Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Eipä käy kätilöitä kateeksi. Karseita kitisijöitä, kiroillaan ja kiljutaan kun synnytetään, vaaditaan kaikki mömmöt ettei mitään tuntuisi, kukaan ei piittaa vauvasta miten sille käy kun ilokaasua kiskotaan niin että pää sekoaa myös vauvalla. Epiduraalia vaatii jokainen, en kyllä ikinä voisi kuvitella että antaisin kajota selkäkanavaani normaalin asian vuoksi, synnytys on normaali ei mikään sairaus. Istukkaa ei poisteta ymmärtääkseni leikkauksella vaan kaavinnalla, en tiedä mikä leikkaus tälle synnytyksen jälkeen tehtiin, mutta tuskin istukan poisto kuitenkaan. Nainen on lihava riskisynnyrtäjä jolla jonkinlainen asennevamma myös. Lapsiparka tulee kuulemaan tätä "kauhutarinaa" syntymästään, äiti haluaa huomiota, hän on uhri.

No et tiedä niin. Minulta poistettiin istukka leikkauksessa kun ei irronnut.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nyt nuoret naiset ymmärtävät olla hankkimasta lasta.

Se on kidutusta!

Ei ole. Olen synnyttänyt kaksi kertaa ja molemmat kokemukset ovat olleet voimaannuttavia enkä ole edes huomannut onko se kätilö ollut siellä miten paljon. Kun menee synnyttämään, keskittyy itseensä ja prosessiin, luottaa että kroppa ja vauva tietää ja se siitä. Kivunlievitys toki suunnitellaan etukäteen eikä mennä saliin arpomaan asiaa.

Synnytykseen liittyy riskejä aina, epiduraaliinkin.

En kuitenkaan lähtisi väheksymään tuota synnytyksen yhteydessä tullutta hermovauriota, joka on varmasti hyvin kurja ja ilmeisen elämää rajoittava.

Pysykää naiset lapsettomina! Ei lapsia tänne ennen kuin asenteet synnyttäviä kohtaan muuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuvitellaan synnyttämään menosta? Että kaikki sujuu niin kuin itse haluaisi tapahtuvan...tässä lopputuloksena oli kuitenkin elävä, terve vauva. Kaikille ei käy niin hyvin, joten tämä 45 minuutin yksinolosta ja epiduraalista valittaminen tuntuu vähän liioittelulta. Anteeksi jos olen tunteeton, mutta mikä tässä oli niin traumatisoivaa?

On joo elävä vauva. Hieno juttu! Mutta onko se sille vauvalle, vauvan ja äidin suhteelle, vauvan kehitykselle hyvä, että äiti on traumatisoinut synnytyksestä? Hän itsekin sanoi pelkäävänsä, miten tämä vaikuttaa lapseen. Kyllä synnytyksen jälkeenkin pitäisi äideistä huolehtia, eikä niin, että heti, kun vauva on pihalla, oletkin oman onnesi nojassa.

Ihan normaalisti hänestäkin on huolehdittu niin synnärillä kuin neuvolassa kotiutumisen jälkeen. Ihan turhaa kitinää valittaa että pitää itse vauvaansa hoitaa, tottakai se hoidetaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ottaa päähän toisten äitien vähättely ja empatiakyvytyömyys. Varmaan ovat juuri näitä kätilöitä. Kyllä me vaan synnytettiin saunassa ilman mitään kivunlievityksiä ja lähdettiin heti peltotöihin vastasyntynyt nyytti kainalossa. No hitto, kivat sulle!

Mulla oli eka synnytys tosi traumaattinen, en ehtinyt saamaan kivunlievitystä ja kyllä se kipu oli niin järkyttävä, että ihme ettei taju lähtenyt. Samaan aikaan vaan huudettiin, että nyt sun on ponnistettava tai vauvalle käy huonosti. En mä ainakaan sen kivun keskellä tuntenut mitään muuta kuin kipua niin en edes tiennyt miten ponnistaa. Kohtelu oli kaikin puolin kylmää tilanteessa jossa pelkäät vauvan ja itsesi kuolevan.

Olin varma, ettei toista lasta enää tule, mutta 8v. pelkopoli ja se, että toiveitani kuunneltiin ja sain kivunlievitystä ajoissa teki toisesta synnytyksestä aivan erilaisen.

