Varattu: jos sattuisit kiinnostumaan, missä menee rajasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä. Minusta jo ihastuksella leikittely on väärin, varatun pitää tehdä kaikkensa nujertaakseen ne tunteet heti alkuun. Uskon, että 99% uskollisuudesta on houkutusten väistämistä kaukaa, ei viime hetkellä kieltäytymistä.

Tai uskoin, kunnes itse rakastuin niin epätoivoisesti että tuhosin avioliittoni enkä enää usko mihinkään.

Minä en ole nujertanut ajatuksiani ihastuessani, vaan päinvastoin ajatellut tuntenut ja tuon ihmisen ihan puhki. Olen ajatellut tämän sanomisia ja tekemisiä eri tavoin ja huomannut sitä myöten, että ei, tämä ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin minä. Esimerkiksi yksi mies, johon olin ihastunut vuosia sitten, rakasti penkkiurheilua. Hän seurasi esimerkiksi potkupalloa, lätkää, hiihtoa ja ties mitä telkkarista paljon. Minä taas olin suorastaan allerginen jollekin Salpausselän hiihtokilpailuille ja jääkiekolle. Huomasin siis, että en voisi ikimaailmassa olla tuon tyypin kanssa, vaikka hän muuten olikin erittäin kivan tuntuinen. Se sitten siitä ihastuksesta ja ihastuminen katosi täysin.

Usein ihastutaan myös mielikuvaan. Toinen sanoo ja tekee ehkä jotain mukavaa ja sitten omissa ajatuksissa siihen lisätään kaikkea mukavaa, jolloin ihastumisen kohde ei välttämättä vastaakaan siihen omaan ajatukseen ihastuksesta. Mielikuvitus teki siis tepposet. Joskus jos tällaisissa jutuissa jätetään täysin huomiotta toisen ikävät asiat ja selitetään ne itselle parhain päin, on soppa valmis ja se soppa on karvas.

Ja sitten kun vielä lisätään tähän ne pelimiehet ja naiset jotka esittävät sulle ihan mitä sä ikinä haluat toivoa....

Mulla on kaveri nainen, hän tapasi somen välityksellä miehen.. Nainen oli todella urheilullinen, mieskin oli, nyt vaan vähän taukoa koska loukkaantumisia.

Nainen rakasti koiria, mieskin rakasti niitä...

Nainen tykkäsi lukea ja mies kanssa.

Ihan mitä vaan nainen tykkäsi tehdä niiin kas kummaa tää mieskin tykkäsi.. Match made in heawen.

No sit tää tutustuminen jatkui ja tapahtui tämä kaunein. Siinä sitten rikottiin mun kaverin parisuhde ja hypättiin tän unelma miehen kelkkaan.. 3kk mielikuvan perusteella...

Todellisuus olikin sitten niin hyvä että suhde kesti alle kuukauden yhteenmuuton jälkeen..

Kaikki miehethän katselee muita naisia. Kait he on aina valmiita vaihtamaan kun jossain onkin se parempi ja oikeampi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehethän katselee muita naisia. Kait he on aina valmiita vaihtamaan kun jossain onkin se parempi ja oikeampi.

Ei pidä paikkaansa. Mun mailmassa ei ole muita naisia. Kaikki muut on harmaata massaa..

Muutenkin toi pettäminen on niin vammaista ettei mitään rajaa.. Sä jätät pahimmillaan hyvän suhteen mielikuvan takia joka onkin sitten jtn ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehethän katselee muita naisia. Kait he on aina valmiita vaihtamaan kun jossain onkin se parempi ja oikeampi.

Sivusta: yleistätkö muissakin asioissa? Miehet ovat massaa, välität. Kaikki samanlaisia. -nainen

Meillä on ollu parisuhteessa sallittuna poskipusut ja hitaiden tanssiminen kun ollaan baanalla

t.M33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä. Minusta jo ihastuksella leikittely on väärin, varatun pitää tehdä kaikkensa nujertaakseen ne tunteet heti alkuun. Uskon, että 99% uskollisuudesta on houkutusten väistämistä kaukaa, ei viime hetkellä kieltäytymistä.

