Lue keskustelun säännöt.
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.
Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan
Olet täysin pihalla realiteeteista, joten et tuo keskusteluun mitään arvokasta.
Tämä turhaksi jankkaamiseksi, joten suosittelen muita ohittamaan nämä naiivit ehdotukset.
Jos ei kykene khtaamaan lapsia kuin kopssaan, on väärällä alalla.
Onko koululääkäri väärällä alalla, kun näkee oppilaita vain huoneessaan ja varatulla ajalla? Vai koskeeko tämä vaatimus vain kuraattoreita ja koulupsykologeja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on muutamakin kollega, joille on tullut nurinaa siitä, että pitäisi olla välitunneilla enemmän opehuoneessa. Ei saa olla siellä omassa huoneessaan ovi auki, vaan pitää istua opettajien keskellä, vaikkei kukaan tulisikaan heistä juttelemaan. Itsekin olen saanut kehuja siitä, kun minua näkee siellä opehuoneessa välkillä. Ilmeisesti oikeasti on sitten ongelma sen psykologin työhuoneen kanssa. Pitää todistaa olevansa paikalla. Vaikka opehuone on aivan surkea paikka käydä oppilaita koskevia keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.
Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan
Olet täysin pihalla realiteeteista, joten et tuo keskusteluun mitään arvokasta.
Tämä turhaksi jankkaamiseksi, joten suosittelen muita ohittamaan nämä naiivit ehdotukset.
Jos ei kykene khtaamaan lapsia kuin kopssaan, on väärällä alalla.
Onko koululääkäri väärällä alalla, kun näkee oppilaita vain huoneessaan ja varatulla ajalla? Vai koskeeko tämä vaatimus vain kuraattoreita ja koulupsykologeja?
Niinpä.
Kouluilla on kaksi akateemisesti koulutettua terveydenhuoltoalan ammattilaista. Lääkäri ja psykologi. Toisen heistä opet jättää rauhaan, toiselta vaaditaan mitä vain maan ja taivaan väliltä ja halutaan kaataa niskaan kaikki oma paha mieli.
Miksi näin?
Muissa työpaikoissa kuin kouluissa psykologeja kohdellaan hyvin ja arvostetaan. Kouluissa heidät pyritään ottamaan opettajien likasangoiksi. Miksiköhän koulupsykologeista on pulaa? Hmm. En kyllä millään keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.
Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan
Et selvästi ymmärrä yhtään mitään siitä miten koulupsykologien työsuoritusten määrää mitataan ja seurataan. Ja miten herkästi siihen puututaan, jos suoritemäärät ei ole sitä mitä pitää. Tai jos kalenterista on sulkenut asiakasaikoja jotain jalkautumisia varten.
Kerro minulle, miksi ns vapaatunteja löytyy tavata aikaavarattomat oppilaat (käykö siellä ketään?) ja parissa koulussa on ollut opettajien vastaanotto joku päivä tiettynä kellonaikana, muttei aikas löydy siellä käytävillä kohdata oppilaita?
Mitä se käytävillä kohtaaminen, jonka perään nyt huudat, olisi? Pitäisikö psykologin siis hengailla käytävän keskellä ja toivoa, että joku oppilas tulee jutustelemaan mietteistään? Vai pitäisikö sen psykologin röntgenkatseellaan nähdä oppilaiden pään sisälle, tunnistaa pahoinvoivat henkilöt ja mennä puhumaan heille ja samalla poistaa se pahoinvointi heistä?
Vai siis miksi psykologin pitäisi välkällä palloilla oppilaiden seassa käytävillä? Tekemässä mitä? Ja mitä se siis olisi erilaista kuin mitä opet ja avustajat tekee?
Aika monessa koulussa koulupsykologi/kuraattori jalkautuu lasten pariin.
