään omantunnontuskia, vaikka näkee että asiakkaat on ihan heitteillä rakenteellisista syistä. Työssä käydään toki palkan takia, mutta on sillä työntekijällä ne eettiset ja moraalisetkin velvoitteet. Ja usein ainoa keino rivityöntekijällä on ns. äänestää jaloillaan, eli häipyä työstä, joka on eettisesti kyseenalaista.

Koko ajan pyritään näillä ongelma-aloilla (koulut, sosiaalityö, vaka, terveydenhuolto...) ratkomaan ongelmia sillä, että pätevyysvaatimuksia löyhennetään, että saadaan nyt edes joku sinne töihin hoitamaan hommaa. Itse näkisin että se on osa ongelmaa. Pikemminkin pitäisi tiukasti pitää kiinni vaatimuksista, mutta ne muut työolot olisi saatava kuntoon, ja tarpeeksi väkeä töihin. Kuka hullu lähtee koulupsykologiksi jos asiakkaita on joku 1000, ei omaa työhuonetta, pitää kulkea siirtymät omalla autolla, erikoissairaanhoito ja lastensuojelu ei kykene hoitamaan omaa tonttiaan, jatkuva riittämättömyyden tunne ja pelko asiakkaiden puolesta? Jos toinen vaihtoehto on oma siisti työhuone, vähemmän ongelmaiset asiakkaat, joita oikeasti ehtii auttaa, tehdä sen työnsä kunnolla. Vaikka tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa palkka olisi tuplat verrattuna jälkimmäiseen, uskallan kyllä väittää että jokainen valitsisi tuon jälkimmäisen työn.

Nii ja se raha. Siihenhän aina vedotaan. Miten ei tajuta, että sillä, että palkkaamalla yhden koulupsykologin sijaan kolme (joo, menee rahaa), säästettäisiin aivan varmasti sitten jostain muualta, kun niihin ongelmiin päästäisiin jo tarttumaan siellä ruohonjuuritasolla?!

Paljon viisautta tässä kommentissa.

Tuli mieleen oma työpaikkani, terveydenhuoltoalalla. Meille oli vaikea saada rekryttyä kokeneita lääkäreitä, koska työ on aika vaativaa, rankkaa ja vastuullista, palkka ei alaan nähden oli kovin suuri ja vastuualueet on isoja eli työmäärä on suuri.

No joku johdosta keksi kuningasidean: palkataan liuta kokemattomia ja/tai ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä hoitamaan ne helpoimmat potilaat ja helpoimmat eli kevyimmät lääkärin työt. Ja talon konkarilääkärit siirretään hoitamaan pelkkää raskainta ja vaativinta ja vastuullisinta osuutta potilastyöstä. No, näin siis tehtiin, vaikka moni työntekijä varoitteli, että ei ole hyvä idea. Lopputulos oli, että konkarilääkärit alkoi irtisanoutumaan. Ei heitä kiinnostanut tehdä pelkkää sitä rankinta lääkärin työtä isolla työmäärällä. Menivät muualle, missä sai tehdä monipuolisesti kaikkea ja vaikuttaa työnsä sisältöön ja työmäärään. Oikeasti alunperin olisi pitänyt parantaa konkarilääkärien työoloja, pienentää vastuualueita ja korottaa vähän palkkaa, niin olisi saatu rekryttyä niitä kokeneita lääkäreitä lisää ja pidettyä myös nykyiset talossa.

KYLLÄ ei ENNEN ollut mitään psykolloogeja. Aina pärjättiin eikä itketty turhasta. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin 🤔🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Nyt on kyllä pakko puolustaa opettajan hätää tässä asiassa. Opettajat ovat lasten mielenterveyden suhteen tällä hetkellä todella yksin, koska ei enää ole sitä "muuta tahoa". Siitähän tässä juuri keskustellaan, eikö niin, koulupsykologien puutteesta? Myös psykiatrinen sairaanhoito on täynnä, koululääkäriä ei ole, terveydenhoitaja on ollut kolme vuotta osan aikaa rokottamassa eikä siten enää oppilaiden käytössä.

Koulussa sitä vakavasti oireilevaa lasta ei kuitenkaan voi jättää hoitamatta, sillä koulu on ainoa taho, joka ei saa sanoa ettei meille mahdu tai emme pysty hoitamaan. Lapsen oikeus käydä koulua on äärimmäisen tärkeä perusoikeus, mutta se on tällä hetkellä rajussa ristiriidassa oikeuteen turvallisesta koulu- tai työpäivästä.

