Lue keskustelun säännöt.
Rupesin laittamaan lapselle enemmän rajoja ja nyt se on itkenyt jo kuusi päivää. Koska tämä loppuu?
18.02.2023 |
Olen ennen neuvotellut lapsen kanssa enemmän ja joustanut enemmän. Mutta kun arki alkoi olla sillä tavalla vähän mahdotonta, koska lapsi alkoi vaatimaan neuvottelua ja joustamista kaikessa, myös ihan perusasioissa kuten syöminen ja nukkuminen, niin oli pakko alkaa muuttaa asioita. En enää ala neuvottelemaan ja joustamaan vaan rajoja on enemmän ja ne pitää heti kun ne sanotaan. Olen selittänyt ja perustellut asian.
No lapsi on tietenkin ja odotetusti reagoinut tähän. Mutta reagointi on, että hän itkee. Aamusta iltaan on itkuinen ja alkaa itkemään oikeastaan kaikesta eikä mikään enää suju yhtään, ei siis mikään pikkuasia edes. Ja näin on sekä kotona että hoidossa. Joten kysymys kuuluu, että koska tämä itku asiasta loppuu?
Kommentit (105)
Ootko varma et on ihan kunnossa muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaa ei osaa sanoa kuinka kauan lapsesi aikoo itkeä tätä asiaa. Vaikka jollain olisikin vastaavia kokemuksia, ei sillä ole mitään tekemistä teidän tilanteen kanssa. Lapsen voimakas reaktio kuitenkin kertoo, että nyt oli ehdottomasti ihan viimeinen aika sinun alkaa vetää niitä rajoja. Vielä myöhemmäksi jos olisi jätetty, sekä lapsi että te vanhemmat olisitte todella pulassa seuraavat parikymmentä vuotta. Tuntuu varmasti vaikealta, mutta älä luovuta. Tämä on teidän kaikkien parhaaksi, ettet nyt anna periksi lapsen reaktiolle ja vaikuttamiselle. Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap
Ai sinä et siis kiellä mitään, mutta lapsen tulee noudattaa aikuisen sanaa? Sinustako tuo ei ole kieltämistä?
Ymmärrän nyt, miksi lapsi itkee koko ajan. Tuuliviirin kanssa eläminen ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että olet alkanut laittaa rajoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsellekin on hyvä pystyä tekemään ikätasoisesti päätöksiä. Kaikesta ei voi neuvotella, mutta pieniä valintoja kannattaa antaa tehdä ettei lapselle tule sellainen olo, ettei häntä kuulla. Tuo itkuvaihe voi olla muutosvastarintaa ja toisaalta yritys manipuloida sinua antamaan periksi, jotkut lapset on hyviä itkemään, jos sillä saa itselleen etuja. Nyt pitää vaan pysyä johdonmukaisena, pitää rajoista kiinni ja jaksaa perustella lapselle miksi asiat tehdään niin kuin olet päättänyt. Siellä päikyssäkin lapset itkee välillä naama punaisena ihan tavallisten asioiden kuten pukemisen tai käsienpesun vuoksi, mutta silti vaatteet puetaan ja kädet pestään. Itkeminen ei automaattisesti ole paha asia, se on vaan lapsen tapa osoittaa olevansa eri mieltä kun sanat loppuvat.
Kun lapsi itkee, anna läheisyyttä ja ota vaikka syliin, mutta älä muuta sääntöjäsi. Voit myös kysyä lapselta mikä itkettää, ehkä lapsi pelkää että olet vihainen tai että jokin asia on nyt mennyt pieleen, kun toimitaan päinvastoin kuin aiemmin. Lapsen logiikka voi olla hyvin outoa, mutta lapselle silti aivan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap
Ai sinä et siis kiellä mitään, mutta lapsen tulee noudattaa aikuisen sanaa? Sinustako tuo ei ole kieltämistä?
Ymmärrän nyt, miksi lapsi itkee koko ajan. Tuuliviirin kanssa eläminen ei ole helppoa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Ennen neuvottelin tietyissä asioissa liikaa lapsen kanssa. Kun kielsin jotain niin kuuntelin jos hän oli erimieltä asiasta, annoin selittää miksi on eri mieltä, annoin tilaa kiukustua kiellostani, ymmärsin kiukustumista, sanoitin tunnetta ja usein saatoin tulla vastaan asiassa. Tämä meni kuitenkin lopulta siihen, että hän alkoi vänkäämään vastaan aivan kaikessa vaatien neuvottelua aivan kaikessa, ihan perusasioissakin. Enkä voinut tähän suostua vaan nyt sanaani on toteltava heti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teet yhtäkkisen muutoksen niin siihen pitää lapsenkin tottua vähitellen. Pidä selkeä linja, se luo lapsellekin turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä edelleen johdonmukaisesti rajoja, mutta muista palkita/kehua ja tehdä mukavia asioita yhdessä lapsen kanssa.