Miten se eroaa siitä, mitä opettajat ja avustajat tekevät? No, siten, että oppiaat eivät tunne keitä nämä psykologit/kuraattorit ovat, eivätkä tiedä, miten heihin saa yhteyden. Tuntuvat koulun ylimääräisiltä aikuisilta, vaikka samalla heidän pitäisi olla niitä, joille lapset kertoa asioista, mistä opettajalle eivät halua kertoa.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41976/Leppa%20opinnaytety…
- Tutkimustulosten mukaan nuorisotyö on arvostettu ja toivottu koulun ulkopuolisena yhteistyökumppanina. Yhteistyö koulun sosiaalityön ja nuorisotyön välillä on osa arkista ja olemassa olevaa toimintakulttuuria. Sen sijaan koulukuraattoreiden asenteet kiinteästi koulussa tehtävää nuorisotyötä kohtaan näyttäytyvät ristiriitaisi- na ja nuorisotyön rooli koulun toimijana vielä epäselvänä.
- Lasten ja nuorten kokonaishyvinvointi ja viihtyvyys kuuluvat koulussa opettajien ja rehtorin lisäksi myös muille kasvatuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisille.
- Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä: Sosiaalisen asiantuntija kouluyhteisössä.
- Käytännössä koulun sosiaalityötä tekee koulukuraattori, jonka tulisi mielellään olla kelpoisuudeltaan sosiaalityöntekijä.
- Kuraattori tulee lähelle oppilasta ja perhettä, mutta toimii myös koulun virallisessa kontekstissa lähellä opettajia ja muuta henkilöstöä. Kuraattori on verkosto-osaaja, välittäjä, so- siaalisen osaaja ja nuoren edun puolustaja.
- Koulupsykologintyö on lakisääteisesti ensisijaisesti kouluyhteisöön keskittyvää ennaltaehkäisevää työtä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä toteutetaan kouluissa ja sitä tehdään tiiviisti yhteistyössä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.
- Koulupsykologin vastaanoton tulisi sijaista paikassa, jonne oppilaat pääsevät koulupäivän aikana helposti ja turvallisesti.
Jos oppilashuoltoryhmän jalkatuminen oppilaiden keskuuteen ei tue tätä oppilaiden kohtaamista, en keksi enää mikä muu tukisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muissa työpaikoissa kuin kouluissa psykologeja kohdellaan hyvin ja arvostetaan. Kouluissa heidät pyritään ottamaan opettajien likasangoiksi. Miksiköhän koulupsykologeista on pulaa? Hmm. En kyllä millään keksi.
En tavannut vielä koulua opettajana, jossa psykologeja ei arvostettaisi. Laitahan korkki kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa työpaikoissa kuin kouluissa psykologeja kohdellaan hyvin ja arvostetaan. Kouluissa heidät pyritään ottamaan opettajien likasangoiksi. Miksiköhän koulupsykologeista on pulaa? Hmm. En kyllä millään keksi.
En tavannut vielä koulua opettajana, jossa psykologeja ei arvostettaisi. Laitahan korkki kiinni.
Miksi sitä arvostusta ei tässä ketjussa ainakaan ole näkynyt sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutamakin kollega, joille on tullut nurinaa siitä, että pitäisi olla välitunneilla enemmän opehuoneessa. Ei saa olla siellä omassa huoneessaan ovi auki, vaan pitää istua opettajien keskellä, vaikkei kukaan tulisikaan heistä juttelemaan. Itsekin olen saanut kehuja siitä, kun minua näkee siellä opehuoneessa välkillä. Ilmeisesti oikeasti on sitten ongelma sen psykologin työhuoneen kanssa. Pitää todistaa olevansa paikalla. Vaikka opehuone on aivan surkea paikka käydä oppilaita koskevia keskusteluja.
Miksei ät sitten käytä tät aikaa, kun sitä kerran on istua opehuoneessa, siell käytävillä ja juttee lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa työpaikoissa kuin kouluissa psykologeja kohdellaan hyvin ja arvostetaan. Kouluissa heidät pyritään ottamaan opettajien likasangoiksi. Miksiköhän koulupsykologeista on pulaa? Hmm. En kyllä millään keksi.
En tavannut vielä koulua opettajana, jossa psykologeja ei arvostettaisi. Laitahan korkki kiinni.
Taisi argumentit loppua, kun aloit haukkumaan tuntematonta alkoholistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.
Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan
Et selvästi ymmärrä yhtään mitään siitä miten koulupsykologien työsuoritusten määrää mitataan ja seurataan. Ja miten herkästi siihen puututaan, jos suoritemäärät ei ole sitä mitä pitää. Tai jos kalenterista on sulkenut asiakasaikoja jotain jalkautumisia varten.
Kerro minulle, miksi ns vapaatunteja löytyy tavata aikaavarattomat oppilaat (käykö siellä ketään?) ja parissa koulussa on ollut opettajien vastaanotto joku päivä tiettynä kellonaikana, muttei aikas löydy siellä käytävillä kohdata oppilaita?
Mitä se käytävillä kohtaaminen, jonka perään nyt huudat, olisi? Pitäisikö psykologin siis hengailla käytävän keskellä ja toivoa, että joku oppilas tulee jutustelemaan mietteistään? Vai pitäisikö sen psykologin röntgenkatseellaan nähdä oppilaiden pään sisälle, tunnistaa pahoinvoivat henkilöt ja mennä puhumaan heille ja samalla poistaa se pahoinvointi heistä?
Vai siis miksi psykologin pitäisi välkällä palloilla oppilaiden seassa käytävillä? Tekemässä mitä? Ja mitä se siis olisi erilaista kuin mitä opet ja avustajat tekee?Aika monessa koulussa koulupsykologi/kuraattori jalkautuu lasten pariin.
Miten se eroaa siitä, mitä opettajat ja avustajat tekevät? No, siten, että oppiaat eivät tunne keitä nämä psykologit/kuraattorit ovat, eivätkä tiedä, miten heihin saa yhteyden. Tuntuvat koulun ylimääräisiltä aikuisilta, vaikka samalla heidän pitäisi olla niitä, joille lapset kertoa asioista, mistä opettajalle eivät halua kertoa.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41976/Leppa%20opinnaytety…
- Tutkimustulosten mukaan nuorisotyö on arvostettu ja toivottu koulun ulkopuolisena yhteistyökumppanina. Yhteistyö koulun sosiaalityön ja nuorisotyön välillä on osa arkista ja olemassa olevaa toimintakulttuuria. Sen sijaan koulukuraattoreiden asenteet kiinteästi koulussa tehtävää nuorisotyötä kohtaan näyttäytyvät ristiriitaisi- na ja nuorisotyön rooli koulun toimijana vielä epäselvänä.
- Lasten ja nuorten kokonaishyvinvointi ja viihtyvyys kuuluvat koulussa opettajien ja rehtorin lisäksi myös muille kasvatuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisille.
- Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä: Sosiaalisen asiantuntija kouluyhteisössä.
- Käytännössä koulun sosiaalityötä tekee koulukuraattori, jonka tulisi mielellään olla kelpoisuudeltaan sosiaalityöntekijä.
- Kuraattori tulee lähelle oppilasta ja perhettä, mutta toimii myös koulun virallisessa kontekstissa lähellä opettajia ja muuta henkilöstöä. Kuraattori on verkosto-osaaja, välittäjä, so- siaalisen osaaja ja nuoren edun puolustaja.
- Koulupsykologintyö on lakisääteisesti ensisijaisesti kouluyhteisöön keskittyvää ennaltaehkäisevää työtä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä toteutetaan kouluissa ja sitä tehdään tiiviisti yhteistyössä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.
- Koulupsykologin vastaanoton tulisi sijaista paikassa, jonne oppilaat pääsevät koulupäivän aikana helposti ja turvallisesti.
Jos oppilashuoltoryhmän jalkatuminen oppilaiden keskuuteen ei tue tätä oppilaiden kohtaamista, en keksi enää mikä muu tukisi.
Jännästi niitä oppilaita on jonoksi asti (tulee ikkunoista ja ovista) vaikka oppilaat eivät tunne heitä eivätkä tiedä miten heihin saa yhteyden.
Nämä opettajathan on psykilogia kohtaan pahempia jo kuin lastenhoitajat vakaopea kohtaa. Ei ihme ettei kumpiakaan löydy oikein mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutamakin kollega, joille on tullut nurinaa siitä, että pitäisi olla välitunneilla enemmän opehuoneessa. Ei saa olla siellä omassa huoneessaan ovi auki, vaan pitää istua opettajien keskellä, vaikkei kukaan tulisikaan heistä juttelemaan. Itsekin olen saanut kehuja siitä, kun minua näkee siellä opehuoneessa välkillä. Ilmeisesti oikeasti on sitten ongelma sen psykologin työhuoneen kanssa. Pitää todistaa olevansa paikalla. Vaikka opehuone on aivan surkea paikka käydä oppilaita koskevia keskusteluja.
