Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Mistä otetaan pois, että saadaan lisää rahaa ja resursseja synnytyksiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Hoito-ohjausta voi katsoa sairaalassa videolta. Imetyspolilta voi kysyä aikaa ja joissain neuvoloissakin on imetysohjaajia.

Niin. Imetyspoli ei ole imetyksen alkuun ohjaamista. Se ihan alussa saatava tuki ja ohjaus olisi sitä tärkeintä imetyksen kannalta. Kyllä sitä laitoksella pitäisi imetystä osata ohjata, kun kerran nykyään sairaalat oikein mainostavat sitä imetys- ja vauvamyönteisyyttä ja jos lisämaitojakaan ei jaella kuin hengen hädässä.

Surullista jos tuoreiden vanhempien ohjaus ja tukeminen vauvan hoidossa on nykyään vain sitä että käsketään katsomaan videolta.

Sama se sitten olisi olla vauvan kanssa kotona jos sairaalasta ei saa apua tai ohjausta edes alkuun.

Totta. Itse onneksi sain imetyspolilta apua imetykseen, vaikka osastolla en oikein saanut, kun kovin kiirettä taisi olla.

Miten ja missä tuo imetyspoli on ja miten se toimii? En ole sellaisesta kuullut. Jos sinne mennään vasta kotiuttamisen jälkeen, saako sitä ennen antaa pullomaitoa, jos imetys ei onnistu?

Synnytin kättärillä ennen kuin se suljettiin. Siellä oli imetyspoli. Ehkä niitä sitten on jo vähemmän? Oma vauva sai valitettavasti osastolla lisämaitoja, imetys oli aluksi vaikeaa. En oikein saanut ohjusta kiireen takia. Onneksi imetys lähti lopulta sujumaan.

Eli se toimii siis siinä synnärin yhteydessä? Eikö sinne voisi mennä kaikki heti sitä oppia saamaan, jos osastoilla ei ole aikaa? Paitsi he, jotka eivät kykene liikkumaan.

Äitejä kohdellaan kuin porsivia emakkoja. Mulla kanssa traumaattinen kokemus mutta en pysty avautumaan asiasta nyt. Ahdistaa liikaa. Hoitoalalta ei saa leikata enempää.

Ja kunnon terapia jäänyt myös haaveeksi samoin kuin sairaspäiväraha.

Yksi lapsi riittää meillekin. Lapseni on jo saanut kärsiä traumatisoituneen äitinsä uupumuksesta riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä otetaan pois, että saadaan lisää rahaa ja resursseja synnytyksiin? 

Nostetaan tupakka - alkoholi - ja makeisveroa.

Tulis kansanterveydellisiä lisähyötyjä.

Ja ei tää koske vain synnytyksiä vaan koko hoitoalaa. Työntekijät ovat niin uupuneita että ovat äkäisiä eivätkä ehdi hoitaa kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Hoito-ohjausta voi katsoa sairaalassa videolta. Imetyspolilta voi kysyä aikaa ja joissain neuvoloissakin on imetysohjaajia.

Niin. Imetyspoli ei ole imetyksen alkuun ohjaamista. Se ihan alussa saatava tuki ja ohjaus olisi sitä tärkeintä imetyksen kannalta. Kyllä sitä laitoksella pitäisi imetystä osata ohjata, kun kerran nykyään sairaalat oikein mainostavat sitä imetys- ja vauvamyönteisyyttä ja jos lisämaitojakaan ei jaella kuin hengen hädässä.

Surullista jos tuoreiden vanhempien ohjaus ja tukeminen vauvan hoidossa on nykyään vain sitä että käsketään katsomaan videolta.

Sama se sitten olisi olla vauvan kanssa kotona jos sairaalasta ei saa apua tai ohjausta edes alkuun.

Totta. Itse onneksi sain imetyspolilta apua imetykseen, vaikka osastolla en oikein saanut, kun kovin kiirettä taisi olla.

Miten ja missä tuo imetyspoli on ja miten se toimii? En ole sellaisesta kuullut. Jos sinne mennään vasta kotiuttamisen jälkeen, saako sitä ennen antaa pullomaitoa, jos imetys ei onnistu?

Synnytin kättärillä ennen kuin se suljettiin. Siellä oli imetyspoli. Ehkä niitä sitten on jo vähemmän? Oma vauva sai valitettavasti osastolla lisämaitoja, imetys oli aluksi vaikeaa. En oikein saanut ohjusta kiireen takia. Onneksi imetys lähti lopulta sujumaan.

Eli se toimii siis siinä synnärin yhteydessä? Eikö sinne voisi mennä kaikki heti sitä oppia saamaan, jos osastoilla ei ole aikaa? Paitsi he, jotka eivät kykene liikkumaan.

