Rupesin laittamaan lapselle enemmän rajoja ja nyt se on itkenyt jo kuusi päivää. Koska tämä loppuu?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei enää luota suhun ja syystä. Mieti itse jos työpaikassa olisi yhtäkkiä kunnollinen hitler-meno jos ennen neuvoteltiin lempeästi. Varmaan itkettäisi.

Vaikuttaa että etsit oikeutusta tyhmälle käytöksellesi. Lapsen 6 päivän itku herättäisi normaalin ihmisen ymmärtämään, että lapsi kärsii.

Huono vertaus. Työpaikalle mennään tekemään töitä, ei mennä kasvatettavaksi eikä itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.

Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.

Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.

Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap

Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.

Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.

Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap

Kuulostaa, että käytät henkistä väkivaltaa. Ja lapsi on turvaton. Täällä on kylmiä ja kovia naisia, jotka myötäilee sinua, mutta oikeadti olet tuhoisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä edelleen johdonmukaisesti rajoja, mutta muista palkita/kehua ja tehdä mukavia asioita yhdessä lapsen kanssa.

Näin olin ajatellut hoitaa tämän, mutta lapsi oikeasti vain itkee kaikesta. Kun yritän tehdä hänen kanssaan jotain mukavaa, niin hän itkee vain. Eikä tekemisestä tule mitään. Sylissäkin vain itkee. Ap

Nyt meni uskottavuus.

Ihan taatusti ei yksikään normaali lapsi itke tauotta kuutta päivää.

Vaikka tuollainen itkuisuus tietysti voi tuntua pahalta, viikko on loppujen lopuksi sopeutumisessa vielä todella lyhyt aika. Eihän silloin välttämättä ole edes tullut koettua kaikkia uusia käytäntöjä. 

Outoa sikäli, että itkee kaikesta, ei vain näistä rajoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.

Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.

Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.

Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap

Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.

Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.

Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap

Kuulostaa, että käytät henkistä väkivaltaa. Ja lapsi on turvaton. Täällä on kylmiä ja kovia naisia, jotka myötäilee sinua, mutta oikeadti olet tuhoisa.

Alapeukuttakaa vaan, mutta jotain on mennyt pahasti pieleen jos lapsi itkee viikon 24/7. Lisäksi emme tiedä yhtään miten ja mitä ap puhuu lapselle; mistä tiedetään ettei hän raivoa tai ilkeile lapselle? Yleensä tällaiset laidasta laitaan täydessä vauhdissa vaihtavat ihmiset ei ihan tervepäisiä ole ja sitten täällä tsempataan lastaan kiusaavaa rajatilaista muijaa esim.

Minä uskon taas, että ap on provo. Ei kukaan jaksaisi aiheuttaa lapselleen kuuden päivän taukoamatonta itkua.

Muutenkin aloitus näyttää kummalliselta.

Jos oma lapseni olisi itkenyt lakkaamatta monta päivää, olisin epäillyt, että syynä on jokin oikea sairaus, esim.korvatulehdus tms.

Nää vastaukset summaa hyvin miksi suomessa kasvaa ahdistuneita kiusaajia.

Kaikki kasvattajat ovat sadisteja. Ei mulla muuta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on varmaankin shokki, kun hänen käsityksensä sinusta muuttui kertaheitolla. Eli ihan sellaista samanlaista äitiä, johon hän on tottunut, ei olekaan enää olemassa.

Lienee vähän samanlainen juttu kuin se, jos jonkun pitkäaikainen puoliso yhtäkkiä tekee jotain mitä ei ikimaailmassa olisi kuvitellut tämän tekevän. Siis vaikka se tekeminen ei olisi sinällään väärin. Toisen osapuolen maailmankuva siinä kuitenkin järkkyy.

Mitä minun pitäisi sitten tehdä? En voi vanhaa tapaakaan jatkaa. Ymmärrän kyllä lapsen pahan mielen, mutta en näe muuta mahdollisuutta kuin se miten muutin asioita.

Mitä sinä sitten teet eri tavalla kuin ennen? Kerro ihan oikeita esimerkkejä.

Olen ammattikasvattaja ja kehotan juttelemaan asiasta psykologin kanssa. Metodisi kuulostavat vahingollisilta ja luulen, että hyötyisit tuesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä edelleen johdonmukaisesti rajoja, mutta muista palkita/kehua ja tehdä mukavia asioita yhdessä lapsen kanssa.

