Lue keskustelun säännöt.
Rupesin laittamaan lapselle enemmän rajoja ja nyt se on itkenyt jo kuusi päivää. Koska tämä loppuu?
18.02.2023 |
Olen ennen neuvotellut lapsen kanssa enemmän ja joustanut enemmän. Mutta kun arki alkoi olla sillä tavalla vähän mahdotonta, koska lapsi alkoi vaatimaan neuvottelua ja joustamista kaikessa, myös ihan perusasioissa kuten syöminen ja nukkuminen, niin oli pakko alkaa muuttaa asioita. En enää ala neuvottelemaan ja joustamaan vaan rajoja on enemmän ja ne pitää heti kun ne sanotaan. Olen selittänyt ja perustellut asian.
No lapsi on tietenkin ja odotetusti reagoinut tähän. Mutta reagointi on, että hän itkee. Aamusta iltaan on itkuinen ja alkaa itkemään oikeastaan kaikesta eikä mikään enää suju yhtään, ei siis mikään pikkuasia edes. Ja näin on sekä kotona että hoidossa. Joten kysymys kuuluu, että koska tämä itku asiasta loppuu?
Kommentit (105)
Isänsä antoi yöllä maitoa 2,5vlle samalka kuin vauvalle. 3vk huusi yöt maidon perään, sitten se vihdoin loppui. Kuopus on vielä vaikeampi, joskus hommat sujuu, jos ei huvita kirkuu lähes 2h putkeen. Huutoa on jatkunut kohta 2 vuotta.
Mä en usko autoratiiviseen kasvatukseen mutta on tilanteita joissa täytyy uskoa. Muuten otan tiukemman linjan joksikin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on julmia kasvattajia, karmeita äitejä moni tässä ketjussa. Lapsen tahdon murtaminen traumatisoi hänet pahasti. Ilmeisesti niitä sukuja, joissa sadismin kierre on katkaistu on tosi vähän. Toki palstalla on ne pahimmat, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi harvemmin itkee päivittäin jatkuvasti ilman syytä. Itse luulin lapsen vain kiukuttelevan kun alkoi jossain vaiheessa joka aamu itkemään ettei halua mennä päiväkotiin (sitä ennen meni mielellään). Lopulta kävi ilmi että muutama isompi lapsi kiusasi häntä. Toisen lapsen kohdalla oli vastaava vaihe, jonka syyksi paljastui uusi päiväkodin hoitaja jota lapsi pelkäsi. Jos itku jatkuu päivästä toiseen, niin herää kysymys siitä millä tavalla ap on mahtanut tämän uudistuksensa toteuttaa.
Itkee joka aamu ja pelkää isompia lapsia ja hoitajaa, ei halua mennä päiväkotiin kun siellä ei ole kivaa. Kunnon uhriutujaa olet kasvattamassa.
Vierailija kirjoitti:
Yks äiti kirjoitti:
Tunteita kyllä kannattaa sanoittaa. Se ei ole ristiriidassa rajojen kanssa. Mutta monet vanhemmat neuvottelevat aivan liikaa pienten päivåkoti-ikäisten tahtomista opettelevien naperpiden kansaa. Tyyliin "haluatko että mennään tänään viemään mummolle ruokaa" ja lapsi sanoo joo ja hetken päästä ei jne kunnes lopulta ei tiedä mitä itse asiassa haluaa koska on aivan liian iso asia päätettäväksi ja koko homma saattaa mennä kiukutteluksi.
Lapselle voi sanoa "menemme tänään viemään ruokaa mummolle, sinä voit valita mitä jälkiruokaa viedään". Heti on selkeämpi viesti joka pienen ihmisen on helppo sisäistää.
(Esimerkki on aidosta elämästä 4v vahvatahtoisen lapseni kanssa kun itsekin opettelin mikä voisi toimia parhaiten)
Tunteiden sanoitus on nimenomaan tullut kurin tilalle, koska kuria ei enää suositella. Jos tunteiden sanoitusta ei olisi, niin kriittisissä tilanteissa lapsen käytöstä olisi lähes mahdotonta ohjata.
Kyllä sitä voi olla jämäkkä ja empaattinen vanhempi ilman, että jatkuvasti sanoittaa tai kurittaa. Joskus tuntuu, että aikuiset selittää enemmän itselleen, kun eivät kestä lapsen tunteita.
Provo vaiko sadisti, vaiko muuten vaan nuija vanhempi?
Minkä ikäinen lapsi on? Mun on tätä aloitusta vaikea uskoa todeksi koska annat pienen lapsen itkeä viikon putkeen? Jossain on jotain pielessä.