Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni jää roikkumaan ihmiseen, vaikka sisimmässään tietää, ettei hommasta tule mitään?
18.02.2023 |
Uskottoman paljon on näitä tapauksia, että vaikka toinen osapuoli on ollut täysi kusipää eikä osoitakaan mitään halua esim vakavaan suhteeseen, niin silti tässä henkilössä roikutaan kiinni. Miksi? Siis miksi joku edes haluaisi enää tällaisen henkilön omakseen? Ja tiedän tasan tarkkaan, että tämänkin tekstin lukee monta näin toiminutta henkilöä. Kaikki eivät välttämättä edes halua tunnustaa toimineensa näin.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverissani roikkui eräs nainen ja lopulta tämä kaveri joutui estämään tämän naisen joka sovelluksessa. Sen jälkeen tämä nainen oli alkanut ottamaan yhteyttä muihin henkilöihin ja kyselemään tästä miehestä, että miten sillä menee kun nainen huolissaan, koska ei saa kiinni tätä miestä.
Ja nyt täytyy pitää mielessä, että tämähän on vain kaverin kertomus. Jotkut miehet tahallaan pelaa naisilla ja leikkii niiden tunteilla, saavat ego boostia sillä, että nainen "roikkuu". Tilanne luodaan nimenomaan tyhjillä katteettomilla lupauksilla ja suunnitelmilla, jotka eivät koskaan toteudu. Kavereille on sitten mukava naureskella naisen seläntakana, että mitähän se oikein "roikkuu".
Kyllä, kaverini halusi tältä naiselta vain seksiä, mutta ei pointti olekaan siinä. Pointti on siinä, että jos toinen on jo tehnyt sinulle kylmät ja estänyt kaikki yhteydenotot, niin on tuo nyt hiton mielisairasta ruveta ottamaan yhteyksiä sivullisiin ihmisiin asian tiimoilta. Jos toinen on niin k-pää, että on sinut heittänyt syrjään, niin miksi mielenvikaisesti roikut ja kiusaat samalla muita asiaan kuulumattomia ihmisiä? Se on ihan pöpipäähommaa.
Olen myös joutunut playerin kohteeksi eikä olisi tullut tuollainen mieleenkään, mutta pakko sanoa että vähän nauratti tämä stoori. Ihan oikein playerille.
Minua taas lähinnä säälitti sairas nainen.
Ehkä se mies oppi kerrasta että kun pelaillaan ihmisillä, pelaillaan samalla myös ihmisten mielenterveydellä. Ois sille voinut osua kohdalle vielä joku tuostakin pahempi.
Jep. Kuten tästäkin ketjusta voi lukea, monilla voi olla traumataustaa ja todella kipeitä kokemuksia menneisyydessään. Psyyke ei välttämättä kestä sitä, että toinen esittää rakkautta, tukea ja turvaa vain käyttääkseen kehoasi oman tyydytyksen hetkittäiseen hakemiseen.
Mieskin olisi voinut säästyä tässä tapauksessa paljolta, jos olisi ollut rehellinen ja hakenut avoimesti vain seksiseuraa ilman mitään muuta. Kun niitäkin naisia on, jotka hakee vain seksiä. Mutta niillä ei voi sadistisesti leikkiä eikä niitä voi vedättää ja nöyryyttää, kun molemmille on selvillä, mikä on pelin henki. Monet miehet lähtee valehtelemaan ja teeskentelemään vain saadakseen seksiä. Ihan oikein, että sai näpeilleen.
Säälittävää, jos aikuinen ei osaa yhtään käsitellä tunteitaan ja psyykettään.
Vilpittömästi toivon että sulla on tyttölapsi tai saat sellaisen ja se kohtaa tuollaisen vedättäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille se paska on se normaali ja haluttu asia. Eivät tiedä millaista on oll onnellisessa, terveessä ja normaalissa ihmissuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on heikko psyyke, ei kannata tapailla muita kuin psykoterapeuttia.
Tää on varmaan totta. Tinder on kuitenkin täynnä miehiä ja naisia jotka pakoilevat kompulsiivisesti psyykeensä ongelmia deittailuun... Osalle se on ihan addiktio ja osa ihmisistä ei vaan osaa olla yksin.
