Lue keskustelun säännöt.
Miksi kouluista puuttuu niin paljon koulupsykologeja?
19.02.2023 |
Osaako joku sanoa syyn siihen, että miksi niin monesta koulusta puuttuu koulupsykologi, vaikka lain mukaan sellainen pitäisi koulussa olla? Luin uutisista, että monessa pikkukunnassa ei avoimeen virkaan ole vuosiin yhtään hakijaa mutta ilmeisesti jopa jossain Espoossa on niin, että paikkoja on auki, mutta hakijoita niihin pakkoihin ei ole. Mikä juttu tässä pikein on? Lapsilla on oikeus saada tukea. Miksi tätä asiaa ei laiteta kuntoon?
Kommentit (598)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi. En suostuisi päivääkään tekemään työtä siivouskomerossa, käytävällä tms. Enkä raahaamaan päivittäin jotain 20 kg verran työvälineitä työpisteestä toiseen ja talosta toiseen. Enkä työskentelemään alle 4000 euron palkalla.
Työstä lasten ja nuorten kanssa kyllä pitäisin, ei siinä mitään. Mutta toisella sovellusalalla kuin lapset ja nuoret sain jo heti valmistuttuani (yli 10 vuotta sitten) yli 4000 euron palkan ja oman työhuoneen.
Ei koulujen tilanne tule ratkeamaan ennen kuin psykologin työstä siellä tehdään edes jotenkin houkuttelevaa.
Koulujen tilanne tulee rwtkeamaan vasta sitten, kun kouluihin jalkautuu nuorisotylntekijät. Kouluspykologit ei ät sitä tule ratkaisemaan - tai ne oltaisiin jo ratkaistu.
Nykypäivän kouluihin tarvitaan ihan oma ammattikuntansa ja ne ovat nuorisotyöntekijöitä.
Mikä sinun mielestä tuolloin olisi nuorisotyöntekijän työnkuva ja entä tuolloin sitten koulupsykologin työnkuva? Ja uskotko, että silloin saataisiin psykologeja niillä työolosuhteilla rekryttyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykologi. En suostuisi päivääkään tekemään työtä siivouskomerossa, käytävällä tms. Enkä raahaamaan päivittäin jotain 20 kg verran työvälineitä työpisteestä toiseen ja talosta toiseen. Enkä työskentelemään alle 4000 euron palkalla.
Työstä lasten ja nuorten kanssa kyllä pitäisin, ei siinä mitään. Mutta toisella sovellusalalla kuin lapset ja nuoret sain jo heti valmistuttuani (yli 10 vuotta sitten) yli 4000 euron palkan ja oman työhuoneen.
Ei koulujen tilanne tule ratkeamaan ennen kuin psykologin työstä siellä tehdään edes jotenkin houkuttelevaa.
Koulujen tilanne tulee rwtkeamaan vasta sitten, kun kouluihin jalkautuu nuorisotylntekijät. Kouluspykologit ei ät sitä tule ratkaisemaan - tai ne oltaisiin jo ratkaistu.
Nykypäivän kouluihin tarvitaan ihan oma ammattikuntansa ja ne ovat nuorisotyöntekijöitä.
Mikä sinun mielestä tuolloin olisi nuorisotyöntekijän työnkuva ja entä tuolloin sitten koulupsykologin työnkuva? Ja uskotko, että silloin saataisiin psykologeja niillä työolosuhteilla rekryttyä?
Ihan vainveikkaisin että aika moni ongelma poistuisi koulusta, kun kouluihin saataisiin työntekijöitä, jotka on valmiit ohtaaman nuoren ilman ajanvarausta. Joka aamu ottaa nuoret vastaan ja ihalle/käytävälle jäävät keskistelun jäleen ohjataan oikeaan osoitteeseen.
Ongelmia ei poista ainakaan se, että kenenkään kanssa ei päse keskustelee, kaikki tuijottaa kalenteriaan ja vastaanotoksi tarjotaan whatsappia. Sen whatsapp keskustelun sijaan voisi jalkautua sinne koulun käytäville ja keskustell siellänuorten kanssa.
Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.
On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Psykologi vaatii itselleen työhuonetta siksi, että sekä laki että etiikka edellyttää asiakkaan asioiden salassapidon. Jos asiakkaan kanssa käy tukikeskustelua jossain käytävän nurkassa, niin salassapito ei toteudu vaan muut kuulee asiakkaan henkilökohtaiset asiat. Eli kyllä ne ensisijaisesti asiakkaiden takia niitä työhuoneita vaaditaan. Ei itselle takia.
T. Psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.
On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.
Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavat muualla 5000 e / kk
Koulu maksaisi 3000 e /kk ja osa-aikainen joten vielä pienempi palkka käytännössä ja kaikki pisteet eri kouluilla..
.
Tässä on syyMutta kun kuitenkin lain mukaan sellainen pitää koulussa olla ja näköjään rahalla sitten saisi, niin eikö käytännössä laki velvoita sitten siihen, että maksettaisiin sellaista palkkaa, että joku suostuisi kyseistä työtä tekemään?
Ap
Eihän se laki näytä velvoittavan maksamaan tarpeeksi varhaiskasvattajillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Psykologi vaatii itselleen työhuonetta siksi, että sekä laki että etiikka edellyttää asiakkaan asioiden salassapidon. Jos asiakkaan kanssa käy tukikeskustelua jossain käytävän nurkassa, niin salassapito ei toteudu vaan muut kuulee asiakkaan henkilökohtaiset asiat. Eli kyllä ne ensisijaisesti asiakkaiden takia niitä työhuoneita vaaditaan. Ei itselle takia.
T. Psykologi
Lasten ja nuorten kanssa voi keskustella vaikka päivän kuulumisista tai mitä on suunnitelmissa. Näitä ei salassapidot sääntele. Mutta jos oma työ on oman egon pönkittämistä, on työ täysin väärä.
Tietenkin jokainen psykologi tajuaa pytää nuoren keskustelee asiasta, jota ei käydä käytävää. Keskusteelhan ne opettajat oppilaiden kanssa ja jos vaikuttaa, että asiassa on muuta, opettaja pyytää tapaamaan erikseen. Minusta on outoa, ettei oppilashuoltoryhmä jalkaudu koulunsa käytäville vaan kaikki hoituu wilman/whatsappin kautta. Pelätäänkö siellä kohdata oppilaita ilman ajanvarausta?
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000009302298.html
Tämän uutisen mukaan Satakunnassa pitäisi lain mukaan olla elokuussa 44 koulupsykologin virkaa. Tällä hetkellä täytettynä on 12.
Onhan tuossa kurottavaa. Miten saada 32 satakuntalaista psykologia suostumaan koulupsykologiksi?
Ei ainakaan sillä, jos työsuhde-etuina on työ siivouskomerossa ja palkka vähemmän kuin muissa psykologin tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Onhan noita nuorisotyöntekijöitä yritetty saada koululle, mutta eipä sillä 2300 e:n palkalla kukaan suostu tulemaan. Ja jos tulee, niin lähtee kohta pois, kun olot on niin kamalat.
Vierailija kirjoitti:
https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000009302298.html
Tämän uutisen mukaan Satakunnassa pitäisi lain mukaan olla elokuussa 44 koulupsykologin virkaa. Tällä hetkellä täytettynä on 12.
Onhan tuossa kurottavaa. Miten saada 32 satakuntalaista psykologia suostumaan koulupsykologiksi?
Ei ainakaan sillä, jos työsuhde-etuina on työ siivouskomerossa ja palkka vähemmän kuin muissa psykologin tehtävissä.
Haluaisin kuulla näitä kouluja, joissa kohtaamispaikka on siivouskomero.
Itse olen työskennellyt pääkaupunkiseudulla ja koulupsykologeilla on ihan ollut omat huoneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Onhan noita nuorisotyöntekijöitä yritetty saada koululle, mutta eipä sillä 2300 e:n palkalla kukaan suostu tulemaan. Ja jos tulee, niin lähtee kohta pois, kun olot on niin kamalat.