Miksei ät sitten käytä tät aikaa, kun sitä kerran on istua opehuoneessa, siell käytävillä ja juttee lapsille?
No voitko kertoa mistä aiheista siellä käytävällä jutellaan? Jankkaat vaan etkä vastaa.
Ennen sitä pärjättii hyvin eikä tarvetta sellaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että oppilaat oikeasti haluaisivat koulupsykologia hengailemaan käytäville välitunneilla vai haluaisitteko te aikuiset itse oman terapeuttinne hengailemaan teidän työpaikalle työkavereiden keskuuteen? Tätäkin asiaa pitää ajatella myös oppilaan näkökulmasta. Psykologin kanssa puhutaan niin henkilökohtaisia asioita, että voisi olla jopa ahdistava kokemus, jos psykologi alkaisin pyöriä välitunneilla. Toisaalta ehkäpä tässä ratkaisu ylityöllistetyille koulupsykologeille, menkää välitunneilla, niin kohta kukaan ei halua tulla avautumaan ongelmistaan. Eleet ja ilmeet paljastavat paljon. Yhteisöllinen työ luokkiinkin voi psykologin asiakkaan näkökulmasta olla ahdistavaa, kun se henkilö, jolle on kipeimmät asiansa kertonut, tuleekin yhtäkkiä pitämään oppituntia. Jokaisella oppilaalla on yksityisyyden suoja ja asiakkuus on salassapidettävää tietoa. Koulupsykologi ei voi eikä hänen pidä olla mikään jalkautuva nuorisotyöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.
Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan
Et selvästi ymmärrä yhtään mitään siitä miten koulupsykologien työsuoritusten määrää mitataan ja seurataan. Ja miten herkästi siihen puututaan, jos suoritemäärät ei ole sitä mitä pitää. Tai jos kalenterista on sulkenut asiakasaikoja jotain jalkautumisia varten.
Kerro minulle, miksi ns vapaatunteja löytyy tavata aikaavarattomat oppilaat (käykö siellä ketään?) ja parissa koulussa on ollut opettajien vastaanotto joku päivä tiettynä kellonaikana, muttei aikas löydy siellä käytävillä kohdata oppilaita?
Mitä se käytävillä kohtaaminen, jonka perään nyt huudat, olisi? Pitäisikö psykologin siis hengailla käytävän keskellä ja toivoa, että joku oppilas tulee jutustelemaan mietteistään? Vai pitäisikö sen psykologin röntgenkatseellaan nähdä oppilaiden pään sisälle, tunnistaa pahoinvoivat henkilöt ja mennä puhumaan heille ja samalla poistaa se pahoinvointi heistä?
Vai siis miksi psykologin pitäisi välkällä palloilla oppilaiden seassa käytävillä? Tekemässä mitä? Ja mitä se siis olisi erilaista kuin mitä opet ja avustajat tekee?Aika monessa koulussa koulupsykologi/kuraattori jalkautuu lasten pariin.
Miten se eroaa siitä, mitä opettajat ja avustajat tekevät? No, siten, että oppiaat eivät tunne keitä nämä psykologit/kuraattorit ovat, eivätkä tiedä, miten heihin saa yhteyden. Tuntuvat koulun ylimääräisiltä aikuisilta, vaikka samalla heidän pitäisi olla niitä, joille lapset kertoa asioista, mistä opettajalle eivät halua kertoa.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41976/Leppa%20opinnaytety…
- Tutkimustulosten mukaan nuorisotyö on arvostettu ja toivottu koulun ulkopuolisena yhteistyökumppanina. Yhteistyö koulun sosiaalityön ja nuorisotyön välillä on osa arkista ja olemassa olevaa toimintakulttuuria. Sen sijaan koulukuraattoreiden asenteet kiinteästi koulussa tehtävää nuorisotyötä kohtaan näyttäytyvät ristiriitaisi- na ja nuorisotyön rooli koulun toimijana vielä epäselvänä.