Mutta pakkohan kätilön on huutaa jos äiti on niin pihalla ettei ponnista. Siinä on lapsen henki kyseessä, se kuolee sinne jos äiti ei kykene ponnistamaan. Kyllä, kipu on järkyttävää, se ei ole kätilöiden eikä sairaalan syy. Aina ei ehdi/voi saada kivunlievitystä, aina se ei toimi. Se on synnyttämistä.

Ponnistelu on myytti. Valetta. Mahdollisesti jopa haitaksi.

Joo, eihän ne kätilöt nyt mitään tiedä. Annetaan vaan äidin huutaa tai olla vaikka tajuttomana, kyllä se sieltä itsekseen pullahtaa. Minulta olisi kaksi lasta kuollut tuolla meiningillä.

Pystyin samaistumaan hyvin Kärjen kokemukseen. Itselläni oma lapsiluku jäi myös yhteen samoista synnärin henkilökunnan asennevammoista johtuen.

Menetin paljon verta, jälkeenpäin on todettu, että oli lähellä että olisin tarvinnut lisäverta.

Kukaan ei tullut auttamaan, vaikka makasin verisissä petivaatteissa vuorokauden.

Mies ei saanut olla k-rajoitusten takia läsnä.

Lähtiessä synnytyskertomusta ei käyty kanssani läpi, vaikka neuvolan puolelta niin lupailtiinkin. Kukaan ei myöskään tullut sanomaan helppoja, kun lähdin ja koputtelin valvomon ovelle.

Synnytyksessä tapahtui muutakin, jonka lasken potilaan nöyryyttämiseksi ja synnytysväkivallaksi. Siitä en halua näitä naisvihamielisiä kommentteja luettuani avata sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ottaa päähän toisten äitien vähättely ja empatiakyvytyömyys. Varmaan ovat juuri näitä kätilöitä. Kyllä me vaan synnytettiin saunassa ilman mitään kivunlievityksiä ja lähdettiin heti peltotöihin vastasyntynyt nyytti kainalossa. No hitto, kivat sulle!

Mulla oli eka synnytys tosi traumaattinen, en ehtinyt saamaan kivunlievitystä ja kyllä se kipu oli niin järkyttävä, että ihme ettei taju lähtenyt. Samaan aikaan vaan huudettiin, että nyt sun on ponnistettava tai vauvalle käy huonosti. En mä ainakaan sen kivun keskellä tuntenut mitään muuta kuin kipua niin en edes tiennyt miten ponnistaa. Kohtelu oli kaikin puolin kylmää tilanteessa jossa pelkäät vauvan ja itsesi kuolevan.

Olin varma, ettei toista lasta enää tule, mutta 8v. pelkopoli ja se, että toiveitani kuunneltiin ja sain kivunlievitystä ajoissa teki toisesta synnytyksestä aivan erilaisen.

Mutta pakkohan kätilön on huutaa jos äiti on niin pihalla ettei ponnista. Siinä on lapsen henki kyseessä, se kuolee sinne jos äiti ei kykene ponnistamaan. Kyllä, kipu on järkyttävää, se ei ole kätilöiden eikä sairaalan syy. Aina ei ehdi/voi saada kivunlievitystä, aina se ei toimi. Se on synnyttämistä.

Ponnistelu on myytti. Valetta. Mahdollisesti jopa haitaksi.

Ponnistamis-termiä käytetään vaikka tarkoitettaisiin sitä oikeaoppista hengityksellä avustamista. Ponnistaa pitää, mutta oikein.

En ihmettele miksi syntyvyys on niin alhaista :)

Vierailija kirjoitti:

Peppi on nyt somevaikuttaja. Tekee rahaa herättämällä huomiota. Eihän toi ole muutakuin huomionhakua.

En itse ymmärrä minä tossa nyt oli niin kamalaa. Mielestäni ongelma on Pepin korvien välissä.

Ei osaa nauttia terveestä lapsesta.

Mm sunlaisten ääliöiden takia on onni, että olen päättänyt pysyä lapsettomana, kun äidin vaivat, hirveät hermosäryt jne ovat huomionhakua yms.

