Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Iso syy on varmaan se, että koulutuksen pääsyvaatimukset ovat pahasti ristiriidassa alan vaativuuden kanssa. Auttamisaloilla on aina neuroottisia maailmantuskan kantajia, jotka hoitavat omia traumojaan ja kuvittelevat stressaamisen tekevän heistä parempia ihmisiä, vaikka homma hoituisi myös ilman.
Psykologian opiskelu yliopistossa on rentoa ja mukavan helppoa kielellisesti pätevälle ja pohdiskevalle ihmiselle, mutta kuten joku tyttö vasta uutisissa kertoi, sisäänpääsyssä katsotaan matematiikkaa ja tätä perustellaan epämääräisellä laarumilla logiikasta ja miten matikkanerot pärjäävät muuallakin.
Psykologia, sosiologia, historia yms. eivät ole käden taitoaloja, joissa pitää porata ruuvi seinään tai hitsata joku kappale laivan kylkeen, vaan kirja-aloja, joissa kirja-asiat siirretään puheeseen istuen tuolilla.
Lääkärin koulutuskin vaatii nykyisellään aitoja ruumiita, teknologiaa ja kädentaitoja puhumattakaan jostakin kirurgin koulutuksesta.
Psykologit ja vastaavat luvat pitäisi järjestää samaan tapaan kuin yleisten kielitutkintojen hommat järjestetään eli voisit hankkia tiedot vaikka navetan seinästä ja näyttää tietosi sitten kaikille yhteisessä tentissä, joka kestää enintään yhden päivän. Tällä tavalla ihminen voi osoittaa esim.oppineensa venäjän kielen, joka vie arviolta tuhat tuntia, jos puhutaan korkeasta tasosta. Ketään ei kiinnosta, että oletko ollut hienon yliopiston auditoriossa vai YouTubessa, vaan tiedot ja kyky reagoida testivaatimuksiin.
Sen jälkeen, kun teoriatiedot on rikkaasti osoitettu voitaisiin ehkä vielä katsoa työharjoittelupaikat lupien lopullistamiseksi. Nämä työharjoittelut voisivat kyllä ihan hyvin olla vapaaehtoisiakin, koska samat taidot voitaisiin katsoa jo tentissä, kuten kielissäkin. Tentissä voitaisiin testa sitä, miten ainoastaan suomea osaava psykologioppilas reagoi erilaisiin kirjallisiin ja suullisiin henkilökuvauksiin, avunpyyntöihin ja tilanteisiin aivan kuten kielitutkinnossakin pitää tehdä. Kielitutkinnossa tietysti korostuu kyky ymmärtää enemmän kuin vaikka politiikan tuntemus ja psykologitutkinnossa taas voisi käyttää omaa äidinkieltä ja haasteena korostuisi kuultujen ja nähtyjen asioiden sanoittaminen psykologian kielen kautta; esim."tämä ihminen sijoittuu persoonallisuusskaalassa näin".
Lisäksi saatan tässä olla väärässäkin, mutta minun näkemykseni nykyaikaisesta psykologin ammatista on se, että se mikä yhdistää psykologeja kansainvälisesti on erilaisten arviointien tekemispätevyys. Psykologeilla ei ole mitään yksinoikeutta ihmismielen kysymyksiin, vaan tämä tieto on jakautunut kaikkien ihmissuhdealojen kesken. Se, mihin psykologeilla on yksinoikeus on kertoa, miltä joku ihminen näyttää nimenomaan psykologisen tiedekunnan kielellä.
Lisäksi psykologeilla on tyypillisesti keskivertokansalaista enemmän tietoa ongelmista, joita voidaan hoitaa ilman lääkkeitä, kuten ahdistus, mutta tämäkin tieto on joko leviämässä useamman alan kesken tai sitten eri maiden eri yliopistoissa tai jopa samojen maiden eri yliopistoissa opetetaan asioita eri painotuksilla ja yhtenäisyyttä ei välttämättä ole.