Näin olin ajatellut hoitaa tämän, mutta lapsi oikeasti vain itkee kaikesta. Kun yritän tehdä hänen kanssaan jotain mukavaa, niin hän itkee vain. Eikä tekemisestä tule mitään. Sylissäkin vain itkee. Ap

Nyt meni uskottavuus.

Ihan taatusti ei yksikään normaali lapsi itke tauotta kuutta päivää.

Jotkut lapset itkee päivittäin jostain. Toiset ei juuri koskaan.

Meillä on tehty selväksi se alussa asti että isä ja äiti määrää ja lapset tottelee. Nukkumaan mennään ysiltä arkisin ja ruoka syödään kaikki mitä lautasella on. Vihanneksia syödään myös. Jos ei tottele tulee jäähy ja joutui istumaan tunniksi paikalla ja sitä vahditaan. Hyvin lapset noudattaneet sääntöjä sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.

Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.

Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.

Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap

Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.

Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.

Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap

Kuulostaa, että käytät henkistä väkivaltaa. Ja lapsi on turvaton. Täällä on kylmiä ja kovia naisia, jotka myötäilee sinua, mutta oikeadti olet tuhoisa.

Alapeukuttakaa vaan, mutta jotain on mennyt pahasti pieleen jos lapsi itkee viikon 24/7. Lisäksi emme tiedä yhtään miten ja mitä ap puhuu lapselle; mistä tiedetään ettei hän raivoa tai ilkeile lapselle? Yleensä tällaiset laidasta laitaan täydessä vauhdissa vaihtavat ihmiset ei ihan tervepäisiä ole ja sitten täällä tsempataan lastaan kiusaavaa rajatilaista muijaa esim.

Saahan sitä lukea rivien välistä vaikka mitä itse en harrasta sellaista psykoilua. Nyt puhutaan vaan rajojen asettamisesta ja siinä ei ole mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon taas, että ap on provo. Ei kukaan jaksaisi aiheuttaa lapselleen kuuden päivän taukoamatonta itkua.

Muutenkin aloitus näyttää kummalliselta.

Jos oma lapseni olisi itkenyt lakkaamatta monta päivää, olisin epäillyt, että syynä on jokin oikea sairaus, esim.korvatulehdus tms.

No selkeä provo, eihän kukaan lapsi normaalisti itke 24/7, nimenomaan silloin kun aikuinen ei sitä aiheuta, kun lapsihan kuulemma itkee silloinkin jos yritetään leikkiä tai on sylissä. 

Vaikea ottaa asiaan kantaa kun ei tiedä minkä ikäinen lapsi on kyseessä ja miten tarkalleen ottaen ap on toiminut ennen ja nyt. Esimerkiksi 3-vuotias ja 5-vuotias ovat aika erilaisessa kehitysvaiheessa vaikka molemmat ovat päiväkoti-ikäisiä. Useamman päivän kestävä jatkuva itku ei kuulosta ihan normaalilta. Onko kyseessä pieni lapsi jolta odotetaan nyt yhtäkkiä sellaisia asioita joihin ei vielä ikänsä puolesta pysty vai onko ap:n käytös mennyt nyt kaverivanhemmuudesta yhtäkkiä toiseen ääripäähän? Jatkuva itku voi myös kiristää aikuisen hermoja, jolloin saattaa tulla ylilyöntejä kuten huutamista tai kovakouraisuutta lasta kohtaan. Mikä sitten taas pahentaa itkuisuutta. Perheneuvolasta voisi saada apuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.

Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.

Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.

Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap

Todennäköisesti se helpottaa siinä vaiheessa, kun lapsi masentuu riittävästi. Saat tilanne apaattisen taaperon, joka ei tee mitään, näitäkin päiväkodissa on nähty. On eri asia ottaa lapselta pois puhelin kuin muuttaa kerralla kaikki eli kun tähän asti lapsi on saanut valita ruokansa, leikkinsä, vaatteensa jne. ja kaikki tämä napataan kerralla pois, niin lapsen mielestä vanhempi vaihtuu uuteen ja outoon samantien. Kaikki aikaisemmin sallittu on lapsen mielestä kiellettyä, jolloin koko elämästä tulee kummallista, hän ei enää tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mieti itse, millaista on maailmassa, jonka säännöt vaihtelevat päivittäin.

