Varattu: jos sattuisit kiinnostumaan, missä menee rajasi?
Minulla juttelussa, ja kiinnostusta ei saa näyttää (tai ainakin sitä pitää yrittää peittää). Juttelussa ei mielestäni ole mitään raskauttavaa.
Näkökantoja?
Kommentit (239)
Ylen juttu flirttailusta:
"Henri Mäen opit hyvään flirttiin ovat yksinkertaiset. Pääasiat ovat hymy, avoimuus ja huumorintaju.
Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, ellei siitä tee liian vaikeaa. Flirttailu on huumoripitoista, iloista ja nauravaista. Jos on joukko ihmisiä koolla ja kaikki vähän miettivät miten rikkoa hiljaisuuden, niin pieni flirttailu vapauttaa kyllä tunnelmaa.
Kun tapaat oudon ihmisen, voit puhua hänelle säästä, politiikasta tai vaikka tapahtumista, mutta pienen flirttailun avulla pääset paremmin yhteyksiin sen uuden, kohtaamasi ihmisen kanssa. Flirttailu tapahtuu pilke silmäkulmassa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huomaan olevani ihastunut toiseen niin olen vaihtanut suhdetta. Olen ihminen, joka ei ihastu kevyesti vaan rakastuu suoraan. Mielestäni ei ole reilua jatkaa enää sen jälkeen suhteessa vaan on hyvä antaa toisellakin osapuolelle kokea vielä uusi rakkaus. Tiedän ettei monella ole selkärankaa tehdä tälläistä vaan jäädään vanhaan liittoon talon, lapsien tai lainojen takia. Elintaso notkahtaa vain hetkeksi ja lapsetkin ovat onnellisempia onnellinen vanhempien kanssa.
Sinä et pääse tuolla tavalla ikinä kokemaan todellista rakkautta, kun hypit vain ensi-ihastuksesta toiseen, ja jätät kumppanin normaalissa suhteen seestymisvaiheessa.
En ei toki noin. Olen ollut pitkissä suhteissa, joissa olen kokenut syvää yhteyttä toiseen. Mutta kun se on ohi niin se on ohi.
Tämä erään lehden sivulta:
Niin sanottu mikropettäminen, kuten somessa flirttailu, voi kuitenkin tuntua puolisosta loukkaavalta, vaikkei fyysistä kontaktia olisi ollut lainkaan.
Kuka tätä pettämisen muotoa harrastaa? Flirttiaddikti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräälle
miehelle näitä ihastumisia sattui, jatkuvasti joku muija ns. lounailla ja kahveilla, työreissuilla ym. Vaimoansa ei vienyt koskaan lounaalle ym. ja niinpä tuli ero. Selvisi, että mies oli vuosia pitänyt ns. lounashaaremia ja moni muija oli pyörinyt lakanoissa miehen kanssa. Tuli sitten päivä, jolloin miehen erektio-ongelmat ja ikä vei kyvyt. Vaimo ja lapset lähti, talo myytiin, suku sai selville eron syyn, mies jäi yksin, ratkesi juomaan yhä enemmän. Karma kosti.Puhut pettämisestä, me muut keskustelemme kiinnostumisesta ja sen osoittamisesta.
Me muut puhumme juurikin siitä, mihin flirtti johtaa ja mitä tietynlainen seksuaalisesti sävyttynyt flitti on. Se johtaa liian usein myös pettämiseen. Sinulla lienee luetun ymmärtämisessä ongelmia?
Flirtti ei johda yhtään mihinkään, jos ihmisellä on moraali ja rajat. Iso osa ihmisistä ei petä koskaan.
Ai ei johda? Tilastotietoa?
Laitapa sinä tilastotietoa siitä, että se johtaa.
Ja ihan turha laittaa mitä erotilastoja, sillä ne eivät kerro asiasta ja erojen taustoista yhtään mitään.