Opettajat arvostavat koulupsykologeja valtavasti ja toivovat kasvatuskumppanuuteen heiltä tukea. Resurssipulan vuoksi alkaa olla vaan melkoista harvinaisuutta saada psykologin konsultaatiota.

Käännät keskustelun opettajan työtaakasta jauhamiseen, kun täällä puhuttiin koulupsykologien puuttumisesta. Tietysti kaikki jotka ovat vastuussa lapsista olivat ne sitten psykologeja, sossuja tai opettajia kärsivät yhtä lailla tilanteesta. Ja tärkein kärsijä, jolla tässä keskustelussa ei ole sanavaltaa on lapsi.

Miksi pitää korostaa, että juuri opettaja on tässä kaikkein kovimmilla ja nostaa oma tehtävä jalustalle. Siitähän tässä opettajien esiintulossa taas on kyse.

Touché.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

Anteeksi, mutta missähän nämä psykologin ja lastensuojelun asiakkaat ovat sen suurimman osan päivästä? No, siellä luokassa! Miten ihmeessä kuvittelet, ettei se opettaja kohtaa juuri ne ongelmat siellä luokassa, jonka vuoksi se lpsi käy siellä psykologin luona??

Tässähän se nykyklulumaailman suurin ongelma on, vaikeasti oireilevat asiakkaat ovat siellä yleisopetuksessa ja opettajan pitäisi pärjätä yksin useamman oirehtijan kanssa joka päivä. Ohjeita tulee milloin mitäkin vippaskonstia, lyhennettyä päivää, sitä aun tätä sirkustemppua pitäisi tehdä kunkin psykologin asiakkaan kanssa, kun siltä psykologilta untohtuu, että ne asiakkaat on kerralla siellä luokassa ja niitä on jokaisella luokalla kourallinen, jolla kohta joku diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄

Esimerkkejä? Eiköhän ole niin päin että opettajat pyrkivät siirtämään omat vastuunsa muille tahoille ja kun ne palautetaan opettajalle tulee paha mieli. Esimerkiksi sosiaalityöstä ei revetä asiakaslapsen viereen koulupäiväksi eikä kuljettamaan koulua vältteleviä aamuisin kouluun, vaikka se olisi opettajasta hyvä idea. Eri

Vierailija kirjoitti:

KYLLÄ ei ENNEN ollut mitään psykolloogeja. Aina pärjättiin eikä itketty turhasta. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin 🤔🤣🤣

Eli jos sinun lapsella olisi oppimisvaikeuksia tai mielenterveysoireilua, niin sinusta olisi ihan ok, että hän ei saisi niihin koskaan mitään apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Nyt on kyllä pakko puolustaa opettajan hätää tässä asiassa. Opettajat ovat lasten mielenterveyden suhteen tällä hetkellä todella yksin, koska ei enää ole sitä "muuta tahoa". Siitähän tässä juuri keskustellaan, eikö niin, koulupsykologien puutteesta? Myös psykiatrinen sairaanhoito on täynnä, koululääkäriä ei ole, terveydenhoitaja on ollut kolme vuotta osan aikaa rokottamassa eikä siten enää oppilaiden käytössä.

Koulussa sitä vakavasti oireilevaa lasta ei kuitenkaan voi jättää hoitamatta, sillä koulu on ainoa taho, joka ei saa sanoa ettei meille mahdu tai emme pysty hoitamaan. Lapsen oikeus käydä koulua on äärimmäisen tärkeä perusoikeus, mutta se on tällä hetkellä rajussa ristiriidassa oikeuteen turvallisesta koulu- tai työpäivästä.

Opettajat arvostavat koulupsykologeja valtavasti ja toivovat kasvatuskumppanuuteen heiltä tukea. Resurssipulan vuoksi alkaa olla vaan melkoista harvinaisuutta saada psykologin konsultaatiota.

Käännät keskustelun opettajan työtaakasta jauhamiseen, kun täällä puhuttiin koulupsykologien puuttumisesta. Tietysti kaikki jotka ovat vastuussa lapsista olivat ne sitten psykologeja, sossuja tai opettajia kärsivät yhtä lailla tilanteesta. Ja tärkein kärsijä, jolla tässä keskustelussa ei ole sanavaltaa on lapsi.

Miksi pitää korostaa, että juuri opettaja on tässä kaikkein kovimmilla ja nostaa oma tehtävä jalustalle. Siitähän tässä opettajien esiintulossa taas on kyse.

No ei ole, vaan virheellisen tiedon korjaamisesta. Tuolla joku väitti, että luokassa on vain 1-2 ongelmaista lasta kerrallaan. Tai että opettajan tarvitsee vain opettaa. Kumpikaan ei ole totta. Kyllä sen saa sanoa ääneen.

