Lue keskustelun säännöt.
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt koululla hiihtolomalla purkamassa tutkimusjonoa. Ja tämä on aivan ihanaa! Oppilaiden välissä puoli tuntia, jonka aikana ehtii valmistella seuraavan käynnin ja AJATELLA kaikessa rauhassa. Kukaan ei ilmesty ovelle vaatimaan jotain, ympärillä ei ole kaaosta. Saan kolmessa päivässä pidettyä tutkimuskäynnit, joihin normaalisti menisi vähintään kuukausi kouluarjen seassa. Suunnilleen hyräilen itsekseni, koska perustyö ilman häiriötä ON kivaa :)
Hienoa noin, mutta ihmettelen asiaa. Jos sulla on kahdeksan tunnin työpäivä, mahtuisiko siihen 5-6 tutkimuskäyntiä? Nehän vievät tunnin kerrallaan ja sen jälkeen täytyy tehdä kirjaukset siitä. Ja kai sinulla on ruokataukokin? Kuusi tutkimuskäyntiä on päivää kohti aika paljon, mutta sillä tavalla laskien kolmessa päivässä tulisi 18 käyntiä. Sanoit, että siihen menisi vähintään kuukausi kouluarjessa. Siis yksi käynti per koulupäivä ja useina päivinä ei yhtään. Kuulostaa aika kummalta.
Nyt puhutaan tutkimuskäynneistä. Ne ovat niitä, joiden jonot voivat olla kuukausia tai vuosia. (Minulla sellainen tilanne, että jos nyt pyydetään tutkimuksia, voi käynnit pitää kesälomalla tai elokuussa koulujen alettua.) Niiden jonot venyvät, koska arki menee psyykkisen pahan olon kanssa. Pystyn tällä hetkellä hoitamaan noin kaksi tutkimusjaksoa kuukaudessa ( joissa keskimäärin 4 x 45 min omaa käyntiä per oppilas). Nyt kolmessa päivässä menee kolmen oppilaan käynnit.
Kyllä, juuri niistä tutkimuskäynneistä puhun minäkin. Siis niistä, joista koulupsykologin työ lähes kokonaan käsittääkseni koostuu. Tutkimuskäynneistä, tulosten tulkinnassa ja lausunnon kirjoittamisesta, sekä käynnistä, jolla tulokset kerrotaan perheelle ja opettajalle, ja mietitään, miten tästä eteenpäin.
Ehkä jollain psykologilla koostuukin, mutta tässä mielenterveyskriisissä aika harvalla. Minulla on reilut 30 huonosti voivaa oppilasta asiakkuudesta, eikä heidän kohdallaan ole kysymys tutkimuksista. Tutkimukset on kivoja, ne alkavat ja loppuvat. Ahdistuksen ja masennuksen kannattelu jatkuu vaan viikosta toiseen. Ja me psyykkisesti huonosti voivat ovat etusijalla, jolloin oppimisvaikeudet odottavat jonossa, kunnes kalenterista löytyy antaa yksi aika viikossa muutaman viikkoa putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pyla lääkäreistä, psykologeista ja arkkitehdeistä, mutta silti määriä ei ymmärretä kasvattaa. Mieluummin vaan pidetään paikkoja humanistisilla aloilla, vaikka ne eivät työllistä. Sitten ihmetellään kohtaanto-ongelmaa.
Humanistien kouluttaminen on halpaa ja määrät niin pieniä, että työllisyys on erittäin hyvää. Jokainen, joka lähtee opiskelemaan humanistia aineita miettii sen työllistymisen jo valmiiksi. Niitä humanisteja muuten on juuri siellä opettajissa, historian, äidinkielen, englannin maikkoina jne.
Ei ole kyllä ihan noin ruusuista humanistisilla aloilla. Yleisimpiä kieliä opettavat voivat työllistyä, mutta harvinaisten kielten opettaja, historian tai nsistutkimuksen opiskelija ei kyllä työllisty minnekään omalle alalleen. Kaikki opettajat eivät ole humanisteja, esim. matematiikan ja luonnontieteen opettajat ovat valmistuneet esim. matemaattisluonnontieteellisestä ja eivät ole humanisteja.