Psykologihullu tuli linjoille taas, tervepä terve! Mielen taikurit sun muut paljasti jälleen ja sen hokeminen, että kuka tahansa osaa tehdä psykologin työtä paremmin kuin psykologi itse. Happamia, sanoi kettu ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, millaisia tutkimuksia nämä kasvatuspsykologit tekisivät keskittymiseen ja autismikirjoon yms liittyen? Suuri osa testimenetelmistä on vain psykologien käytössä. Diagnostiikkaan vaaditaan usein myös arvio kognitiivisesta tasosta, mihin tarvitaan psykologin menetelmiä.
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.
Kysyin ihan tosissani. Millaisia tutkimuksia sen kasvatuspsykologiaa lukeneen on mahdollista tehdä, kun koulutusta tai edes pääsyä ei psykologin menetelmiin ole?
Keskustelussa on myös moneen kertaan todettu, että koulupsykologin perustehtävä ei ole se, mitä nyt mielenterveyspalvelujen uppoavassa laivassa joutuu tekemään. Perustehtävä on tosi jees, mutta siihen ei ole riittäviä resursseja nyt. Perustehtävä ei myöskään sisällä sitä, että juostaan paikalle viivana heti, kun joku oppilas voi niin huonosti, että opettaja on helisemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kasvatuspsykologit kuitenkaan voi korvata psykologeja? Vai voiko ne muka hoitaa mielenterveyttä? Eli joka tapauksessa se psykologi tarvittaisiin. Kummallinen koko kasvatuspsykologi.
Sinustako x-psykologi ei voi olla se, joka kohtaa sen nuoren päivässä, vaan siihen on oltava joku tietty koulutus. Psykologia ei siis ole psykologiaa, vaan jotain kösittämätntö pseudotiedettä, jossa vain oman psykologialan kasvatus- tai koulupsykologia (mitä hemmettiä on kouluspykologia, jos ei kasvatuspsykologiaa?) voi hoitaa oman työnsä. Kuka tahansa psykologi ei siis selviytyisi samasta koulupsykologin työstä, vaikka kaikki ovat koulutukseltaan psykologeja ja osa jopa ihan erikoiwtunut kasvatukseen
Kasvatuspsykologi ei ole psykologi. Siis terveydenhuollon ammattilainen, Valviran laillistama. Tätä eroahan tässä on koko ajan yritetty selvittää.
Kasvatusåsykologi ei ole psykologi? No, miksi halvatussa sen ammatti on on kasvatuspsykologi eikä terveyden huollon ammattilainen?
Minusta näyttää siltä, etä joku epämääräinen joukko psykologeja haluaa nostaa itsensä jalustalle. Jos kasvatapsykologi ei ole psykologi, niin kuka on psykologi? Voisiko vaikka ne muut psykologit sana, että koulupsykologi ei ole oikea psykologi?
Siinähän järsitten oman ammattikuntanne oksaa
No sen ammatti on kasvatuspsykologi, koska kasvatuspsykologi ei ole terveydenhuollon ammattilainen. Psykologit on psykologian maistereita ja kasvatuspsykologit on kasvatustieteen maistereita. En tiedä miksi edes käytetään kasvatuspsykologi-nimikettä, koska psykologi on ammattisuojattu nimike. Psykologit ovat Valviran laillistamia terveydenhuollon ammattilaisia.
Kasvatustieteen maisteri pääaineena kasvatuspsykologia ei ole psykologi, joka puolestaan on suojattu eli laillistettu ammattinimike. Psykologi on opiskellut yliopistossa pääaineenaan psykologiaa ja omaksunut psykologin tutkimusvälineistön käyttämisen. En ota kantaa siihen, olisiko kasvatuspsykologiaa opiskelleilla roolia kouluissa, mutta psykologin tutkimuksia ja testejä he eivät voi tehdä.