EriEn jaksa laittaa linkkiä, mutta tutkimuksissa puolet vastaajista sanoo, että ei ole koskaan pettänyt mitään kumppaniaan. Nykyistä puolisoaan ei ole pettänyt vielä suurempi osa. Pettäminen ei vain tapahdu, se on valinta.
Jaaha, vai et jaksa, mutta hyvinpä nyt olevinaan sisällön muistat. Tosi vakuuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Fjrfjdj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fnfnnf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relisttii.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:
Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.
Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa.
Olen täysin samaa mieltä.
Pidän pettämisenä jos sä olet missään tekemisissä ihmisen kanssa joka on sinuun ihastunut tai johon olet itse .Tuo on mahdollisuuksien antamista. Tuo on myös se tila johon pelimiehet ja naiset pyrkivät.
Tässä tilassa ne sit odottelevat pientä murtumaa suojauksesta, oli se sitten riita puolisonne kanssa tai vaikka koiran kuolemaSaako puolisosi käydä töissä? Töissä on vähän kuin pakko tulla kaikkien kanssa toimeen, riippumatta tykkääkö vai inhoaako toista. Kyllä puolisoon pitää voida luottaa. Kaikilla on kaikenlaisia tunteita. Pettämistä tapahtuu vain, jos pettää.
Tottakai saa. Ja töissäkin voi käydä niin että valikoi seuransa. Kukaan ei pakota sielläkään siihen että sä tutustut ihmiseen joka on suhun ihastunut.
Millaisissa töissä saa valikoida seuransa? Kyllä meillä ainakin on tehtävä töitä niiden kanssa, jotka ovat samassa tiimissä tai yhteistyöverkostossa, oli heitä kohtaan millaisia tunteita hyvänsä. Ja siihen tekemiseen kuuluu myös yhteisiä lounaita, virkistyspäiviä ja työmatkoja.
Kaikissa on valinnanvaraa. Esim poliisi, tuttu poliisi nainen valitti esimiehelleen että Jarkko on häneen ihastunut. Heti vaihtui pari..
Yhteisiä lounaita, tuskin sun tarvii käydä työkaverin kanssa kahdestaan lounaalla??
Virkistyspäivillä ja matkoillakin varmaan on viralliset osuudet?Tuskin tarvitsee vapaa aikaansa viettää tän ihastuneen kanssa?
Olen opettaja ja myös tiiminvetäjä työyhteisössä. En oikeasti osaisi kuvitella tilannetta, missä voisin selittää esimiehelle, että esim erityisopettaja on varmaan minuun ihastunut, en voi tehdä hänen kanssaan töitä. Kyllä se tekisi työn mahdottomaksi, ei meillä ole liikoja resursseja, mistä vielä valita. Tai ruokalavalvonnassa, kun työkaveri tulee lounasta syömään viereen. Ei siinä kertakaikkiaan voi millään asiallisella tavalla väistää. Minusta aikuisten ihmisten kesken vain tullaan toimeen. Ei sen kummempaa. Niin minä opetan teineillekin.
Jos selittäisit asiasta esimiehellesi, asiasta keskusteltaisiin. Erityisopettaja saisi kenkää jos ahdistelu ei loppuisi.
Työkaveri tulee syömään lounasta viereesi. Puhu hänelle työasioita tai ole hiljaa.ei se oikeasti ole vaikeaa.. Tyhmempikin tajuaa vihjeeen ja tilanne voi palautua normaaliksi..
Vierailija kirjoitti:
Tämä erään lehden sivulta:
Niin sanottu mikropettäminen, kuten somessa flirttailu, voi kuitenkin tuntua puolisosta loukkaavalta, vaikkei fyysistä kontaktia olisi ollut lainkaan.
Kuka tätä pettämisen muotoa harrastaa? Flirttiaddikti.
Mikropettäminen oli kuvattu hyvin somessa.
Toimintaa joka valmistaa sinua syvempään kanssa käymiseen jonkun ihmisen kanssa.
