Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Minua työttömänä haukutaan. Miksi minun täytyisi olla ystävällinen, jos menen palkkatuella esim. tarhaan?

Te ihmiset itse valitsette sen miten läheisiänne kohdellaan.

Sinä et kyllä leiki tuolla lelulla. Annan sen toiselle lapselle riippuen onko lapsi kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, mullekin on aivan sama vaikka muutama vuosikymmen sitten synnytettiin saunassa ja heti perään lypsettiin lehmiä. Se oli silloin ja muita vaihtoehtoja ei ollut. Ihan taatusti silloinkin ne äidit olisivat ottaneet nykypäivän kivunlievitykset, sairaalaolosuhteet ja lomittajan paikalle jos niitä olisi ollut. Silloin synnytys oli sujunut hyvin kun molemmat jäi henkiin.

Itse synnytin 2013 ainoan lapseni ja vaadin synnytystavaksi sektion enkä missään vaiheessa edes harkinnut alatiesynnytystä. Ja hyvä niin että pidin pääni, lapsi oli paljon isompi mitä arvioitiin ja en edes halua ajatella mitä vaurioita alatiesynnytys olisi saattanut aiheuttaa lapselle ja minulle. Osastolla sitten kohtelu oli niin ala-arvoista etten ole edes harkinnut toista lasta.

Olen aina sanonut rehellisesti että vaadin sektion ja siitä olen myös paljon arvostelua saanut koska edelleen alatiesynnytystä pidetään ainoana oikeana synnytyksenä ja mitä enemmän synnytyksessä kärsinyt niin sitä kirkkaammin se kruunukin kiiltänyt.

Terveen lapsen sain ja olin valmis kantamaan sektion kaikki riskit ja mahdolliset haitat, joita ei kuitenkaan kaikesta pelottelusta huolimatta edes tullut.

Ihan turha nykyisin enää vedota siihen että ennenkin synnytetty saunassa ja henkiin jääty kun 2023 meistä harva kuitenkaan kykenee elämään entisaikojen olosuhteissa.

Vai moniko nyt on valmis hiihtämään koulu- ja työmatkansa, käyttämään ulkohuussia kesät talvet, polttamaan päreitä hirsien välissä, pesemään pyykit avannossa, elämään talvet niukalla yksipuolisella ravinnolla, jne?

Minä en ainakaan, missään asiassa. Ihan hiton mielelläni olen kermaperse joka haluaa elämän olevan mahdollisimman iisiä ja mukavaa.

Huh mikä vuodatus, ootkohan sittenkään niin sinut sen sektioon kanssa?

Juu, kyllä olen ja tänne voi kirjoittaa myös pitkiä vuodatuksia ja niitä ei ole pakko lukea eikä kommentoida ellei ole oikeasti jotain kommentoitavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua työttömänä haukutaan. Miksi minun täytyisi olla ystävällinen, jos menen palkkatuella esim. tarhaan?

Te ihmiset itse valitsette sen miten läheisiänne kohdellaan.

Et osaa edes normaaleja käytöstapoja. Ei ihme että olet poikalapsihullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Miksi se vastasyntynyt pitää nyt 2023 pystyä sen leikatun äidin hoitamaan täysin itsenäisesti, kun niin ei tarvinut tehdä esimerksi 1995 tai 1969? Onko osastojen töissä olevista terveistä kätilöistä ja lastenhoitajista tullut avuttomampua vai mitä?

Ennen ne vastasyntyneet makasivat yhdessä huoneessa hereillä ilman mitään virikkeitä tai äidin läheisyyttä kun äiti lepäsi. Onneksi nyt ajatellaan vauvan mielenterveyttä.

Eli vauvan mielenterveys siis horjuu jos äiti ei vaikka juuri sinä leikkauspäivänä kykene vauvaa hoitamasn itsenäisesti? Jo on ihmisen mielenterveys pienestä kiinni. Varmaan sitten esimerkiksi noiden vuosien -69 ja -95 sektiolapset ovat kaikki olleet yhteiskunnan kannalta menetettyjä tapauksia. Miten sen vauvan mielenterveys mahtaa kestää vaikkapa isän töissäkäynnin?

Todellisuudessa tietysti se juuri syntynyt vauva ei tarvitse eikä edes hahmota vielä mitään virikkeitä.

Olet kyllä oikeasti huvittava ja täysin pihalla aiheesta. 🤪🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Tuon kaiken voi pilata ottamalla liikaa oksitosiinia, niin että kohtu hyperstimuloitu, menee pysyvään kramppiin, ja repeytyy.

Kuvailemasi on totta, mutta sen voi herkästi pilata vaatimalla/suostumalla kaikenlaisia mömmöjä.