Eivät supstu tulemaan koululle, mutta muut työt kuitenmin kelpaavat sillä palkalla?
Ihan turha laittaa tätä nuorisotyöntekijöiden syyksi. Ymmärtääkseni moni nimenomaan haluaisi jalkautua kouluihin avuksi ja tulla sinne nuorten läheisyyteen, mutta kun nuorisotyöntekijöille keksitään kaikkea muuta hankehumpasta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.
On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.
Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.
Se kalenteri on täynnä oppilaita, jotka voivat huonosti. Ei siellä mitään oppilashuollon keilamestaruuden osakilpailuja lue. Ne oppilaat eivät lakkaa olemasta sillä, että heille ei varaisi aikaa, vaan menisi pyörimään käytävälle. Ennaltaehkäisevä työ on todella jees, mutta siihen ei riitä aikaa, koska päivät ovat täynnä niitä, joille ennaltaehkäisy ei enää riitä.
Kuvittelevatko opettajat, että koulupsykologit istuvat yksinään siellä työhuoneessaan päivät pitkät, ja ihan kiusallaan eivät kohtaa ketään oppilasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.
On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.
Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.
Se kalenteri on täynnä oppilaita, jotka voivat huonosti. Ei siellä mitään oppilashuollon keilamestaruuden osakilpailuja lue. Ne oppilaat eivät lakkaa olemasta sillä, että heille ei varaisi aikaa, vaan menisi pyörimään käytävälle. Ennaltaehkäisevä työ on todella jees, mutta siihen ei riitä aikaa, koska päivät ovat täynnä niitä, joille ennaltaehkäisy ei enää riitä.
Kuvittelevatko opettajat, että koulupsykologit istuvat yksinään siellä työhuoneessaan päivät pitkät, ja ihan kiusallaan eivät kohtaa ketään oppilasta?
Joku opehan jo täällä kertoi, että koulupsykologi hipsuttelee villasukissa kahvimuki kädessä ja lukee kirjoja. Että semmonen kuvitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Onhan noita nuorisotyöntekijöitä yritetty saada koululle, mutta eipä sillä 2300 e:n palkalla kukaan suostu tulemaan. Ja jos tulee, niin lähtee kohta pois, kun olot on niin kamalat.
Eivät supstu tulemaan koululle, mutta muut työt kuitenmin kelpaavat sillä palkalla?
Ihan turha laittaa tätä nuorisotyöntekijöiden syyksi. Ymmärtääkseni moni nimenomaan haluaisi jalkautua kouluihin avuksi ja tulla sinne nuorten läheisyyteen, mutta kun nuorisotyöntekijöille keksitään kaikkea muuta hankehumpasta lähtien.
Jos kerran moni haluaa tuonne tulla, niin miksi eivät sitten hakeneet meille? Lähes vuoden oli 2 paikkaa auki. Taidettiin lopulta ottaa pois hausta.
Joissain kunnissahan on ollut näitä koulupsyykkareita eli kouluihin palkattuja psykiatrisia sairaanhoitajia. Ei ole tainnut oikein menestyä sekään yritelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.
On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.
Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.
Se kalenteri on täynnä oppilaita, jotka voivat huonosti. Ei siellä mitään oppilashuollon keilamestaruuden osakilpailuja lue. Ne oppilaat eivät lakkaa olemasta sillä, että heille ei varaisi aikaa, vaan menisi pyörimään käytävälle. Ennaltaehkäisevä työ on todella jees, mutta siihen ei riitä aikaa, koska päivät ovat täynnä niitä, joille ennaltaehkäisy ei enää riitä.
Kuvittelevatko opettajat, että koulupsykologit istuvat yksinään siellä työhuoneessaan päivät pitkät, ja ihan kiusallaan eivät kohtaa ketään oppilasta?
Kenelläkään siellä koulussa ei ole helppoa, mutta ei kalenteri voi yksin määrätä sitä, miten työt hoidetaan.