Yks mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison flirttailu häiritsee, se yleensä kertoo enemmän häiriintyneen itsetunnosta.
Mä jätin ex tän flirttailun takia.. Se ei sinänsä häirinnyt vaan se mitä siitä seurasi.
Ex ei osannut hoitaa näitä tilanteita mitä itse aiheutti pois.Niinpä, mutta kun flirttipelle saa tehdä mitä haluaa, koska mä voin, mä haluun, yhyy mä saan kun mä oon niin vapaa ja itsenäinen! Paskat, täysin itsekäs me myself and I - tyyppi. Keskenkasvuinen kakara.
Katkeruutta?
Sinä et omista toista ihmistä koskaan. Sinä et voi hallita toisen ihmisen käytöstä, vaan olet vastuussa vain itsestäsi.
Tiedätkö muuten edes, mikä on flirttailua? Tajuatko sitä?
Ei oikeastaan. Yritimme pariterapiaan avullakin hoitaa asiat kuntoon. Mutta tulimme lopulta siihen tulokseen että flirttailu oli ex niin ominaista ettei hän pysty asiaan vaikuttamaan..
Ja totesin etten vastaasti itse halua olla suhteessa jossa keskustellaan jatkuvasti miten pääsisi Penasta, Mikosta, Jarista, Karista ja Harrista eroon.
Erittäin fiksu teko sinulta erota. Respect👍 Flirttaaja voi olla addikti, pakonomaista huomionhakua, persoonallisuushäiriöinen.
Realisttii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fjrfjdj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fnfnnf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relisttii.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on vähän erilainen ajatusmalli kuin muilla:
Itse ajattelen niin, että jos tietää olevansa ihastunut johonkin henkilöön niin sitä pitäisi ehdottomasti vähentää tai jopa lopettaa kaikki kanssakäyminen sen ihastumisen kanssa. Ihastumiset ja myös rakkaus ovat sellaisia asioita, että niitä ruokkimalla ne vain kasvavat. Eli jos hengaat, vaikka sitten kaverimielessä sen ihastuksen kanssa niin siitä tunteesta voi tulla aika nopeasti sellainen, että se päätyy pettämisen puolelle varsinkin jos sillä ihastuksen kohteella on samanlaisia tunteita sinua kohtaan.
Myöskin tuo Monkey Branching on aika yleistä, eli luodaan ensiksi siihen ihastuksen kohteeseen syvä tunneside ja varmistetaan, että se ihastumisen kohde tahtoo myös sinut ja sitten hypätään suhteesta toiseen. Siksi en haluaisi, että oma puoliso olisi missään tekemisissä oman ihastuksensa kohteen kanssa.
Olen täysin samaa mieltä.
Pidän pettämisenä jos sä olet missään tekemisissä ihmisen kanssa joka on sinuun ihastunut tai johon olet itse .Tuo on mahdollisuuksien antamista. Tuo on myös se tila johon pelimiehet ja naiset pyrkivät.
Tässä tilassa ne sit odottelevat pientä murtumaa suojauksesta, oli se sitten riita puolisonne kanssa tai vaikka koiran kuolemaSaako puolisosi käydä töissä? Töissä on vähän kuin pakko tulla kaikkien kanssa toimeen, riippumatta tykkääkö vai inhoaako toista. Kyllä puolisoon pitää voida luottaa. Kaikilla on kaikenlaisia tunteita. Pettämistä tapahtuu vain, jos pettää.
Tottakai saa. Ja töissäkin voi käydä niin että valikoi seuransa. Kukaan ei pakota sielläkään siihen että sä tutustut ihmiseen joka on suhun ihastunut.
Millaisissa töissä saa valikoida seuransa? Kyllä meillä ainakin on tehtävä töitä niiden kanssa, jotka ovat samassa tiimissä tai yhteistyöverkostossa, oli heitä kohtaan millaisia tunteita hyvänsä. Ja siihen tekemiseen kuuluu myös yhteisiä lounaita, virkistyspäiviä ja työmatkoja.