Miksi jäin?
En tiennyt paremmasta. Uskoin olevani normaali. Siksi.
Minä ainakin tunnistan itsessäni alitajuisen pyrkimyksen elää lapsuuden hylkäystraumaa aina uudelleen erilaisella lopputuloksella. Sen seurauksena rakastun ainoastaan mahdottomissa tai vähintään hyvin epätodennäköisissä tilanteissa. Suorastaan kerjään verta nenästäni. Käyn kyllä terapiassa ja työstän asiaa, mutta toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Tälläkin hetkellä haikailen varatun kaverin perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverissani roikkui eräs nainen ja lopulta tämä kaveri joutui estämään tämän naisen joka sovelluksessa. Sen jälkeen tämä nainen oli alkanut ottamaan yhteyttä muihin henkilöihin ja kyselemään tästä miehestä, että miten sillä menee kun nainen huolissaan, koska ei saa kiinni tätä miestä.
Ja nyt täytyy pitää mielessä, että tämähän on vain kaverin kertomus. Jotkut miehet tahallaan pelaa naisilla ja leikkii niiden tunteilla, saavat ego boostia sillä, että nainen "roikkuu". Tilanne luodaan nimenomaan tyhjillä katteettomilla lupauksilla ja suunnitelmilla, jotka eivät koskaan toteudu. Kavereille on sitten mukava naureskella naisen seläntakana, että mitähän se oikein "roikkuu".
Kyllä, kaverini halusi tältä naiselta vain seksiä, mutta ei pointti olekaan siinä. Pointti on siinä, että jos toinen on jo tehnyt sinulle kylmät ja estänyt kaikki yhteydenotot, niin on tuo nyt hiton mielisairasta ruveta ottamaan yhteyksiä sivullisiin ihmisiin asian tiimoilta. Jos toinen on niin k-pää, että on sinut heittänyt syrjään, niin miksi mielenvikaisesti roikut ja kiusaat samalla muita asiaan kuulumattomia ihmisiä? Se on ihan pöpipäähommaa.
Olen myös joutunut playerin kohteeksi eikä olisi tullut tuollainen mieleenkään, mutta pakko sanoa että vähän nauratti tämä stoori. Ihan oikein playerille.
Minua taas lähinnä säälitti sairas nainen.
Ehkä se mies oppi kerrasta että kun pelaillaan ihmisillä, pelaillaan samalla myös ihmisten mielenterveydellä. Ois sille voinut osua kohdalle vielä joku tuostakin pahempi.
Jep. Kuten tästäkin ketjusta voi lukea, monilla voi olla traumataustaa ja todella kipeitä kokemuksia menneisyydessään. Psyyke ei välttämättä kestä sitä, että toinen esittää rakkautta, tukea ja turvaa vain käyttääkseen kehoasi oman tyydytyksen hetkittäiseen hakemiseen.
Mieskin olisi voinut säästyä tässä tapauksessa paljolta, jos olisi ollut rehellinen ja hakenut avoimesti vain seksiseuraa ilman mitään muuta. Kun niitäkin naisia on, jotka hakee vain seksiä. Mutta niillä ei voi sadistisesti leikkiä eikä niitä voi vedättää ja nöyryyttää, kun molemmille on selvillä, mikä on pelin henki. Monet miehet lähtee valehtelemaan ja teeskentelemään vain saadakseen seksiä. Ihan oikein, että sai näpeilleen.
Säälittävää, jos aikuinen ei osaa yhtään käsitellä tunteitaan ja psyykettään.
Harva meistä on täydellinen. Voihan niitä muiden ihmisten vajavaisuuksia säälittäviksikin kutsua, jos se saa omat viat tuntumaan vähäpätöisemmiltä. Mutta ehkei silloin kannattaisi huudella mitään aikuisuudesta, sillä hyvin keskeneräiseltä vaikuttaa tuokin ajatusmalli.
Olen ollut roikkuja ja nykyisessä suhteessa koen, että minussa roikutaan. En taida osata olla normaalissa suhteessa. Mieluiten eläisin yksin, mutta no, olen jumissa enkä jaksa pyristellä tästä satimesta irti.
