Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni jää roikkumaan ihmiseen, vaikka sisimmässään tietää, ettei hommasta tule mitään?
18.02.2023 |
Uskottoman paljon on näitä tapauksia, että vaikka toinen osapuoli on ollut täysi kusipää eikä osoitakaan mitään halua esim vakavaan suhteeseen, niin silti tässä henkilössä roikutaan kiinni. Miksi? Siis miksi joku edes haluaisi enää tällaisen henkilön omakseen? Ja tiedän tasan tarkkaan, että tämänkin tekstin lukee monta näin toiminutta henkilöä. Kaikki eivät välttämättä edes halua tunnustaa toimineensa näin.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan tulee manipuloiduksi, eli klassinen kuumaa-kylmää setti. Yhtenä päivänä toinen on umpirakastunut, toisena päivänä tekee oharit eikä edes muista olemassaoloasi. Kolmantena päivänä lupaa kuun taivaalta, neljäntenä päivänä puukottaa selkään. Ja sitten taas vakuutetaan rakkautta ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.
Ulkopuolisen silmin on varmasti vaikea ymmärtää ja on selkeää, ettei kyse ole rakkaudesta, mutta uhri on jo siinä vaiheessa koukussa. Paljolta säästyy, mitä nopeammin sisäistää sen, että pitää uskoa tekoja, ei sanoja.
Googlatkaa "trauma bond". Emotionaaliseen vuoristorataan voi addiktoitua kuin huumeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä välittää todella syvästi, huonosta kohtelusta huolimatta. Lisäksi saattaa olla huono itsetunto ja myös taipumusta haluta sitä mitä ei voi saada. Joten suurta tuskaahan tuosta helposti seuraa. Kannattaa googlata vinkkejä itsetunnon kehitykseen, jos kuulostaa tutulta : )
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka täällä yksinkertaiselle idiotismille haetaan syitä kaiken maailman psykologisilta tasoilta. 99% näistä tapauksista on sellaisia, että roikkuva henkilö on yksinkertaisesti i d i o o t t i, joka tunnehuumassaan naiviisti luulee kaiken vielä muuttuvan hänelle mieluisalla tavalla, vaikka rationaalisella järjellä on todellinen lopputulos jo nähtävissä.
Minä luulen, että sinä nimenomaan sekoitat nyt keskenään älykkyyden ja henkisen tasapainon. Kaksi ihan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole itsestäänselvyys? Yksinäyyden pelko,pelko siitä ettei kelpaa muille.
En allekirjoita tätä väitettä lainkaan. Olen aina viihtynyt omissa oloissani enkä ole hakeutunut suhteisiin yksinäisyyden vuoksi. Sosiaaliset normit ja biologinen tarve, siinä ne sopan alkuainekset. Ilman vanhempien näyttämää hyvää esimerkkiä ja ilman rajojenvetokykyä sitä päätyy mitä merkillisimpiin suhdeviritelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä välittää todella syvästi, huonosta kohtelusta huolimatta. Lisäksi saattaa olla huono itsetunto ja myös taipumusta haluta sitä mitä ei voi saada. Joten suurta tuskaahan tuosta helposti seuraa. Kannattaa googlata vinkkejä itsetunnon kehitykseen, jos kuulostaa tutulta : )
Osa välittää ja kiintyy syvästi, osa suhtautuu suhteisiin kertakäyttöisesti. Ois hyvä heti ensitreffeillä jutella onko sarjadeittailija vai sellainen joka kiintyy harvoin ja syvästi. Ihmiset on niin erilaisia.
Jos toisella on ollut seksipartnereita +30 ja toisella niitä on ollut 3, siitäkin voi ehkä päätellä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jos niitä potentiaalisia kumppaniehdokkaita ei killu otettavana joka oksalla, eli tarjonta on niukkaa. Silloin pitää kiinni siitä ainoasta kylän sinkkumiehestä.
Missä pitäjässä ei mukamas löydy nettiä? Kommentin on pakko olla kasarilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä välittää todella syvästi, huonosta kohtelusta huolimatta. Lisäksi saattaa olla huono itsetunto ja myös taipumusta haluta sitä mitä ei voi saada. Joten suurta tuskaahan tuosta helposti seuraa. Kannattaa googlata vinkkejä itsetunnon kehitykseen, jos kuulostaa tutulta : )
Osa välittää ja kiintyy syvästi, osa suhtautuu suhteisiin kertakäyttöisesti. Ois hyvä heti ensitreffeillä jutella onko sarjadeittailija vai sellainen joka kiintyy harvoin ja syvästi. Ihmiset on niin erilaisia.
Jos toisella on ollut seksipartnereita +30 ja toisella niitä on ollut 3, siitäkin voi ehkä päätellä jotain.
Täältä saa tuon tuosta lukea ettei ees mietitä millasta ihmistä mennään tapaamaan. Jälkikäteen valitetaan ettei toinen vastaa hakemaa. Tyyliin pannaan ja sit vasta mietitään. Nimenomaan ennen Tinderiä tulisi kelata mitä hakee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on alkoholisoitunut, joskus uhkaava, pettänyt 2 kertaa. Tiedän että tämä suhde loppuu kohta, koska kaikki on vaan ihan liikaa enkä yksinkertaisesti voi enää antaa toisen kohdella itseäni huonosti, mutta käsittelen eroasiaa jo nyt suhteen aikana ja eroan sitten kun olen valmis (ellei mies häivy ennen sitä). Hyvien hetkien muistelu masentaa, se alun syvän rakkauden tunne on edelleen olemassa ja surettaa, että suhde on nyt tässä pisteessä ja elämä pitäisi jotenkin rakentaa uudestaan. Ahdistaa menettää ihminen jota kaikesta huolimatta rakastaa, tuntuu että melkein helpompaa olisi luopua omasta elämisestäni. Siksi.
