Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?

Mitä ovat nämä ns kasvatuspsykologit? Eihän psykologi-nimikettä voi käyttää ellei ole laillistettu psykologi ja opiskellut psykologian maisteriksi. Eli jos olet psykologi niin voit vapaasti hakea koulupsykologin tehtäviin, vaikka olisit suuntautunut opinnoissa eri sovellusalaan tai tehnyt muita psykologin töitä. Jos sen sijaan et ole laillistettu psykologi niin et voi käyttää psykologi nimikettä, edes kasvatuspsykologi. Ovatko nämä siis opiskelleet kasvatustieteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologiongelmaa ei saada ratkaistua ilman kunnon palkankorotusta (palkka pitäis olla vähintään 5000, jos työntekijät halutaan) ja opettajien asenteenmuutosta. Koulupsykologi ei ole opettajien roskakori, johon purkaa kaikki kiukku.

Itse soisin myös kasvatuspsykologi kouluihin. Heillä olisi varmasti paljon annettavaa yhteisölliseen työhön ja voisivat hyvin hoitaa myös tapaamisia, joiden aiheet liittyy opiskeluun (toisella asteella). Miksi ei anneta mahdollisuutta tälle ammattiryhmälle, en ymmärrä. Jos psykologit ei halua koulussa työskennellä niin miksi kieltävät tämän kasvatuspsykologeilta.

T. Entinen koulupsykologi

Ai että kasvatuspsykologit sitten mielellään työskentelisivät samoilla psykologeja koskevilla haasteilla, joita ketju on täynnä? Ja kyllä psykologina varmaan tiedät miksi liitto pitää omiensa puolta.

Mitä muuten kuraattorit nykyään tekevät kouluissa?

Kyllä tässäkin ketjussa kasvatuspsykologi sanoi olevansa valmis kouluhommiin. Kasvatuspsykologit on tehneet tästä myös aloitteen joskus.

Liitto pitää omiensa puolta?? Jos pitäisi, niin palkat lääkärien tasolle jne jne. Psyli tietää, että näille ehdoilla kukaan psykologi ei hakua koululle, mutta ei silti tee yhtään mitään palkkojen tai muiden etujen eteen. Miksi sitten kielletään työt kasvatuspsykologeilta, lasten etu olisi, että henkilökuntaa saataisiin.

Lääkärien tasolle? No siinäpä haastetta liitolle. Voisihan koulussa jo työskentelevää muutakin henkilökuntaa lisätä ennen kuin sinne palkattaisiin täysin uusi ammattiryhmä. Tai ehkä en ihan ymmärrä, mitä hyötyä juuri kasvatuspsykologit toisivat?

Kuka jaksaa kuunnella ahdistuneiden teinien valitusta päivä toisensa jälkeen pienellä palkalla kun mitään muuta keinoa auttaa näitä ei oikeastaan ole. Pitäisi oikeastaan etsiä juurisyitä mikä nuorten elämässä ahdistaa niin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Psykologien lisääminen tai lähetteiden teko erikoissairaanhoitoon on laastarointia ja se ei kykene koskaan vastaamaan kysyntään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat nämä ns kasvatuspsykologit? Eihän psykologi-nimikettä voi käyttää ellei ole laillistettu psykologi ja opiskellut psykologian maisteriksi. Eli jos olet psykologi niin voit vapaasti hakea koulupsykologin tehtäviin, vaikka olisit suuntautunut opinnoissa eri sovellusalaan tai tehnyt muita psykologin töitä. Jos sen sijaan et ole laillistettu psykologi niin et voi käyttää psykologi nimikettä, edes kasvatuspsykologi. Ovatko nämä siis opiskelleet kasvatustieteitä?

Kasvatuspsykologia on ihan oma oppiaineensa Oulun yliopistossa. Tarkemmin en oppisisältöjä tiedä, kertokaa, ketkä opiskelette!! Kasvatuspsykologit ry sivun blogissa on paljon perusteluita, miksi kasvatuspsykologit sopisivat kouluille töihin. Ihan päteviä ja hyviä perusteluita,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se psykologin parempi palkka jotenkin se opettajien asenteen ongelma?

Eipä se taida koulupsykologilla olla paljonkaan parempi palkka. Opettajilla on keskimäärin vähemmän työtunteja (suunnittelut ym. toki huomioiden), kesälomat jne. Jos oikein haluaisi lähteä vertailemaan. Mutta se on toinen tarina.

Oletko psykologi ja myös opettaja, kun pystyt vertailemaan molempien töiden sisältöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se psykologin parempi palkka jotenkin se opettajien asenteen ongelma?

Eipä se taida koulupsykologilla olla paljonkaan parempi palkka. Opettajilla on keskimäärin vähemmän työtunteja (suunnittelut ym. toki huomioiden), kesälomat jne. Jos oikein haluaisi lähteä vertailemaan. Mutta se on toinen tarina.