Työskentelen yksityissektorilla tässäkin ketjussa monta kertaa todettujen syiden takia. Nautin työstäni. Aiemmin tein koulupsykologin sijaisuutta ja olen tavannut oppilaita mm. parakeissa, siivouskomeroissa, kellarissa, varastoissa ja kopiohuoneissa. Eräässä koulussa ihmeteltiin, kun uskalsin tulla tauoilla opettajainhuoneeseen. Yleensä vastaanotto opettajien taholta on kuitenkin ollut myönteinen. Koulupsykologin virkaa en ottaisi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, millaisia tutkimuksia nämä kasvatuspsykologit tekisivät keskittymiseen ja autismikirjoon yms liittyen? Suuri osa testimenetelmistä on vain psykologien käytössä. Diagnostiikkaan vaaditaan usein myös arvio kognitiivisesta tasosta, mihin tarvitaan psykologin menetelmiä.
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.
Hae sitä psykaa lukemaan jos noin kovasti ottaa päähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, millaisia tutkimuksia nämä kasvatuspsykologit tekisivät keskittymiseen ja autismikirjoon yms liittyen? Suuri osa testimenetelmistä on vain psykologien käytössä. Diagnostiikkaan vaaditaan usein myös arvio kognitiivisesta tasosta, mihin tarvitaan psykologin menetelmiä.
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.
Kysyin ihan tosissani. Millaisia tutkimuksia sen kasvatuspsykologiaa lukeneen on mahdollista tehdä, kun koulutusta tai edes pääsyä ei psykologin menetelmiin ole?
Keskustelussa on myös moneen kertaan todettu, että koulupsykologin perustehtävä ei ole se, mitä nyt mielenterveyspalvelujen uppoavassa laivassa joutuu tekemään. Perustehtävä on tosi jees, mutta siihen ei ole riittäviä resursseja nyt. Perustehtävä ei myöskään sisällä sitä, että juostaan paikalle viivana heti, kun joku oppilas voi niin huonosti, että opettaja on helisemässä.
Miksi etryisopettaja pystyy tekemään lukimat testejä, kun heilläkään ole tätä mystistä koulupsykologin koulutusta. Annetaanko lukimatit jatkossa vain koulupsykologin työn alle?
Kyllä tuo kasvatuspsykologin toimenkuva vastaa sitä juuri mitä koulussa tarvitaan ja aivan varmasti kykut enevät tekemään samat testit. Kerro, miksi eivät psytyisi? Kyllähän ne arvoasteikolla ilmeisesti ylimpään rankat koulupsykologitkin tekevät vain lähetteen edelleen esim. psykiatrian lääkärille. Eivät koulupsykolotkikaan mitään diagnoosia anna.
Kummallista saman alan aliarvioimmista kollegojen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, millaisia tutkimuksia nämä kasvatuspsykologit tekisivät keskittymiseen ja autismikirjoon yms liittyen? Suuri osa testimenetelmistä on vain psykologien käytössä. Diagnostiikkaan vaaditaan usein myös arvio kognitiivisesta tasosta, mihin tarvitaan psykologin menetelmiä.
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.
Hae sitä psykaa lukemaan jos noin kovasti ottaa päähän!
Täähän on ratkaisu kaikeen Mitä jos sinä hakisits9tä paykiatriaa lukemaan, niin voit potkia psykologeja päähän jatkossa ja todeta, että hae psykiatriaa lukemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha psykologi kirjoitti:
Kasvatustieteen maisteri pääaineena kasvatuspsykologia ei ole psykologi, joka puolestaan on suojattu eli laillistettu ammattinimike. Psykologi on opiskellut yliopistossa pääaineenaan psykologiaa ja omaksunut psykologin tutkimusvälineistön käyttämisen. En ota kantaa siihen, olisiko kasvatuspsykologiaa opiskelleilla roolia kouluissa, mutta psykologin tutkimuksia ja testejä he eivät voi tehdä.