En osaa sanoa. Omahoitajani varasi sinne ajan kotiutumista seuraavalle päivälle. Sain kyllä jo osastolla vinkkejä, joita pystyin kotona käyttämään. Sinänsä kaikki kätilöt osastolla olivat mukavia, hyvin kiireisiä vain. Ajattelin että heitä on ehkä vain liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Jos ongelmat hoituisi tai poistuisi aina sillä, että vaan päättää...yleensä pelot ovat irrationaalisia, eikä ole päättäväisyydestä kiinni. Silloin jos on kokenut jotain kamalaa, ja siitä on syntynyt pelkoja, kyse ei todellakaan ole enää miettimisestä.

Hienoa, että sinulla ja niin monella muulla on terveitä lapsia, eikä mitään mielenvammoja edes synnytyksistä. Se ei poista sitä tosiasiaa, että toisilla niitä pelkoja on ja huonoja kokemuksia.

Nyt oliskin hyvä, jos joku sellainen kertoisi kokemuksistaan, jolla on ollut ongelmia, mutta on joillain keinoilla ne päihittänyt. Mikä on siis ollut auttava tapa niistä päästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

"– Usko ja luottamus omaan itseeni ja siihen, että pärjään, on täysin mennyttä." Sanoi tuo artikkelin synnyttäjä. Se mitä juttua luin, niin vaikutti siltä, että hän aika lailla synnytti yksin ja pärjäsi siinä, kun lapsikin syntyi. Ei kai sitä voi odottaa, että jos yksin synnyttää, niin hommat menee kuin telkkarin kätilöt-ohjelmassa. Voisi siis vain uskoa itseensä, että kai tässä pärjää, kun synnytyksenkin hoidin lähestulkoon yksin.

Pärjää ja pärjää. Mutta jos maailmankuva on rakentunut niin, että sairaansa ja apua tarvitsevana saa apua.

Itselläni vähän vastaava kokemus oli keskenmeno. Soitin naistenklinikalle, ja siellä todettiin, että "semmoista se on". Joo, niin varmaan on. Tämä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen kerta, kun olin yhteydessä sairaalaan. Lisäksi olin todella kipeänä ja menetin tajuni kivun takia kylpyhuoneen lattialla maaten. Silloin perusturvallisuuteni kyllä järkkyi, koska olin aina luullut, että jos on niin kipeänä, niin siihen saa apua ja kipuakin on mahdollista hoitaa.

Olen sittemmin synnyttänyt useamman lapsen ja tuo keskenmeno kipu oli kovempaa kuin synnytyskipu.

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Usko ja luottamus omaan itseeni ja siihen, että pärjään, on täysin mennyttä." Sanoi tuo artikkelin synnyttäjä. Se mitä juttua luin, niin vaikutti siltä, että hän aika lailla synnytti yksin ja pärjäsi siinä, kun lapsikin syntyi. Ei kai sitä voi odottaa, että jos yksin synnyttää, niin hommat menee kuin telkkarin kätilöt-ohjelmassa. Voisi siis vain uskoa itseensä, että kai tässä pärjää, kun synnytyksenkin hoidin lähestulkoon yksin.

Pärjää ja pärjää. Mutta jos maailmankuva on rakentunut niin, että sairaansa ja apua tarvitsevana saa apua.

Itselläni vähän vastaava kokemus oli keskenmeno. Soitin naistenklinikalle, ja siellä todettiin, että "semmoista se on". Joo, niin varmaan on. Tämä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen kerta, kun olin yhteydessä sairaalaan. Lisäksi olin todella kipeänä ja menetin tajuni kivun takia kylpyhuoneen lattialla maaten. Silloin perusturvallisuuteni kyllä järkkyi, koska olin aina luullut, että jos on niin kipeänä, niin siihen saa apua ja kipuakin on mahdollista hoitaa.

Olen sittemmin synnyttänyt useamman lapsen ja tuo keskenmeno kipu oli kovempaa kuin synnytyskipu.

Tämä on muuten toinen asia, mistä ei puhuta. Että sinne sairaalaan ei pääsekään kovissa kivuissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Jännä juttu, kun itseäni se "kuplaan" ajautuminen auttoi synnytyksessä ja oli hyvä kokemus. Olen synnyttänyt kahdesti ilman kivunlievitystä, ekassa pääsin "kuplaan". Siellä kuplassa en kipua. Tokassa kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt. Toisaalta kipukin oli sitten nopeasti ohi.

Mutta tämä Pepin juttu on murheellinen. Onneksi sentään lapsi voi hyvin. Itku tuli siinä kohtaa, kun luin siivoojan kantaneen vauvan sairaalasta äidin apuna. Pelastava enkeli.

Ehkä kuplia on erilaisia. Itselleni synteettinen oksitosiini aiheutti niin hillittömän kivun ja tärinän, että olin jossain toisaalla. Toinen synnytys onneksi oli korjaava kokemus.

Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä kivunlievitystä, joka aiheutti supistusten loppumisen ja ne käynnistettiin oksitosiinilla ja siitä seurasi tärinä, oksentelua ym. Mistään kuplasta ei silloin ollut tietoakaan. Nuo seuraavat luomusynnytykset oli kyllä korjaavia kokemuksia. Jopa se viimeisin nopea ja kivulias oli hyvä verrattuna siihen kivunlievityksellä sotkettuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Sehän se tän aloituksen tarkoitus olikin, lietsoa synnytyspelkoa kaikki todennäköisyydet tarkoituksellisesti unohtaen.

Meinaatko, että ongelma häviää, jos siitä ei puhuta? Vaietaan olemattomiin.

Puhuminen on aina hyvästä, pelottelu harvoin. Tässä maailmassa on paljon riskejä ja pelättävää. Kukin miettii itse, miten paljon antaa itsensä miettiä aina kaikkea pahinta.

Kolmen äiti ilman minkäänlaista vammautumista.

Ei se puhuminen ole hyvästä jos se on pelkkää valehtelua.

Muista että

olkoon se totuus kuinka alhaista tahansa, sekin on korkeampaa kuin valhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Sama tuli mieleen. Jos ei halua kuunnella muita keskustelijoita, niin kannattaa poistua.

Miksi sit edelleen olette täällä? Miksiköhän täällä satuillaan? Tulisiko mieleen yhtään syytä? Jos ei kiinnosta toisen kommentti siksi että se ei ole sun ajatus, miksi roikut täällä?

Minä ainakin uskon muiden äitien kokemuksia. Myös sen, että sinulla on mennyt ok. 30 vuodessa moni asia on muuttunut.

Synnytin 2019, vaikka en ymmärrä miten se tähän liittyy.

Minäkin uskon äitien kokemuksia, avn trolleja sen sijaan en. Täällä voi sanoa mitä vaan ja närkästyä kovin kun joku sen kyseenalaistaa vaikkapa siksi ettei ole keltään muulta kuullut samaa tai siksi että juttu haisee kilometrin päähän. Tuokin, johon tässä nyt on vastattu, on kyllä silkkaa höpönlöpöä. Joo, onpa saattanut just heille unohtua sanoa että jääkaapista voi ottaa ruokaa, mutta ihan varmasti kysymällä olisi selvinnyt ja lappuja on joka paikassa. Sit taas tuo kahvila-juttu on ihan ok käytäntö.

Et siis usko trinoit, joita täällä kerrotaan? Ja vain siksi, ettet ole kuullut kenenkään muun kertovan? Minä olen, monesta asiasta. Mutta uskon todellakin myös näitä kertomuksia. Ei kukaan ole niin hullu, että tehtailis sivu tolkulla erilaisia kokemuksia ihn vaan hatusta. Sehän olis yhtä idioottimaista, kuin väittää, että kaikki valehtelee.

Etpä ole paljon avta lukenut kun sulla on noin luja usko avlaisiin. Enkä sanonut etten ketään usko, trollin ja inttäjän tunnistaa kyllä vallan helposti.

Mun vessaanpääsy estettiin synnärillä ja mua ei kertaakaan kolmen päivän aikana päästetty suihkuun. Uskotko? Ai et, olet tunnekylmä paskiainen.

Ei kai kukaan noin ole sanonut. Nämä äidit sanoivat että eivät itse päässeet eikä heitä autettu pääsemään. Älä siis vääristele. Aika selväksihän tässä tosin on jo käynyt, että sinä olet se trolli.

Jaa, äkkiseltään kymmenen *Synnärillä ei saa apua*-kommenttia bongasin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyl erikoinen keskustelu, kun täällä lytätään äitejä kahdella tapaa. Toisaalta haukutaan prinsessoiksi, kun olisivat halunneet jotain enemmän, toisaalta haukutaan avuttomiksi, kun eivät ole riittävästi ja reippaasti vaatineet.

Jo vuonna -16 on ollut keskustelu, missä tuota vauvojen sängyttömyyttä pohdittiin. Jostakin ne oli poistettu, joissakin sai pyydettäessä ja jossakin ei edes pyydettäessä. Jossakin kerrottiin, että sellaisen saa pyytää, usein ei kerrottu. Jossakin ne oli poistettu, mutta otettu jonkin ajan kuluttua takaisin.

Vauvoille annettiin yksi vaatekerta, tai ei ollenkaan. Itse sai hakea vaatteita lisää, mut kaikille ei sitä kerrottu. Kaikille ei myöskään perusteltu sitä, miksi näin toimitaan. Toisille kerrottiin.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettei asioista tiedoteta, eikä siis kommunikoida. Täällä monet(?) huidelleet sen perään, että on äidin velvollisuus kantaa vastuu siitä kommunikoinnista ja omista tarpeista. Kaikki eivät aina tiedä, mitä kaikkea voisi vaatia, jos ei kerrota, mikä kaikki on halutessa mahdollista.