Vähän perspektiiviä synnykseen "kauheuksiin". Tyttäreni sai lapsen marraskuussa. Eivät ehtineet sairaalaan vaan lapsi tuli moottoritien varrella pysäkillä omassa autossa. Isä kätilönä. Pakkanen ja lunta tuli vaakatasossa . Ambulanssi tuli 5 min synnytyksestä. Traumoja ei muilla kun mummolla joka miettii mikä olisi voinut mennä pieleen. Tänään pikkuherran ristiäiset.😊

Minusta tuossa artikkelissa on myös hirveää se, miten potilaskertomuskin vähättelee Pepin synnytystä. Kirjattu useammassa kohdassa että kokee jotenkin traumaattisena, kuin kirjaaja ei itse näkisi mistä se johtuu ja tuo olisi vain synnyttäjän päässä. Että jotenkin onpa kumma oudosti tulee tällaista palautetta, eikä reilusti vaan kirjoiteta että synnytys oli traumaattinen, koska synnyttäjä jäi yksin, epiduraali meni pieleen jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa artikkelissa on myös hirveää se, miten potilaskertomuskin vähättelee Pepin synnytystä. Kirjattu useammassa kohdassa että kokee jotenkin traumaattisena, kuin kirjaaja ei itse näkisi mistä se johtuu ja tuo olisi vain synnyttäjän päässä. Että jotenkin onpa kumma oudosti tulee tällaista palautetta, eikä reilusti vaan kirjoiteta että synnytys oli traumaattinen, koska synnyttäjä jäi yksin, epiduraali meni pieleen jne.

Hänen sanojaan ne on. Olisiko sinne pitänyt valehdella ja keksiä niitä syitä miksi koki sen traumaattisena? Itse synnytyksessä ei tapahtunut mitään mikä olisi kirjattu menneen pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuvitellaan synnyttämään menosta? Että kaikki sujuu niin kuin itse haluaisi tapahtuvan...tässä lopputuloksena oli kuitenkin elävä, terve vauva. Kaikille ei käy niin hyvin, joten tämä 45 minuutin yksinolosta ja epiduraalista valittaminen tuntuu vähän liioittelulta. Anteeksi jos olen tunteeton, mutta mikä tässä oli niin traumatisoivaa?

On joo elävä vauva. Hieno juttu! Mutta onko se sille vauvalle, vauvan ja äidin suhteelle, vauvan kehitykselle hyvä, että äiti on traumatisoinut synnytyksestä? Hän itsekin sanoi pelkäävänsä, miten tämä vaikuttaa lapseen. Kyllä synnytyksen jälkeenkin pitäisi äideistä huolehtia, eikä niin, että heti, kun vauva on pihalla, oletkin oman onnesi nojassa.

Ihan normaalisti hänestäkin on huolehdittu niin synnärillä kuin neuvolassa kotiutumisen jälkeen. Ihan turhaa kitinää valittaa että pitää itse vauvaansa hoitaa, tottakai se hoidetaan itse.

Sellainen marttyyri uhriutuja siellä.

Kyllä apua saa ja pitää pyytää silloin, kun sitä tarvitsee. Yksin ei pidä joutua kenenkään vastasynnyttäneen, väsyneen ja traumatisoituneen äidin pärjäämään sivistysvaltiossa.

Kiitollinen mummi kirjoitti:

Vähän perspektiiviä synnykseen "kauheuksiin". Tyttäreni sai lapsen marraskuussa. Eivät ehtineet sairaalaan vaan lapsi tuli moottoritien varrella pysäkillä omassa autossa. Isä kätilönä. Pakkanen ja lunta tuli vaakatasossa . Ambulanssi tuli 5 min synnytyksestä. Traumoja ei muilla kun mummolla joka miettii mikä olisi voinut mennä pieleen. Tänään pikkuherran ristiäiset.😊

Perspektiiviä sen osalta, että olisi voinut käydä huonosti, mutta mitä ilmeisemmin synnytys sujui hyvin ja helposti kun tytär pärjäsi ilman sairaalaa.

Ei tämä mielestäni tuonut perspektiiviä artikkelin naisen kokemukseen mitenkään, ainut anti oli että mummina pääsit keulimaan jollain, ehkä omalla mummiudella tai tyttären erinomaisilla synnytystaidoilla? Eri juttu, jos synnyttäjä perheineen (johon sinä et siis kuulu) olisi kokenut tämän traumaattisena ja tyttäresi esimerkiksi mennyt paniikista shokkiin. Nyt onneksi näin ei käynyt ja se on ihanaa, onnea heille ja teille.

