Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Tulee mieleen, että "kympin tyttö" on lähtenyt synnyttämään. Mielessä suunniteltuna valmiiksi kuinka kaikki etenee hallitusti ja hillitysti musiikin soidessa, aviomiehen pidellessä kättä. Ja sitten todellisuus onkin jotain muuta, mitä ei pystykään kontrolloimaan ja itse vaikuttamaan. Ikävä kokemus, mutta ylitse tuosta olisi päästävä. Ei tuo ikävä synnytyskokemus nyt kuitenkaan niin harvinainen ja koko elämää pilaava ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Minkälaisen ohjelmanumeron synnytyksestäsi tahtoisit?

Jos raskaaksi tulee, on synnytettävä. En muista että kukaan olisi ollut supistusten koko aikaa vieressä.

Miksi edes vastaan... Kun/jos menen synnyttämään, toivon vain että voin olla varma että olen hyvissä käsissä ja että jos jotain ongelmia tulee vastaan, niihin reagoidaan heti ammattitaitoisesti ja jälkivaikutukset minimoiden. Että ensikertalaisena mun ei tarvitse yksin huoneessa pohtia, miten ponnistetaan oikein tai voinko ponnistaa, onko tämä se ponnistamisentarpeen tunne jne. Että ei tavitse vaatia ammattilaista katsomaan tilannetta tarkemmin. Esmes

Ei hänkään ollut kuin 45 min. miehensä kanssa eikä hänellä ollut ongelmia. Toki normaalisti aika kätilö on paikalla tuolloinkin, mutta ei tuossa hätää ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta. Oliko metsästäjä-keräilijöillä muutama tuhat vuotta sitten joku koko ajan pyyhkimässä pyllyä js pitämässä kädestä kun synnytettiin. Nykyään on muodikasta traumatisoitua joka asiasta.

Sinähän voisit toimia sairaalan virallisena tsemppaajana: sinne vain syöpäosastolle, synnärille ja lastentautien osastolle kertomaan potilaille että lopettavat turhan valituksensa! Saat varmasti innostuneen vastaanoton.

Mistä muuten tiedät etteivät metsästäjä-keräilijät olleet toistensa tukena synnytyksessä? He sentään kuulivat toisen tuskan eivätkä näpytelleet "viisauksia" oman kodin mukavuuksien keskeltä. Häpeä jos kykenet.

Tuo trolli joka tähänkin ketjuun on pölähtänyt on hyvin häiriintynyt ihminen eikä todellakaan kykene häpeämään. Kirjoitustyylistään ei voi erehtyä, spämmää myös yleensä kommenttejaan kuin liukuhihnalta kuten nytkin. Epätoivoinen reppana, päivystää täällä päivät pitkät yrittäen satuttaa ihmisiä

Hän kuulostaa Maria Nordinin opetuslapselta tai häneltä itseltään. Asiat voidaan kertoa niin monella tavalla ja tuo tapa on täysin empatiakyvytön joka tykkää kuunnella omaa ääntään kaikukammiossaan.

Vierailija kirjoitti:

"vanhaan aikaan" kotisynnytyksissä naiset kuolivat verenvuotoon, raskausmyrkytyksiin koska ei mökkien muijat käyneet ees lääkärillä odotusaikana.

Nyt vaikka ei kätilönä ole enää se tuttu lapsenpäästäjä ja tekee työtään ilman tunteilua on äideillä ja lapsilla kuitenkin turvallisempaa kuin aikoinaan.

Moni valitsee itse sen medikalisaation normaalisti sujuvassa synnytyksessä. Kivun kesto on ihmisillä erilainen ja synnytykseen on luotu ruusuisia kuvia nykyisin.