Kaikissa on valinnanvaraa. Esim poliisi, tuttu poliisi nainen valitti esimiehelleen että Jarkko on häneen ihastunut. Heti vaihtui pari..
Yhteisiä lounaita, tuskin sun tarvii käydä työkaverin kanssa kahdestaan lounaalla??
Virkistyspäivillä ja matkoillakin varmaan on viralliset osuudet?Tuskin tarvitsee vapaa aikaansa viettää tän ihastuneen kanssa?
Olen opettaja ja myös tiiminvetäjä työyhteisössä. En oikeasti osaisi kuvitella tilannetta, missä voisin selittää esimiehelle, että esim erityisopettaja on varmaan minuun ihastunut, en voi tehdä hänen kanssaan töitä. Kyllä se tekisi työn mahdottomaksi, ei meillä ole liikoja resursseja, mistä vielä valita. Tai ruokalavalvonnassa, kun työkaveri tulee lounasta syömään viereen. Ei siinä kertakaikkiaan voi millään asiallisella tavalla väistää. Minusta aikuisten ihmisten kesken vain tullaan toimeen. Ei sen kummempaa. Niin minä opetan teineillekin.
Jos selittäisit asiasta esimiehellesi, asiasta keskusteltaisiin. Erityisopettaja saisi kenkää jos ahdistelu ei loppuisi.
Työkaveri tulee syömään lounasta viereesi. Puhu hänelle työasioita tai ole hiljaa.ei se oikeasti ole vaikeaa.. Tyhmempikin tajuaa vihjeeen ja tilanne voi palautua normaaliksi..
Se, että joku on sinusta mielessään kiinnostunut, ei ole ahdistelua. Esihenkilön luona käytävä keskustelu menisi luultavasti jokseenkin näin:
Jaan/Jari: "Tiina/Timo on ilmeisesti minuun ihastunut, en halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä enempää kuin on pakko"
Esihenkilö: "Mitä hän on siis tehnyt?!"
Jaana/Jari: "No hän on aina minulle yltiöystävällinen, kysyy kuulumisia, hymyilee, hakeutuu seuraan, haluaa auttaa töissä ja sellaista".
Jos hellyyttä ei saa kumppanilta pyynnöistä huolimatta. Sitten se läheisyys haetaan muualta. Näin se vaan meni itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Ylen juttu flirttailusta:
"Henri Mäen opit hyvään flirttiin ovat yksinkertaiset. Pääasiat ovat hymy, avoimuus ja huumorintaju.Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, ellei siitä tee liian vaikeaa. Flirttailu on huumoripitoista, iloista ja nauravaista. Jos on joukko ihmisiä koolla ja kaikki vähän miettivät miten rikkoa hiljaisuuden, niin pieni flirttailu vapauttaa kyllä tunnelmaa.
Kun tapaat oudon ihmisen, voit puhua hänelle säästä, politiikasta tai vaikka tapahtumista, mutta pienen flirttailun avulla pääset paremmin yhteyksiin sen uuden, kohtaamasi ihmisen kanssa. Flirttailu tapahtuu pilke silmäkulmassa."
No näitä pilke silmäkulmassa setiä ja tätejä on sitten Suomi pullollaan, kun lukee erotilastoja.
Varattuna ja pitkä aikaisena suhteessa eläneenä olen ihastunut kaksi kertaa ja tuntenut vetovoimaa pariin muuhun yli 30v aikana mutta olen sen tukahduttanut kun en halua erota hyvästä suhteestani ja olisin katunut että annoin ihastuksen viedä.
Yleensä hyvänä yleissääntönä toimii se, ettei tee mitään mitä ei tekisi jos kumppani olisi paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos puolison flirttailu häiritsee, se yleensä kertoo enemmän häiriintyneen itsetunnosta.