Kyse on joka tapauksessa samasta ongelmasta. Koulun ongelmiin ei olla valmiita laittamaan rahaa. Ja kyllä. Psykologi voi sanoa, että hänellä on nyt ruokatunti. Se, jolle viiltelystä puhuva syömättömyyden takia pyörtyilevä lapsi jää käsiin, on opettaja. Ja jolle nuorisovastaanotto sanoo, että on täyttä, ja jolle lastensuojelu sanoo, että ei kuulu heille. Ja kun ope kuulee, että lapsi vietiin ensiapuun juuri ja juuri elossa, opettaja yrittää hengittää viikinloppuna. Siihen lähinnä riittää voimat.

Jos tätä ei sinusta saa sanoa ääneen, et tiedä, mistä puhut. Psykologin ajat menee erilaisiin tutkimuksiin. Lasten rajun pahoinvoinnin kantavat tällä hetkellä opettajat. Ilman asiaan liittyvää koulutusta, ja tukea.

Vanhemmilla on oikeus tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

Anteeksi, mutta missähän nämä psykologin ja lastensuojelun asiakkaat ovat sen suurimman osan päivästä? No, siellä luokassa! Miten ihmeessä kuvittelet, ettei se opettaja kohtaa juuri ne ongelmat siellä luokassa, jonka vuoksi se lpsi käy siellä psykologin luona??

Tässähän se nykyklulumaailman suurin ongelma on, vaikeasti oireilevat asiakkaat ovat siellä yleisopetuksessa ja opettajan pitäisi pärjätä yksin useamman oirehtijan kanssa joka päivä. Ohjeita tulee milloin mitäkin vippaskonstia, lyhennettyä päivää, sitä aun tätä sirkustemppua pitäisi tehdä kunkin psykologin asiakkaan kanssa, kun siltä psykologilta untohtuu, että ne asiakkaat on kerralla siellä luokassa ja niitä on jokaisella luokalla kourallinen, jolla kohta joku diagnoosi.

Opettaja työskentelee luokassa. Sen varmasti käsitit alalle hakeutuessasi. Vaihda alaa jos harmittaa. Turhaan psykologeja syytät inkluusiosta. Teillä on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Vastuusi koskee edelleen vain opettamista. Yhtään en arvosta itsensä ylentämistä ja muiden dissaamista opettajien taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Nyt on kyllä pakko puolustaa opettajan hätää tässä asiassa. Opettajat ovat lasten mielenterveyden suhteen tällä hetkellä todella yksin, koska ei enää ole sitä "muuta tahoa". Siitähän tässä juuri keskustellaan, eikö niin, koulupsykologien puutteesta? Myös psykiatrinen sairaanhoito on täynnä, koululääkäriä ei ole, terveydenhoitaja on ollut kolme vuotta osan aikaa rokottamassa eikä siten enää oppilaiden käytössä.

Koulussa sitä vakavasti oireilevaa lasta ei kuitenkaan voi jättää hoitamatta, sillä koulu on ainoa taho, joka ei saa sanoa ettei meille mahdu tai emme pysty hoitamaan. Lapsen oikeus käydä koulua on äärimmäisen tärkeä perusoikeus, mutta se on tällä hetkellä rajussa ristiriidassa oikeuteen turvallisesta koulu- tai työpäivästä.

Opettajat arvostavat koulupsykologeja valtavasti ja toivovat kasvatuskumppanuuteen heiltä tukea. Resurssipulan vuoksi alkaa olla vaan melkoista harvinaisuutta saada psykologin konsultaatiota.

Käännät keskustelun opettajan työtaakasta jauhamiseen, kun täällä puhuttiin koulupsykologien puuttumisesta. Tietysti kaikki jotka ovat vastuussa lapsista olivat ne sitten psykologeja, sossuja tai opettajia kärsivät yhtä lailla tilanteesta. Ja tärkein kärsijä, jolla tässä keskustelussa ei ole sanavaltaa on lapsi.

Miksi pitää korostaa, että juuri opettaja on tässä kaikkein kovimmilla ja nostaa oma tehtävä jalustalle. Siitähän tässä opettajien esiintulossa taas on kyse.

No ei ole, vaan virheellisen tiedon korjaamisesta. Tuolla joku väitti, että luokassa on vain 1-2 ongelmaista lasta kerrallaan. Tai että opettajan tarvitsee vain opettaa. Kumpikaan ei ole totta. Kyllä sen saa sanoa ääneen.