Se ensimmäinen suhde lähti pieleen heti aluksi, mutta minulla ei ollut mitään esimerkkiä hyvästä suhteesta. Niinpä kuvittelin että tässä se elämänkumppani nyt on, vaikka häntä ei tuntunut kiinnostavan. Vuodet vierivät ja minulle se näyttäytyi hyvänä asiana. Ajattelin, että kun ollaan oltu 3 vuotta yhdessä, niin sitten mennään naimisiin/saadaan lapsi. Minä siis hölmösti katsoin vain sitä ajankulumista.
Tuosta tajusin lähteä vasta kun väkivalta tuli toistuvaksi. Sekään ei siis ensimmäisellä kerralla herättänyt vaan koin suurta häpeää enkä kehdannut kellekään kertoa. Aivan hullua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa kuinka täällä yksinkertaiselle idiotismille haetaan syitä kaiken maailman psykologisilta tasoilta. 99% näistä tapauksista on sellaisia, että roikkuva henkilö on yksinkertaisesti i d i o o t t i, joka tunnehuumassaan naiviisti luulee kaiken vielä muuttuvan hänelle mieluisalla tavalla, vaikka rationaalisella järjellä on todellinen lopputulos jo nähtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka täällä yksinkertaiselle idiotismille haetaan syitä kaiken maailman psykologisilta tasoilta. 99% näistä tapauksista on sellaisia, että roikkuva henkilö on yksinkertaisesti i d i o o t t i, joka tunnehuumassaan naiviisti luulee kaiken vielä muuttuvan hänelle mieluisalla tavalla, vaikka rationaalisella järjellä on todellinen lopputulos jo nähtävissä.
Ihmisen toiminnalle on aina psykologisia syitä. Jotkut psyykkiset defenssit sen idiotisminkin takana on. Idiootti ei suostu ymmärtämään, ettei kiinnostus ole molemminpuolista, koska hänen heikko itsetunto ei kestä torjuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on alkoholisoitunut, joskus uhkaava, pettänyt 2 kertaa. Tiedän että tämä suhde loppuu kohta, koska kaikki on vaan ihan liikaa enkä yksinkertaisesti voi enää antaa toisen kohdella itseäni huonosti, mutta käsittelen eroasiaa jo nyt suhteen aikana ja eroan sitten kun olen valmis (ellei mies häivy ennen sitä). Hyvien hetkien muistelu masentaa, se alun syvän rakkauden tunne on edelleen olemassa ja surettaa, että suhde on nyt tässä pisteessä ja elämä pitäisi jotenkin rakentaa uudestaan. Ahdistaa menettää ihminen jota kaikesta huolimatta rakastaa, tuntuu että melkein helpompaa olisi luopua omasta elämisestäni. Siksi.
Sehän se on kamalinta, kun niitä rakkaudenkin hetkiäkin on... Tai on ainakin ollut. Sitä vaan tahtoisi päästä takaisin niihin, vaikka tietää sen mahdottomaksi.
Ero on aina tavallaan kuin kuolema. Sitä joutuu hautaamaan ne kaikki hyvät muistot ja kiintymyksen sekä sen version itsestään, joka on kyseisessä suhteessa tullut olevaksi. Ainahan sitä läheisen ihmisen kanssa muodostuu ne "omat jutut" joita muut ei välttämättä tajua.
Mutta älä jooko luovu elämästäsi, vaikka tekisi nyt todella kipeää. Jonain päivänä se kipu hellittää ja silloin olet kiitollinen siitä ettet antanut periksi.
Kiitos ihanasta kommentista
Äsken kotiutui reissuiltaan, tavarat taas kadoksissa ja hirveä krapula ja morkkis tuntuisi olevan. Tällä kertaa kuitenkin tiedän missä ollut ja miten mennyt kun omia kavereitanikin oli mukana, mutta ahdistaahan tuo silti.
