Varattu: jos sattuisit kiinnostumaan, missä menee rajasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä. Minusta jo ihastuksella leikittely on väärin, varatun pitää tehdä kaikkensa nujertaakseen ne tunteet heti alkuun. Uskon, että 99% uskollisuudesta on houkutusten väistämistä kaukaa, ei viime hetkellä kieltäytymistä.

Tai uskoin, kunnes itse rakastuin niin epätoivoisesti että tuhosin avioliittoni enkä enää usko mihinkään.

Minä en ole nujertanut ajatuksiani ihastuessani, vaan päinvastoin ajatellut tuntenut ja tuon ihmisen ihan puhki. Olen ajatellut tämän sanomisia ja tekemisiä eri tavoin ja huomannut sitä myöten, että ei, tämä ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin minä. Esimerkiksi yksi mies, johon olin ihastunut vuosia sitten, rakasti penkkiurheilua. Hän seurasi esimerkiksi potkupalloa, lätkää, hiihtoa ja ties mitä telkkarista paljon. Minä taas olin suorastaan allerginen jollekin Salpausselän hiihtokilpailuille ja jääkiekolle. Huomasin siis, että en voisi ikimaailmassa olla tuon tyypin kanssa, vaikka hän muuten olikin erittäin kivan tuntuinen. Se sitten siitä ihastuksesta ja ihastuminen katosi täysin.

Usein ihastutaan myös mielikuvaan. Toinen sanoo ja tekee ehkä jotain mukavaa ja sitten omissa ajatuksissa siihen lisätään kaikkea mukavaa, jolloin ihastumisen kohde ei välttämättä vastaakaan siihen omaan ajatukseen ihastuksesta. Mielikuvitus teki siis tepposet. Joskus jos tällaisissa jutuissa jätetään täysin huomiotta toisen ikävät asiat ja selitetään ne itselle parhain päin, on soppa valmis ja se soppa on karvas.

Tämä mielikuvaan ihastuminen on varmasti hyvin yleistä ja pelottavaakin omalla tavallaan.

Jos haluaa ihastumisen tunteen itseltä pois, on myös hyvä alkaa miettimään todellisuutta ja tulevaa, JOS ihastuminen olisikin jotain enemmän. Esimerkiksi perheellinen voisi miettiä miten elämä menisi, jos pitäisi kertoa puolisolleen asiasta. Mitä ja miten asian kertoisi? Mitä siitä seuraisi? Miten kertoisit lapsille? Miten ystäville ja sukulaisille? Entä ihastuksen elämä sitten, onhan hänelläkin oma elämänsä, ehkä hän on jopa parisuhteessa ja lapsiakin on?

Miten elämä menisi siitä eteenpäin? Mitä toinen sanoisi sinun lapsistasi, mitä lapset sanoisivat toisesta? Mitä sinä tykkäisit toisen lapsista? Miten asuminen ja eläminen, miten yhteiset vanhat muistot puolison kanssa, miten asuntoasiat kaikkineen järjestyisivät, miten lasten huoltajuus tapahtuisi jne.

Kannattaa miettiä muutakin kuin sitä ihastumisen tunnetta ja pamauttaa asia arkeen oikein kunnolla ja rytinällä. Oletko oikeasti valmis muuttamaan koko elämäsi ja myös lasten elämän tämän tyypin takia?

Puhut liiton rikkomisesta ja muut puhuvat siitä, onko juttelu ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä. Minusta jo ihastuksella leikittely on väärin, varatun pitää tehdä kaikkensa nujertaakseen ne tunteet heti alkuun. Uskon, että 99% uskollisuudesta on houkutusten väistämistä kaukaa, ei viime hetkellä kieltäytymistä.

Tai uskoin, kunnes itse rakastuin niin epätoivoisesti että tuhosin avioliittoni enkä enää usko mihinkään.