Tai uskoin, kunnes itse rakastuin niin epätoivoisesti että tuhosin avioliittoni enkä enää usko mihinkään.

Minä en ole nujertanut ajatuksiani ihastuessani, vaan päinvastoin ajatellut tuntenut ja tuon ihmisen ihan puhki. Olen ajatellut tämän sanomisia ja tekemisiä eri tavoin ja huomannut sitä myöten, että ei, tämä ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin minä. Esimerkiksi yksi mies, johon olin ihastunut vuosia sitten, rakasti penkkiurheilua. Hän seurasi esimerkiksi potkupalloa, lätkää, hiihtoa ja ties mitä telkkarista paljon. Minä taas olin suorastaan allerginen jollekin Salpausselän hiihtokilpailuille ja jääkiekolle. Huomasin siis, että en voisi ikimaailmassa olla tuon tyypin kanssa, vaikka hän muuten olikin erittäin kivan tuntuinen. Se sitten siitä ihastuksesta ja ihastuminen katosi täysin.

Usein ihastutaan myös mielikuvaan. Toinen sanoo ja tekee ehkä jotain mukavaa ja sitten omissa ajatuksissa siihen lisätään kaikkea mukavaa, jolloin ihastumisen kohde ei välttämättä vastaakaan siihen omaan ajatukseen ihastuksesta. Mielikuvitus teki siis tepposet. Joskus jos tällaisissa jutuissa jätetään täysin huomiotta toisen ikävät asiat ja selitetään ne itselle parhain päin, on soppa valmis ja se soppa on karvas.

Tämä mielikuvaan ihastuminen on varmasti hyvin yleistä ja pelottavaakin omalla tavallaan.

Jos haluaa ihastumisen tunteen itseltä pois, on myös hyvä alkaa miettimään todellisuutta ja tulevaa, JOS ihastuminen olisikin jotain enemmän. Esimerkiksi perheellinen voisi miettiä miten elämä menisi, jos pitäisi kertoa puolisolleen asiasta. Mitä ja miten asian kertoisi? Mitä siitä seuraisi? Miten kertoisit lapsille? Miten ystäville ja sukulaisille? Entä ihastuksen elämä sitten, onhan hänelläkin oma elämänsä, ehkä hän on jopa parisuhteessa ja lapsiakin on?

Miten elämä menisi siitä eteenpäin? Mitä toinen sanoisi sinun lapsistasi, mitä lapset sanoisivat toisesta? Mitä sinä tykkäisit toisen lapsista? Miten asuminen ja eläminen, miten yhteiset vanhat muistot puolison kanssa, miten asuntoasiat kaikkineen järjestyisivät, miten lasten huoltajuus tapahtuisi jne.

Kannattaa miettiä muutakin kuin sitä ihastumisen tunnetta ja pamauttaa asia arkeen oikein kunnolla ja rytinällä. Oletko oikeasti valmis muuttamaan koko elämäsi ja myös lasten elämän tämän tyypin takia?

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehethän katselee muita naisia. Kait he on aina valmiita vaihtamaan kun jossain onkin se parempi ja oikeampi.

Ei pidä paikkaansa. Mun mailmassa ei ole muita naisia. Kaikki muut on harmaata massaa..

Muutenkin toi pettäminen on niin vammaista ettei mitään rajaa.. Sä jätät pahimmillaan hyvän suhteen mielikuvan takia joka onkin sitten jtn ihan muuta.

Sama täällä! Ei tarvi ketkuilla mitenkään, ei flirttailla tai mikropettää. Sairaita nää flirttityhmät.

N

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehethän katselee muita naisia. Kait he on aina valmiita vaihtamaan kun jossain onkin se parempi ja oikeampi.

Aika usein näin. Ja jos joku toiseen vaihtaa, niin eiköhän hän vaihda sen mielestään parempaan, ei ainakaan huonompaan, tai se olisi tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollu parisuhteessa sallittuna poskipusut ja hitaiden tanssiminen kun ollaan baanalla

t.M33

Mun ex harrastu tuota salaa, tai niin se luuli. Kaverinsa paljasti, kun ei enää iljennyt salailla kaikkea pas kaa multa. Loppui sen äijän flirtit mun elämää surkastuttamasta.