Kyse on joka tapauksessa samasta ongelmasta. Koulun ongelmiin ei olla valmiita laittamaan rahaa. Ja kyllä. Psykologi voi sanoa, että hänellä on nyt ruokatunti. Se, jolle viiltelystä puhuva syömättömyyden takia pyörtyilevä lapsi jää käsiin, on opettaja. Ja jolle nuorisovastaanotto sanoo, että on täyttä, ja jolle lastensuojelu sanoo, että ei kuulu heille. Ja kun ope kuulee, että lapsi vietiin ensiapuun juuri ja juuri elossa, opettaja yrittää hengittää viikinloppuna. Siihen lähinnä riittää voimat.

Jos tätä ei sinusta saa sanoa ääneen, et tiedä, mistä puhut. Psykologin ajat menee erilaisiin tutkimuksiin. Lasten rajun pahoinvoinnin kantavat tällä hetkellä opettajat. Ilman asiaan liittyvää koulutusta, ja tukea.

Vanhemmilla on oikeus tietää.

Lopeta sinun omasta opettajan työstä valittaminen tässä ketjussa. Nolaat itsesi tuolla vain. Tämä ketju ei käsittele opettajan työtä. Aloita aiheesta eri ketju. Ja jos sinua häiritsee se, että psykologien ammattiliitto on saanut neuvoteltua psykologeille palkattoman 30 min ruokatauon, joka ei ole työaikaa, niin valita asiasta omaan ammattiliittoisi ja pyydä heitä neuvottelemaan teidän tessiin sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄

Esimerkkejä? Eiköhän ole niin päin että opettajat pyrkivät siirtämään omat vastuunsa muille tahoille ja kun ne palautetaan opettajalle tulee paha mieli. Esimerkiksi sosiaalityöstä ei revetä asiakaslapsen viereen koulupäiväksi eikä kuljettamaan koulua vältteleviä aamuisin kouluun, vaikka se olisi opettajasta hyvä idea. Eri

Onkonse sinusta siis opettajan työnkuvaa?

Kuljettaa yksittäistä lasta aamuisin kouluun ja istua tämän lapsen vieressä koulupäivät?

Vierailija kirjoitti:

Psykologeja koulutetaan liian vähän. Niistä on pulaa kaikkialla.

Tarvittaisiin poliittista päätöstä tuplata tai nelinkertaistaa opiskelijamäärät, mutta sitten psykologeista ei kilpailtaisi nostamalla palkkoja ja sen vuoksi psykologiliitto vastustaa koulutuspaikkojen määrän nostoa. 

Jos toimittais puhtaassa markkinataloudessa niin psykologien palkat hipois lääkäreiden palkkoja.

Opiskelijamääriä on nostettu rajusti. Mutta monet psykologit vaihtavat tai vaihtamassa alaa, koska työ on hyvin kuormittavaa ja vaatii paljon erityisosaamista, ja palkka siihen nähden pieni, työolosuhteet ja edut huonoja usein.

Vierailija kirjoitti:

psykologi kirjoitti:

Johtuu ihan työolojen mahdottomuudesta. Työalueet ovat valtavia ja sirpaleisia, useita kierrettäviä kouluja joista puuttuu usein mm. asianmukaiset työtilat. Työnkuva todella laaja ja työn vaativuus kova. Työn määrä valtava, jatkuva riittämättömyyden tunne. Erikoissairaanhoito ei vedä, joten perustasolla työskennellään hyvin haastavien asioiden kanssa. Tämä kaikki matalaan palkkaukseen yhdistettynä selittänee tilanteen. 

t. psykologi toiselta sovellusalalta

En kyllä millään voi käsittää miten voi puuttua asianmukaiset työtilat. Uskon siis täysin mitä sanot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Kyllä nyt sentään asianmukainen työtila olisi ihan vähimmäisvaatimus, mikä työssä pitäisi olla olemassa. Joku suunnilleen 16-20 neliön koulupsykologin työhuone varmaan riittäisi? Miksi koulut ei anna psykologille sitten työhuonetta? Kai kaikki sentään sen tajuaa, että ei sitä työtä voi käytävällä, jumppasalissa tai jossain kellarin nurkassa voi tehdä.