- Lasten ja nuorten kokonaishyvinvointi ja viihtyvyys kuuluvat koulussa opettajien ja rehtorin lisäksi myös muille kasvatuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisille.
- Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä: Sosiaalisen asiantuntija kouluyhteisössä.
- Käytännössä koulun sosiaalityötä tekee koulukuraattori, jonka tulisi mielellään olla kelpoisuudeltaan sosiaalityöntekijä.
- Kuraattori tulee lähelle oppilasta ja perhettä, mutta toimii myös koulun virallisessa kontekstissa lähellä opettajia ja muuta henkilöstöä. Kuraattori on verkosto-osaaja, välittäjä, so- siaalisen osaaja ja nuoren edun puolustaja.
- Koulupsykologintyö on lakisääteisesti ensisijaisesti kouluyhteisöön keskittyvää ennaltaehkäisevää työtä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä toteutetaan kouluissa ja sitä tehdään tiiviisti yhteistyössä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.
- Koulupsykologin vastaanoton tulisi sijaista paikassa, jonne oppilaat pääsevät koulupäivän aikana helposti ja turvallisesti.
Jos oppilashuoltoryhmän jalkatuminen oppilaiden keskuuteen ei tue tätä oppilaiden kohtaamista, en keksi enää mikä muu tukisi.
Minulla ainakin on niin liikaa asiakkaita ja pitkät jonot jo ennestään, että on jatkuva huono omatunto siitä, että en pysty nykyisiäkään palvelemaan. En voi harkitakaan jotain markkinointitarkoituksessa tehtyä jalkautumista idealla saada lisää asiakkaita. Kun nyt jo tilanne on se, että kaikki halukkaat ei millään mahdu.
Kouluista puuttui psykologeja samasta syystä kuin päteviä opettajia.
Niitä ei vain ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.
Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan
Et selvästi ymmärrä yhtään mitään siitä miten koulupsykologien työsuoritusten määrää mitataan ja seurataan. Ja miten herkästi siihen puututaan, jos suoritemäärät ei ole sitä mitä pitää. Tai jos kalenterista on sulkenut asiakasaikoja jotain jalkautumisia varten.
Kerro minulle, miksi ns vapaatunteja löytyy tavata aikaavarattomat oppilaat (käykö siellä ketään?) ja parissa koulussa on ollut opettajien vastaanotto joku päivä tiettynä kellonaikana, muttei aikas löydy siellä käytävillä kohdata oppilaita?
Mitä se käytävillä kohtaaminen, jonka perään nyt huudat, olisi? Pitäisikö psykologin siis hengailla käytävän keskellä ja toivoa, että joku oppilas tulee jutustelemaan mietteistään? Vai pitäisikö sen psykologin röntgenkatseellaan nähdä oppilaiden pään sisälle, tunnistaa pahoinvoivat henkilöt ja mennä puhumaan heille ja samalla poistaa se pahoinvointi heistä?
Vai siis miksi psykologin pitäisi välkällä palloilla oppilaiden seassa käytävillä? Tekemässä mitä? Ja mitä se siis olisi erilaista kuin mitä opet ja avustajat tekee?Aika monessa koulussa koulupsykologi/kuraattori jalkautuu lasten pariin.
Miten se eroaa siitä, mitä opettajat ja avustajat tekevät? No, siten, että oppiaat eivät tunne keitä nämä psykologit/kuraattorit ovat, eivätkä tiedä, miten heihin saa yhteyden. Tuntuvat koulun ylimääräisiltä aikuisilta, vaikka samalla heidän pitäisi olla niitä, joille lapset kertoa asioista, mistä opettajalle eivät halua kertoa.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41976/Leppa%20opinnaytety…
- Tutkimustulosten mukaan nuorisotyö on arvostettu ja toivottu koulun ulkopuolisena yhteistyökumppanina. Yhteistyö koulun sosiaalityön ja nuorisotyön välillä on osa arkista ja olemassa olevaa toimintakulttuuria. Sen sijaan koulukuraattoreiden asenteet kiinteästi koulussa tehtävää nuorisotyötä kohtaan näyttäytyvät ristiriitaisi- na ja nuorisotyön rooli koulun toimijana vielä epäselvänä.