Minä en ole nujertanut ajatuksiani ihastuessani, vaan päinvastoin ajatellut tuntenut ja tuon ihmisen ihan puhki. Olen ajatellut tämän sanomisia ja tekemisiä eri tavoin ja huomannut sitä myöten, että ei, tämä ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin minä. Esimerkiksi yksi mies, johon olin ihastunut vuosia sitten, rakasti penkkiurheilua. Hän seurasi esimerkiksi potkupalloa, lätkää, hiihtoa ja ties mitä telkkarista paljon. Minä taas olin suorastaan allerginen jollekin Salpausselän hiihtokilpailuille ja jääkiekolle. Huomasin siis, että en voisi ikimaailmassa olla tuon tyypin kanssa, vaikka hän muuten olikin erittäin kivan tuntuinen. Se sitten siitä ihastuksesta ja ihastuminen katosi täysin.

Usein ihastutaan myös mielikuvaan. Toinen sanoo ja tekee ehkä jotain mukavaa ja sitten omissa ajatuksissa siihen lisätään kaikkea mukavaa, jolloin ihastumisen kohde ei välttämättä vastaakaan siihen omaan ajatukseen ihastuksesta. Mielikuvitus teki siis tepposet. Joskus jos tällaisissa jutuissa jätetään täysin huomiotta toisen ikävät asiat ja selitetään ne itselle parhain päin, on soppa valmis ja se soppa on karvas.

Tämä mielikuvaan ihastuminen on varmasti hyvin yleistä ja pelottavaakin omalla tavallaan.

Jos haluaa ihastumisen tunteen itseltä pois, on myös hyvä alkaa miettimään todellisuutta ja tulevaa, JOS ihastuminen olisikin jotain enemmän. Esimerkiksi perheellinen voisi miettiä miten elämä menisi, jos pitäisi kertoa puolisolleen asiasta. Mitä ja miten asian kertoisi? Mitä siitä seuraisi? Miten kertoisit lapsille? Miten ystäville ja sukulaisille? Entä ihastuksen elämä sitten, onhan hänelläkin oma elämänsä, ehkä hän on jopa parisuhteessa ja lapsiakin on?

Miten elämä menisi siitä eteenpäin? Mitä toinen sanoisi sinun lapsistasi, mitä lapset sanoisivat toisesta? Mitä sinä tykkäisit toisen lapsista? Miten asuminen ja eläminen, miten yhteiset vanhat muistot puolison kanssa, miten asuntoasiat kaikkineen järjestyisivät, miten lasten huoltajuus tapahtuisi jne.

Kannattaa miettiä muutakin kuin sitä ihastumisen tunnetta ja pamauttaa asia arkeen oikein kunnolla ja rytinällä. Oletko oikeasti valmis muuttamaan koko elämäsi ja myös lasten elämän tämän tyypin takia?

Puhut liiton rikkomisesta ja muut puhuvat siitä, onko juttelu ok.

Ketkö muut? Sinä oot aika minimaalinen otos suomalaisista tai edes tästä ketjusta

Kassalle ohimennen juttelu, edes poikamiesperjantaista, ei ole flirttailua vaan sosiaalista kanssakäymistä.

Panemisessa menee raja. Se on vielä ok mutta ei siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut varattuna 25 vuotta ja sen aikana olen ihastunut kolme kertaa. Juttelua pitemmälle en ole mennyt muuten kuin ajatuksissani ja niissäkään en ole päässyt halausta ja pusua pitemmälle. En vain ole pystynyt edes kuvittelemaan itseäni toisen käsivarsille, saati pitemmälle. Kun olen oikein pinnistellyt, olen yrittänyt kuvitella minut ja ihastuksen vaikka sohvalle sylikkäin katsomaan leffaa, mutta sekään ei ole tuntunut kivalta.

Siihen nämä ihastukset ovat yleensä sitten jääneet, eli en nähnyt meillä mitään tulevaisuutta. Hauskaa on, että nämä ihastukset ovat pysyneet elämässäni mukana silti ja yhdessäkin on tullut lähestulkoon ystäväni, jonka kanssa myös mieheni tykkää jutella, vaikka ei tätä ennestään edes tuntenut. Mies asuu siis aika lähellä meitä ja on koiraansa ulkoiluttaessa mennyt tästä ohi, kun olemme olleet mieheni kanssa esimerkiksi kolaamassa pihaa.