Kommenttien perusteella popsin pillerini jatkossakin hyvillä mielin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuvitellaan synnyttämään menosta? Että kaikki sujuu niin kuin itse haluaisi tapahtuvan...tässä lopputuloksena oli kuitenkin elävä, terve vauva. Kaikille ei käy niin hyvin, joten tämä 45 minuutin yksinolosta ja epiduraalista valittaminen tuntuu vähän liioittelulta. Anteeksi jos olen tunteeton, mutta mikä tässä oli niin traumatisoivaa?

On joo elävä vauva. Hieno juttu! Mutta onko se sille vauvalle, vauvan ja äidin suhteelle, vauvan kehitykselle hyvä, että äiti on traumatisoinut synnytyksestä? Hän itsekin sanoi pelkäävänsä, miten tämä vaikuttaa lapseen. Kyllä synnytyksen jälkeenkin pitäisi äideistä huolehtia, eikä niin, että heti, kun vauva on pihalla, oletkin oman onnesi nojassa.

Ihan normaalisti hänestäkin on huolehdittu niin synnärillä kuin neuvolassa kotiutumisen jälkeen. Ihan turhaa kitinää valittaa että pitää itse vauvaansa hoitaa, tottakai se hoidetaan itse.

Sellainen marttyyri uhriutuja siellä.

Kyllä apua saa ja pitää pyytää silloin, kun sitä tarvitsee. Yksin ei pidä joutua kenenkään vastasynnyttäneen, väsyneen ja traumatisoituneen äidin pärjäämään sivistysvaltiossa.

Miten hän nyt joutui yksin pärjäämään? Ei sitä vauvaa oikein sinne synnärillekään jättää voi, itse se on hoidettava.

Hyi kamala mitä kommentteja osa täällä on. Täysin empatiakyvytöntä porukkaa. En ymmärrä miten asiaa voidaan vähätellä, kun lapsettomanakin tuo kuulostaa kauhukertomukselta, saatika synnyttäneet naiset, luulisi heidän tietävän kuinka haavoittuvaisessa asemassa olet kun olet muiden armoilla. Mikäli teille kommentoijille tapahtuu jotain traumaattista, saa nähdä muuttuuko ääni kellossa. Ei kai sitten kannata hakea apua vaan vedota tähän pullamössöön ja huomionhakuiseen sukupolveen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kommentoivat vain tuota yksinjäämistä synnyttäessä. Se yksinomaan on tosi pelottavaa ja traumatisoivaa. Mutta tuo irtautumiskokemus on tosi traumatisoivaa myös, koin saman kun synnytin lastani ilman kipulääkitystä. Jäin pitkäksi aikaa pelkäämään voinko ajautua uudelleen psyyken äärirajoille (ja yli) kun siellä kerran käynyt. Mutta löysin sanat ilmiölle: synnyttäjän kupla. Siellä olin ja palasin kun puolisoni huuteli nimeäni vauvan synnyttyä, oli tosi pelottava kokemus. Pepillä vielä nuo pieleen menneet epiduraalit ja fyysiset vaivat päälle. Sairaalalla peiliin katsomisen paikka.

Kaiken lisäksi hänet jätettiin osastolla yksin vauvan kanssa vaikka oli menettänyt paljon verta ja oli heikko, unohdettiin tuoda ruokaa ja kotiutettiin liian aikaisin.

Eihän tässä mennyt mikään oikein!!

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala mitä kommentteja osa täällä on. Täysin empatiakyvytöntä porukkaa. En ymmärrä miten asiaa voidaan vähätellä, kun lapsettomanakin tuo kuulostaa kauhukertomukselta, saatika synnyttäneet naiset, luulisi heidän tietävän kuinka haavoittuvaisessa asemassa olet kun olet muiden armoilla. Mikäli teille kommentoijille tapahtuu jotain traumaattista, saa nähdä muuttuuko ääni kellossa. Ei kai sitten kannata hakea apua vaan vedota tähän pullamössöön ja huomionhakuiseen sukupolveen?

Synnyttäessä ei ole muiden armoilla. Moni ei saa kiinni mikä tossa oli niin traumaattista, ihan normaali synnytys.