Työskentelen yksityissektorilla tässäkin ketjussa monta kertaa todettujen syiden takia. Nautin työstäni. Aiemmin tein koulupsykologin sijaisuutta ja olen tavannut oppilaita mm. parakeissa, siivouskomeroissa, kellarissa, varastoissa ja kopiohuoneissa. Eräässä koulussa ihmeteltiin, kun uskalsin tulla tauoilla opettajainhuoneeseen. Yleensä vastaanotto opettajien taholta on kuitenkin ollut myönteinen. Koulupsykologin virkaa en ottaisi vastaan.
ehkä ajan pitäisi muuttua myös ns. koulupsykologin vastimuksissakin, kun kerta selvää on, ett kasvatuspsykolgia vastaa kulun arkeen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kasvatuspsykologit kuitenkaan voi korvata psykologeja? Vai voiko ne muka hoitaa mielenterveyttä? Eli joka tapauksessa se psykologi tarvittaisiin. Kummallinen koko kasvatuspsykologi.
Sinustako x-psykologi ei voi olla se, joka kohtaa sen nuoren päivässä, vaan siihen on oltava joku tietty koulutus. Psykologia ei siis ole psykologiaa, vaan jotain kösittämätntö pseudotiedettä, jossa vain oman psykologialan kasvatus- tai koulupsykologia (mitä hemmettiä on kouluspykologia, jos ei kasvatuspsykologiaa?) voi hoitaa oman työnsä. Kuka tahansa psykologi ei siis selviytyisi samasta koulupsykologin työstä, vaikka kaikki ovat koulutukseltaan psykologeja ja osa jopa ihan erikoiwtunut kasvatukseen
Kasvatuspsykologi ei ole psykologi. Siis terveydenhuollon ammattilainen, Valviran laillistama. Tätä eroahan tässä on koko ajan yritetty selvittää.
Kasvatusåsykologi ei ole psykologi? No, miksi halvatussa sen ammatti on on kasvatuspsykologi eikä terveyden huollon ammattilainen?
Minusta näyttää siltä, etä joku epämääräinen joukko psykologeja haluaa nostaa itsensä jalustalle. Jos kasvatapsykologi ei ole psykologi, niin kuka on psykologi? Voisiko vaikka ne muut psykologit sana, että koulupsykologi ei ole oikea psykologi?
Siinähän järsitten oman ammattikuntanne oksaa
No sen ammatti on kasvatuspsykologi, koska kasvatuspsykologi ei ole terveydenhuollon ammattilainen. Psykologit on psykologian maistereita ja kasvatuspsykologit on kasvatustieteen maistereita. En tiedä miksi edes käytetään kasvatuspsykologi-nimikettä, koska psykologi on ammattisuojattu nimike. Psykologit ovat Valviran laillistamia terveydenhuollon ammattilaisia.
Kysypä sitä valviralta, tuskin meillä olisi kasvatuspsykologeja, jos heillä olisi riittävää pätevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisopettajan tekemät lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan seulat ovat täysin eri asia kuin psykologin tutkimusvälineistö, jonka avulla voidaan selvittää niin kognitiivisia kuin emotionaalisiakin puolia asiakkaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, millaisia tutkimuksia nämä kasvatuspsykologit tekisivät keskittymiseen ja autismikirjoon yms liittyen? Suuri osa testimenetelmistä on vain psykologien käytössä. Diagnostiikkaan vaaditaan usein myös arvio kognitiivisesta tasosta, mihin tarvitaan psykologin menetelmiä.
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.
Kysyin ihan tosissani. Millaisia tutkimuksia sen kasvatuspsykologiaa lukeneen on mahdollista tehdä, kun koulutusta tai edes pääsyä ei psykologin menetelmiin ole?
Keskustelussa on myös moneen kertaan todettu, että koulupsykologin perustehtävä ei ole se, mitä nyt mielenterveyspalvelujen uppoavassa laivassa joutuu tekemään. Perustehtävä on tosi jees, mutta siihen ei ole riittäviä resursseja nyt. Perustehtävä ei myöskään sisällä sitä, että juostaan paikalle viivana heti, kun joku oppilas voi niin huonosti, että opettaja on helisemässä.
