Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.

On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.

Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.

Se kalenteri on täynnä oppilaita, jotka voivat huonosti. Ei siellä mitään oppilashuollon keilamestaruuden osakilpailuja lue. Ne oppilaat eivät lakkaa olemasta sillä, että heille ei varaisi aikaa, vaan menisi pyörimään käytävälle. Ennaltaehkäisevä työ on todella jees, mutta siihen ei riitä aikaa, koska päivät ovat täynnä niitä, joille ennaltaehkäisy ei enää riitä. 

Kuvittelevatko opettajat, että koulupsykologit istuvat yksinään siellä työhuoneessaan päivät pitkät, ja ihan kiusallaan eivät kohtaa ketään oppilasta?

Kenelläkään siellä koulussa ei ole helppoa, mutta ei kalenteri voi yksin määrätä sitä, miten työt hoidetaan.

Esimerkiksi jos oppilashuoltoryhmä on järjestänyt vapaat ajat klo 14. Niin miksi se ei voisi olla klo 9? Miksi sitä nuorta ei oteta heti aamulla vastaan, vaan nuoren pitäisi odottaa iltapäivään ilman ajanvarausta? Akuutit ajanvarqukset läkärillekin on aamulla, ei vasta illalla.

Miksi työpäiväst ei voisi varata jotin 15minuuttiata välkkää nuorten tapaamisen käytävillä? Paremmin henkilöt tulee tutuiksi oppilaille, kun joskus näkevät heidät ja ehkä uskaltavat sitten varata ajan. Ei kenenkään työ päivä olla 15 minuutista kiinni, kun oppilaat ovat välitunnilla

Ovathan opettajatkiin tavattvissa joka välitunti. Kai siihen omaan almanakkaan saa yhden 15minuuttsen siten, että tapaa käytävällä nuoria?

Miksi jankutat tuosta aamusta? Hyvä että nuoret jaksaa tulla edes aamutunneille, mut jostain syystä sitten tuo aamuhöpöttely luonnistuisi helposti? Olisiko se vielä ennen tunteja? Mitä jos 10 opiskelijaa haluaa jutella juuri silloin? Sitten pitäisi varmaan, en tiiä, sopia aika kalenterista...?

Min se eroa, että 10 oppilsta haluaa tull klo 14?

Miksi jankutan aamusta? no, siitä syystä, koska opettajana näen nuoren ahdistuneisuuden ja keskustelutarpeen ekalla tunnilla. Ikävää sanoa, että odota klo 14 saakka

Miksi se on niin vaikeaa nähdä ne nuoret, joilla tarve heti aamusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.

On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.

Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.

Se kalenteri on täynnä oppilaita, jotka voivat huonosti. Ei siellä mitään oppilashuollon keilamestaruuden osakilpailuja lue. Ne oppilaat eivät lakkaa olemasta sillä, että heille ei varaisi aikaa, vaan menisi pyörimään käytävälle. Ennaltaehkäisevä työ on todella jees, mutta siihen ei riitä aikaa, koska päivät ovat täynnä niitä, joille ennaltaehkäisy ei enää riitä. 

Kuvittelevatko opettajat, että koulupsykologit istuvat yksinään siellä työhuoneessaan päivät pitkät, ja ihan kiusallaan eivät kohtaa ketään oppilasta?

Voisiko sen kalenterin suunnitella siten, että edes 15min päivässä löytyisi jalkautumiseen?

Mikä sen jalkautumisen päämäärä olisi?

Ja olisiko oikein priorisoida se ohi vaikkapa tutkimusten, lausuntojen tai yksilökohtaisten tukikeskustelujen?

Miten olisi vaikka vaan se, että oppilaat tutustuu keitä psykologi ja kuraattoei on eikä pidä heitä jonain kummituksina? Miten olisi vain sen oppilaan kohtaaminen arjessa? Lähestyttävyys?

Ohanko oikeasti et payty nipistämäön kaikista toimistasi edes 15minuuttia kerta viikkoon?