Esimerkiksi jos oppilashuoltoryhmä on järjestänyt vapaat ajat klo 14. Niin miksi se ei voisi olla klo 9? Miksi sitä nuorta ei oteta heti aamulla vastaan, vaan nuoren pitäisi odottaa iltapäivään ilman ajanvarausta? Akuutit ajanvarqukset läkärillekin on aamulla, ei vasta illalla.
Miksi työpäiväst ei voisi varata jotin 15minuuttiata välkkää nuorten tapaamisen käytävillä? Paremmin henkilöt tulee tutuiksi oppilaille, kun joskus näkevät heidät ja ehkä uskaltavat sitten varata ajan. Ei kenenkään työ päivä olla 15 minuutista kiinni, kun oppilaat ovat välitunnilla
Ovathan opettajatkiin tavattvissa joka välitunti. Kai siihen omaan almanakkaan saa yhden 15minuuttsen siten, että tapaa käytävällä nuoria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta puuttuu kokonaan ammattiryhmä koulupsykologin ja opetushenkilöstön välistä. Siellä pitäisi olla esim. lyhytterapeutin koulutuksen saanut henkilö, jonka ainoa työ olisi matalan kynnyksen terapia ja oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Ihan parasta olisi, jos tuolla henkilöllä olisi myös pedagogin tausta, jotta hän ymmärtäisi mielenterveyden lisäksi oppimisen ja opetuksen haasteita.
Tuon henkilön luokse voisi varata keskusteluajan sovitusti ja hänellä voisi (oppilasmäärästä riippuen) olla myös päivystysaika vaikka kerran viikossa, jolloin kuka vaan voisi tulla purkamaan huoliaan ja aloittamaan yhteistyötä. Hän voisi myös tukea kouluyhteisöä kokonaisvaltaisesti, niin lapsia kuin niitä aikuisiakin. Hän ei tekisi testejä eikä suoraan ohjaisi psykiatrian puolelle, vaan voisi auttaa sitä ahdistunutta lasta tai nuorta jo ennen kuin ollaan niin pitkällä.
Ja tähänkö sitten olisi tulijoita, jos psykologeiksi, psykiatreiksi, sossuiksi, psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi tms. ei ole halukkaita tulijoita? Ainoa porukka, jota saadaan rekrytoitua ovat opettajat.
Ei saada kuule opettajiakaan. Jos 40% tippunut pelkät matikan aineenopettajat, niin ei ollaan vielä paskemmassa tilanteessa ikinä https://yle.fi/a/3-12231533
Opettajien ahdinkoon vain ei olla puututtu, koska sitä on peitelty ottamalla epäpäteviä töihin. Nyt se konkretisoituu.
Sosiaalityöntekijöitä tarvittaisiin kouluun jalkautumaan. Nuorisotyöntekijät kouluihin.
Sosiaalityöntekijöitä ei saada edes sinne sosiaalitoimistoihin. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula etenkin lasussa. Ja kouluillahan on jo kuraattorit. Taitavat vain olla amk sosionomeja nykyisin aika pitkälti.
Nuorisotyöntekijöitä laidasta laitaan on pilvin pimein. Ne voisi jalkauttaa kouluihin ihan näin aluksi. Nuorisontylntekijäksi ei tarvita edes sosionomin koulutusta ja nuoristyöntekijön olennainen osaaminen on kohdata nuori, ottaa vastaan ja tukea koulussa ihan vain sillä, että ohjaa oppilaan käytäviltä luokkaan.
Maailmasta ei tarvitse tehdä sen ongelmaisempaa kuin se on, riittää, että joku aikuinen hakee sen / ne nuoret sieltä koulu. pihalta, keskustelee ja saattaa oppitunnille. Ei siihen psykologin pätevyyttä tarvitse, eikä ne poostuisi sieltä vaatimastaan työhuoneesta muutenkaan
Psykologi vaatii itselleen työhuonetta siksi, että sekä laki että etiikka edellyttää asiakkaan asioiden salassapidon. Jos asiakkaan kanssa käy tukikeskustelua jossain käytävän nurkassa, niin salassapito ei toteudu vaan muut kuulee asiakkaan henkilökohtaiset asiat. Eli kyllä ne ensisijaisesti asiakkaiden takia niitä työhuoneita vaaditaan. Ei itselle takia.