Miksi etryisopettaja pystyy tekemään lukimat testejä, kun heilläkään ole tätä mystistä koulupsykologin koulutusta. Annetaanko lukimatit jatkossa vain koulupsykologin työn alle?
Kyllä tuo kasvatuspsykologin toimenkuva vastaa sitä juuri mitä koulussa tarvitaan ja aivan varmasti kykut enevät tekemään samat testit. Kerro, miksi eivät psytyisi? Kyllähän ne arvoasteikolla ilmeisesti ylimpään rankat koulupsykologitkin tekevät vain lähetteen edelleen esim. psykiatrian lääkärille. Eivät koulupsykolotkikaan mitään diagnoosia anna.
Kummallista saman alan aliarvioimmista kollegojen kesken.
Eivät kykene. Ihan oikeasti. Heillä ei ole koulutusta niiden käyttöön, eikä niitä menetelmiä myydä heille. Lukimat on erityisopettajien käytössä oleva väline, Lukilasse 2 sitten ei enää olekaan. Tai WISC-IV tai Nepsy-II, jotka ovat välttämättömiä kun arvioidaan laajempia oppimisvaikeuksia. Siinä olet ihan oikeassa, että lukivaikeusepäilyn vuoksi ei tarvitse tulla koulupsykologille, koulun tukitoimet saadaan muutenkin.
Psykologi ei diagnosoi, mutta lääkäri tarvitsee psykologin arvion monen diagnoosin tekemiseen. Hekään eivät osaa tehdä tai tulkita niitä testejä.
En dissaa kasvatuspsykologin osaamista omalla alallaan, mutta psykologin tutkimuksia hän ei pysty tekemään. Ja juuri niitä koulussa tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso syy on varmaan se, että koulutuksen pääsyvaatimukset ovat pahasti ristiriidassa alan vaativuuden kanssa. Auttamisaloilla on aina neuroottisia maailmantuskan kantajia, jotka hoitavat omia traumojaan ja kuvittelevat stressaamisen tekevän heistä parempia ihmisiä, vaikka homma hoituisi myös ilman.
Psykologian opiskelu yliopistossa on rentoa ja mukavan helppoa kielellisesti pätevälle ja pohdiskevalle ihmiselle, mutta kuten joku tyttö vasta uutisissa kertoi, sisäänpääsyssä katsotaan matematiikkaa ja tätä perustellaan epämääräisellä laarumilla logiikasta ja miten matikkanerot pärjäävät muuallakin.
Psykologia, sosiologia, historia yms. eivät ole käden taitoaloja, joissa pitää porata ruuvi seinään tai hitsata joku kappale laivan kylkeen, vaan kirja-aloja, joissa kirja-asiat siirretään puheeseen istuen tuolilla.
Lääkärin koulutuskin vaatii nykyisellään aitoja ruumiita, teknologiaa ja kädentaitoja puhumattakaan jostakin kirurgin koulutuksesta.
Psykologit ja vastaavat luvat pitäisi järjestää samaan tapaan kuin yleisten kielitutkintojen hommat järjestetään eli voisit hankkia tiedot vaikka navetan seinästä ja näyttää tietosi sitten kaikille yhteisessä tentissä, joka kestää enintään yhden päivän. Tällä tavalla ihminen voi osoittaa esim.oppineensa venäjän kielen, joka vie arviolta tuhat tuntia, jos puhutaan korkeasta tasosta. Ketään ei kiinnosta, että oletko ollut hienon yliopiston auditoriossa vai YouTubessa, vaan tiedot ja kyky reagoida testivaatimuksiin.