Ap

Näinpä! Itsekin tein joskus koulupsykologin työtä työalueenani 8 koulua. Vain yhdellä koululla minulla oli oma, kunnollinen työtila. Tutkimuksia tehtiin pahimmillaan siivouskomerossa. Oli päivänselvää, että lähdin pois heti kun pystyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄

Esimerkkejä? Eiköhän ole niin päin että opettajat pyrkivät siirtämään omat vastuunsa muille tahoille ja kun ne palautetaan opettajalle tulee paha mieli. Esimerkiksi sosiaalityöstä ei revetä asiakaslapsen viereen koulupäiväksi eikä kuljettamaan koulua vältteleviä aamuisin kouluun, vaikka se olisi opettajasta hyvä idea. Eri

- sairaalajaksolle ei oteta oppilasta, koska hoidolle ei katsota olevan vastetta, kun nuori kieltäytyy siitä. Sen sijaan oppilas käy koulua, heittelee tavaroita, uhkailee muita, käy päälle. Hoidosta saadaan kieltäytyä, mutta koulussa on pystyttävä olemaan.

- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyydetään

- tiedonvaihtoa ei ole, koska aina perätään tietosuojan perään. Kuitenkin laki sallii välttäämättömän tiedon siirtämisen. Joka ikinen kerta kuraattori, psykologi vastaa en voi kertoa, mutta heille pitäisi kertoa kaikki. Yritäpä siinä sitten oppitunnilla huomioida oppilas, kun et tiedä, mikä oppilasta vaivaa, kun sinulle ei sitä kerrota.

- kerrotaan, miten oppilaan kanssa pitäisi toimia, miten arkea helpottaa ja miten vähentää koulutöitä, mutta arvosanat eivät saisi laskea, vaikka käytännössä pitäisi saada tehdä helpommat kokeet tai kirjan kanssa.

- selitetään, että ei saisi jättää luokalle, vaan keksitään vaihtehtoisia tapoja kuten nykyään suosittu vsop-opetus, jossa puhdas nelosen rivillä ollut oppilas siirretäännvain luokalta eteenpäin. koska opoilasta alkaa muuten ahdistamaan ja lopetta koulun käynnin. Joo, parempi ratkaisu antaa oppilaan häiriköidä kavereiden kanssa, kunnes lopulta saa ero todistuksen kun päättötodistusta ei voida antaa

- opettajan siirtäessä vastuu oppilashuoltoryhmälle ja ennen kuin oppilaan kanssa yksikään keskustelee, aikaa on voinut mennä jo useampi kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanoohan sen nyt tervejärkikin, että jos lain mukaan koululaisen on päästävä psykologille viikossa ja kiireellisessä tapauksessa 24h tunnin kuluessa mutta silti lain vaatima koulupsykologien määrä on 1 psykolgi jokaista 780 oppilasta kohden niin joku tässä yhtälössä ei toimi ja tämä ei nyt päättäjillä mene jakeluun. Toiseksi, kuka haluaa noilla spekseillä enää hakeutua koulupsykologiksi.

Kun ilmeisesti monessa paikassa on pyöreä nolla psykologia tuota 780 oppilasta kohden. Eli onko syy siis kohtuuton työmäärä? Että siksi kukaan ei halua kyseistä työtä tehdä?

Ap

Koulupsykologien työmäärä on kohtuuton. Oppilaiden ongelmat ovat syviä kuin Mariaanien hauta tai valtavia kuin Mount Everes.

Kukaan ei yksinkertaisesti pian enää halua tehdä koulupsykologin työtä. Työ on niin kuormittavaa. Se ei ole pelkästään lukihäiriöiden testaamista, kuten menneinä vuosina.

Kukaan ei pian halua samasta syystä tehdä opettajien tai lastenhoitajien työtä. Kohta siis puuttuu tekijät monelta alalta, jossa ollaan tekemisissä lasten tai nuorten kanssa. Työ on liian kuormittavaa.

Jotain tarttis tehdä. Nyt olisi kurinpalauksen paikka. Vanhempien pitäisi ottaa vastuuta omasta jälkikasvustaan. Ja juu, tiedän, että toiset hoitavat ruutunsa oikein hienosti.

Ei tämä koulupsykologipula nyt sentään vanhempien vika voi olla. Eikä myöskään vanhempien ratkaistavissa.

Niin eli et edes ymmärrä mihin kirjoittaja tuossa viittasi. Kyllä tämä nuorien lisääntynyt psykologin tarve kertoo juuri huonosta kasvatuksesta, koulusta pitää hakea sitä mitä kotoa eivät vanhemmat kykene antamaan. 

Opena olen joutunut huomaamaan, että koulupsykologeista harvoin on apua lapsen koulupäivän parantamiseksi.

Pitkän jonottamisen jälkeen lapsi pääsee testeihin ja saa ehkä adhd tai jonkun oppimishäiriön diagnoosin. Ope saa paperit, joissa tämä kerrotaan. Yleensähän se löydös on se sama, jonka todettuaan ope alunperinkin alkoi tutkimuksia ehdottelemaan.

