Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kätilöillä on muuta hommaa, eikö paikalle voisi mennä sairaalasta joku muu hoitaja??? Se toisi synnyttäjälle edes henkistä turvaa.
Ne muut oli mennyt hoitamaan rokotuksia ala Kiuru kun yksityiset lääkäriasemat ei saanut ja hoitohenkilöstöä oli rajoilla koronatodistuksia vahtimassa. Ja joka nuha testattiin ja koronajäljityksen teki sh
Miksi olet jumittunut koronaan? Se kuitenkin epäoleellinen asia, äiti synnnyttää ja se on hänen kokemuksensa, olipa korona, isorokko, sota, maanjäristys. Tuntuu hullulta nämä seurustelun vaatimukset kun kaukana ei ole aika kun isät ei päässset synnytykseen eikä perhepedille.
Olisiko jo aika päästä koronasta ohi? Kaikki eivät näytä pääsevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valitusta. Oliko metsästäjä-keräilijöillä muutama tuhat vuotta sitten joku koko ajan pyyhkimässä pyllyä js pitämässä kädestä kun synnytettiin. Nykyään on muodikasta traumatisoitua joka asiasta.
Sinähän voisit toimia sairaalan virallisena tsemppaajana: sinne vain syöpäosastolle, synnärille ja lastentautien osastolle kertomaan potilaille että lopettavat turhan valituksensa! Saat varmasti innostuneen vastaanoton.
Vähän niin kuin lastenosaston pelle 😄
-eri
Minua raivostuttaa se, miten tällaisia harvinaisia tilanteita vähätellään vedoten siihen, että suurimmalla osalla menee hyvin.
Minä olin vaikeasti sairaana raskausajan ja ison osan vauvavuodesta, elimistö meni aivan sekaisin noista hormonimuutoksista. Mitään hoitoa en noihin vaivoihin saanut. Nyt lapsen ollessa 1 v minulle puhkesi kaiken sairastamisen päälle todella harvinainen, vakava elinikäinen sairaus, johon ikäiseni kolmekymppiset eivät sairastu juuri koskaan. Ei minua lohduta tippaakaan se, että kommentoidaan tällaisen sairauden olevan harvinainen ja suurin osa muista kolmekymppisistä on terveitä. Minun terveyteni on mennyt pysyvästi. Ja lapsiluku jää väistämättä tähän, sillä keho ei kestäisi enää toista raskautta ja todennäköisesti toinen raskaus päätyisi keskenmenoon/lapselle kehittyisi vaikea sydänvika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni turvautuu anestesiaan, vaikka kivunhallintaan on luonnollisempiakin keinoja. (Esim. selinmakuu synnytyksen aikana on typerintä, mitä voi tehdä. Myös sikiön kannalta, sillä sikiön hapensaanti on tuossa asennossa heikoimmillaan.) Anestesiassa on vaiettuja riskejä, sekä äidille että sikiölle.
Selinmakuuta ei saa itse päättää, kun laitetaan piuhoihin.
Anestesia on sikiölle kompromissi. Mutta niin on äitikin, joka ei - puutteellisen tiedon tai psyykkisten ominaisuuksiensa vuoksi - hallitse sikiön hapensaantia. (Jolloin anestesia ja siihen liittyvät haittapuilet voivat olla parempi ratkaisu.)
Joku ei tiedä, että tämä anestesia lamaa sikiön aivoja? Päätös turvautua epiduraaliin on aina kompromissi, oletettu vähemmän huono vaihtoehto.
Täyttä pötyä. Epiduraali on äidille annettava puudute, joka ei heikennä sikiön vointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt joukko naisia jotka voisi perustaa järjestön, joka voisi toimia ns seuralaisena synnytyksissä,
Se on liian myöhään toimimista, väärässä paikassa väärään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua raivostuttaa se, miten tällaisia harvinaisia tilanteita vähätellään vedoten siihen, että suurimmalla osalla menee hyvin.
Minä olin vaikeasti sairaana raskausajan ja ison osan vauvavuodesta, elimistö meni aivan sekaisin noista hormonimuutoksista. Mitään hoitoa en noihin vaivoihin saanut. Nyt lapsen ollessa 1 v minulle puhkesi kaiken sairastamisen päälle todella harvinainen, vakava elinikäinen sairaus, johon ikäiseni kolmekymppiset eivät sairastu juuri koskaan. Ei minua lohduta tippaakaan se, että kommentoidaan tällaisen sairauden olevan harvinainen ja suurin osa muista kolmekymppisistä on terveitä. Minun terveyteni on mennyt pysyvästi. Ja lapsiluku jää väistämättä tähän, sillä keho ei kestäisi enää toista raskautta ja todennäköisesti toinen raskaus päätyisi keskenmenoon/lapselle kehittyisi vaikea sydänvika.