Kivunkestoa kuvaa hyvin se kun olin lapsivesitutkimuksessa. Pari naista ulvoi ja huusi , oven läpi kuului odotustilaan. Itsestäni se ei tuntunut mitenkään huutoa aiheuttavalta, en rokotuksissakaan ole koskaan mylvinyt. Hoitaja odotushuoneessa kun joku kysyi, onko se noin kivulias, mainitsi pelosta ja että lääkärinkin on vaikeampi tehdä se jännittyneiden vatsalihasten läpi

Lapsivesitutkimusta ei ole pakko ottaa.

Joo, mutta panemaan sitä pääsee silti.

Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, toista osapuolta sitoo vaitiolovelvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä kauheeta olla täysin tuntemattomien ihmisten armoilla kun synnyttää. Ei voi vaan lähteä lätkimään jos kohdellaan huonosti. Mieluiten valitsen jatkossa keiden armoilla olen.

T. Yhden synnyttänyt.

Sit pitää hankkia omat tutut henkilöt synnytykseen mukaan ja synnyttää kotona. Ei kätilön tarvitse olla tuttu, tuskin muutkaan terveydenhuollon ammattilaiset on sulle tuttuja. Synnyttäminen on luonnollinen asia, joka me hoidetaan itse, ammattilaiset on paikalla vain jos jotain menee pieleen. Minusta on ihan naurettavaa että synnytyksestä tehdään nykyään lääketieteellinen operaatio, josta muka ei selviä millään. Nuorille naisille mainostetaan miten leikkauksella selviää ponnistamatta ja sit ei tarvitse jumppailla alapäätä. Sairaaksi on mennyt. Hyvä vaan etteivät näin ajattelevat synnytä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio on naisten oikeus! kirjoitti:

Sikiön leikkaaminen kohdusta on riskialtista, eikä sitä koskaan tehdä ilman vakavaa syytä. Esim. perjantai-ilta ja lääkäri tahtoo jo kotiin...

Leikki sikseen, sektio tehdään kun äidin mielentilan synnytyksessä voidaan olettaa olevan leikkausta suurempi riski. Ts. äidin psyykkinen tila vaarantaisi sikiön hengen, tai ainakin saattaisi vaurioittaa sikiön aivoja. Silloin valitaan kahdesta huonosta (!) parempi, hallitumpi.

Oletko tyhmä? Synnärillä on aina päivystävä lääkäri eikä ketään laiteta sektioon, jotta lääkäri pääsee kotiin. Päinvastoin sektio tuo lisätyötä ja sitoo paljon henkilökuntaa.

Lisätyö nopeuttaa prosessia ja on kokonaisuudessaan vapauttavaa.

Toivottavasti nyt nuoret naiset ymmärtävät olla hankkimasta lasta.

Se on kidutusta!

Mitä kuvitellaan synnyttämään menosta? Että kaikki sujuu niin kuin itse haluaisi tapahtuvan...tässä lopputuloksena oli kuitenkin elävä, terve vauva. Kaikille ei käy niin hyvin, joten tämä 45 minuutin yksinolosta ja epiduraalista valittaminen tuntuu vähän liioittelulta. Anteeksi jos olen tunteeton, mutta mikä tässä oli niin traumatisoivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä kauheeta olla täysin tuntemattomien ihmisten armoilla kun synnyttää. Ei voi vaan lähteä lätkimään jos kohdellaan huonosti. Mieluiten valitsen jatkossa keiden armoilla olen.

T. Yhden synnyttänyt.

Sit pitää hankkia omat tutut henkilöt synnytykseen mukaan ja synnyttää kotona. Ei kätilön tarvitse olla tuttu, tuskin muutkaan terveydenhuollon ammattilaiset on sulle tuttuja. Synnyttäminen on luonnollinen asia, joka me hoidetaan itse, ammattilaiset on paikalla vain jos jotain menee pieleen. Minusta on ihan naurettavaa että synnytyksestä tehdään nykyään lääketieteellinen operaatio, josta muka ei selviä millään.