Kerroppa meille miten synnyttäjä " ottaa liikaa oksitosiinia"? Oksitosiini on ensinnäkin ihan luonnollinen hormooni, mitä erittyy mm. halatessa, imettäessä jne. Toki sillä ( synteettisellä oksitosiinilla) saatetaan käynnistää supistuksia, mutta eihän synnyttäjä ikinä itse sitä annosta päätä.

Luonnollisesti sitä ei erity kuin tietty määrä. Se vahvistaa supistuksia ja jos saa liikaa voi esimerkiksi revetä kohtu. Mä sain annostuksen yli kun oli jo leikkaussaliin lähtö tulossa, vauva saatiin salissa syntymään, mutta kivuliaat supistukset jatkui voimakkaasti vielä päiviä ja lääkkeeksi vaan buranaa ja siitäkin hoitsut pihtaili, että onkohan mennyt edes 6tuntia edellisestä...

Et vastannut lainkaan itse kysymykseen, miten synnyttäjä voi itse ottaa liikaa oksitosiinia?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän jonnekin alkaa kerätä hyviä synnytyskokemuksia? Jos niitä lukemalla useampi tajuaisi, että Pepillä oli hyvin huono onni ja huonoa valmistautumista myös.

EI. Suomessa ei voi kertoa hyvistä synnytyskokemuksista. Se loukkaa niitä, joilla ei ole ollut hyviä kokemuksia ja heidän mielensä pahoittuu entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Miksi se vastasyntynyt pitää nyt 2023 pystyä sen leikatun äidin hoitamaan täysin itsenäisesti, kun niin ei tarvinut tehdä esimerksi 1995 tai 1969? Onko osastojen töissä olevista terveistä kätilöistä ja lastenhoitajista tullut avuttomampua vai mitä?

Ennen ne vastasyntyneet makasivat yhdessä huoneessa hereillä ilman mitään virikkeitä tai äidin läheisyyttä kun äiti lepäsi. Onneksi nyt ajatellaan vauvan mielenterveyttä.

Eli vauvan mielenterveys siis horjuu jos äiti ei vaikka juuri sinä leikkauspäivänä kykene vauvaa hoitamasn itsenäisesti? Jo on ihmisen mielenterveys pienestä kiinni. Varmaan sitten esimerkiksi noiden vuosien -69 ja -95 sektiolapset ovat kaikki olleet yhteiskunnan kannalta menetettyjä tapauksia. Miten sen vauvan mielenterveys mahtaa kestää vaikkapa isän töissäkäynnin?

Todellisuudessa tietysti se juuri syntynyt vauva ei tarvitse eikä edes hahmota vielä mitään virikkeitä.

Olet kyllä oikeasti huvittava ja täysin pihalla aiheesta. 🤪🤣🤣🤣🤣

Sä olet varmaan syntynyt siihen aikaan kun vauvat tuotiin äidille vain syötettäväksi, siltä tuo sun ulosanti ainakin vahvasti kuulostaa. Mistään hinnasta ei tätä takaisin,

Tarinan opetus: älkää tehkö lapsia.

Jokainen syntymätön suomalainen on askel kohti tämän kurjan kansan sukupuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Jalkeilla oleminen sujuu paljon helpommin ja turvallisemmin, kun samalla ei tarvitse kantaa ja hoitaa vauvaa. Kävelee vaikka vessaan seinästä tukea ottaen eikä roikota vauvaa toisella kädellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Ennenhän lapset makasivat kapaloituina vauvalassa, ja äidille rulla vietiin vain syömään, lopun aikaa hoitivat muut. Silloin lapsia syntyi paljon enemmän kuin nyt. Miksiköhän nyt tämäkin asia on siirtynyt itsepalveluksi? Tuottavuudella on vaikea perustella, jos tuloksena tuotetaan syntyvyyden romahdus. Ihan kuin oikein haluttaisiin, ettei lapsia synny. Ymmärrän kyllä, ettei psykopaatteja kiinnosta eikä itätrolleja muu kuin tuhoaminen, mutta täällä vaikuttaa kuitenkin kirjoittavan myös kätilöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Miksi se vastasyntynyt pitää nyt 2023 pystyä sen leikatun äidin hoitamaan täysin itsenäisesti, kun niin ei tarvinut tehdä esimerksi 1995 tai 1969? Onko osastojen töissä olevista terveistä kätilöistä ja lastenhoitajista tullut avuttomampua vai mitä?