Sen jälkeen, kun teoriatiedot on rikkaasti osoitettu voitaisiin ehkä vielä katsoa työharjoittelupaikat lupien lopullistamiseksi. Nämä työharjoittelut voisivat kyllä ihan hyvin olla vapaaehtoisiakin, koska samat taidot voitaisiin katsoa jo tentissä, kuten kielissäkin. Tentissä voitaisiin testa sitä, miten ainoastaan suomea osaava psykologioppilas reagoi erilaisiin kirjallisiin ja suullisiin henkilökuvauksiin, avunpyyntöihin ja tilanteisiin aivan kuten kielitutkinnossakin pitää tehdä. Kielitutkinnossa tietysti korostuu kyky ymmärtää enemmän kuin vaikka politiikan tuntemus ja psykologitutkinnossa taas voisi käyttää omaa äidinkieltä ja haasteena korostuisi kuultujen ja nähtyjen asioiden sanoittaminen psykologian kielen kautta; esim."tämä ihminen sijoittuu persoonallisuusskaalassa näin".
Lisäksi saatan tässä olla väärässäkin, mutta minun näkemykseni nykyaikaisesta psykologin ammatista on se, että se mikä yhdistää psykologeja kansainvälisesti on erilaisten arviointien tekemispätevyys. Psykologeilla ei ole mitään yksinoikeutta ihmismielen kysymyksiin, vaan tämä tieto on jakautunut kaikkien ihmissuhdealojen kesken. Se, mihin psykologeilla on yksinoikeus on kertoa, miltä joku ihminen näyttää nimenomaan psykologisen tiedekunnan kielellä.
Lisäksi psykologeilla on tyypillisesti keskivertokansalaista enemmän tietoa ongelmista, joita voidaan hoitaa ilman lääkkeitä, kuten ahdistus, mutta tämäkin tieto on joko leviämässä useamman alan kesken tai sitten eri maiden eri yliopistoissa tai jopa samojen maiden eri yliopistoissa opetetaan asioita eri painotuksilla ja yhtenäisyyttä ei välttämättä ole.
Psykologihullu tuli linjoille taas, tervepä terve! Mielen taikurit sun muut paljasti jälleen ja sen hokeminen, että kuka tahansa osaa tehdä psykologin työtä paremmin kuin psykologi itse. Happamia, sanoi kettu ja niin edelleen.
Noinhan minä en todellakaan sanonut. Ikävä sanoa noin, koska minusta psykologia itsessään on kiinnostava tiede, mutta et anna kovin ruusuista kuvaa psykologien argumentointitaidoista ja oikein mistään muustakaan, jos pystyt vastaamaan vain noin. Tämä tukee voimakkaasti sitä ajatusta, että pääsyvaatimukset keskittyvät liikaa laskutaitoon (8488 X 843848) eikä argumentointia ja filosofiaa opita juuri ollenkaan, vaikka filosofiastahan psykologiakin on lähtöisin.
-psykologihullu-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, millaisia tutkimuksia nämä kasvatuspsykologit tekisivät keskittymiseen ja autismikirjoon yms liittyen? Suuri osa testimenetelmistä on vain psykologien käytössä. Diagnostiikkaan vaaditaan usein myös arvio kognitiivisesta tasosta, mihin tarvitaan psykologin menetelmiä.
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.
Kysyin ihan tosissani. Millaisia tutkimuksia sen kasvatuspsykologiaa lukeneen on mahdollista tehdä, kun koulutusta tai edes pääsyä ei psykologin menetelmiin ole?
Keskustelussa on myös moneen kertaan todettu, että koulupsykologin perustehtävä ei ole se, mitä nyt mielenterveyspalvelujen uppoavassa laivassa joutuu tekemään. Perustehtävä on tosi jees, mutta siihen ei ole riittäviä resursseja nyt. Perustehtävä ei myöskään sisällä sitä, että juostaan paikalle viivana heti, kun joku oppilas voi niin huonosti, että opettaja on helisemässä.
Miksi etryisopettaja pystyy tekemään lukimat testejä, kun heilläkään ole tätä mystistä koulupsykologin koulutusta. Annetaanko lukimatit jatkossa vain koulupsykologin työn alle?