Näin olin ajatellut hoitaa tämän, mutta lapsi oikeasti vain itkee kaikesta. Kun yritän tehdä hänen kanssaan jotain mukavaa, niin hän itkee vain. Eikä tekemisestä tule mitään. Sylissäkin vain itkee. Ap
Kysy häneltä, miksi hän itkee, miksi on surullinen. Älä kuitenkaan ryhdy neuvottelemaan hänen kanssaan, jos hän alkaa vaatia jotakin. Koeta saada hänet sanoittamaan tunteensa ja sano, että ymmärrät häntä, mutta nyt tehdään niin kuin aikuinen sanoo. Näin teet selväksi, että olet häntä vahvempi ja annat hänelle turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap
Ai sinä et siis kiellä mitään, mutta lapsen tulee noudattaa aikuisen sanaa? Sinustako tuo ei ole kieltämistä?
Ymmärrän nyt, miksi lapsi itkee koko ajan. Tuuliviirin kanssa eläminen ei ole helppoa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Ennen neuvottelin tietyissä asioissa liikaa lapsen kanssa. Kun kielsin jotain niin kuuntelin jos hän oli erimieltä asiasta, annoin selittää miksi on eri mieltä, annoin tilaa kiukustua kiellostani, ymmärsin kiukustumista, sanoitin tunnetta ja usein saatoin tulla vastaan asiassa. Tämä meni kuitenkin lopulta siihen, että hän alkoi vänkäämään vastaan aivan kaikessa vaatien neuvottelua aivan kaikessa, ihan perusasioissakin. Enkä voinut tähän suostua vaan nyt sanaani on toteltava heti. Ap
Hyvä jos jaksat. Muista kuitenkin että yksikään lapsi ei tottele HETI. Lapsen aivot ja se kuuluisa etuotsalohko, eli ymmärrys ja tunteiden säätely kehittyvät hitaasti. Joskus 25 vuotiaana kehitys on valmis pojilla, tytöillä hieman aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Nyt puhutaan ilmeisesti päiväkoti-ikäisestä muksusta. Sen ikäinen lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta, lapsi voi protestoida tätä äänekkäästikin, mutta jos ei ole mitään nepsyvaivaa lapset kyllä sopeutuvat uusiin rajoihin kunhan ne on testattu ensin. Tuollainen pelonlietsonta, että nyt on pilattu koko lapsen elämä ja tehty lapsesta salaileva ja uhmakas kauhukakara, joka ei koskaan toivu rajojen asettamisesta, on ihan turhaa. Vajaa viikko itkeskelyä on vielä ihan kohtuullista uhmaa ja muutosvastarintaa, päiväkodin aloittajillakin kestää aikansa tottua kodista poikkeaviin sääntöihin ja päiväkotirutiineihin, toiset sopeutuu nopeammin ja toiset hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap
Ai sinä et siis kiellä mitään, mutta lapsen tulee noudattaa aikuisen sanaa? Sinustako tuo ei ole kieltämistä?
Ymmärrän nyt, miksi lapsi itkee koko ajan. Tuuliviirin kanssa eläminen ei ole helppoa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Ennen neuvottelin tietyissä asioissa liikaa lapsen kanssa. Kun kielsin jotain niin kuuntelin jos hän oli erimieltä asiasta, annoin selittää miksi on eri mieltä, annoin tilaa kiukustua kiellostani, ymmärsin kiukustumista, sanoitin tunnetta ja usein saatoin tulla vastaan asiassa. Tämä meni kuitenkin lopulta siihen, että hän alkoi vänkäämään vastaan aivan kaikessa vaatien neuvottelua aivan kaikessa, ihan perusasioissakin. Enkä voinut tähän suostua vaan nyt sanaani on toteltava heti. Ap
Miksi lapsen on toteltava heti? Vaikuttaa siltä, että sinä olit se vänkääjä, joka ei osannut tehdä elämää sellaiseksi, jossa tietyt asiat ovat vahemman päätettävissä, tietyt lapsen. Nyt vaadit tottelemista heti, vaikka lapsi kokee tilanteet äärettömän epäoikeudenmukaisiksi ja vänkäät edelleen, että sinulla on oikeus päättää. Niin muuten onkin, mutta silloin hyväksyt kaikki päätöstesi seuraukset kuten sen, että lapsi itkee koko ajan. Sinä olet sen itkun aiheuttaja, sinä joudut sitä sietämään. Aika julmaa kuvitella, että tekemisilläsi ei olisi mitään seurauksia.