Vierailija kirjoitti:

Miessss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehethän katselee muita naisia. Kait he on aina valmiita vaihtamaan kun jossain onkin se parempi ja oikeampi.

Ei pidä paikkaansa. Mun mailmassa ei ole muita naisia. Kaikki muut on harmaata massaa..

Muutenkin toi pettäminen on niin vammaista ettei mitään rajaa.. Sä jätät pahimmillaan hyvän suhteen mielikuvan takia joka onkin sitten jtn ihan muuta.

Sama täällä! Ei tarvi ketkuilla mitenkään, ei flirttailla tai mikropettää. Sairaita nää flirttityhmät.

N

Mä rakastan mun naista. Mä haluan että hän on onnellisimmillaan. Miksi mä tekisin jtn mikä loukkaa häntä??

Nostaakseni itsetuntoani.. voi vee..

Minusta tuntuu, että täällä on paljon ihmisiä, joille ei olla koskaan flirttailtu. Jos ovat parisuhteessa, eivät periaatteessakaan halua nähdä muita ihmisiä ympärillä, jos joku kettu sattuisi flirttailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä. Minusta jo ihastuksella leikittely on väärin, varatun pitää tehdä kaikkensa nujertaakseen ne tunteet heti alkuun. Uskon, että 99% uskollisuudesta on houkutusten väistämistä kaukaa, ei viime hetkellä kieltäytymistä.

Tai uskoin, kunnes itse rakastuin niin epätoivoisesti että tuhosin avioliittoni enkä enää usko mihinkään.

Minä en ole nujertanut ajatuksiani ihastuessani, vaan päinvastoin ajatellut tuntenut ja tuon ihmisen ihan puhki. Olen ajatellut tämän sanomisia ja tekemisiä eri tavoin ja huomannut sitä myöten, että ei, tämä ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin minä. Esimerkiksi yksi mies, johon olin ihastunut vuosia sitten, rakasti penkkiurheilua. Hän seurasi esimerkiksi potkupalloa, lätkää, hiihtoa ja ties mitä telkkarista paljon. Minä taas olin suorastaan allerginen jollekin Salpausselän hiihtokilpailuille ja jääkiekolle. Huomasin siis, että en voisi ikimaailmassa olla tuon tyypin kanssa, vaikka hän muuten olikin erittäin kivan tuntuinen. Se sitten siitä ihastuksesta ja ihastuminen katosi täysin.

Usein ihastutaan myös mielikuvaan. Toinen sanoo ja tekee ehkä jotain mukavaa ja sitten omissa ajatuksissa siihen lisätään kaikkea mukavaa, jolloin ihastumisen kohde ei välttämättä vastaakaan siihen omaan ajatukseen ihastuksesta. Mielikuvitus teki siis tepposet. Joskus jos tällaisissa jutuissa jätetään täysin huomiotta toisen ikävät asiat ja selitetään ne itselle parhain päin, on soppa valmis ja se soppa on karvas.

Tämä mielikuvaan ihastuminen on varmasti hyvin yleistä ja pelottavaakin omalla tavallaan.

Jos haluaa ihastumisen tunteen itseltä pois, on myös hyvä alkaa miettimään todellisuutta ja tulevaa, JOS ihastuminen olisikin jotain enemmän. Esimerkiksi perheellinen voisi miettiä miten elämä menisi, jos pitäisi kertoa puolisolleen asiasta. Mitä ja miten asian kertoisi? Mitä siitä seuraisi? Miten kertoisit lapsille? Miten ystäville ja sukulaisille? Entä ihastuksen elämä sitten, onhan hänelläkin oma elämänsä, ehkä hän on jopa parisuhteessa ja lapsiakin on?