N48

Mun pitää suurin piirtein kuvitella miehen hautajaiset tai ero hänestä, että voin kuvitella itseni ihastukseni kanssa.

Ei ja en toivo eroa tai mieheni kuolemaa. Se vaan on luonnollisesta ihastua ja ei se tarkoita, että oikeasti haluaisi tehdä mitään asialle. En pysty ajattelemaan itseäni pettämään. Se on todella vierasta minulle.

Mitä sitten on flirttailu? Minusta siihen kuuluu se, että tullaan henkisesti toisen ihmisen alueelle.

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolison flirttailu häiritsee, se yleensä kertoo enemmän häiriintyneen itsetunnosta.

Aijai, kyllä taas flirttiaddikti selittää omaa käytöstään muiden syyksi. Sama kun alkoholiaddikti selittää, että juominen johtuu muista ihnisistä! Addiktio on addiktio, pakonomaista, ja sitä flirttiongelma on= sairaus kuten alkoholismi.

Kyllä minä flirttiaktivistina tunnistan montakin flirttipositiivista. Ja onneksi! Elämä on hauskempaa! 😘

Milloin sinulle on viimeksi flirttailtu?

Minäkin tykkään flirttailla. Tai oikeastaan sanoisin sitä ennemmin hyväntuuliseksi ja mieltä piristäväksi läsnäoloksi. Ja minulle flirttaillaan takaisin jopa niin, että en ole sitä edes aloittanut. Olen onnellisesti naimisissa. Mieheni tietää ja tuntee minut hyvin ja hän tietää, että olen sosiaalinen, juttelevainen ja ystävällinen ihminen. Sellaiseen hän aikanaan ihastui ja sellaisena hän minua rakastaa vielä yli 20 vuotta myöhemminkin.

Elämä on oikein mukavaa.

Näin sen kuuluu olla. Ihan kauheaa, jos ihminen ensin ihastuu ja sitten vaatii muuttumaan toisenlaiseksi. Ihastuu siihen valoon ja kipinään toisessa ja sitten haluaa sammuttaa sen. Kuulostaisi ihan joltain psykopaatilta. Mutta valitettavasti sellaisia kipinäntappajia on pilvin pimein, vaikka muuten ovatkin normaaleja.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollu parisuhteessa sallittuna poskipusut ja hitaiden tanssiminen kun ollaan baanalla

t.M33

Tuo olisi mielestäni sopiva raja. Valitettavasti puolisoni ei luota itseensä eikä minuun. Minä en ole edes suudellut enkä tanssinut toisen kanssa, puolisoni sen sijaan on pettänyt ja rikkonut todella pahasti. Silti minä olen meistä se, joka kykenee vieläkin luottamaan. Mustasukkaisuus ja pettäminen on jotain vikoja ihmisen päässä, useimmiten saman ihmisen päässä. Onnea teille! Pidä tuosta kiinni ja ole aina luottamuksen arvoinen.

t. Vanhempi nainen

Vierailija kirjoitti:

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Mä voin kertoa miksi mä tein itse tuota paljon nuorempana.

No ensinnäkin varatut oli tosi helppoja, 2 vaihtoehtoa suoraa seksiä tai heippa.

Ei tarvinnut panostaa. Suhde varattuun oli parhaimmillaan sitä et ovikello soi, toinen alkaa samantien tyydyttää sua ja heippa.

Varatut ei jää roikkumaan.

Egoboosti, jotenkin se nosti hirveästi itsetuntoa..

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Mä voin kertoa miksi mä tein itse tuota paljon nuorempana.

No ensinnäkin varatut oli tosi helppoja, 2 vaihtoehtoa suoraa seksiä tai heippa.

Ei tarvinnut panostaa. Suhde varattuun oli parhaimmillaan sitä et ovikello soi, toinen alkaa samantien tyydyttää sua ja heippa.

Varatut ei jää roikkumaan.

Egoboosti, jotenkin se nosti hirveästi itsetuntoa..

Okei, kun olen itse naimisissa oleva perheenäiti ja ihmettelen tätä hyvännäköisten sinkkumiesten jatkuvaa kiinnostusta. Vuodesta toiseen yksikin ihminen. Siltä pohjalta vain tuo kysymys.