Sle reuma vai sjöregnin syndrooma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni turvautuu anestesiaan, vaikka kivunhallintaan on luonnollisempiakin keinoja. (Esim. selinmakuu synnytyksen aikana on typerintä, mitä voi tehdä. Myös sikiön kannalta, sillä sikiön hapensaanti on tuossa asennossa heikoimmillaan.) Anestesiassa on vaiettuja riskejä, sekä äidille että sikiölle.
Selinmakuuta ei saa itse päättää, kun laitetaan piuhoihin.
Anestesia on sikiölle kompromissi. Mutta niin on äitikin, joka ei - puutteellisen tiedon tai psyykkisten ominaisuuksiensa vuoksi - hallitse sikiön hapensaantia. (Jolloin anestesia ja siihen liittyvät haittapuilet voivat olla parempi ratkaisu.)
Joku ei tiedä, että tämä anestesia lamaa sikiön aivoja? Päätös turvautua epiduraaliin on aina kompromissi, oletettu vähemmän huono vaihtoehto.
Täyttä pötyä. Epiduraali on äidille annettava puudute, joka ei heikennä sikiön vointia.
Ei pidä paikkaansa, lääke läpäisee istukan. Siksi epiduraalia ei käytetä synnytyksen alussa, se on vain osa kemiallista kivunhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valitusta. Oliko metsästäjä-keräilijöillä muutama tuhat vuotta sitten joku koko ajan pyyhkimässä pyllyä js pitämässä kädestä kun synnytettiin. Nykyään on muodikasta traumatisoitua joka asiasta.
Sinähän voisit toimia sairaalan virallisena tsemppaajana: sinne vain syöpäosastolle, synnärille ja lastentautien osastolle kertomaan potilaille että lopettavat turhan valituksensa! Saat varmasti innostuneen vastaanoton.
Mistä muuten tiedät etteivät metsästäjä-keräilijät olleet toistensa tukena synnytyksessä? He sentään kuulivat toisen tuskan eivätkä näpytelleet "viisauksia" oman kodin mukavuuksien keskeltä. Häpeä jos kykenet.
Tuo trolli joka tähänkin ketjuun on pölähtänyt on hyvin häiriintynyt ihminen eikä todellakaan kykene häpeämään. Kirjoitustyylistään ei voi erehtyä, spämmää myös yleensä kommenttejaan kuin liukuhihnalta kuten nytkin. Epätoivoinen reppana, päivystää täällä päivät pitkät yrittäen satuttaa ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kätilöillä on muuta hommaa, eikö paikalle voisi mennä sairaalasta joku muu hoitaja??? Se toisi synnyttäjälle edes henkistä turvaa.
Synnyttäjän tulee keskittyä kivunhallintaan, ei seurusteluun.
Oletko koskaan synnyttänyt?!
Minä olen neljä kertaa. Aika kamalaa olisi esim ensimmäisen 26 tuntia kestäneen synnytyksen aikana olla ilman "seurustelua".Oisko mennyt nopeammin ilman seurustelua? Ehkä joo, ehkä ei.
Ei olisi. Kiireellinen sektio lopulta. Kuinka monta kertaa olet siis synnyttänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jos puhutaan entisaikojen kotisynnytyksistä, puhutaan niistä. Ajoista kun ei synnytyssairaaloita ollut.
Sauna voi olla joku myytti, äitini ainakin on synnyttänyt kamarissa anoppinsa ollessa kätilönä, muut penskat häädetty ulos tai talvella naapuriin tai navettaan.
Kuitenkin, nyt on jokaisella mahdollisuus koulutuksen saaneiden ihmisten avulla synnytykseen. Apu on lähellä jos tulee häikkää. Odotukset vain ovat lisääntyneet. Ainakin mitä nykyajan tuttuja äitejä tiedän, ovat halunneetkin kotiin sen yön, kaksi oltuaan. Kotona paras.
70- luvulla umpisuolestakin oltiin viikko sairaalassa, nyt laitetaan kotiin seuraavana päivänä. Jopa kohdunpoiston jälkeen yksi yö ja kotiin, pyynnöstä sai nuori nainen olla toisen yön.
Hirveästi tsemppiä tälle Peppi-äidille jos luet putkea. Pieleen on mennyt monessa kohtaa.
Ne jotka kirjoittavat täällä äitiä syyllistäviä ja dissaavia viestejä voisivat sitä vastoin hävetä tahoillaan. Empatiakyvyttömyys on ikävä piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua raivostuttaa se, miten tällaisia harvinaisia tilanteita vähätellään vedoten siihen, että suurimmalla osalla menee hyvin.