En ole koulupsykologi, mutta satun tietämään siitä työstä jotain. Jo nyt oppilaita on tulossa asiakkaaksi ihan tulvimalla ovista ja ikkunoista, moni kuukausia jonottaen. Että ei oikein nykytilanteessa ole syytä jalkautua tekemään itsestään sellaista, jonka asiakkaaksi haluttaisiin vielä entistä enemmän. Kun jo nyt joutuu myymään ei oota vapaissa ajoissa.

Onneksi et ole koulupsykologi, jos koet jalkautumisen asiaksi, että se lisäisi työtäsi.

Hehe. Taisit ymmärtää nyt tahallasi aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.

Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan

Olet täysin pihalla realiteeteista, joten et tuo keskusteluun mitään arvokasta.

Tämä turhaksi jankkaamiseksi, joten suosittelen muita ohittamaan nämä naiivit ehdotukset.

Sinällään ymmärrän tutuksi tulemisen idean. Käyn itse joka syksy kuraattorin kanssa pitämässä uusille 7. luokkalaisille yhden oppitunnin juurikin tutuksi tulemisen idealla, ja käyn moikkaamassa uudet ykköset. Mutta joku välitunnilla palloilu ei tuo työhön lisäarvoa. Eivät ne nuoret kaikkien kavereidensa edessä tule millekään psykologille juttelemaan. Terkkari tapaa joka vuosi kaikki oppilaat (tai ainakin yrittää), ja hän sitten ohjaa tarvittaessa minulle niitä, jotka eivät itse ota yhteyttä.

Olisipa kurja olla tuon jankkaajan koulussa psykologina!

Eikös psykologin työ ole terveydenhoitoa ja vaadi tarvittavat kirjaukset jne. jonnekin? Jotenkin tuollaiset jonkun ehdottamat 15 min jutustelut eivät kuulosta omaan korvaani terveydenhuollon toiminnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.

Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan

Et selvästi ymmärrä yhtään mitään siitä miten koulupsykologien työsuoritusten määrää mitataan ja seurataan. Ja miten herkästi siihen puututaan, jos suoritemäärät ei ole sitä mitä pitää. Tai jos kalenterista on sulkenut asiakasaikoja jotain jalkautumisia varten.

Kerro minulle, miksi ns vapaatunteja löytyy tavata aikaavarattomat oppilaat (käykö siellä ketään?) ja parissa koulussa on ollut opettajien vastaanotto joku päivä tiettynä kellonaikana, muttei aikas löydy siellä käytävillä kohdata oppilaita?

En minäkään mene matematiikanopettajalle selittämään suu vaahdossa, miten hänen pitäisi niitä yhtälöpareja opettaa. Sitten kuitenkin joku opettaja kuvittelee tietävänsä, miten psykologin pitäisi työtään tehdä, mitä siihen pitäisi kuulua ja miten se pitäisi järjestää. 

Kummasti kukaan ei vaadi, että koululääkäri tulee välkille oppilaita moikkaamaan, tai että hänelle pitäisi päästä heti samana päivänä ja oikeastaan heti aamulla. Psykologi on sellainen yleinen pahan mielen likasanko, joka ei koskaan tee tarpeeksi.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että psykologi pyörisi koulun käytävällä välitunneilla vai miten itse toivoisitte, olisiko teistä mukavaa, että terapeuttisi alkaisi hengailemaan työpaikallasi ja änkeäisi samaan kahvipöytään istumaan kun kahvittelut työkavereidesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eikös psykologin työ ole terveydenhoitoa ja vaadi tarvittavat kirjaukset jne. jonnekin? Jotenkin tuollaiset jonkun ehdottamat 15 min jutustelut eivät kuulosta omaan korvaani terveydenhuollon toiminnalta.

Jep.

Ehdotukset kertovat siitä, että tuo ehdottaja ei ymmärrä psykologin työstä oikein mitään, mutta itse uupuneena opettajana yrittää vaatia, että joku muu tekisi osan opettajan työstä.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kurja olla tuon jankkaajan koulussa psykologina!

Näitä valitettavasti on lähes joka koululla. Tosi kiva tulla töihin, kun saa aina kuulla, että ei tee mitään oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.

Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan

Et selvästi ymmärrä yhtään mitään siitä miten koulupsykologien työsuoritusten määrää mitataan ja seurataan. Ja miten herkästi siihen puututaan, jos suoritemäärät ei ole sitä mitä pitää. Tai jos kalenterista on sulkenut asiakasaikoja jotain jalkautumisia varten.

Kerro minulle, miksi ns vapaatunteja löytyy tavata aikaavarattomat oppilaat (käykö siellä ketään?) ja parissa koulussa on ollut opettajien vastaanotto joku päivä tiettynä kellonaikana, muttei aikas löydy siellä käytävillä kohdata oppilaita?

Mitä se käytävillä kohtaaminen, jonka perään nyt huudat, olisi? Pitäisikö psykologin siis hengailla käytävän keskellä ja toivoa, että joku oppilas tulee jutustelemaan mietteistään? Vai pitäisikö sen psykologin röntgenkatseellaan nähdä oppilaiden pään sisälle, tunnistaa pahoinvoivat henkilöt ja mennä puhumaan heille ja samalla poistaa se pahoinvointi heistä?

Vai siis miksi psykologin pitäisi välkällä palloilla oppilaiden seassa käytävillä? Tekemässä mitä? Ja mitä se siis olisi erilaista kuin mitä opet ja avustajat tekee?

Opettajien vaatimukset kertovat sitä, että he kaipaavat koululle jonkin sortin pahan mielen ambulanssia, joka rientää paikalle aina kun tulee hankala tilanne ja vie sen ikävän oppilaan pois. Ja ymmärränhän minä sen, ei se ole helppo tilanne olla sen itkevän tai huutavan oppilaan kanssa siinä, jos on sellainen olo, että on tilanteessa aivan yksin. Koulumaailmassa on isoja haasteita, joiden korjaamiseen tarvittaisiin hemmetisti rahaa. Pienempiä luokkia, pienluokkia, koulunkäynninohjaajia, erkkoja... Mutta se ei ole koulupsykologin vika. Oppilashuoltolaki edellyttää, että 7 koulun työpäivän sisällä saa ajan, jos sille on tarve. Ei samalla sekunnilla, ei samana päivänä, vaan 1,5 viikon päähän. Ja sekin on hemmetin lyhyt aika, kun moneen paikkaan jonotetaan kuukausikaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kurja olla tuon jankkaajan koulussa psykologina!

Kerropa minulle nyt, miksi oppilashuoltoryhmä ei pystyisi järjestämäön töitänsä siten, että he oikeasti kohtaisi oppilaat siellä koulun käytävillä? Kun heillä ainakin löytyy vapaatunteja tavata opplaita ilman ajanvaraustakin. Meneekö se vapaatunti oikeasti joka kerta käyttöön? Voisiko sitä kohdentaa osan tähän oppilaiden kohtaamiseen? Miten vapaatunnin aika klo 14 eroaa siitä se oisikin heti aamulla klo 9-10, kun oppilaalla paha olo ja tarve puhua?

Miten luulet, että koulukuraattorit ja psykologit tavoittaa asiakkaat, jos takentelevät vain kalenterilla eivätkä näe oppilaita muuten?

Tämn takia kouluihin tarvittaisiin jalkautuva nuorisotyöntekijät, joilla on halu ja valmius kohdata oppilaat muinakin kuin kalenteriaikoina.

Oikeastaan tämä ketju vastaa kattavasti otsikon kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään mene matematiikanopettajalle selittämään suu vaahdossa, miten hänen pitäisi niitä yhtälöpareja opettaa. Sitten kuitenkin joku opettaja kuvittelee tietävänsä, miten psykologin pitäisi työtään tehdä, mitä siihen pitäisi kuulua ja miten se pitäisi järjestää. 

Kummasti kukaan ei vaadi, että koululääkäri tulee välkille oppilaita moikkaamaan, tai että hänelle pitäisi päästä heti samana päivänä ja oikeastaan heti aamulla. Psykologi on sellainen yleinen pahan mielen likasanko, joka ei koskaan tee tarpeeksi.

