Miksi niin moni jää roikkumaan ihmiseen, vaikka sisimmässään tietää, ettei hommasta tule mitään?

Vierailija kirjoitti:

Jos niitä potentiaalisia kumppaniehdokkaita ei killu otettavana joka oksalla, eli tarjonta on niukkaa. Silloin pitää kiinni siitä ainoasta kylän sinkkumiehestä.

Tai jos tarjontaa on paljon mutta sen laatu on paskaa, silloin pitää kiinni siitä ainoasta joka on edes jotenkuten sinnepäin mitä on etsinyt.

Dnkdk kirjoitti:

Kokemus asiantuntija vastaa..

Se pieni toivon kipinä että toinen muuttuisi.

Tämä ja juurikin tämä!

Tuntui vaan siltä kuin juna lähti sivuraiteelle, mitä enemmän aikaa kului, sen vaikeampi oli päästä edes lähelle sitä pääraidetta.

Vierailija kirjoitti:

Nainen yleensä haluaa vain muutaman panon ja jättää sitten miehen, ja lähtee etsimään uutta uhria.

Tai sit olet vaan liian pieni, nopea, osaamaton tai niitä kaikkia.

Tottuminen toiseen.

Halusin mennä nuorena naimisiin, joten seurustelin miehen kanssa, joka vaikutti sopivalta. 

Ei todellakaan ollut, mutta eropäätös oli vaikea. 

Kaksi syytä tulee mieleen:

1. Elämänkokemus puuttuu. Ei ymmärretä omia tarpeita, eli mitä itse haluan saada parisuhteelta. Ei arvosteta omia ominaisuuksia joihin joku voisi rakastua rehellisesti, vaan tyydytään siihen, että joku välittää.

2. On kasvanut vajavaisessa perheessä, jonka vuoksi hakee rakkautta ja huomiota siltä, keneltä vain saa sitä.

Vierailija kirjoitti:

"We accept the love we think we deserve" En muista kuka.

We think we can not get anything better.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi syytä tulee mieleen:

1. Elämänkokemus puuttuu. Ei ymmärretä omia tarpeita, eli mitä itse haluan saada parisuhteelta. Ei arvosteta omia ominaisuuksia joihin joku voisi rakastua rehellisesti, vaan tyydytään siihen, että joku välittää.

2. On kasvanut vajavaisessa perheessä, jonka vuoksi hakee rakkautta ja huomiota siltä, keneltä vain saa sitä.

3. Pakenemme perheemme ongelmia johonkin joka on parempaa kuin kotona. Etsimme sieltä turvaa.

Joskus tosiaan tulee manipuloiduksi, eli klassinen kuumaa-kylmää setti. Yhtenä päivänä toinen on umpirakastunut, toisena päivänä tekee oharit eikä edes muista olemassaoloasi. Kolmantena päivänä lupaa kuun taivaalta, neljäntenä päivänä puukottaa selkään. Ja sitten taas vakuutetaan rakkautta ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.

Ulkopuolisen silmin on varmasti vaikea ymmärtää ja on selkeää, ettei kyse ole rakkaudesta, mutta uhri on jo siinä vaiheessa koukussa. Paljolta säästyy, mitä nopeammin sisäistää sen, että pitää uskoa tekoja, ei sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut noin. Miksi? Koska rakastuminen laittoi minut sekaisin. Jokainen joskus rakastunut tietää, että silloin ei aivot pelaa normaalilla tavalla. Ja myös siksi, että toisen sanat puhuivat sen puolesta, että meillä voisi olla yhteinen tulevaisuus. Teot vaan eivät niinkään.

Tähän voinen lisätä sen, että tää oli ensimmäinen mies johon olin rakastunut enkä ollut päästänyt ketään muuta koskaan yhtä lähelle. Olin aina kuvitellut että ensimmäinen mieheni olisi heti se oikea eikä tarvitsisi kokeilla muita, ja ajatus siitä että näin ei olisikaan, oli jotenkin ylitsepääsemätön. Tuntui jotenkin väärältä että olisin jonkun muun kanssa. En ole ollut vieläkään mutta alan olla jo vähän avoimempi ajatukselle. Vähän.

Etenkin jos kiintymyssuhde vanhempaan/vanhempiin on ollut turvaton ja jo lapsena on oppinut siihen, että rakkauteen ja kiintymykseen kuuluu kaikenlaista kaltoinkohtelua, sitä ei välttämättä edes osaa aikuisena erottaa mikä on normaalia ja mikä epänormaalia, mikä tervettä ja epätervettä.