Lapsesi itkee turvattomuutta ja sen turvattomuuden sinä olet itse hänelle rakentanut yllättävillä rajoilla ja todennäköisesti samalla melkoisilla ylilyönneillä. Kieltämällä kaiken sait aikaan lapsen, jolla on paha olla. Nyt sinun tehtäväsi on hyväksyä ensin itkuisuutta melko pitkä aika ja sen jälkeen paha uhma sekä tietenkin se, että lapsesi oppii ripeästi tekemään kiellettyjä asioita salaa.

Mitä minä olen muka kieltänyt? Olen vain lopettanut neuvottelemisen ja joustamisen tietyissä asioissa. Edelleen lapsi saa ja voi tehdä kaikkea mitä ennenkin kunhan noudattaa aikuisen sanaa. Eikä vänkää vastaan kaikessa vaatien kaikessa neuvottelua ja joustamista. Ap

Kuulostaa, että käytät henkistä väkivaltaa. Ja lapsi on turvaton. Täällä on kylmiä ja kovia naisia, jotka myötäilee sinua, mutta oikeadti olet tuhoisa.

Alapeukuttakaa vaan, mutta jotain on mennyt pahasti pieleen jos lapsi itkee viikon 24/7. Lisäksi emme tiedä yhtään miten ja mitä ap puhuu lapselle; mistä tiedetään ettei hän raivoa tai ilkeile lapselle? Yleensä tällaiset laidasta laitaan täydessä vauhdissa vaihtavat ihmiset ei ihan tervepäisiä ole ja sitten täällä tsempataan lastaan kiusaavaa rajatilaista muijaa esim.

Saahan sitä lukea rivien välistä vaikka mitä itse en harrasta sellaista psykoilua. Nyt puhutaan vaan rajojen asettamisesta ja siinä ei ole mitään väärää.

Lapsi itkenyt viikon, haloo? Ei tarvitse rivien väliin mennä tajutakseen, ettei ap ole tasapainoinen kasvattaja.

Lapsi harvemmin itkee päivittäin jatkuvasti ilman syytä. Itse luulin lapsen vain kiukuttelevan kun alkoi jossain vaiheessa joka aamu itkemään ettei halua mennä päiväkotiin (sitä ennen meni mielellään). Lopulta kävi ilmi että muutama isompi lapsi kiusasi häntä. Toisen lapsen kohdalla oli vastaava vaihe, jonka syyksi paljastui uusi päiväkodin hoitaja jota lapsi pelkäsi. Jos itku jatkuu päivästä toiseen, niin herää kysymys siitä millä tavalla ap on mahtanut tämän uudistuksensa toteuttaa.

itkeminen on terveellistä.       itkeminen on paljon hyödyllisempää kuin nauraminen.           jatka samaan malliin.

Kyllä se ohi menee. Rauhoittele lasta ja pidät sylissä paljon.

Otat lapsen kainaloon ja halaat & lohdutat hellästi ja selität samalla, että aikuisetkin, kaikki, tekee joskus virheitä.

Kerrot, että rakastat ja välität, vaikka ette aina neuvottele.

Kerro, että neuvottelutaito on hyvä ja tarpeen ja lapsi osaa tosi hyvin neuvotella ja asiat onkin hyvä yleensä ensisijassa hoitaa puhumalla. 

Sitten kerrot, että kaikessa ei aina kuitenkaan voi neuvotella. Olet aikuinen ja hänen vanhempi ja vanhemman tehtävä on hoitaa lasta ja olla vastuussa lapsesta, vaikka jokainen on myös vastuussa itsestään. Lapsi sitä kuitenkin vielä harjoittelee ja sinä opetat häntä siinä. Joitain asioita vain joudut vanhempana myös määräämään ja sekin on rakkautta ja lapsesta välittämästä. Voit sanoa juuri vaikka nukkumaanmenon ja syömisen esimerkiksi.

Voit kertoa vaikka jotain hassuja esimerkkejä myös kuten saako äiti antaa lapsensa mennä yöllä yksin leikkipuistoon? Mitähän poliisi mahtaisi sanoa äidille siitä? Ihmettelisikö poliisi yksinäistä lasta yöllä leikkipuistossa?

Tai vaikka että voitteko olla viikon syömättä? Mitä poliisi mahtaisi tuumia, jos äiti ei olisi huolehtinut lapselle ruokaa edes päivään?

Vastaavasti aikuinenkaan ei voi neuvotella poliisin kanssa siitä, että saako äiti vaikka ryöstää pankin vai ei. :D Aikuisillakin on säännöt, joita vain on toteltava. :)

Muista myös kehua lasta neuvottelutaidoissa. <3 Kerro, että sekin on kyllä tosi hieno taito osata sanoa vastaan tarvittaessa ja tosi hyödyllistäkin, että kaikkea hölmöä ei tottele, mitä joku käskee.