Kyllä tuo kasvatuspsykologin toimenkuva vastaa sitä juuri mitä koulussa tarvitaan ja aivan varmasti kykut enevät tekemään samat testit. Kerro, miksi eivät psytyisi? Kyllähän ne arvoasteikolla ilmeisesti ylimpään rankat koulupsykologitkin tekevät vain lähetteen edelleen esim. psykiatrian lääkärille. Eivät koulupsykolotkikaan mitään diagnoosia anna.
Kummallista saman alan aliarvioimmista kollegojen kesken.
Eivät kykene. Ihan oikeasti. Heillä ei ole koulutusta niiden käyttöön, eikä niitä menetelmiä myydä heille. Lukimat on erityisopettajien käytössä oleva väline, Lukilasse 2 sitten ei enää olekaan. Tai WISC-IV tai Nepsy-II, jotka ovat välttämättömiä kun arvioidaan laajempia oppimisvaikeuksia. Siinä olet ihan oikeassa, että lukivaikeusepäilyn vuoksi ei tarvitse tulla koulupsykologille, koulun tukitoimet saadaan muutenkin.
Psykologi ei diagnosoi, mutta lääkäri tarvitsee psykologin arvion monen diagnoosin tekemiseen. Hekään eivät osaa tehdä tai tulkita niitä testejä.
En dissaa kasvatuspsykologin osaamista omalla alallaan, mutta psykologin tutkimuksia hän ei pysty tekemään. Ja juuri niitä koulussa tarvitaan.
Voisiko jatossa kaikki testit teettää se superkoulupsykologi, nin päästään eroon tästäkin erkkaopeja kuormittavasta tekijästä. Johannyhden edelisen kommentin mukaan viikottaisesta työajastaan psykologi kertoi tapaavansa vain 6 ihmistä päivän aikana, joten eiköhän aikaa eiitä testeihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha psykologi kirjoitti:
Erityisopettajan tekemät lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan seulat ovat täysin eri asia kuin psykologin tutkimusvälineistö, jonka avulla voidaan selvittää niin kognitiivisia kuin emotionaalisiakin puolia asiakkaasta.
Kasvatuspsykologi ei psyty samaan?
Vierailija kirjoitti:
Vanha psykologi kirjoitti:
Erityisopettajan tekemät lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan seulat ovat täysin eri asia kuin psykologin tutkimusvälineistö, jonka avulla voidaan selvittää niin kognitiivisia kuin emotionaalisiakin puolia asiakkaasta.
Kasvatuspsykologi ei psyty samaan?
No ei kai ainakaan sillä koulutuksellaan, kun eivät testeihinkään pääse käsiksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin koulupsykologin hommista muihin, ei ole ollut sekuntiakaan ikävä enkä ole katunut, vaikka kiireistä on nykyisessäkin työssä. Koulupsykologin työ on tärkeää ja on surullista, ettei se houkuttele psykologeja. Tässä ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miksi ei. Epäilenpä, etteivät nuo kasvatuspsykologit sen kummemmin tulisi kouluilla viihtymään olosuhteiden ollessa samat.
Pitää vielä lisätä, että koin koulupsykologin työssä syvää turhautumista yhteisöllisen työn vastimuksista ja tuntitolkulla ohr kokouksissa istumisesta. Samalla muut työt painaa päälle ja itse olisin arvottanut huonosti voivien oppi
tapaamiset ja tutkimusjinon purkamisen näiden edelle. Eiköhän koulusta löydy ihan muita henkilöitä, jotka voivat pitää oppitunteja ryhmäytymisleikkejä yms.
Juuri tämä; yhteisöllinen työ meillä oli pullan, keksin, mehun, kaakaon, heijastimien ja milloin minkäkin jakamista. Kuka kouluttautuu psykologiksi, jotta pääsee koulussa jakamaan heijastimia. Ja tätä yhteisöllistä työtä kun pitäis olla jopa puolet työajasta.