Minä olen kyllä kuullut useammaltakin psykologilta, miten pitäisi keventää sisältöjä laskematta arvosanaa. Valitettavasti psykologin ei pidä puuttua koulun arviointiin, koska hänellä ei siihen ole kompetenssia eikä valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kurja olla tuon jankkaajan koulussa psykologina!

Kerropa minulle nyt, miksi oppilashuoltoryhmä ei pystyisi järjestämäön töitänsä siten, että he oikeasti kohtaisi oppilaat siellä koulun käytävillä? Kun heillä ainakin löytyy vapaatunteja tavata opplaita ilman ajanvaraustakin. Meneekö se vapaatunti oikeasti joka kerta käyttöön? Voisiko sitä kohdentaa osan tähän oppilaiden kohtaamiseen? Miten vapaatunnin aika klo 14 eroaa siitä se oisikin heti aamulla klo 9-10, kun oppilaalla paha olo ja tarve puhua?

Miten luulet, että koulukuraattorit ja psykologit tavoittaa asiakkaat, jos takentelevät vain kalenterilla eivätkä näe oppilaita muuten?

Tämn takia kouluihin tarvittaisiin jalkautuva nuorisotyöntekijät, joilla on halu ja valmius kohdata oppilaat muinakin kuin kalenteriaikoina.

Kannattaa nyt huomioida se, että jos sinun koulusi oppilashuoltoryhmällä on vapaatunti tarjolla _joka päivä,_ olette hemmetin onnekkassa asemassa. Se ei ole mitenkään yleinen tai automaattinen käytäntö.

Opettajien, terkkareiden ja muun henkilökunnan työtä on ohjata ne tarvitsijat oppilashuollon piiriin. Ei missään muuallakaan psykologi metsästä itselleen uusia asiakkaita, vaan hänelle ohjaudutaan lähetteellä. Minulla on oppilaita aivan liikaa jo valmiiksi. Otan kyllä vastaan ne minulle ohjatut uudetkin, mutta työsarkaa on tarpeeksi jo nyt.

Mielenkiintoinen ketju. Todella kovia ja kohtuuttomia vaatimuksia opettajilta ja nurinaa kun yksi psykologi ei kaikkeen pysty. Ja sanalla valitusta, kun koulupsykologi puuttuu.

Yleensä työpaikoilla ajatellaan, että jos joku tärkeä työntekijä on puuttunut pitkään tai niitä on liian vähän, niin niille halutaan olla mukavia, auttaa ja kannustaa työssä ja muutenkin halutaan työyhteisönä huolehtia, että ne viihtyy niin hyvin, että eivät vaankaan ottaisi lopareita. Mutta näköjään kouluilla ajatellaan, että on ihan ok painostaa ne vähäisetkin psykologit häipymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.

Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan

Olet täysin pihalla realiteeteista, joten et tuo keskusteluun mitään arvokasta.

Tämä turhaksi jankkaamiseksi, joten suosittelen muita ohittamaan nämä naiivit ehdotukset.

Jos ei kykene khtaamaan lapsia kuin kopssaan, on väärällä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykologi ja mielelläni jalkautuisin jutustelemaan asiakaskunnan sekaan. Sehän olisi oikein mukavaa hommaa ja olisi myös paljon paljon kevyempää kuin mitä nyt työkseni teen. Mutta ei kukaan esihenkilö tai työnkuvastani johdossa päättävä taho suostuisi ikinä siihen, että käytän kallista työaikaani jalkautumiseen.

Jos kerta viikkoon jalkaudut omatoimisesti käytävälle, niin mihin esimiehesi puuttuu? Siitä että nipistit 15 asiakkaalta 1minuutin tapaamisajasta? 30 asiakkalta 30 sekuntia, jotta sait tuon kalliin 15 minuuttia maksettua työaikaa kasaan

Olet täysin pihalla realiteeteista, joten et tuo keskusteluun mitään arvokasta.

Tämä turhaksi jankkaamiseksi, joten suosittelen muita ohittamaan nämä naiivit ehdotukset.

Jos ei kykene khtaamaan lapsia kuin kopssaan, on väärällä alalla.

Miksi se koppi on sinulle niin iso ongelma? En ymmärrä. Kerro.