Sehän se on kamalinta, kun niitä rakkaudenkin hetkiäkin on... Tai on ainakin ollut. Sitä vaan tahtoisi päästä takaisin niihin, vaikka tietää sen mahdottomaksi.
Ero on aina tavallaan kuin kuolema. Sitä joutuu hautaamaan ne kaikki hyvät muistot ja kiintymyksen sekä sen version itsestään, joka on kyseisessä suhteessa tullut olevaksi. Ainahan sitä läheisen ihmisen kanssa muodostuu ne "omat jutut" joita muut ei välttämättä tajua.
Mutta älä jooko luovu elämästäsi, vaikka tekisi nyt todella kipeää. Jonain päivänä se kipu hellittää ja silloin olet kiitollinen siitä ettet antanut periksi.
Kiitos ihanasta kommentista <3
Äsken kotiutui reissuiltaan, tavarat taas kadoksissa ja hirveä krapula ja morkkis tuntuisi olevan. Tällä kertaa kuitenkin tiedän missä ollut ja miten mennyt kun omia kavereitanikin oli mukana, mutta ahdistaahan tuo silti.
Säälittää, kun toisella olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta tekee elämässään huonoja impulsiivisia juttuja toisensa perään ja on sen takia ihan kusessa asioidensa kanssa jatkuvasti. Ihana tyyppi ja niin rakas, harmi kun en voi häntä pelastaa. Ja jos pelastaisinkin, ei olisi kiitollinen, vaan jatkaisi elämäänsä todennäköisesti jonkun muun kanssa ennen pitkää.
Miten tästä edes lähdetään? Ei tee mieli "lyödä lyötyä" :/
Appiukko on kohta 70 vee. Nuoresta asti ollut tuommonen. Mieti tarkkaan haluatko vuosikymmeniä ootella kotiin kulkuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus tosiaan tulee manipuloiduksi, eli klassinen kuumaa-kylmää setti. Yhtenä päivänä toinen on umpirakastunut, toisena päivänä tekee oharit eikä edes muista olemassaoloasi. Kolmantena päivänä lupaa kuun taivaalta, neljäntenä päivänä puukottaa selkään. Ja sitten taas vakuutetaan rakkautta ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.
Ulkopuolisen silmin on varmasti vaikea ymmärtää ja on selkeää, ettei kyse ole rakkaudesta, mutta uhri on jo siinä vaiheessa koukussa. Paljolta säästyy, mitä nopeammin sisäistää sen, että pitää uskoa tekoja, ei sanoja.
Vuosia sitten sukunsa manipuloima nainen teki itsemurhan. Nainen eli suvun toivomaa elämää. Napsahti lopulta ja riisti itseltään hengen. Pohja luodaan jo lapsuudessa. Perheen ollessa myrkyllinen voit päätyä elämää yhtä myrkyllistä elämää. Rauha naisen sielulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"We accept the love we think we deserve" En muista kuka.
We think we can not get anything better.
Mutta siis tottahan on sekin, että jokaisella on ne rajat että kuinka hyvän kumppanin voi todennäköisesti saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle syy oli ne koukut, joita toinen tarjosi, sekä samanaikainen vaikea elämänvaihe, jossa kipeästi kaipasin yhteyttä. Välillä hän oli piittaamaton ja etäinen, mutta välillä taas 'heitti syötin' eli käyttäytyi kuten aidosti tahtoisi panostaa suhteeseemme. En usko että hän itsekään tiesi silloin mitä tahtoo minusta. Koskaan meillä ei ollut selkeää parisuhdetta, muttei myöskään selkeää eroa, vaan sellaista pitkittynyttä määrittelemätöntä epämääräisyyttä. Oli emotionaalisesti ja henkisesti syvää jakamista sekä aitoa läheisyyttä, sitten välillä taas elkkää välttelyä ilman mitään selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Syynä voi olla se, että toinen roikottaa ja antaa olettaa jotain enemmän kuin mitä on.
Joskus syy on tuo, mutta ei aina.
Ei se toinen välttämättä anna olettaa mitään enemmän. Voi olla että se roikkuva osapuoli vaan on niin vaaleanpunaisten lasiensa sokaisema, että ignooraa kaikki kerrat jolloin toinen sanoo suoraan ettei tahdo vakavaa suhdetta. Roikkuja kuulee vaan sen mitä itse haluaa kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä, että se roikkuja tietää, kuinka vaikea olisi löytää uutta kumppania ylipäänsä. Toinen syy voi olla huono itsetunto: henkilö ei luota löytävänsä ketään, jos menettää hänet, johon on takertunut. Kolmas syy on se, että henkilö on muodostanut siitä toisesta niin idealistisen ihannekuvan mielessään, ettei halua tai kykene tunnustamaan tosiasioita - eli sitä, ettei suhde ja/tai se toinen henkilö olekaan mitenkään ihana.
Mä roikuin tulevaisuudettomassa suhteessa samalla torjuen vaikka kuinka monta muuta musta kiinnostunutta miestä. Olin niin rakastunut, ettei kiinnostanut kukaan muu.
Tosiaan, joskus mahdottomissa ihastuksissa ja suhdekuvioissa roikkuminen kertoo siitä, että roikkuja on itse läheisyyskammoinen. On turvallisempaa roikkua etäisessä tyypissä kuin olla oikeassa parisuhteessa jossa toinen tulee aidosti läheiseksi.