Aijai, kyllä taas flirttiaddikti selittää omaa käytöstään muiden syyksi. Sama kun alkoholiaddikti selittää, että juominen johtuu muista ihnisistä! Addiktio on addiktio, pakonomaista, ja sitä flirttiongelma on= sairaus kuten alkoholismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin hyvässä parisuhteessa, että en vois edes kuvitellakaan kiinnostuvani muista.
Jos mietin, että mieheni jostain syystä kiinnostuisi toisesta, niin juurikin tuo juttelu on ok, mutta ei sen kiinnostuksen näyttäminen muutoin. Sen täytyy jäädä oman ajatuksen tasolle.Minä taas toivon olevani loppuelämän parisuhteessa, siihen on ainakin puolison kanssa sitouduttu, ja on päivänselvää, että jos elinaikaa vielä kymmeniä vuosia on, niin niihin mahtuu monenlaisia tilanteita. Myös sellaisia, joissa herää kiinnostus muitakin ihmisiä kohtaan.
nr 2
Varmasti, jos ootte nuoria tai menneet nuorena yhteen. Me emme ole. Itse olen tarpeeksi nähnyt elämää ja miehiä, että tiedän tuon nykyisen olevan suurin aarre, mitä voi koskaan olla. Siksi en voi ihastua, koska kellään muulla ei ole enempää ja parempaa annettavanaan. Ja ulkonäkö ei mua riitä sytyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiä varataan? Olen naimisissa mutta en ole varattu.
Parisuhteessa varataan ihminen kuin ruokalassa teinit varaavat tyhjät penkit kavereille. Ympärillä pitää olla pieni hovi, ettei vaan näytä yksinäiseltä. Kauheaa, jos kaveri alkaa jutteleen ruokajonossa toisen kanssa ja meneekin sen pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyvänä yleissääntönä toimii se, ettei tee mitään mitä ei tekisi jos kumppani olisi paikalla.
Tämä! Mutta flirtit toimii juurikin salaa, koska se kiihottaa. On tietysti näitä narsuja, jotka nauttivat kun puolison voi nolata flirttailemalla avoimesti tai muka salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin hyvässä parisuhteessa, että en vois edes kuvitellakaan kiinnostuvani muista.
Jos mietin, että mieheni jostain syystä kiinnostuisi toisesta, niin juurikin tuo juttelu on ok, mutta ei sen kiinnostuksen näyttäminen muutoin. Sen täytyy jäädä oman ajatuksen tasolle.Minä taas toivon olevani loppuelämän parisuhteessa, siihen on ainakin puolison kanssa sitouduttu, ja on päivänselvää, että jos elinaikaa vielä kymmeniä vuosia on, niin niihin mahtuu monenlaisia tilanteita. Myös sellaisia, joissa herää kiinnostus muitakin ihmisiä kohtaan.
nr 2
Varmasti, jos ootte nuoria tai menneet nuorena yhteen. Me emme ole. Itse olen tarpeeksi nähnyt elämää ja miehiä, että tiedän tuon nykyisen olevan suurin aarre, mitä voi koskaan olla. Siksi en voi ihastua, koska kellään muulla ei ole enempää ja parempaa annettavanaan. Ja ulkonäkö ei mua riitä sytyttämään.
Tällainen asenne aiheuttaa ihan turhia eroja. Entäs jos 20 vuoden suhteen jälkeen hetkeksi ihastuu johonkin satunnaiseen ihmiseen. Mitään ei tapahdu, mutta uskosi parisuhteeseesi romahtaa. Ihan turhaan. Ihastuminen on kemiaa, ei se liity mitenkään siihen, miten mahtava kumppani sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyvänä yleissääntönä toimii se, ettei tee mitään mitä ei tekisi jos kumppani olisi paikalla.
Minä ajattelen toisin. Esimerkki: En haluaisi, että jos olisimme kumppanini kanssa yhdessä baarissa, hän viettäisi aikaa intensiivisesti keskustellen jonkun toisen naisen kanssa (koska hän pitäisi tätä kiinnostavana). Sen sijaan se ei olisi minulta mitenkään pois, jos hän tekisi niin silloin, kun minä en ole mukana.