- Lasten ja nuorten kokonaishyvinvointi ja viihtyvyys kuuluvat koulussa opettajien ja rehtorin lisäksi myös muille kasvatuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisille.
- Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä: Sosiaalisen asiantuntija kouluyhteisössä.
- Käytännössä koulun sosiaalityötä tekee koulukuraattori, jonka tulisi mielellään olla kelpoisuudeltaan sosiaalityöntekijä.
- Kuraattori tulee lähelle oppilasta ja perhettä, mutta toimii myös koulun virallisessa kontekstissa lähellä opettajia ja muuta henkilöstöä. Kuraattori on verkosto-osaaja, välittäjä, so- siaalisen osaaja ja nuoren edun puolustaja.
- Koulupsykologintyö on lakisääteisesti ensisijaisesti kouluyhteisöön keskittyvää ennaltaehkäisevää työtä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä toteutetaan kouluissa ja sitä tehdään tiiviisti yhteistyössä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.
- Koulupsykologin vastaanoton tulisi sijaista paikassa, jonne oppilaat pääsevät koulupäivän aikana helposti ja turvallisesti.
Jos oppilashuoltoryhmän jalkatuminen oppilaiden keskuuteen ei tue tätä oppilaiden kohtaamista, en keksi enää mikä muu tukisi.
Minulla ainakin on niin liikaa asiakkaita ja pitkät jonot jo ennestään, että on jatkuva huono omatunto siitä, että en pysty nykyisiäkään palvelemaan. En voi harkitakaan jotain markkinointitarkoituksessa tehtyä jalkautumista idealla saada lisää asiakkaita. Kun nyt jo tilanne on se, että kaikki halukkaat ei millään mahdu.
Eikös se näin ole terveydenhuolossa, koulussa opettajilla ja varhaiskasvatuksessa sekä sosiaalityöntekijöilläkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutamakin kollega, joille on tullut nurinaa siitä, että pitäisi olla välitunneilla enemmän opehuoneessa. Ei saa olla siellä omassa huoneessaan ovi auki, vaan pitää istua opettajien keskellä, vaikkei kukaan tulisikaan heistä juttelemaan. Itsekin olen saanut kehuja siitä, kun minua näkee siellä opehuoneessa välkillä. Ilmeisesti oikeasti on sitten ongelma sen psykologin työhuoneen kanssa. Pitää todistaa olevansa paikalla. Vaikka opehuone on aivan surkea paikka käydä oppilaita koskevia keskusteluja.
Miksei ät sitten käytä tät aikaa, kun sitä kerran on istua opehuoneessa, siell käytävillä ja juttee lapsille?
Koska on työn kannalta olennaisempaa olla koulun aikuisten saatavilla ja kuulla, mitä opehuoneessa puhutaan. Koska minulla ei ole ongelmaa saada nuoria vastaanotolle (minulla on oppilaiden keskuudessa hyvä maine ja suosittelevat kavereilleen). Koska en ole robotti, vaan kaipaan oppilaiden välissä hengähdystauon. Koska minun työhöni ei tuo lisäarvoa pyöriä randomisti 700 oppilaan keskellä. Koska monia oppilaita ärsyttää, kun joku aikuinen änkeää kesken välkän seuraan. Koska minun on pakko huolehtia omasta jaksamisesta, muuten koulu on kokonaan ilman palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Kouluista puuttui psykologeja samasta syystä kuin päteviä opettajia.
Niitä ei vain ole.
Kyllä psykologeja on Suomessa paljonkin, ja aika moni tälläkin hetkellä olisi avoin uudelle työpaikalle. Mutta koulu työpaikkana ei houkuttele. Syyt on ilmeisiä ihan tämän ketjun perusteellakin.
Onko sinulla mitään hajua, millaisista asioista psykologin kanssa jutellaan? Päivän säästä vai mistä? En ollenkaan ymmärrä millaisia keskusteluja siinä käytävällä käytäisiin!