Olen ollut etäsuhteessa 7 vuotta ja aina silloin tällöin tapaillut muita naisia, nytkin käyn viikossa monta kertaa lenkillä erään naisen kanssa, lenkin jälkeen yleensä halailemme ja suukottelemme ja hän tietää että minulla on vakisuhde.

XXXX kirjoitti:

Olen ollut etäsuhteessa 7 vuotta ja aina silloin tällöin tapaillut muita naisia, nytkin käyn viikossa monta kertaa lenkillä erään naisen kanssa, lenkin jälkeen yleensä halailemme ja suukottelemme ja hän tietää että minulla on vakisuhde.

Sinulla ei siis ole mitään suhdetta.

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Mä voin kertoa miksi mä tein itse tuota paljon nuorempana.

No ensinnäkin varatut oli tosi helppoja, 2 vaihtoehtoa suoraa seksiä tai heippa.

Ei tarvinnut panostaa. Suhde varattuun oli parhaimmillaan sitä et ovikello soi, toinen alkaa samantien tyydyttää sua ja heippa.

Varatut ei jää roikkumaan.

Egoboosti, jotenkin se nosti hirveästi itsetuntoa..

Tätä se on. Varatulla jonka pitää flirttailla, ei ole terve parisuhde. Flirtti hakee huomiota hinnalla millä hyvänsä, että saisi egolle buustia.

Vierailija kirjoitti:

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Mä voin kertoa miksi mä tein itse tuota paljon nuorempana.

No ensinnäkin varatut oli tosi helppoja, 2 vaihtoehtoa suoraa seksiä tai heippa.

Ei tarvinnut panostaa. Suhde varattuun oli parhaimmillaan sitä et ovikello soi, toinen alkaa samantien tyydyttää sua ja heippa.

Varatut ei jää roikkumaan.

Egoboosti, jotenkin se nosti hirveästi itsetuntoa..

Okei, kun olen itse naimisissa oleva perheenäiti ja ihmettelen tätä hyvännäköisten sinkkumiesten jatkuvaa kiinnostusta. Vuodesta toiseen yksikin ihminen. Siltä pohjalta vain tuo kysymys.

No se on just se helppo seksi.. Mä olin nuorena 2 kotiäidin kanssa pano suhteessa. Olihan toi helvetin jännää. Lapset päikyillä pikapanoja olkkaris. Mammat lenkillä pikapanoja metsässä.

Ymym. Se oli vaan niin törkeän helppoa.

Ja nää mammat ei vaatineet mitään muuta kuin munaa.

Ja kyllä. Mua harmittaa nykyään kun osaa ajatella asioita toi toiminta. Oikeastaan kuvottaa ihan älyttömästi..

Mä käytin heitä hyväkseni ja he toimivat todella väärin miehiään kohtaan.

Samalla mä pilasin oman elämäni parisuhteiden osalta koska en oikeastaan usko että juuri kukaan olisi uskollinen. Jos vaan riittävän kiinnostava henkilö tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kassalle ohimennen juttelu, edes poikamiesperjantaista, ei ole flirttailua vaan sosiaalista kanssakäymistä.

Näin. Kopioin jo kohtaan 103 Ylen jutun flirttailusta ja kopioin sen uudelleen, kun se flirtti määrittely tuntuu olevan niin monelle epäselvää.

Ylen juttu flirttailusta:

"Henri Mäen opit hyvään flirttiin ovat yksinkertaiset. Pääasiat ovat hymy, avoimuus ja huumorintaju.

Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, ellei siitä tee liian vaikeaa. Flirttailu on huumoripitoista, iloista ja nauravaista. Jos on joukko ihmisiä koolla ja kaikki vähän miettivät miten rikkoa hiljaisuuden, niin pieni flirttailu vapauttaa kyllä tunnelmaa.

Kun tapaat oudon ihmisen, voit puhua hänelle säästä, politiikasta tai vaikka tapahtumista, mutta pienen flirttailun avulla pääset paremmin yhteyksiin sen uuden, kohtaamasi ihmisen kanssa. Flirttailu tapahtuu pilke silmäkulmassa."