Sitten nämä traumatisoituneet ihmiset yleensä löytävät toisensa, kokevat toisensa tutuiksi, rakastuvat ja muodostavat uuden turvattoman ja epävakaan kiintymyssuhteen, joka toisintaa niitä lapsuuden sairaita malleja.

En päästä helposti/usein ihmisiä lähelleni, mutta kun niin teen, kiinnyn syvästi ja olen tosi omistautuvainen kumppani. Valitettavasti kiinnyn vain näihin muihin rikkinäisiin ihmisiin. Enää en jää roikkumaan, kun homma osoittautuu mahdottomaksi, mutta paraneminen on hidasta. Ehkä se hidas paraneminenkin sitten tavallaan on "roikkumista" vaikka ei enää mitään toiselta osapuolelta odottaisi.

Liian monta kertaa olen tämän kuvion itse kokenut ja oppinut viimein, etten enää koskaan yritä mitään parisuhdeviritelmää.

Naisille ei kelpaa kukaan aidosti fiksu ja mukava "Mikko Töyssy tai Arttu Wiskari", mutta annas olla jos paikalle tulee Mikko Leppilammen näköinen jänskämies ja viiden tähden kusipää, niin tässä roikutaan loputtomasti vaikka tämä tekisi naiselle mitä.

Dnkdk kirjoitti:

Kokemus asiantuntija vastaa..

Se pieni toivon kipinä että toinen muuttuisi.

Erityisen tuhoisaa jos kyse on esim. lapsen hankkimisesta ja tämä lasta tahtova roikkuja toivoo että toisella se mieli muuttuisikin. Sitten jossain vaiheessa havaitsee katkerasti että hedelmällisin aika meni jo ja tuli roikuttua siinä lapsivastaisessa ihan turhaan. Vai liekö joku hyvillä mielin luopunut lapsihaaveistaan toisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei kelpaa kukaan aidosti fiksu ja mukava "Mikko Töyssy tai Arttu Wiskari", mutta annas olla jos paikalle tulee Mikko Leppilammen näköinen jänskämies ja viiden tähden kusipää, niin tässä roikutaan loputtomasti vaikka tämä tekisi naiselle mitä.

Millaisen aidosti fiksun ja mukavan miehen nimi on Mikko Töyssy? Jos olisi aidosti fiksu, niin olisi vaihtanut nimensä jo aikapäivää sitten! On muiden huomioimista, ettei nimestä synny ikäviä miellejohteita.

Minun kaverissani roikkui eräs nainen ja lopulta tämä kaveri joutui estämään tämän naisen joka sovelluksessa. Sen jälkeen tämä nainen oli alkanut ottamaan yhteyttä muihin henkilöihin ja kyselemään tästä miehestä, että miten sillä menee kun nainen huolissaan, koska ei saa kiinni tätä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei kelpaa kukaan aidosti fiksu ja mukava "Mikko Töyssy tai Arttu Wiskari", mutta annas olla jos paikalle tulee Mikko Leppilammen näköinen jänskämies ja viiden tähden kusipää, niin tässä roikutaan loputtomasti vaikka tämä tekisi naiselle mitä.

Millaisen aidosti fiksun ja mukavan miehen nimi on Mikko Töyssy? Jos olisi aidosti fiksu, niin olisi vaihtanut nimensä jo aikapäivää sitten! On muiden huomioimista, ettei nimestä synny ikäviä miellejohteita.

Tyhjensit kyllä hyvin pajatson kun puhutaan naisten pinnallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin jos kiintymyssuhde vanhempaan/vanhempiin on ollut turvaton ja jo lapsena on oppinut siihen, että rakkauteen ja kiintymykseen kuuluu kaikenlaista kaltoinkohtelua, sitä ei välttämättä edes osaa aikuisena erottaa mikä on normaalia ja mikä epänormaalia, mikä tervettä ja epätervettä.

Sitten nämä traumatisoituneet ihmiset yleensä löytävät toisensa, kokevat toisensa tutuiksi, rakastuvat ja muodostavat uuden turvattoman ja epävakaan kiintymyssuhteen, joka toisintaa niitä lapsuuden sairaita malleja.

En päästä helposti/usein ihmisiä lähelleni, mutta kun niin teen, kiinnyn syvästi ja olen tosi omistautuvainen kumppani. Valitettavasti kiinnyn vain näihin muihin rikkinäisiin ihmisiin. Enää en jää roikkumaan, kun homma osoittautuu mahdottomaksi, mutta paraneminen on hidasta. Ehkä se hidas paraneminenkin sitten tavallaan on "roikkumista" vaikka ei enää mitään toiselta osapuolelta odottaisi.