Oletko psykologi ja myös opettaja, kun pystyt vertailemaan molempien töiden sisältöä. 

Kyllä. Molempia töitä olen tehnyt koulussa.

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

koska meitä ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

No sanoohan sen nyt tervejärkikin, että jos lain mukaan koululaisen on päästävä psykologille viikossa ja kiireellisessä tapauksessa 24h tunnin kuluessa mutta silti lain vaatima koulupsykologien määrä on 1 psykolgi jokaista 780 oppilasta kohden niin joku tässä yhtälössä ei toimi ja tämä ei nyt päättäjillä mene jakeluun. Toiseksi, kuka haluaa noilla spekseillä enää hakeutua koulupsykologiksi.

Antakaas joku jonkun poliitikon osoite, niin käyn näyttämässä henkilökohtaisesti kuinka terve minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppilaiden tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Selittäkää minulle tuo kasvatuspsykologikuvio. Kun eihän psykologiksi saa kutsua itseään kukaan muu kuin Valviran laillistama psykologi. Ja he sitten tehtävästä riippuen voi olla vaikka koulupsykologeja, perheneuvolapsykologeja, organisaatiopsykologeja, kehityspsykologeja tms. Niin miten joku ei-psykologi voi muka yhtäkkiä olla kasvatuspsykologi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppilaiden tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Mitä tuo yhteisöllinen työ siis käytännössä on ja mikä sen funktio on?

On kyllä kuvaava ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppilaiden tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Mitä siis oikein tehdään ja tapahtuu ohr kokouksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppilaiden tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Mitä siis oikein tehdään ja tapahtuu ohr kokouksessa?

Monenlaista, koulut ovat erilaisia. Tarkoituksena on suunnitella koululaisten hyvinvointia tukevia asioita. Esim. meidän koulussa on tunnin kokous/kk. Joka vuosi oppilashuoltoryhmillenin yksi ylhäältä tullut tavoite oppilahuollonnohkausryhmältä ja yksi koulun oma tavoite. Nämä päätetty kouluterveyskyselyn ja ohr-keskustelun perusteella.

Tavoite voi olla esim. yhteisöllisyys, terveelliset elämäntavat, työskentelyrauha tunneilla, osallisuus, kavereiden löytäminen tms. Ryhmässä sitten sovitaan miten koululla tuota tavoitetta edistetään ja kuka tekee mitäkin. Esim. keksitään, että pidetään teeemaviikko, vanhempainilta, tehdään kysely oppilaille, some sisältöä, aamunavauksia jne. Kuka ottaa minkäkin osan hoitaakseen. Mitä tekee oppilaskunnan hallitus, kuka on yhteydessä vanhempainyhdistukseen, ketkä opet hoitaa aamujumppaa jne.

Huonoimmillaan tuo on ollut sitä, että kuormittunut ope tulee kertomaan luokkansa tilanteesta. Sitten puoli tuntia väitellään siitä, että saako ko. kokouksessa puhua yksittäisistä oppilaist (EI saa). Uusi ipe ja sama väittely. Kaikki lähtevät turhautuneina pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppilaiden tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Mitä siis oikein tehdään ja tapahtuu ohr kokouksessa?

Monenlaista, koulut ovat erilaisia. Tarkoituksena on suunnitella koululaisten hyvinvointia tukevia asioita. Esim. meidän koulussa on tunnin kokous/kk. Joka vuosi oppilashuoltoryhmillenin yksi ylhäältä tullut tavoite oppilahuollonnohkausryhmältä ja yksi koulun oma tavoite. Nämä päätetty kouluterveyskyselyn ja ohr-keskustelun perusteella.

Tavoite voi olla esim. yhteisöllisyys, terveelliset elämäntavat, työskentelyrauha tunneilla, osallisuus, kavereiden löytäminen tms. Ryhmässä sitten sovitaan miten koululla tuota tavoitetta edistetään ja kuka tekee mitäkin. Esim. keksitään, että pidetään teeemaviikko, vanhempainilta, tehdään kysely oppilaille, some sisältöä, aamunavauksia jne. Kuka ottaa minkäkin osan hoitaakseen. Mitä tekee oppilaskunnan hallitus, kuka on yhteydessä vanhempainyhdistukseen, ketkä opet hoitaa aamujumppaa jne.

Huonoimmillaan tuo on ollut sitä, että kuormittunut ope tulee kertomaan luokkansa tilanteesta. Sitten puoli tuntia väitellään siitä, että saako ko. kokouksessa puhua yksittäisistä oppilaist (EI saa). Uusi ipe ja sama väittely. Kaikki lähtevät turhautuneina pois.