Olet vähän kuin Venäjä Ukrainassa eli ensin opeteltiin neuvottelemaan ja sitten iskettiin täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Nyt puhutaan ilmeisesti päiväkoti-ikäisestä muksusta. Sen ikäinen lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta, lapsi voi protestoida tätä äänekkäästikin, mutta jos ei ole mitään nepsyvaivaa lapset kyllä sopeutuvat uusiin rajoihin kunhan ne on testattu ensin. Tuollainen pelonlietsonta, että nyt on pilattu koko lapsen elämä ja tehty lapsesta salaileva ja uhmakas kauhukakara, joka ei koskaan toivu rajojen asettamisesta, on ihan turhaa. Vajaa viikko itkeskelyä on vielä ihan kohtuullista uhmaa ja muutosvastarintaa, päiväkodin aloittajillakin kestää aikansa tottua kodista poikkeaviin sääntöihin ja päiväkotirutiineihin, toiset sopeutuu nopeammin ja toiset hitaasti.
Lähes puolella lapsista on jokin nepsypiirre, joten todennäköisyys on kyllä iso, että kuria pitämällä tulee vahingoittaneeksi lasta. Mm. tästä syystä kurinpito ei enää suositella.
No jo oli korkein aika alkaa laittamaan lapselle rajat. Olisit ollut aivan kädetön , kun lapsi olisi saanut kasvaa tyrannina.
Ei itke enää viikon päästä, raja tulee sinäkin vastaan. Menkääpäs tänään pulkkamäkeen ja senjälkeen paistat teille lettuja, hilloa päälle ja kermavaahtoa, taustalle lapsen lempimusiikkia spotifystä. Tuski hän koko aikaa jaksaa voloottaa.
Ja jos itkee , sanot että se on ihan turhaa ja että ymmärrat miksi itkee, mutta nytvon teidän perheen säännöt muuttuneet ,kun on jo noin iso tyttö/poika. Olet ihan iloisena , älä suutu.
Pysy vahvana!
Jos lapsi yrittää nyt itkullaan saada sinut toimimaan haluamallaan tavalla, pysy vahvana. Kysy, mikä itkettää, mutta älä jatkuvasti sanoita hänen tuntemuksiaan. Jos sanoitat jatkuvasti hänen tunteitaan, hän pyörittää sinua sillä, että hän on jatkuvasti uudenlaisen huomion keskipisteenä. Hän alkaa johtaa sinua uudella tavalla.
Muista, aikuinen ei sitten itke lapsen itkujen mukana. Aikuinen on vahva ja tuo lapselle turvaa. "Tässä minä seison vahvana sinun murheittesi edessä kuin vanha tammi!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.
Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.
Nyt puhutaan ilmeisesti päiväkoti-ikäisestä muksusta. Sen ikäinen lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta, lapsi voi protestoida tätä äänekkäästikin, mutta jos ei ole mitään nepsyvaivaa lapset kyllä sopeutuvat uusiin rajoihin kunhan ne on testattu ensin. Tuollainen pelonlietsonta, että nyt on pilattu koko lapsen elämä ja tehty lapsesta salaileva ja uhmakas kauhukakara, joka ei koskaan toivu rajojen asettamisesta, on ihan turhaa. Vajaa viikko itkeskelyä on vielä ihan kohtuullista uhmaa ja muutosvastarintaa, päiväkodin aloittajillakin kestää aikansa tottua kodista poikkeaviin sääntöihin ja päiväkotirutiineihin, toiset sopeutuu nopeammin ja toiset hitaasti.
Lähes puolella lapsista on jokin nepsypiirre, joten todennäköisyys on kyllä iso, että kuria pitämällä tulee vahingoittaneeksi lasta. Mm. tästä syystä kurinpito ei enää suositella.
Väitteesi on täyttä roskaa ja jos tietäisit nepsylapsista jotain, tietäisit myös että nimenomaan heidän kanssaan on tärkeää ylläpitää rutiineja ja olla ennakoiva. Rutiineja ei voi luoda, jos ei ole sääntöjä miten toimitaan eikä pieni lapsi itse voi sanella asioita, joista ymmärrys on hyvin rajoittunutta. Rajojen asettaminen on kaikkien vanhempien tehtävä ja velvollisuus.
Siis mitä odotit tapahtuvaksi ja miksi lapsen itku sinua kiusaa? Anna lapsen itkeä vai yritätkö sanoittaa tunteita edelleen?
Lapsen kanssa ei neuvotella, se on jokotai. Lapsen aivokapasiteetti ei ole valmis neuvotteluihin. Se on aikuisten hommaa. Sinä olet vanhempi ja sinä asetat rajat samantien kun vauvan saat syliisi. Nyt hän kiukuttelee ja katsoo että pyörrätkö sanasi, ja jos nyt sen teet niin seuraava kerta on kauheampi ja teini ikä yhtä helvettiä. Olen lapsellesi vanhempi ja näytä hyvää esimerkkiä ja opeta hänet tulevaisuutta varten.
Ei saa tuolla tavalla itkettää lasta.