Liian monta kertaa olen tämän kuvion itse kokenut ja oppinut viimein, etten enää koskaan yritä mitään parisuhdeviritelmää.

itse roikuin tälläisessä epäterveessä viritelmässä kanssa vuosia, hankala lapsuus, turvattomuus, en voi muita saada tms. Kun useamman yrityksen jälkeen pääsin suhteesta eroon, niin ei ole kyllä kiire mihinkään uuteen. Turhan hyvin muistissa se tuskaisa taival ja kaiken uudelleen rakentaminen, vaikka ero ainoa oikea ratkaisu olikin. Ei todellakaan ollut elämä ihanaa ja auvoista vuoden jälkeen, mitä keskimäärin sanotaan erosta toipumisen ajaksi. Lähemmäs 3v meni itselläni että alkoi tulemaan kunnolla etäisyyttä asiaan eikä tunteet noussut niin pintaan enää. Täysin 100% ehjäksi sitä tuskin toipuukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverissani roikkui eräs nainen ja lopulta tämä kaveri joutui estämään tämän naisen joka sovelluksessa. Sen jälkeen tämä nainen oli alkanut ottamaan yhteyttä muihin henkilöihin ja kyselemään tästä miehestä, että miten sillä menee kun nainen huolissaan, koska ei saa kiinni tätä miestä.

Ja nyt täytyy pitää mielessä, että tämähän on vain kaverin kertomus. Jotkut miehet tahallaan pelaa naisilla ja leikkii niiden tunteilla, saavat ego boostia sillä, että nainen "roikkuu". Tilanne luodaan nimenomaan tyhjillä katteettomilla lupauksilla ja suunnitelmilla, jotka eivät koskaan toteudu. Kavereille on sitten mukava naureskella naisen seläntakana, että mitähän se oikein "roikkuu".

Mun mies on alkoholisoitunut, joskus uhkaava, pettänyt 2 kertaa. Tiedän että tämä suhde loppuu kohta, koska kaikki on vaan ihan liikaa enkä yksinkertaisesti voi enää antaa toisen kohdella itseäni huonosti, mutta käsittelen eroasiaa jo nyt suhteen aikana ja eroan sitten kun olen valmis (ellei mies häivy ennen sitä). Hyvien hetkien muistelu masentaa, se alun syvän rakkauden tunne on edelleen olemassa ja surettaa, että suhde on nyt tässä pisteessä ja elämä pitäisi jotenkin rakentaa uudestaan. Ahdistaa menettää ihminen jota kaikesta huolimatta rakastaa, tuntuu että melkein helpompaa olisi luopua omasta elämisestäni. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverissani roikkui eräs nainen ja lopulta tämä kaveri joutui estämään tämän naisen joka sovelluksessa. Sen jälkeen tämä nainen oli alkanut ottamaan yhteyttä muihin henkilöihin ja kyselemään tästä miehestä, että miten sillä menee kun nainen huolissaan, koska ei saa kiinni tätä miestä.

Ja nyt täytyy pitää mielessä, että tämähän on vain kaverin kertomus. Jotkut miehet tahallaan pelaa naisilla ja leikkii niiden tunteilla, saavat ego boostia sillä, että nainen "roikkuu". Tilanne luodaan nimenomaan tyhjillä katteettomilla lupauksilla ja suunnitelmilla, jotka eivät koskaan toteudu. Kavereille on sitten mukava naureskella naisen seläntakana, että mitähän se oikein "roikkuu".

Kyllä, kaverini halusi tältä naiselta vain seksiä, mutta ei pointti olekaan siinä. Pointti on siinä, että jos toinen on jo tehnyt sinulle kylmät ja estänyt kaikki yhteydenotot, niin on tuo nyt hiton mielisairasta ruveta ottamaan yhteyksiä sivullisiin ihmisiin asian tiimoilta. Jos toinen on niin k-pää, että on sinut heittänyt syrjään, niin miksi mielenvikaisesti roikut ja kiusaat samalla muita asiaan kuulumattomia ihmisiä? Se on ihan pöpipäähommaa.

Se oli jollain tavoin kieroa tutkimusta omalta osaltani. Tiesin melko alku vaiheessa miehen palvovan yhä entistä avovaimoaan ja tiesin, ettei tähän suhteeseen kannata panostaa. Silti roikuin aikani, vaikka koko ajan oli selviö, ettei mies ole minkään ihastumisen väärti. Jotenkin kiinnosti seurata, kuinka uskomattomia sammakoita hän onnistui möläyttelemään tajuamatta itse mokiaan. Lähes absurdia komediaa huonosti käyttäytyvistä miehistä.