T. PsykologiLasten ja nuorten kanssa voi keskustella vaikka päivän kuulumisista tai mitä on suunnitelmissa. Näitä ei salassapidot sääntele. Mutta jos oma työ on oman egon pönkittämistä, on työ täysin väärä.
Tietenkin jokainen psykologi tajuaa pytää nuoren keskustelee asiasta, jota ei käydä käytävää. Keskusteelhan ne opettajat oppilaiden kanssa ja jos vaikuttaa, että asiassa on muuta, opettaja pyytää tapaamaan erikseen. Minusta on outoa, ettei oppilashuoltoryhmä jalkaudu koulunsa käytäville vaan kaikki hoituu wilman/whatsappin kautta. Pelätäänkö siellä kohdata oppilaita ilman ajanvarausta?
Siellä koulussa on armeija opettajia ja avustajia. Nämäkö ei sitten voi niiden lasten kanssa jutella välitunneilla, käytövillä? Sen yhden usean koulun psykologin pitäisi sitten laukata pitkin käytöviä haastattelemassa random nuoria samalla kun yrittää toisaalla tehdä erityissairaanhoidon hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu kuvaa kyllä aika taidokkaasti tilannetta. Koulupsykologit kertovat työn olevan raskasta, ja oikean työnkuvan sijaan joutuu tekemään paljon vaativamman tason töitä. Uupumus kolkuttelee koko ajan oven takana. Lopputuloksena joukko opettajia kertoo, että pitäisi tehdä vielä enemmän, vielä kiireisemmin ja ei saisi haluta edes kunnon korvausta työstään, koska muuten on ahne ja ei tee työtään hyvin.
On ihan helkutin raskasta joutua päivästä toiseen puolustamaan omia rajojaan, kun joku opettaja yrittää ryskiä niiden yli ja määrittää sinun puolestasi, mitä sinun työhösi kuuluu, kenet sinut pitää tutkia ja kuinka usein pitää pystyä näkemään oppilasta, jonka olemus luokassa on häiritsevä (joko häiriökäytöstä tai niin pahoin psyykkisesti oireileva, että se näkyy päälle). Lisäksi on koulupsykologin vika, jos erityisopettajalta ei saa tarpeeksi tukea, ei ole pienluokkapaikkoja ja opettajan oma esimies ei tue työssä, vaan jättää pärjäämään yksin raskaan luokan kanssa.
Jaa, minusta ongelmaa kivaa parhaiten se, että aikuinen ihminen kätkeytyy kalenterin taakse.
Se kalenteri on täynnä oppilaita, jotka voivat huonosti. Ei siellä mitään oppilashuollon keilamestaruuden osakilpailuja lue. Ne oppilaat eivät lakkaa olemasta sillä, että heille ei varaisi aikaa, vaan menisi pyörimään käytävälle. Ennaltaehkäisevä työ on todella jees, mutta siihen ei riitä aikaa, koska päivät ovat täynnä niitä, joille ennaltaehkäisy ei enää riitä.
Kuvittelevatko opettajat, että koulupsykologit istuvat yksinään siellä työhuoneessaan päivät pitkät, ja ihan kiusallaan eivät kohtaa ketään oppilasta?
Voisiko sen kalenterin suunnitella siten, että edes 15min päivässä löytyisi jalkautumiseen?
Koulujen tilanne tulee rwtkeamaan vasta sitten, kun kouluihin jalkautuu nuorisotylntekijät. Kouluspykologit ei ät sitä tule ratkaisemaan - tai ne oltaisiin jo ratkaistu.
Nykypäivän kouluihin tarvitaan ihan oma ammattikuntansa ja ne ovat nuorisotyöntekijöitä.