Siis oppilashuollon ohjausryhmä ja oppilashuoltoryhmä. (Kirjoitusvirheitä aamutuimaan. )

On kyllä oikeasti hyödyllistä pyrkiä vaikuttamaan koko kouluun, eikä vain yksittäisiin oppilaisiin. Esim. tuntien rauhallisuuteen liittyvä koko koulun työ oli erittäin hyödyllistä. Vanhemmatkin (osa)lähtivät mukavasti mukaan tulemaan kännykättömiä oppitunteja ja unirauhaa. Opet kokeili sekä taukojumppia, rauhoittumishetkiä yms. Ajatuksia kysyttiin niin oppilailta, opeilta kuin huoltajilta.

Se edellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppi

tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Juuri tämä; yhteisöllinen työ meillä oli pullan, keksin, mehun, kaakaon, heijastimien ja milloin minkäkin jakamista. Kuka kouluttautuu psykologiksi, jotta pääsee koulussa jakamaan heijastimia. Ja tätä yhteisöllistä työtä kun pitäis olla jopa puolet työajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppilaiden tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Mitä siis oikein tehdään ja tapahtuu ohr kokouksessa?

Monenlaista, koulut ovat erilaisia. Tarkoituksena on suunnitella koululaisten hyvinvointia tukevia asioita. Esim. meidän koulussa on tunnin kokous/kk. Joka vuosi oppilashuoltoryhmillenin yksi ylhäältä tullut tavoite oppilahuollonnohkausryhmältä ja yksi koulun oma tavoite. Nämä päätetty kouluterveyskyselyn ja ohr-keskustelun perusteella.

Tavoite voi olla esim. yhteisöllisyys, terveelliset elämäntavat, työskentelyrauha tunneilla, osallisuus, kavereiden löytäminen tms. Ryhmässä sitten sovitaan miten koululla tuota tavoitetta edistetään ja kuka tekee mitäkin. Esim. keksitään, että pidetään teeemaviikko, vanhempainilta, tehdään kysely oppilaille, some sisältöä, aamunavauksia jne. Kuka ottaa minkäkin osan hoitaakseen. Mitä tekee oppilaskunnan hallitus, kuka on yhteydessä vanhempainyhdistukseen, ketkä opet hoitaa aamujumppaa jne.

Huonoimmillaan tuo on ollut sitä, että kuormittunut ope tulee kertomaan luokkansa tilanteesta. Sitten puoli tuntia väitellään siitä, että saako ko. kokouksessa puhua yksittäisistä oppilaist (EI saa). Uusi ipe ja sama väittely. Kaikki lähtevät turhautuneina pois.

Siis oppilashuollon ohjausryhmä ja oppilashuoltoryhmä. (Kirjoitusvirheitä aamutuimaan. )

On kyllä oikeasti hyödyllistä pyrkiä vaikuttamaan koko kouluun, eikä vain yksittäisiin oppilaisiin. Esim. tuntien rauhallisuuteen liittyvä koko koulun työ oli erittäin hyödyllistä. Vanhemmatkin (osa)lähtivät mukavasti mukaan tulemaan kännykättömiä oppitunteja ja unirauhaa. Opet kokeili sekä taukojumppia, rauhoittumishetkiä yms. Ajatuksia kysyttiin niin oppilailta, opeilta kuin huoltajilta.

Se edellinen.

Heh. Luulin, että tuo uhkausryhmä on teidän sisäinen vitsi kyseisestä tahosta :D . Vähän kuin terveyskeskus on arvauskeskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppi

tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Juuri tämä; yhteisöllinen työ meillä oli pullan, keksin, mehun, kaakaon, heijastimien ja milloin minkäkin jakamista. Kuka kouluttautuu psykologiksi, jotta pääsee koulussa jakamaan heijastimia. Ja tätä yhteisöllistä työtä kun pitäis olla jopa puolet työajasta.

Kenen tuosta mehun ja vastaavan jakamisesta ajateltiin hyötyvän? Tai siis millä idealla se oikein keksittiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.

Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppi

tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.

Juuri tämä; yhteisöllinen työ meillä oli pullan, keksin, mehun, kaakaon, heijastimien ja milloin minkäkin jakamista. Kuka kouluttautuu psykologiksi, jotta pääsee koulussa jakamaan heijastimia. Ja tätä yhteisöllistä työtä kun pitäis olla jopa puolet työajasta.

Kenen tuosta mehun ja vastaavan jakamisesta ajateltiin hyötyvän? Tai siis millä idealla se oikein keksittiin?

Siinä on kai ajateltu, että opiskeluhuolto tulee tutuksi oppilaille, on osa arkea jne jne. Ja toisaalta myös piristystä oppilaiden arkeen. Sinänsä ihan jees, mutta psykologin koulutus tässä menee hukkaan.