Sitten on teams-palaveri, jossa kuullaan, että keikkutyyny tai painopehmolelu voisi olla hyvä ja lapsi hyötyisi struktuurista ja ohjeiden pilkkomisesta.

Ja se oli sitten siinä.

Toki luokassa on jo kokeiltu painopehmolelut ja ohjeita pilkottu ennenkuin tutkimuksia lähdettiin edes ajamaan.

Muuta ei tule. (Ei usein myöskään kotiin.)

Olen miettinyt minkä verran psykologi osaisi auttaa opea tukemaan lasta, jos resurssi olisi rajaton. Ainakin näillä resursseilla konkreettinen tuki jää saamatta.

Ongelmahan ei ole mikään uusi. Muistan kun jo vuonna 2000 eli 22 vuotta sitten yksi tuttu espoolaisrehtori usein valitti minulle tavatessamme, että koulupsykologeja ei saada rekryttyä ja jos joku saadaan se on vastavalmistunut eli osaamaton ja lähtee parin kuukauden päästä pois koska työ on niin kamalaa.

Miettikää. 22 vuotta sitten oli jo sama ongelma. Eikä asialle ole koko 22 vuoden aikana tehty mitään. Aikaa olisi kyllä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄

Esimerkkejä? Eiköhän ole niin päin että opettajat pyrkivät siirtämään omat vastuunsa muille tahoille ja kun ne palautetaan opettajalle tulee paha mieli. Esimerkiksi sosiaalityöstä ei revetä asiakaslapsen viereen koulupäiväksi eikä kuljettamaan koulua vältteleviä aamuisin kouluun, vaikka se olisi opettajasta hyvä idea. Eri

- sairaalajaksolle ei oteta oppilasta, koska hoidolle ei katsota olevan vastetta, kun nuori kieltäytyy siitä. Sen sijaan oppilas käy koulua, heittelee tavaroita, uhkailee muita, käy päälle. Hoidosta saadaan kieltäytyä, mutta koulussa on pystyttävä olemaan.

- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyydetään

- tiedonvaihtoa ei ole, koska aina perätään tietosuojan perään. Kuitenkin laki sallii välttäämättömän tiedon siirtämisen. Joka ikinen kerta kuraattori, psykologi vastaa en voi kertoa, mutta heille pitäisi kertoa kaikki. Yritäpä siinä sitten oppitunnilla huomioida oppilas, kun et tiedä, mikä oppilasta vaivaa, kun sinulle ei sitä kerrota.

- kerrotaan, miten oppilaan kanssa pitäisi toimia, miten arkea helpottaa ja miten vähentää koulutöitä, mutta arvosanat eivät saisi laskea, vaikka käytännössä pitäisi saada tehdä helpommat kokeet tai kirjan kanssa.

- selitetään, että ei saisi jättää luokalle, vaan keksitään vaihtehtoisia tapoja kuten nykyään suosittu vsop-opetus, jossa puhdas nelosen rivillä ollut oppilas siirretäännvain luokalta eteenpäin. koska opoilasta alkaa muuten ahdistamaan ja lopetta koulun käynnin. Joo, parempi ratkaisu antaa oppilaan häiriköidä kavereiden kanssa, kunnes lopulta saa ero todistuksen kun päättötodistusta ei voida antaa

- opettajan siirtäessä vastuu oppilashuoltoryhmälle ja ennen kuin oppilaan kanssa yksikään keskustelee, aikaa on voinut mennä jo useampi kuukausi.

Vaihda hyvä ihminen ammattia. Et selvästi tykkää työstäsi kun siinä on noin valtavasti sinua harmittavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei psykologien pula todellakaan ole vanhempien ratkaistavissa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä PALJON sen eteen, että psykologeja ei tarvittaisi niin paljon kuin nykyään.

Miksi psykologeja tarvitaan nykyään useammin kuin ennen?

Suurin osa koulupsykologien ajasta (ainakin Helsingissä) menee adhd-, käytöshöiriöiden, oppimisvaikeuksien jne. tutkimuksiin. Ja niitähän riittää. Meillä lähemmäs 1000 oppilasta koulussa niin voi päätellä kuinka nopeasti psykologille pääsee..

Luin Finlexiä ja siellä lukee näin: Opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti opiskeluhuollon psykologin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt. Kiireellisessä tapauksessa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.

Eli laissa lukee, että psykologille on päästävä noin viikon sisään. Ja jos ei pääse, niin palvelun järjestänyt taho (kunta? hyvinvointialue? tms) selkeästi rikkoo lakia.

Minua siis kiinnostaa erityisesti se, että kun laki noin suoraan ja selväsanaisesti määrää, että psykologille täytyy päästä, niin miksi tätä asiaa ei edes yritetä saada kuntoon.