Miten elämä menisi siitä eteenpäin? Mitä toinen sanoisi sinun lapsistasi, mitä lapset sanoisivat toisesta? Mitä sinä tykkäisit toisen lapsista? Miten asuminen ja eläminen, miten yhteiset vanhat muistot puolison kanssa, miten asuntoasiat kaikkineen järjestyisivät, miten lasten huoltajuus tapahtuisi jne.

Kannattaa miettiä muutakin kuin sitä ihastumisen tunnetta ja pamauttaa asia arkeen oikein kunnolla ja rytinällä. Oletko oikeasti valmis muuttamaan koko elämäsi ja myös lasten elämän tämän tyypin takia?

Ja ylipäätään sekin että oletko sä valmis ottamaan riskin??

1-1.5v menee siihen että sä edes tunnet toisen ihmisen.. mitä jos tää tyyppi onkin ihan hanurista kun alkuhuuma haihtuu?

Tossa tilanteessa pitäisi myös miettiä sitä oletko sä valmis olemaan yksin koska todennäköisesti tää uusi suhde kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollu parisuhteessa sallittuna poskipusut ja hitaiden tanssiminen kun ollaan baanalla

t.M33

Just, te ootte niitä edgellä eläjiä, kunnes joku päivä hah hah paskaa sataa

Flirttaileminen on kyllä ystävällisyyttä ja huomion osoittamista toista ihmistä kohtaan, ei mitään oman itsen pönkittämistä. Ja ystävällisyydessä ja huumorissa ei ole mitään vikaa. Normaali ihminen ei todellakaan ajaudu pettämään flirtin takia. Kyllä siinä on tehty jo ihan toisella tapaa tietoinen valinta.

Djdjjd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:

Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.

Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa. 

Olen täysin samaa mieltä. Minusta jo ihastuksella leikittely on väärin, varatun pitää tehdä kaikkensa nujertaakseen ne tunteet heti alkuun. Uskon, että 99% uskollisuudesta on houkutusten väistämistä kaukaa, ei viime hetkellä kieltäytymistä.

Tai uskoin, kunnes itse rakastuin niin epätoivoisesti että tuhosin avioliittoni enkä enää usko mihinkään.

Minä en ole nujertanut ajatuksiani ihastuessani, vaan päinvastoin ajatellut tuntenut ja tuon ihmisen ihan puhki. Olen ajatellut tämän sanomisia ja tekemisiä eri tavoin ja huomannut sitä myöten, että ei, tämä ihminen ei ole ollenkaan sellainen kuin minä. Esimerkiksi yksi mies, johon olin ihastunut vuosia sitten, rakasti penkkiurheilua. Hän seurasi esimerkiksi potkupalloa, lätkää, hiihtoa ja ties mitä telkkarista paljon. Minä taas olin suorastaan allerginen jollekin Salpausselän hiihtokilpailuille ja jääkiekolle. Huomasin siis, että en voisi ikimaailmassa olla tuon tyypin kanssa, vaikka hän muuten olikin erittäin kivan tuntuinen. Se sitten siitä ihastuksesta ja ihastuminen katosi täysin.

Usein ihastutaan myös mielikuvaan. Toinen sanoo ja tekee ehkä jotain mukavaa ja sitten omissa ajatuksissa siihen lisätään kaikkea mukavaa, jolloin ihastumisen kohde ei välttämättä vastaakaan siihen omaan ajatukseen ihastuksesta. Mielikuvitus teki siis tepposet. Joskus jos tällaisissa jutuissa jätetään täysin huomiotta toisen ikävät asiat ja selitetään ne itselle parhain päin, on soppa valmis ja se soppa on karvas.

Tämä mielikuvaan ihastuminen on varmasti hyvin yleistä ja pelottavaakin omalla tavallaan.

Jos haluaa ihastumisen tunteen itseltä pois, on myös hyvä alkaa miettimään todellisuutta ja tulevaa, JOS ihastuminen olisikin jotain enemmän. Esimerkiksi perheellinen voisi miettiä miten elämä menisi, jos pitäisi kertoa puolisolleen asiasta. Mitä ja miten asian kertoisi? Mitä siitä seuraisi? Miten kertoisit lapsille? Miten ystäville ja sukulaisille? Entä ihastuksen elämä sitten, onhan hänelläkin oma elämänsä, ehkä hän on jopa parisuhteessa ja lapsiakin on?