Historian maisterina olen kanssasi eri mieltä. Historioitsijat työllistyvät hyvin. Valtaosa on kouluissa opettajina. Moni työllistyy myös esim. ulkoministeriöön tai alkaa tutkijaksi. Museoissakin heitä näkee ja arkistoissa. Naistutkimusta ei käsittääkseni opeteta pääaineena missään.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?
Tässäpä hyvä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?
Ei näytä tulevan vastauksia tähän. Mistä se kertoo?
Moni koulupsykologi itkee kotona ja ahdistuu jo ajatuksesta kouluun menosta, koska opettajat kiusaavat. Ihan kamalia tilanteita on tullut monilla vastaan
En enää työskentele koulussa, mutta joskus työskentelin. Muistan hyvin yhden kuvaavan tilanteen. Oppilashuoltoryhmässä oli läpikäyty koulutetveyskyselyn tuloksia ja päädytty tiettyyn teemaan vanhempainillassa. Minä sitten sovitusti vedin alustuksen nuorten päihteidenkäyttöön liittyen. Vanhemmat olivat tyytyväisiä.
Seuraavana päivänä opettaja sanoo nyreästi isolla äänellä, että pitihän se arvata, että koupsy puhui jostain helposta ja turhasta aiheesta, kuten päihteet, eikä uskaltanut ottaa mitään oikeasti tärkeää ja vaikeaa asiaa puheelsi, kuten tupakointi.
Em. kyselyn perusteella tupakointi on vuosia ollut laskusuunnassa, eikä mitään akuuttialaan asiaa tupakkatuotteisiin liittyen ollut erityisesti ilmassa.
Eli siinä kiitos, että valmistelin esityksen ja käytin iltani tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?
Siis luuletko todella, että opettajan pitäisi miettiä koulupsykologin työssäviihtymistä? Koulupsykologit on palkattu kouluille olemaan meidän opettajien tukena, siitä niille maksetaan. Hoitakoon hommansa ja lopettakoon valittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?Siis luuletko todella, että opettajan pitäisi miettiä koulupsykologin työssäviihtymistä? Koulupsykologit on palkattu kouluille olemaan meidän opettajien tukena, siitä niille maksetaan. Hoitakoon hommansa ja lopettakoon valittaminen.
Olihan tämä (huono) vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?Siis luuletko todella, että opettajan pitäisi miettiä koulupsykologin työssäviihtymistä? Koulupsykologit on palkattu kouluille olemaan meidän opettajien tukena, siitä niille maksetaan. Hoitakoon hommansa ja lopettakoon valittaminen.
Huhhuh! Häpeän omaa ammattikuntaani. Otsikon kysymykseen taisi tulla myös ytimekäs vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?Siis luuletko todella, että opettajan pitäisi miettiä koulupsykologin työssäviihtymistä? Koulupsykologit on palkattu kouluille olemaan meidän opettajien tukena, siitä niille maksetaan. Hoitakoon hommansa ja lopettakoon valittaminen.
Ja minä kun luulin, että ne ovat niitä oppilaita varten siellä eikä henkilökuntaa. Onko opettajat nykyään niin he henkisesti sairaita etteivät selviä työstään ilman psykologia? Ei ihme ettei aikaa riitä oppilaille jos psykologien työaika menee hullujen opettajien hoitamiseen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?Siis luuletko todella, että opettajan pitäisi miettiä koulupsykologin työssäviihtymistä? Koulupsykologit on palkattu kouluille olemaan meidän opettajien tukena, siitä niille maksetaan. Hoitakoon hommansa ja lopettakoon valittaminen.