Ap

Tuo määräaika koskee tukikeskusteluja ja arviota niiden tarpeesta. Tutkimusjono on täysin eri asia. Eli tutkimuksiin ei tarvitse tuossa ajassa päästä ja nämä julkksuudessa olevat vuosien jonot koskevat juurikin tutkimuksia.

Se, pääseekö mielenterveysasiassa koulupsykologille viikossa vaihtelee paljon, mutta ainakin omalla työpaikallani tuohon pystytään pääsääntöisesti. Se toki tekee sen, että ruokatunti jää pitämättä ja kirjaukset laahaavat.

Kun aiemmin tuosta määräajasta kyselimme, niin sanottiin, että hoitotakuu ei koske tuota. Eli tavallaan määräajalla ei ole mitään väliä.

Onhan tälle jotain jo yritetty tehdä. Opiskelupaikkoja on lisätty ihan vähän aikaa sitten (vähän). Mitoitus tulee voimaan elokuussa., Ehkä isoin yritys on nyt kun hyvinvointialueet taistelevat yksityisten kanssa työntekijöistä siten, että eivät suostu maksamaan ostopalvelupsykologeja. Tavoitteena siis savustaa yksityiseltä psykologeja hyvinvointialueelle. Aiemmin siis ostettiin todella kovalla rahalla niitä psykologipalveluja yksityiseltä. Rahalla toki saisi myös houkuteltua väkeä tänne töihin, mutta eikös lähes kaikki alueet ole pahasti miinuksella, niin ei ole sitä rahaa. Vielä viime vuoden lopulla kovasti myös maalailtiin mahdollisuuksia työolojen ja -kuvan parantamiseen hyvinvointialueella. Nyt tuo työ on juuri aloitettu, mutta aika huonolta näyttää. Huonommaksi tuntiu vain menevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Nyt on kyllä pakko puolustaa opettajan hätää tässä asiassa. Opettajat ovat lasten mielenterveyden suhteen tällä hetkellä todella yksin, koska ei enää ole sitä "muuta tahoa". Siitähän tässä juuri keskustellaan, eikö niin, koulupsykologien puutteesta? Myös psykiatrinen sairaanhoito on täynnä, koululääkäriä ei ole, terveydenhoitaja on ollut kolme vuotta osan aikaa rokottamassa eikä siten enää oppilaiden käytössä.

Koulussa sitä vakavasti oireilevaa lasta ei kuitenkaan voi jättää hoitamatta, sillä koulu on ainoa taho, joka ei saa sanoa ettei meille mahdu tai emme pysty hoitamaan. Lapsen oikeus käydä koulua on äärimmäisen tärkeä perusoikeus, mutta se on tällä hetkellä rajussa ristiriidassa oikeuteen turvallisesta koulu- tai työpäivästä.

Opettajat arvostavat koulupsykologeja valtavasti ja toivovat kasvatuskumppanuuteen heiltä tukea. Resurssipulan vuoksi alkaa olla vaan melkoista harvinaisuutta saada psykologin konsultaatiota.

Käännät keskustelun opettajan työtaakasta jauhamiseen, kun täällä puhuttiin koulupsykologien puuttumisesta. Tietysti kaikki jotka ovat vastuussa lapsista olivat ne sitten psykologeja, sossuja tai opettajia kärsivät yhtä lailla tilanteesta. Ja tärkein kärsijä, jolla tässä keskustelussa ei ole sanavaltaa on lapsi.

Miksi pitää korostaa, että juuri opettaja on tässä kaikkein kovimmilla ja nostaa oma tehtävä jalustalle. Siitähän tässä opettajien esiintulossa taas on kyse.

Ymmärrät tahallaan väärin. Opettajuuteen liittyvien kommenttien pointti ei ole ollut korostaa opettajien taakkaa tai nostaa opettajaa jalustalle, vaan kuvata nykykoulun tilaa.

Koulupsykologit työskentelevät koulussa niiden samojen lasten kanssa kuin opettajatkin, joten heidän vähyytensä heijastuu koulun kaikkiin toimintoihin. On turha käydä koko keskustelua, jos mukaan ei saa ottaa sitä näkökulmaa, miten koulupsykologipula heijastuu opetukseen, sillä eihän se ole mitenkään irrallinen asia.

Ne vakavasti oireilevat lapset, joiden kuuluisi lain mukaan päästä psykologin konsultaatioon seitsemän päivän sisällä (ap:n tietojen mukaan) eivät nyt pääse, koska psykologeja ei ole. Luokissa he kuitenkin yhä pääsääntöisesti ovat. Miksi tämän asian ääneen sanominen ei osalle keskustelijoista käy? En ymmärrä.