Minä olin vaikeasti sairaana raskausajan ja ison osan vauvavuodesta, elimistö meni aivan sekaisin noista hormonimuutoksista. Mitään hoitoa en noihin vaivoihin saanut. Nyt lapsen ollessa 1 v minulle puhkesi kaiken sairastamisen päälle todella harvinainen, vakava elinikäinen sairaus, johon ikäiseni kolmekymppiset eivät sairastu juuri koskaan. Ei minua lohduta tippaakaan se, että kommentoidaan tällaisen sairauden olevan harvinainen ja suurin osa muista kolmekymppisistä on terveitä. Minun terveyteni on mennyt pysyvästi. Ja lapsiluku jää väistämättä tähän, sillä keho ei kestäisi enää toista raskautta ja todennäköisesti toinen raskaus päätyisi keskenmenoon/lapselle kehittyisi vaikea sydänvika.
Sle reuma vai sjöregnin syndrooma?
Ei mikään näistä, paljon harvinaisempi sairaus.
Se on kyllä kauheeta olla täysin tuntemattomien ihmisten armoilla kun synnyttää. Ei voi vaan lähteä lätkimään jos kohdellaan huonosti. Mieluiten valitsen jatkossa keiden armoilla olen.
T. Yhden synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että äidit ja isoäidit eivät pysty siirtämään kokemustaan tyttärilleen - heillä ei oikeasti ole sitä.
Homma on jätetty lääkefirmojen käsiin. Pitäisi olla enemmän mukana.
Ihmiset ovat laiskoja ja itsekkäitä, narsisteja, ja he tuottavat naiiveja jälkeläisiä (sellaisia Diana-tyyppisiä, sosiaalisesti kömpelöitä, infantiileja näyttelijöitä). Näille jälkeläisille on SHOKKI havahtua maailman realiteetteihin ja omaan keskenkasvuisuuteen - henkinen kasvu vie vuosia.
En ikinä, missään nimessä koskaan halua synnyttää. Se päätös sai taas hyvän muistutuksen. Kammottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä käy kätilöitä kateeksi. Karseita kitisijöitä, kiroillaan ja kiljutaan kun synnytetään, vaaditaan kaikki mömmöt ettei mitään tuntuisi, kukaan ei piittaa vauvasta miten sille käy kun ilokaasua kiskotaan niin että pää sekoaa myös vauvalla. Epiduraalia vaatii jokainen, en kyllä ikinä voisi kuvitella että antaisin kajota selkäkanavaani normaalin asian vuoksi, synnytys on normaali ei mikään sairaus. Istukkaa ei poisteta ymmärtääkseni leikkauksella vaan kaavinnalla, en tiedä mikä leikkaus tälle synnytyksen jälkeen tehtiin, mutta tuskin istukan poisto kuitenkaan. Nainen on lihava riskisynnyrtäjä jolla jonkinlainen asennevamma myös. Lapsiparka tulee kuulemaan tätä "kauhutarinaa" syntymästään, äiti haluaa huomiota, hän on uhri.
Istukka poistetaan tuossa tilanteessa nukutuksessa, oli toimenpiteen nimi mikä tahansa.
Jos epiduraali on noin vaarallista, niin pitäisi kehittää turvallisempi kivunlievitys synnytyksiä varten.
Otin aikanaan epiduraalin, koska sukulaisella oli niin huono ja kivulias synnytyskokemus 60 vuoden takaa. Joten ajattelen, että synnyttäjille varmaan aina on ollut tuskallisia ja huonoja kokemuksia synnytyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että äidit ja isoäidit eivät pysty siirtämään kokemustaan tyttärilleen - heillä ei oikeasti ole sitä.
Homma on jätetty lääkefirmojen käsiin. Pitäisi olla enemmän mukana.
Ihmiset ovat laiskoja ja itsekkäitä, narsisteja, ja he tuottavat naiiveja jälkeläisiä (sellaisia Diana-tyyppisiä, sosiaalisesti kömpelöitä, infantiileja näyttelijöitä). Näille jälkeläisille on SHOKKI havahtua maailman realiteetteihin ja omaan keskenkasvuisuuteen - henkinen kasvu vie vuosia.
Shokki voi tulla siitä, ettei hallitse muita ihmisiä, esim. hoitohenkilökuntaa synnytyksessä. Ongelma ei ole henkilökunnan luonne vaan se epäluottamus, joka kansalaisia kalvaa.
Pahin tuossa on varmaan hermovaurio selässä, joka on erittäin vaikea hoitaa, eikä siihen ole kipulääkitystä ja vie osittain tai kokonaan työkyvyn.
Neuropaattinen kipu on kuin ihminen olisi tulessa ja sitä kuvaillaan kaiken korkeimmaksi kivuksi ja siihen on vähän kipulääkitystä ja nekin mitä on lähes aina voimakkaat muut sivuvaikutukset ja oireet. Ja rajoittaa arkea esim. autolla ajoa.