Eikös ne ole siellä oppilaita varten ja yhdessä opettajien kanssa pyri oppilaiden parhaaseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämäkin ketju meni opettajien/opettajan haukkumiseksi, vaikka aiheena oli koulupsykologipula. En tiedä, jäikö minulta joku viesti huomaamatta, mutta näin opettajan/opettajien kertovan koulujen tilanteesta osana keskustelua siitä, miksi koulupsykologeista on pulaa, ja sitten hirveästi haukkumista, miksi opettajat dissaavat koulupsykologeja, miksi opettajat valittavat työn rankkuudesta - ihan kuin se ei liittyisi koulupsykologin työhön tai koulupsykologipulaan mitenkään. En jaksanut lukea pitemmälle kun olin ainakin puoli tusinaa kertaa lukenut opettajalle kehotuksen vaihtaa alaa.
Oikeesti. Myös opettajista on pulaa. Päteviä opettajia lähtee alalta ihan koko ajan. Opettajan työn raskaus on osa koulun ongelmia ja opettajapula tulee olemaan vielä iso ongelma, jos koulujen ongelmia ei saada korjattua. Ajatelkaa nyt edes omia lapsianne ennen kuin käskette kovin monien opettajien vaihtaa alaa.
T. ex-opettaja
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin keskustelun fokus koulupsykologien puuttumisessa eikä opettajien työn raskaudessa.
Mitä olet opettajana mieltä: mitä opettajat voisi tehdä erilailla niin, että koulupsykologit haluaisivat pysyä työssään eikä häipyä kouluista toisille psykologian sovellusaloille?
Opet kuitenkin muodostaa suurimman osan koulun työyhteisöstä. Psykologi on yksin ainoana ammattinsa edustajana siellä, eli hänellä ei ole työyhteisössä ollenkaan kollegiaalista tukea. Kuitenkin jokainen työntekijä tarvitsee työyhteisön tukea jaksaakseen olla siinä työpaikassa.
Eli mitä opettajat voisi tehdä toisin kuin nyt, jotta psykologi kokisi saavansa työyhteisöltä tukea niin, että hän viihtyisi niin, että haluaisi jatkaa työpaikassa?Siis luuletko todella, että opettajan pitäisi miettiä koulupsykologin työssäviihtymistä? Koulupsykologit on palkattu kouluille olemaan meidän opettajien tukena, siitä niille maksetaan. Hoitakoon hommansa ja lopettakoon valittaminen.
Missä tahansa aikuisten työpaikalla _jokaisella_ on vastuu pitää työyhteisö toimivana ja viihtyisänä. Ilmeisesti ei koske opettajia, sillä he taantuvat teinien tasolle kiukuttelemaan. Sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se psykologin parempi palkka jotenkin se opettajien asenteen ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Onko se psykologin parempi palkka jotenkin se opettajien asenteen ongelma?
Eipä se taida koulupsykologilla olla paljonkaan parempi palkka. Opettajilla on keskimäärin vähemmän työtunteja (suunnittelut ym. toki huomioiden), kesälomat jne. Jos oikein haluaisi lähteä vertailemaan. Mutta se on toinen tarina.
Keskustelu tiivistää hyvin ongelmat: palkka on liian kehno ja työtä ihan liikaa. Työyhteisö kohdistaa koulupsykologiin liiallisia vaatimuksia ja yrittää sysätä nuorten huonon voinnin yhden ihmisen niskaan. Palkkansa voi tienata paljon mukavamminkin.
Vierailija kirjoitti:
Moni koulupsykologi itkee kotona ja ahdistuu jo ajatuksesta kouluun menosta, koska opettajat kiusaavat. Ihan kamalia tilanteita on tullut monilla vastaan
En enää työskentele koulussa, mutta joskus työskentelin. Muistan hyvin yhden kuvaavan tilanteen. Oppilashuoltoryhmässä oli läpikäyty koulutetveyskyselyn tuloksia ja päädytty tiettyyn teemaan vanhempainillassa. Minä sitten sovitusti vedin alustuksen nuorten päihteidenkäyttöön liittyen. Vanhemmat olivat tyytyväisiä.