Koska raha määrää. Säästetään menoista. Jos myönnettäisiin, että kyllä keisarileikatut naiset tarvitsevat apua, niin yhteiskunnalle tulisi kallis lasku, kun pitäisi palkata vauvoille hoitajat ja äidille apua. Enkä sano, että olisi väärin myöntää, että nainen tarvitsee apua, vaan sitä, että säästösyyhän tuossa pelkästään on taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Aidosti ihmettelen tuota veritulppapelkoa... Olin kilpirauhasleikkauksessa ihan synnytysikäisenä (ja vielä ylipainoisena), eikä kukaan usuttanut liikkeelle. Hoitaja toi vielä kostean pyyhkeen, kun en suihkuun päässyt, ja sillä pyyhin minne yletin. Istumaan nousin 6h heräämöstä lähdömn jälkeen ja vessassa kävin seuraavana päivänä. Painesukat oli jalassa kokoajan, muuten veritulpasta ei kukaan sanonut mitään koko aikana. Onko synnyttäneillä sitten isompi riski vai mikä homma? Vai tekosyy potkia ylös?

Vierailija kirjoitti:

tää uutinen anto mulle just lisää syitä olla hankkimatta lapsia.

Ei mikään ihme, että syntyvyys laskee, kun lukee tämän artikkelin kaltaisia juttuja sekä kertomuksia synnytysväkivallasta. Osa naisista toteaa, että ei kiitos, haluan pitää fyysisen ja henkisen terveyteni, ei lapsia minulle. Osalla taas lapsiluku jää yhteen, koska ei halua samaa huonoa kokemusta uudelleen, ihan loogista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Tästä tuli mieleen kun lapsi syntyi sektiolla 2018 ja raahauduin heikkona käytävällä seiniin nojaten. Välillä oli pakko pitää taukoa kun sattui niin ja yhdessä vaiheessa aloin myös itkemään kivusta. Yksi hoitaja tuli huolestuneena kysymään olenko kunnossa ja olenko ollut leikkauksessa. Sain sanottua sektio, ja heti tämän jälkeen hoitaja lähti pois sanaakaan sanomatta.

Jatkoin hidasta etenemistäni huoneeseen. Tuli harvinaisen selväksi etten ollut avun arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas propagandaa tuo aeimmin linkattu Terveyskylän teksti. Siinä unohdettiin kokonaan se, että iso osa luetelluista vahingoista sopii myös alatiesynnytyksiin.

Ei se mitään propagandaa ollut. Samat riskit niin, mutta keisarinleikkauksessa suuremmat/todennäköisemmät.

Ainoastaan siksi, että suuri osa sektioista tehdään kun alatiesynnytyksessä on jo liki piru irti. Eihän se sektio niitä yritetyn alatiesynnytyksen jo syntyneitä komplikaatioita enää peruttua saa.

Höpöhöpö. Sektio voi estää lasten hankinnan. Kohtu ei välttämättä kestä kuin yhden sektion. Amerikan tilastot kertovat suunniteltujen sektioiden komplikaatioista. Toinen sektio altistaa isoon riskiin esim. kohdun poistoon.

Kaksi sektiota tarkoittaa jo kahta tervettä lasta, joten monelle siinä on jo riittävä lapsimäärä.

Otatko riskin ettet saa kuin yhden lapsen koska valitsit sektion?

Mieluummin yksi terve lapsi kuin alatiesynnytyksessä vammautunut tai kuollut. Olet varmaan samaa mieltä.

Eri

Alatiesynnytys on kaikkein turvallisin tapa synnyttää. Tuo sinun möyhötyksesi on ihan sairasta.

Kyllä suunniteltu sektio on vauvalle turvallisin. Hätäsektiossa sitten kerätään epäonnistuneen alatiesynnytyksen satoa, jolloin ulos leikataan mahdollisesti jo vammautunut vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Aidosti ihmettelen tuota veritulppapelkoa... Olin kilpirauhasleikkauksessa ihan synnytysikäisenä (ja vielä ylipainoisena), eikä kukaan usuttanut liikkeelle. Hoitaja toi vielä kostean pyyhkeen, kun en suihkuun päässyt, ja sillä pyyhin minne yletin. Istumaan nousin 6h heräämöstä lähdömn jälkeen ja vessassa kävin seuraavana päivänä. Painesukat oli jalassa kokoajan, muuten veritulpasta ei kukaan sanonut mitään koko aikana. Onko synnyttäneillä sitten isompi riski vai mikä homma? Vai tekosyy potkia ylös?

Synnyttäneillä on isompi riski koska synnytyksessä menetetään verta. Liikunta ja liikkuminen nopeuttaa palautumista synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

todellakin rupeaa. Potilas patistetaan niin nopeasti ylös jalkeille leikkauksen jälkeen, kuin se on mahdollista.