Säälittää, kun toisella olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta tekee elämässään huonoja impulsiivisia juttuja toisensa perään ja on sen takia ihan kusessa asioidensa kanssa jatkuvasti. Ihana tyyppi ja niin rakas, harmi kun en voi häntä pelastaa. Ja jos pelastaisinkin, ei olisi kiitollinen, vaan jatkaisi elämäänsä todennäköisesti jonkun muun kanssa ennen pitkää.
Miten tästä edes lähdetään? Ei tee mieli "lyödä lyötyä" :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole itsestäänselvyys? Yksinäyyden pelko,pelko siitä ettei kelpaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on alkoholisoitunut, joskus uhkaava, pettänyt 2 kertaa. Tiedän että tämä suhde loppuu kohta, koska kaikki on vaan ihan liikaa enkä yksinkertaisesti voi enää antaa toisen kohdella itseäni huonosti, mutta käsittelen eroasiaa jo nyt suhteen aikana ja eroan sitten kun olen valmis (ellei mies häivy ennen sitä). Hyvien hetkien muistelu masentaa, se alun syvän rakkauden tunne on edelleen olemassa ja surettaa, että suhde on nyt tässä pisteessä ja elämä pitäisi jotenkin rakentaa uudestaan. Ahdistaa menettää ihminen jota kaikesta huolimatta rakastaa, tuntuu että melkein helpompaa olisi luopua omasta elämisestäni. Siksi.
Sehän se on kamalinta, kun niitä rakkaudenkin hetkiäkin on... Tai on ainakin ollut. Sitä vaan tahtoisi päästä takaisin niihin, vaikka tietää sen mahdottomaksi.
Ero on aina tavallaan kuin kuolema. Sitä joutuu hautaamaan ne kaikki hyvät muistot ja kiintymyksen sekä sen version itsestään, joka on kyseisessä suhteessa tullut olevaksi. Ainahan sitä läheisen ihmisen kanssa muodostuu ne "omat jutut" joita muut ei välttämättä tajua.
Mutta älä jooko luovu elämästäsi, vaikka tekisi nyt todella kipeää. Jonain päivänä se kipu hellittää ja silloin olet kiitollinen siitä ettet antanut periksi.
Kiitos ihanasta kommentista <3
Äsken kotiutui reissuiltaan, tavarat taas kadoksissa ja hirveä krapula ja morkkis tuntuisi olevan. Tällä kertaa kuitenkin tiedän missä ollut ja miten mennyt kun omia kavereitanikin oli mukana, mutta ahdistaahan tuo silti.
Säälittää, kun toisella olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta tekee elämässään huonoja impulsiivisia juttuja toisensa perään ja on sen takia ihan kusessa asioidensa kanssa jatkuvasti. Ihana tyyppi ja niin rakas, harmi kun en voi häntä pelastaa. Ja jos pelastaisinkin, ei olisi kiitollinen, vaan jatkaisi elämäänsä todennäköisesti jonkun muun kanssa ennen pitkää.
Miten tästä edes lähdetään? Ei tee mieli "lyödä lyötyä" :/
Suosittelen sua lukemaan tätä vanhaa keskustelua https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon
Ehkä sieltä löytyy konkreettisia neuvoja ja voimaa lähtemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka täällä yksinkertaiselle idiotismille haetaan syitä kaiken maailman psykologisilta tasoilta. 99% näistä tapauksista on sellaisia, että roikkuva henkilö on yksinkertaisesti i d i o o t t i, joka tunnehuumassaan naiviisti luulee kaiken vielä muuttuvan hänelle mieluisalla tavalla, vaikka rationaalisella järjellä on todellinen lopputulos jo nähtävissä.
Ihmisen toiminnalle on aina psykologisia syitä. Jotkut psyykkiset defenssit sen idiotisminkin takana on. Idiootti ei suostu ymmärtämään, ettei kiinnostus ole molemminpuolista, koska hänen heikko itsetunto ei kestä torjuntaa.