Miten elämä menisi siitä eteenpäin? Mitä toinen sanoisi sinun lapsistasi, mitä lapset sanoisivat toisesta? Mitä sinä tykkäisit toisen lapsista? Miten asuminen ja eläminen, miten yhteiset vanhat muistot puolison kanssa, miten asuntoasiat kaikkineen järjestyisivät, miten lasten huoltajuus tapahtuisi jne.

Kannattaa miettiä muutakin kuin sitä ihastumisen tunnetta ja pamauttaa asia arkeen oikein kunnolla ja rytinällä. Oletko oikeasti valmis muuttamaan koko elämäsi ja myös lasten elämän tämän tyypin takia?

Ja ylipäätään sekin että oletko sä valmis ottamaan riskin??

1-1.5v menee siihen että sä edes tunnet toisen ihmisen.. mitä jos tää tyyppi onkin ihan hanurista kun alkuhuuma haihtuu?

Tossa tilanteessa pitäisi myös miettiä sitä oletko sä valmis olemaan yksin koska todennäköisesti tää uusi suhde kaatuu.

Ja tähän vielä se.. Oletko sä varma että se toinen on edes susta todellisuudessa kiinnostunut??

Kuinkahan moni nainenkin on eronnut ja tää uus mies on sanonutkin etten mä tätä halunnut sori.

Ja se että miettikää myös itseänne. Onko teillä joku kriisi menossa.... Tosi moni on eronnut ikäkriin tai vaikka työstressin seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että täällä on paljon ihmisiä, joille ei olla koskaan flirttailtu. Jos ovat parisuhteessa, eivät periaatteessakaan halua nähdä muita ihmisiä ympärillä, jos joku kettu sattuisi flirttailemaan.

On flirttailtu ja oon käskeny takas äitinsä kasvatettavaksi ja tissille.

Vierailija kirjoitti:

Flirttaileminen on kyllä ystävällisyyttä ja huomion osoittamista toista ihmistä kohtaan, ei mitään oman itsen pönkittämistä. Ja ystävällisyydessä ja huumorissa ei ole mitään vikaa. Normaali ihminen ei todellakaan ajaudu pettämään flirtin takia. Kyllä siinä on tehty jo ihan toisella tapaa tietoinen valinta.

Puhdas flirtti kyllä.. Hymy kassalla jne ei mitään pahaa. Harmi vaan että monikaan ei osaa tätä tai se karkaa koska toinen osapuoli ottaa sen liian vakavasti.

No siinä kai se raja menee että jos alkaisi olla enemmän kuin ystävyyttä. Sanojen ja tekojen tasolla siis. Ajatuksissaanhan saa vaikka nussia. Kyllä ihastumisesta saa nauttia, menee aikanaan ohi kuitenkin.

Tämä keskustelu: sanaa kuin muissa ketjuissa pettäjät aivopesee oikeudellaan pettää, samaa vääntää flirttiuskovaiset🤣

Jejee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flirttaileminen on kyllä ystävällisyyttä ja huomion osoittamista toista ihmistä kohtaan, ei mitään oman itsen pönkittämistä. Ja ystävällisyydessä ja huumorissa ei ole mitään vikaa. Normaali ihminen ei todellakaan ajaudu pettämään flirtin takia. Kyllä siinä on tehty jo ihan toisella tapaa tietoinen valinta.

Puhdas flirtti kyllä.. Hymy kassalla jne ei mitään pahaa. Harmi vaan että monikaan ei osaa tätä tai se karkaa koska toinen osapuoli ottaa sen liian vakavasti.

Hymy kassalla on peruskohteliaisuutta, ei flirttiä. Ehkä jokin läppä ostoksista olisi flirttiä. Tyyliin poikamies ostaa pitsaa, karkkia ja kaljan ja sanoo hymyilevälle kassaneidille "Perus poikamiesperjantai, hyvää viikonloppua!"