Menikö perille nyt? Flirttailu ei ole vakavaa. Flirttailu on mukavaa ja keveää.

Eihän teille joillekin uskalla edes hymyillä, jos ette tajua ystävällisyyden ja iskemisen eroa...

Miesdssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Mä voin kertoa miksi mä tein itse tuota paljon nuorempana.

No ensinnäkin varatut oli tosi helppoja, 2 vaihtoehtoa suoraa seksiä tai heippa.

Ei tarvinnut panostaa. Suhde varattuun oli parhaimmillaan sitä et ovikello soi, toinen alkaa samantien tyydyttää sua ja heippa.

Varatut ei jää roikkumaan.

Egoboosti, jotenkin se nosti hirveästi itsetuntoa..

Okei, kun olen itse naimisissa oleva perheenäiti ja ihmettelen tätä hyvännäköisten sinkkumiesten jatkuvaa kiinnostusta. Vuodesta toiseen yksikin ihminen. Siltä pohjalta vain tuo kysymys.

No se on just se helppo seksi.. Mä olin nuorena 2 kotiäidin kanssa pano suhteessa. Olihan toi helvetin jännää. Lapset päikyillä pikapanoja olkkaris. Mammat lenkillä pikapanoja metsässä.

Ymym. Se oli vaan niin törkeän helppoa.

Ja nää mammat ei vaatineet mitään muuta kuin munaa.

No kun tämä haluaa panoja tosi harvoin. Käydään paljon hyviä keskusteluja, lähes päivittäin. Meillä on samantyyppiset perhetaustat. Ei olla mitään työläistaustaisia vuokra-asujia jne.

Vierailija kirjoitti:

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeeko ihmiset varattua siksi, etteivät pysty parisuhteeseen?

Mä voin kertoa miksi mä tein itse tuota paljon nuorempana.

No ensinnäkin varatut oli tosi helppoja, 2 vaihtoehtoa suoraa seksiä tai heippa.

Ei tarvinnut panostaa. Suhde varattuun oli parhaimmillaan sitä et ovikello soi, toinen alkaa samantien tyydyttää sua ja heippa.

Varatut ei jää roikkumaan.

Egoboosti, jotenkin se nosti hirveästi itsetuntoa..

Tätä se on. Varatulla jonka pitää flirttailla, ei ole terve parisuhde. Flirtti hakee huomiota hinnalla millä hyvänsä, että saisi egolle buustia.

Sinä et selkeästi tiedä mitä flirtti on.

Tämä keskustelu taitaa olla nyt käyty, koska se junnaa vain paikoillaan ja joillakin ei ole minkäänlaista tietoa edes siitä mistä puhutaan.

Mmmmh... riippuisi sen hetkisestä parisuhteen tilasta. En osaa sanoa yhtä varmaa vastausta. Voisihan se tilanne kehittyä sellaiseksikin että olisin valmis eroamaan miehestäni ja ihastuminen voisi pistää siihen vauhtia. En kyllä alkaisi minkä tahansa ihastuksen kanssa edes suhteeseen, en jaksaisi sellaista suhdetta, jolla ei olisi tulevaisuutta. Tapailemaan tai tutustumaan keneenkään mieheen en alkaisi ollessani naimisissa. Nyt nykyisessä tilanteessa toivon kyllä lähentyväni mieheni kanssa ja että suhteemme olisi loppu elämän onnellinen. Et raha menee kyllä muille miehille puhumisessa ja mä olen kyllä aika hyvä nollaamaan kiinnostukseni muihin että en sorru mihinkään harkitsevaan tai epätoivoiseen silmäpeliin. En tahdo pästää itseäni siten säälittäväksi. Et tahdon pitää täysin asialinjan jos miesten kanssa juttelen enkä edes haaveile muista. Tiedän että paras mahdollisuuteni on oma parisuhteeni ja mieheni on hyvä, siksen ole sitä jättänyt. Muut miehet voi kyllä kiinnostaa, mutta ei kenenkään kanssa voisi olla enempää ja parempaa. Ihan turha ajatella muita kun kuitenkin sen parhaan on moni sillä tavalla menettänyt.