Voi olla myös sitä ettei halua myöntää itselleen tulleensa hyväksikäytetyksi, kuten omassa tapauksessani. Se on helvetin kova paikka psyykelle kun sen oikeasti suostuu sisäistämään. En ole toipunut vielä vuosienkaan jälkeen, tuskin toivun koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka täällä yksinkertaiselle idiotismille haetaan syitä kaiken maailman psykologisilta tasoilta. 99% näistä tapauksista on sellaisia, että roikkuva henkilö on yksinkertaisesti i d i o o t t i, joka tunnehuumassaan naiviisti luulee kaiken vielä muuttuvan hänelle mieluisalla tavalla, vaikka rationaalisella järjellä on todellinen lopputulos jo nähtävissä.
Ihmisen toiminnalle on aina psykologisia syitä. Jotkut psyykkiset defenssit sen idiotisminkin takana on. Idiootti ei suostu ymmärtämään, ettei kiinnostus ole molemminpuolista, koska hänen heikko itsetunto ei kestä torjuntaa.
Voi olla myös sitä ettei halua myöntää itselleen tulleensa hyväksikäytetyksi, kuten omassa tapauksessani. Se on helvetin kova paikka psyykelle kun sen oikeasti suostuu sisäistämään. En ole toipunut vielä vuosienkaan jälkeen, tuskin toivun koskaan.
Niinpä. On raskasta ja häpeällistä myöntää itselleen ettei mitään rakkautta koskaan ollutkaan.
Itse roikuin nuorena vuosikausia yhdessä miehessä, joka piti mua on/off hengailuseurana ja piti etäällä. Itse olin tosi ihastunut. Annoin tilanteen jatkua melkein pari vuotta.
Mies piti pitkiä taukoja yhteydenpidossa ja kuitenkin hän aina otti itse yhteyttä ja taas alkoi tapailu. Homma loppui, kun kyllästyin enkä enää itse vastannut hänelle, eli nykytermein ghostasin hänet.
Jälkikäteen ymmärsin, että en olisi vielä tuolloin ollut valmis vakavaan parisuhteeseen. Jollain tavalla etäinen roikkuminen sopi mulle paremmin. Oikeaa läheisyyttä pelkäsin, eikä musta olisi ollut siihen. Pääsee helpommalla, kun ei tarvitse oikeasti sitoutua toiseen, vaan voi yksipuolisesti roikkua jossakussa jonka voi sitten dumpata kun saa tarpeekseen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka täällä yksinkertaiselle idiotismille haetaan syitä kaiken maailman psykologisilta tasoilta. 99% näistä tapauksista on sellaisia, että roikkuva henkilö on yksinkertaisesti i d i o o t t i, joka tunnehuumassaan naiviisti luulee kaiken vielä muuttuvan hänelle mieluisalla tavalla, vaikka rationaalisella järjellä on todellinen lopputulos jo nähtävissä.
Ihmisen toiminnalle on aina psykologisia syitä. Jotkut psyykkiset defenssit sen idiotisminkin takana on. Idiootti ei suostu ymmärtämään, ettei kiinnostus ole molemminpuolista, koska hänen heikko itsetunto ei kestä torjuntaa.
Voi olla myös sitä ettei halua myöntää itselleen tulleensa hyväksikäytetyksi, kuten omassa tapauksessani. Se on helvetin kova paikka psyykelle kun sen oikeasti suostuu sisäistämään. En ole toipunut vielä vuosienkaan jälkeen, tuskin toivun koskaan.
Niinpä. On raskasta ja häpeällistä myöntää itselleen ettei mitään rakkautta koskaan ollutkaan.
Kyllä, varsinkin jos on itse antanut kaikkensa.
Mä olin ihan oikeassa vuosia kestäneessä parisuhteessa ihmisen kanssa, joka välillä vain lopetti yhteydepidon, koska piti esimerkiksi päästä käymään ulkomailla ilman, että siitä kertoi. Alussa olin ihan oikeasti huolestunut, että hänelle oli tapahtunut jotain ja otin yhteyttä yhteisiin tuttuihin. Kyllä se kuvio sitten vuosien varrella tuli mullekin selväksi ja loppua kohten ei enää kiinnostanut. Vikasta kerrasta, kun jätti ottamatta yhteyttä on nyt parisen vuotta eikä koskaan edes erottu. Ei vaan kiinnosta enää.