Hyvä bisnes. Moni ei ymmärrä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Moni ei ymmärrä että bisnes on käytäntöä, johon liittyy ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille mainostetaan miten leikkauksella selviää ponnistamatta ja sit ei tarvitse jumppailla alapäätä. Sairaaksi on mennyt. Hyvä vaan etteivät näin ajattelevat synnytä enää.

Eikä mainosteta. Täyttä hömppää.

Tosiaan tässä syntyi terve lapsi. Luulisi sen kiitollisuuden ja ilon siitä häivyttävän ikävän synnytyskokemuksen edes jollain tasolla. Tässä on jääty vellomaan nyt siihen, ettei kaikki mennytkään niin kuin Peppi olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Että ottaa päähän toisten äitien vähättely ja empatiakyvytyömyys. Varmaan ovat juuri näitä kätilöitä. Kyllä me vaan synnytettiin saunassa ilman mitään kivunlievityksiä ja lähdettiin heti peltotöihin vastasyntynyt nyytti kainalossa. No hitto, kivat sulle!

Mulla oli eka synnytys tosi traumaattinen, en ehtinyt saamaan kivunlievitystä ja kyllä se kipu oli niin järkyttävä, että ihme ettei taju lähtenyt. Samaan aikaan vaan huudettiin, että nyt sun on ponnistettava tai vauvalle käy huonosti. En mä ainakaan sen kivun keskellä tuntenut mitään muuta kuin kipua niin en edes tiennyt miten ponnistaa. Kohtelu oli kaikin puolin kylmää tilanteessa jossa pelkäät vauvan ja itsesi kuolevan.

Olin varma, ettei toista lasta enää tule, mutta 8v. pelkopoli ja se, että toiveitani kuunneltiin ja sain kivunlievitystä ajoissa teki toisesta synnytyksestä aivan erilaisen.

Mutta pakkohan kätilön on huutaa jos äiti on niin pihalla ettei ponnista. Siinä on lapsen henki kyseessä, se kuolee sinne jos äiti ei kykene ponnistamaan. Kyllä, kipu on järkyttävää, se ei ole kätilöiden eikä sairaalan syy. Aina ei ehdi/voi saada kivunlievitystä, aina se ei toimi. Se on synnyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kätilöillä on muuta hommaa, eikö paikalle voisi mennä sairaalasta joku muu hoitaja??? Se toisi synnyttäjälle edes henkistä turvaa.

Synnyttäjän tulee keskittyä kivunhallintaan, ei seurusteluun.

Oletko koskaan synnyttänyt?!

Minä olen neljä kertaa. Aika kamalaa olisi esim ensimmäisen 26 tuntia kestäneen synnytyksen aikana olla ilman "seurustelua".

Oisko mennyt nopeammin ilman seurustelua? Ehkä joo, ehkä ei.

Ei olisi. Kiireellinen sektio lopulta. Kuinka monta kertaa olet siis synnyttänyt?

Noni, mies kuppasi rinnalla yli vuorokauden, ja jouduttiin kuitenkin leikkaamaan... Sinulle lohduttavaa seurustella - entä sikiö? Millä tavalla koit miehen olleen eduksi myös syntymiselle?

Miksi hän on irtisanoutunut työstään? Synnytystrauman vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuvitellaan synnyttämään menosta? Että kaikki sujuu niin kuin itse haluaisi tapahtuvan...tässä lopputuloksena oli kuitenkin elävä, terve vauva. Kaikille ei käy niin hyvin, joten tämä 45 minuutin yksinolosta ja epiduraalista valittaminen tuntuu vähän liioittelulta. Anteeksi jos olen tunteeton, mutta mikä tässä oli niin traumatisoivaa?

No sanopas se. Ihan normiaikanakin ollaan usein tunteja kaksin sen isän kanssa siellä salissa. Epiduraali pistettiin joo ensin väärin, mutta noin pitkään jatkunut kipu tuskin johtuu tästä, ne kun menevät ohi 99%sti hyvin pian. Synnytyksen jälkeen hermokipuja esiintyy ihan yhtä usein ei epiduraalin ottaneilla kuin sen ottaneilla.