Eikös se yhteisöllinen työ ole sitä, että mistään koulun oppilaasta ei keskutella moniammatillisesti, vaan puhutaan niitä kaiken koulun arjesta? Kuten mikä olisi koulussa kivaa kaiklle? Miten kohdata oppilas? Miten puuttua possaoloihin? Eiköhän kaikissa koulussa ole jo toimitamalli näihin, ihan lain sanelemana? Kunka konta tuntia tarvitaan toistaamaan sama?
Olisio tärkempään se oppilaskohtaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha psykologi kirjoitti:
Erityisopettajan tekemät lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan seulat ovat täysin eri asia kuin psykologin tutkimusvälineistö, jonka avulla voidaan selvittää niin kognitiivisia kuin emotionaalisiakin puolia asiakkaasta.
Kasvatuspsykologi ei psyty samaan?
No ei kai ainakaan sillä koulutuksellaan, kun eivät testeihinkään pääse käsiksi :D
Kerro miksi kasvatuspsykologi ei psytysi samaan?
Täähän ols fifhty-sixty, kooska psykolofgit haluaa paempipakkkaisiin tihin, niin kasvatuspsykolit, jotka ammaauksen perusteella sopii kuin nyrkki silmään, hoitaisi nämä.
Taitaa mennä jo trollailun puolelle tuo inttäminen kasvatuspsykologiaa lukeneen testauskyvystä. Tai sitten hän ei ihan oikeasti ymmärrä, mitä se psykologin tutkimus on, koska ei ole saanut siihen koulutusta. Ei tiedä, mitä kaikkea ei tiedä. Yhtään kasvatuspsykologian käytössä olevaa testimenetelmät ei ainakaan ole vielä mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha psykologi kirjoitti:
Erityisopettajan tekemät lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan seulat ovat täysin eri asia kuin psykologin tutkimusvälineistö, jonka avulla voidaan selvittää niin kognitiivisia kuin emotionaalisiakin puolia asiakkaasta.
Kasvatuspsykologi ei psyty samaan?
No ei kai ainakaan sillä koulutuksellaan, kun eivät testeihinkään pääse käsiksi :D
Kerro miksi kasvatuspsykologi ei psytysi samaan?
Täähän ols fifhty-sixty, kooska psykolofgit haluaa paempipakkkaisiin tihin, niin kasvatuspsykolit, jotka ammaauksen perusteella sopii kuin nyrkki silmään, hoitaisi nämä.
No mitä ihmettä? Millä välineillä kasvatuspsykologi tekee tutkimukset, kun he eivät saa psykologien käyttämiä testejä käyttöönsä?
Ja oletko varma, että kasvatuspsykologi tyytyisi yhtään pienempään palkkaan kuin psykologi?
Alue: Aihe vapaa
Jepje, täähän lisää sit työn kiinnostavuutta, kun kollegaa aletaan ohjaamaan ja väheksymään. Kerropa miksi juuri siellä koulussa on vain näitä pelkkiä yleispsykologeja, kun samaan aikaan meillä on vastaavava koulutus olemassa kasvatuspsykologina, jossa koulutuson: Kasvatuspsykologia on tieteenala, joka sijoittuu sisällöllisesti sekä kasvatustieteen että psykologian alueille. Kasvatuspsykologiassa tutkitaan erityisesti ihmisen psyykkiseen kehitykseen, kasvuun ja oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä
Jos tarkemmin katsotaan koulupsykologin ammatinkuvausta niin se on kuvattuna: Koulupsykologi auttaa oppilasta, oppimisvaikeuksissa, tarkkaavaisuuden ja työskentelyn pulmissa, tunne-elämän kehityksen solmukohdissa, omassa tai perheen kriisissä, vuorovaikutusongelmissa tai kun on tarvetta opetusjärjestelyille.
jotka tässä keskustellu on jo tyrmätty monen kertaan, kun toivottu koulupsykologien jalkautuvan arkeen oppilaiden ja opettajien avuksi (joilla ei ole psykologian alan koulutusta).
Näin ollen koulupsykologin vaatimus pitääkin muuttaa kasvatuspsykologian tieteenalaksi.