Minä ainakin opettajana koin kaikkein hirveimmäksi työssäni sen, että en osannut enkä pystynyt auttamaan psyykkisesti sairaita lapsia. Luokissani on ollut oireiden ja häiriöiden kirjoa laidasta laitaan. Pahimpana on jäänyt mieleen 3. luokan oppilas, joka puhui useampaan kertaan ihan vakavissaan ahdistuneena itsensä tappamisesta parvekkeelta hyppäämällä. Toinen yhä mielessä kummitteleva tapaus oli 1. luokan oppilas, joka pienessäkin vastoinkäymisessä turvautui itsensä vahingoittamiseen esim. kämmenselän verille raapimalla tai päätä seinään hakkaamalla. Kummassakaan tapauksessa oppilas ei omana opetusaikanani päässyt koulupsykologin asiakkaaksi, vasta jonoon. Kun he vihdoin pääsivät avun piiriin, ovat ongelmat olleet jo varmasti sitä luokkaa, että koulupsykologikin on liian kevyt toimi oppilaan auttamiseksi.

Tilanne onkin siis se, että opettajat hoitavat päivittäin koulupsykologia tarvitsevia lapsia ja koulupsykologit osastohoitoa tarvitsevia lapsia. Kumpikin ammattiryhmä joutuu siis venymään ohi sen, mihin alunperin on ajateltu. Ongelman juurisyy onkin ylempänä eli lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon ylikuormittumisessa. Osastohoitoa ja muuta psykiatrista hoitoa pitäisi lisätä reilusti terveydenhuollon puolella, ei opetuksessa.

T. Alaa vaihtava ex-ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?

Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.

Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana

Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.

No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.

Entä sitten, sinun tehtäväsi on opettaa, eikä tarvitse edelleenkään vastata kuin opetuksesta. Muut tahot vastaavat muusta.

Kyllä nämä muut tahot on tehokkaita siirtämään oman työnsä koululle 😄

Esimerkkejä? Eiköhän ole niin päin että opettajat pyrkivät siirtämään omat vastuunsa muille tahoille ja kun ne palautetaan opettajalle tulee paha mieli. Esimerkiksi sosiaalityöstä ei revetä asiakaslapsen viereen koulupäiväksi eikä kuljettamaan koulua vältteleviä aamuisin kouluun, vaikka se olisi opettajasta hyvä idea. Eri

- sairaalajaksolle ei oteta oppilasta, koska hoidolle ei katsota olevan vastetta, kun nuori kieltäytyy siitä. Sen sijaan oppilas käy koulua, heittelee tavaroita, uhkailee muita, käy päälle. Hoidosta saadaan kieltäytyä, mutta koulussa on pystyttävä olemaan.

- testejä ei tehdä, vaikka niitä pyydetään

- tiedonvaihtoa ei ole, koska aina perätään tietosuojan perään. Kuitenkin laki sallii välttäämättömän tiedon siirtämisen. Joka ikinen kerta kuraattori, psykologi vastaa en voi kertoa, mutta heille pitäisi kertoa kaikki. Yritäpä siinä sitten oppitunnilla huomioida oppilas, kun et tiedä, mikä oppilasta vaivaa, kun sinulle ei sitä kerrota.

- kerrotaan, miten oppilaan kanssa pitäisi toimia, miten arkea helpottaa ja miten vähentää koulutöitä, mutta arvosanat eivät saisi laskea, vaikka käytännössä pitäisi saada tehdä helpommat kokeet tai kirjan kanssa.

- selitetään, että ei saisi jättää luokalle, vaan keksitään vaihtehtoisia tapoja kuten nykyään suosittu vsop-opetus, jossa puhdas nelosen rivillä ollut oppilas siirretäännvain luokalta eteenpäin. koska opoilasta alkaa muuten ahdistamaan ja lopetta koulun käynnin. Joo, parempi ratkaisu antaa oppilaan häiriköidä kavereiden kanssa, kunnes lopulta saa ero todistuksen kun päättötodistusta ei voida antaa

- opettajan siirtäessä vastuu oppilashuoltoryhmälle ja ennen kuin oppilaan kanssa yksikään keskustelee, aikaa on voinut mennä jo useampi kuukausi.

Vaihda hyvä ihminen ammattia. Et selvästi tykkää työstäsi kun siinä on noin valtavasti sinua harmittavia asioita.

Sinuako ei harmittaisi, että taho, jolle asiat kuuluvat eivät niitä hoida?