Seuraavana päivänä opettaja sanoo nyreästi isolla äänellä, että pitihän se arvata, että koupsy puhui jostain helposta ja turhasta aiheesta, kuten päihteet, eikä uskaltanut ottaa mitään oikeasti tärkeää ja vaikeaa asiaa puheelsi, kuten tupakointi.
Em. kyselyn perusteella tupakointi on vuosia ollut laskusuunnassa, eikä mitään akuuttialaan asiaa tupakkatuotteisiin liittyen ollut erityisesti ilmassa.
Eli siinä kiitos, että valmistelin esityksen ja käytin iltani tuohon.
On aika raskasta kun mikään mitä työssään tekee ei lopulta kelpaa jollekin ja se joku (kuka kulloinkin) ilmaisee asian työyhteisön edessä kovaan ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Opettajilla on vuodessa tuplamäärä lomaa koulupsykologeihin verrattuna. Lisäksi palkka parempi ainakin yläaste-lukiopuolen opettajilla. Lisäksi opettajat voi lähteä kotiin heti, kun tunnit pidetty ja tehdä valmistelut ym. missä haluavat. Opettajilla luokissa myös ns. tavallisia oppilaita, psykologi tapaa vain niitä oireilevia, joten raskaampaa siinä mielessä. Psykologien on pakko istua homeisilla kouluilla 8 h/päivässä. Jos psykologit saisi opettajien lomat ja lukion opettajien palkat, etätyömahdollisuuden kirjallisille töille, niin eiköhän alkaisi hakijoita paikkoihin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulupsykologi valittaa työnsä olevan rankkaa, miten ihmeessä opettajat selviävät arjesta?
Kouluspykologilla on kalenterit täytetty tapaamisilla, neuvotteluilla ja asiakkaana korkeintaan 1 oppilas kerrallaan. Samaan aikaan silöä opettajalla on nämä kaikki psykologian asiakkaat koko ajan.
Ehkä kannatraisi valita kokonaan toinen ala, jos kuormittuu yhdesyä asiakkaasta tunnin aikana
Sinulla ei ole kaikki psykologin asiakkaat samalla, vaan luokassasi näitä vahvaa tukea tarvitsevia on yleensä max 2, ellet työskentele Itä-Helsingissä. Sanoisin todella, että psykologi ja lastensuojelu työskentelevät paljon vaikeammin oirehtivien ja raskaiden vastuiden alla kuin opettajat.
No höpö höpö. Minulla on ollut luokalla kymmenkunta erilaista ongelmaista nuorta. Joilla on ollut kontakti lastensuojeluun, erityisen tai tehostetun tuen päätös, ja joku terapia, psykologi tai muu keskusteluapu nuorisopalveluista. Siis yhtä aikaa luokassa. Ihan hyvän alueen koulussa Helsingin ulkopuolella. Ja minä olin se, joka en voinut sanoa, että en voi auttaa. Kaikki muut tahot voivat.
Opettajien vähättelevä ja ilkeämielinen suhtautuminen koulupsykologeja kohtaan taitaa olla osa syy siihen, että kukaan ei halua koulupsykologiksi.
Hyvä huomio ja totta. Usein myös rehtorit ovat todella hankalia psykologeille. Psykologi jää helposti kouluyhteisössä aika yksin. Mukavampaa työskennellä jossain, missä myös muita psykologeja.
Ei ole kyllä ihan noin ruusuista humanistisilla aloilla. Yleisimpiä kieliä opettavat voivat työllistyä, mutta harvinaisten kielten opettaja, historian tai nsistutkimuksen opiskelija ei kyllä työllisty minnekään omalle alalleen. Kaikki opettajat eivät ole humanisteja, esim. matematiikan ja luonnontieteen opettajat ovat valmistuneet esim. matemaattisluonnontieteellisestä ja eivät ole humanisteja.