Tuo juttu kuulostaa enemmän siltä että hän on synnytyksessä kokenut psykoottisen jakson.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ottaa päähän toisten äitien vähättely ja empatiakyvytyömyys. Varmaan ovat juuri näitä kätilöitä. Kyllä me vaan synnytettiin saunassa ilman mitään kivunlievityksiä ja lähdettiin heti peltotöihin vastasyntynyt nyytti kainalossa. No hitto, kivat sulle!

Mulla oli eka synnytys tosi traumaattinen, en ehtinyt saamaan kivunlievitystä ja kyllä se kipu oli niin järkyttävä, että ihme ettei taju lähtenyt. Samaan aikaan vaan huudettiin, että nyt sun on ponnistettava tai vauvalle käy huonosti. En mä ainakaan sen kivun keskellä tuntenut mitään muuta kuin kipua niin en edes tiennyt miten ponnistaa. Kohtelu oli kaikin puolin kylmää tilanteessa jossa pelkäät vauvan ja itsesi kuolevan.

Olin varma, ettei toista lasta enää tule, mutta 8v. pelkopoli ja se, että toiveitani kuunneltiin ja sain kivunlievitystä ajoissa teki toisesta synnytyksestä aivan erilaisen.

Mutta pakkohan kätilön on huutaa jos äiti on niin pihalla ettei ponnista. Siinä on lapsen henki kyseessä, se kuolee sinne jos äiti ei kykene ponnistamaan. Kyllä, kipu on järkyttävää, se ei ole kätilöiden eikä sairaalan syy. Aina ei ehdi/voi saada kivunlievitystä, aina se ei toimi. Se on synnyttämistä.

Ponnistelu on myytti. Valetta. Mahdollisesti jopa haitaksi.

Joskus vuonna miekka ja kirves seurasin hoitsuoppilaana ensimmäisen kerran synnytystä. Synnyttäjän soittokellon piuha ei ollut seinässä ja kätilön mielestä se oli ihan fine, turhaan se synnyttäjä kuitenkin kelloa soittelisi. Tuosta päätin, että ikinä koskaan en itse suostu synnytyssaliin jäämään yksin. Aina pitää olla mukana joku joka pystyy hakemaan tarvittaessa apua.

Omat synnytykseni olivat turhankin nopeita kaikki, välillä oli vaikeuksia saada kätilö uskomaan, että paikat avautuu nollasta auki likipitäin räjähtäen. Tuollainen avautuminen sattuu todella kovasti, kerran tuli ruumiista irtautumiskokemus. Katselin katonrajasta kuka ihme tuolla alhaalla kiljuu. Mutta onneksi tuosta ei jäänyt traumaa.

Jaksuja kaikille vaikean synnytyksen kokeneille!

Joka aamuisen lamauttavan selkäkivun vuoksi

Hermot selässä vaurioitui

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuvitellaan synnyttämään menosta? Että kaikki sujuu niin kuin itse haluaisi tapahtuvan...tässä lopputuloksena oli kuitenkin elävä, terve vauva. Kaikille ei käy niin hyvin, joten tämä 45 minuutin yksinolosta ja epiduraalista valittaminen tuntuu vähän liioittelulta. Anteeksi jos olen tunteeton, mutta mikä tässä oli niin traumatisoivaa?

On joo elävä vauva. Hieno juttu! Mutta onko se sille vauvalle, vauvan ja äidin suhteelle, vauvan kehitykselle hyvä, että äiti on traumatisoinut synnytyksestä? Hän itsekin sanoi pelkäävänsä, miten tämä vaikuttaa lapseen. Kyllä synnytyksen jälkeenkin pitäisi äideistä huolehtia, eikä niin, että heti, kun vauva on pihalla, oletkin oman onnesi nojassa.