Ja ratkaisu ongelmaan ei ole internet tai laput isien keittiössä.

Jos osaa sanoa että mä en saanut ruokaa, osaa silloin kysyäkin sitä ruokaa. Eikö? Jos osaa sanoa että vtu kun mun pitää tää lakana vaihtaa, osaa varmaan kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Me saatiin mutta silloin oltiinkin vauvojen teho-osastolla jossa oikeasti opetettiin ja neuvottiin oikeastaan kaikessa koska vauvan hoidossa oli paljon erityispiirteitä.

Tutuilta ja läheisiltä olen sittemmin kuullut että laitoksella ei todellakaan enää nykyään neuvota kylvettämään, imettämään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ja jos apua ovat erehtyneet kysymään niin on huokailtu ja pyöritelty silmiä että pitäisihän sitä osata!

Neuvolassa ei todellakaan ole aikaa opettaa yhtään mitään. Sieltä saattaa toki jotain vinkkejä saada jos älyää kysyä.

Hoito-ohjausta voi katsoa sairaalassa videolta. Imetyspolilta voi kysyä aikaa ja joissain neuvoloissakin on imetysohjaajia.

Niin. Imetyspoli ei ole imetyksen alkuun ohjaamista. Se ihan alussa saatava tuki ja ohjaus olisi sitä tärkeintä imetyksen kannalta. Kyllä sitä laitoksella pitäisi imetystä osata ohjata, kun kerran nykyään sairaalat oikein mainostavat sitä imetys- ja vauvamyönteisyyttä ja jos lisämaitojakaan ei jaella kuin hengen hädässä.

Surullista jos tuoreiden vanhempien ohjaus ja tukeminen vauvan hoidossa on nykyään vain sitä että käsketään katsomaan videolta.

Sama se sitten olisi olla vauvan kanssa kotona jos sairaalasta ei saa apua tai ohjausta edes alkuun.

Totta. Itse onneksi sain imetyspolilta apua imetykseen, vaikka osastolla en oikein saanut, kun kovin kiirettä taisi olla.

Miten ja missä tuo imetyspoli on ja miten se toimii? En ole sellaisesta kuullut. Jos sinne mennään vasta kotiuttamisen jälkeen, saako sitä ennen antaa pullomaitoa, jos imetys ei onnistu?

Synnytin kättärillä ennen kuin se suljettiin. Siellä oli imetyspoli. Ehkä niitä sitten on jo vähemmän? Oma vauva sai valitettavasti osastolla lisämaitoja, imetys oli aluksi vaikeaa. En oikein saanut ohjusta kiireen takia. Onneksi imetys lähti lopulta sujumaan.

Eli se toimii siis siinä synnärin yhteydessä? Eikö sinne voisi mennä kaikki heti sitä oppia saamaan, jos osastoilla ei ole aikaa? Paitsi he, jotka eivät kykene liikkumaan.

En osaa sanoa. Omahoitajani varasi sinne ajan kotiutumista seuraavalle päivälle. Sain kyllä jo osastolla vinkkejä, joita pystyin kotona käyttämään. Sinänsä kaikki kätilöt osastolla olivat mukavia, hyvin kiireisiä vain. Ajattelin että heitä on ehkä vain liian vähän.

Kättärillä itse kolme synnyttänyt ja sen alasajo oli kyllä maailman suurin virhe.

Vierailija kirjoitti:

Mistä otetaan pois, että saadaan lisää rahaa ja resursseja synnytyksiin? 

Tällä argumentilla perinteisesti tyrmätään aina silloin, kun ei haluta yhtään perehtyä ongelmaan. On sellanen laiskanälykäs vastaus, eli kysymys.

Taas kuuli jonkun kätilön toteavan kuinka synnytykseen kuuluu kipu ja se kipu on hyvästä auttaa äitiä synnytyksessä eli kipu ei ole samanlaista kuin leikkauksessa. Tässä vain unohtuu se, että kipu on aluksi hyvä, sillä siitä tietää, että synnytys on alkanut. Synnytyskipua saisi olla vain supistuksiin liittyen - muu voi olla merkki siitä, että jotain on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Taas kuuli jonkun kätilön toteavan kuinka synnytykseen kuuluu kipu ja se kipu on hyvästä auttaa äitiä synnytyksessä eli kipu ei ole samanlaista kuin leikkauksessa. Tässä vain unohtuu se, että kipu on aluksi hyvä, sillä siitä tietää, että synnytys on alkanut. Synnytyskipua saisi olla vain supistuksiin liittyen - muu voi olla merkki siitä, että jotain on pielessä.

Supistuksiinhan se kipu synnyttäessä liittyykin.