Fjjfkfk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä erään lehden sivulta:
Niin sanottu mikropettäminen, kuten somessa flirttailu, voi kuitenkin tuntua puolisosta loukkaavalta, vaikkei fyysistä kontaktia olisi ollut lainkaan.
Kuka tätä pettämisen muotoa harrastaa? Flirttiaddikti.
Mikropettäminen oli kuvattu hyvin somessa.
Toimintaa joka valmistaa sinua syvempään kanssa käymiseen jonkun ihmisen kanssa.
Okei, Ylen uutinen 9.4.2019:
"Uskottomuuteen laajasti perehtynyt tietokirjailija Tuija Säteri muistuttaa, että mikropettämisestä puhuttaessa on hyvä erottaa fantasiat ja teot toisistaan.
Yleensä fantasiat käsitetään yksityisiksi ajatustavoiksi tai mielikuviksi, jotka stimuloivat seksuaalisia tunteita ja lisäävät nautintoa. Usein ne myös koetaan riippumattomiksi kumppanista tai kumppanin läsnäolosta.
Kuvittelu on ihmismielen ominaisuus, eikä eroottisissa fantasioissa ole mitään pahaa. Päinvastoin nykyään ajatellaan laajasti, että fantasiat ovat tärkeä osa ihmisen seksuaalisuutta.
Fantasioiden luonteeseen liittyy, ettei niitä ole pakko toteuttaa. Ne voi jakaa kumppanin kanssa tai pitää omana tietonaan. Ongelmaksi fantasiat voivat muodostua, jos omaa kumppaniaan alkaa liikaa verrata niihin."
Saako parisuhteessa oleva ihminen ajatella edes toista ihmistä vai sanotaanko sitä heti mikropettämiseksi? Voiko parisuhteessa oleva ihminen katsoa rakkausleffoja ja lukea rakkausromaaneja, sillä silloinhan on mahdollisuus, että hän alkaa fantasiat pyörimään päässä? Tai voiko hän elää ollenkaan normaalisti, tavata erilaisia ihmisiä, jos toinen parisuhteessa vain miettii, että tämä pettää, kun hänelle voi tulla ajatuksia toisesta ihmisestä?
Minulla on vilkas hyvä mielikuvitus. On ollut aina ja tulee varmasti aina olemaankin. Ajattelin joskus alkaa kirjoittamaan kirjojakin, sillä erilaisia juttuja piisaisi vaikka kuinka. Ja ehkä ihan kamalaa, mutta niissä jutuissa olen itse se sankaritar ja rakas mieheni ja lasteni isä ei valitettavasti ole ajatuksissani se sankari, vaan sankarin viitta saattaa tulla vaikka miehelle, joka on ollut jossakin kirjassa henkilönä. Onko se mikropettämistä? Saatan kuvitella satoja tunteja tätä tarinaa mielessäni, muokata sitä tarinaa ja miettiä yksityiskohtia aivan niin kuin kirjailijatkin tekevät, mutta en vain laita ajatuksiani paperille, vaan ajattelen ne.
Miestäni en ole pettänyt koskaan, enkä petä, mutta ajatuksiani ei voi kukaan suitsia koskaan. Mieheni tietää jonkun verran siitä, että elän ajatuksissani ehkä enemmän kuin monet muut, mutta sellainen olen ollut aina.
Ei oikeastaan. Yritimme pariterapiaan avullakin hoitaa asiat kuntoon. Mutta tulimme lopulta siihen tulokseen että flirttailu oli ex niin ominaista ettei hän pysty asiaan vaikuttamaan..
Ja totesin etten vastaasti itse halua olla suhteessa jossa keskustellaan jatkuvasti miten pääsisi Penasta, Mikosta, Jarista, Karista ja Harrista eroon.