Omalleni olen sanonut, että äitiä ja isiä + esim. opettajia ja muita aikuisia&ketä vain pitää totella ns. hyvissä asioissa kuten vaikka tuo nukkumaanmenoaika ja syöminen.

Mutta jos vaikka kaveri käskisi syödä matoja tai juoda lätäköstä tai yrittäisi saada polttamaan tupakkaa tai varastamaan, niin ei tarvi totella ja aina saa sanoa ei/en tosiaankaan tee ja voi vaan vaikka lähteä pois.

Tai jos vaikka minä joskus sekoaisin ja käskisin jotain ihan hullua, niin jopa äidille saa sanoa tarvittaessa ei ja hakea muualta apua. (Toivottavasti en kuitenkaan muuten luonut lapselleni pelkoa äidin sekoamisesta, kerroin kyllä, että en ole sekoamassa :) Tämän kertominen juonsi siitä, kun oma äitini alkoholisti ja opin vasta reilu 30veenä sanomaan hänelle ei.)

Vierailija kirjoitti:

Otat lapsen kainaloon ja halaat & lohdutat hellästi ja selität samalla, että aikuisetkin, kaikki, tekee joskus virheitä.

Kerrot, että rakastat ja välität, vaikka ette aina neuvottele.

Kerro, että neuvottelutaito on hyvä ja tarpeen ja lapsi osaa tosi hyvin neuvotella ja asiat onkin hyvä yleensä ensisijassa hoitaa puhumalla. 

Sitten kerrot, että kaikessa ei aina kuitenkaan voi neuvotella. Olet aikuinen ja hänen vanhempi ja vanhemman tehtävä on hoitaa lasta ja olla vastuussa lapsesta, vaikka jokainen on myös vastuussa itsestään. Lapsi sitä kuitenkin vielä harjoittelee ja sinä opetat häntä siinä. Joitain asioita vain joudut vanhempana myös määräämään ja sekin on rakkautta ja lapsesta välittämästä. Voit sanoa juuri vaikka nukkumaanmenon ja syömisen esimerkiksi.

Voit kertoa vaikka jotain hassuja esimerkkejä myös kuten saako äiti antaa lapsensa mennä yöllä yksin leikkipuistoon? Mitähän poliisi mahtaisi sanoa äidille siitä? Ihmettelisikö poliisi yksinäistä lasta yöllä leikkipuistossa?

Tai vaikka että voitteko olla viikon syömättä? Mitä poliisi mahtaisi tuumia, jos äiti ei olisi huolehtinut lapselle ruokaa edes päivään?

Vastaavasti aikuinenkaan ei voi neuvotella poliisin kanssa siitä, että saako äiti vaikka ryöstää pankin vai ei. :D Aikuisillakin on säännöt, joita vain on toteltava. :)

Muista myös kehua lasta neuvottelutaidoissa. <3 Kerro, että sekin on kyllä tosi hieno taito osata sanoa vastaan tarvittaessa ja tosi hyödyllistäkin, että kaikkea hölmöä ei tottele, mitä joku käskee.

Omalleni olen sanonut, että äitiä ja isiä + esim. opettajia ja muita aikuisia&ketä vain pitää totella ns. hyvissä asioissa kuten vaikka tuo nukkumaanmenoaika ja syöminen.

Mutta jos vaikka kaveri käskisi syödä matoja tai juoda lätäköstä tai yrittäisi saada polttamaan tupakkaa tai varastamaan, niin ei tarvi totella ja aina saa sanoa ei/en tosiaankaan tee ja voi vaan vaikka lähteä pois.

Tai jos vaikka minä joskus sekoaisin ja käskisin jotain ihan hullua, niin jopa äidille saa sanoa tarvittaessa ei ja hakea muualta apua. (Toivottavasti en kuitenkaan muuten luonut lapselleni pelkoa äidin sekoamisesta, kerroin kyllä, että en ole sekoamassa :) Tämän kertominen juonsi siitä, kun oma äitini alkoholisti ja opin vasta reilu 30veenä sanomaan hänelle ei.)

Niin ja siis tuossa alussa kirjoitin siksi, että kaikki tekee virheitä, että voisit siis selittää lapselle, että alkuun ehkä vähän liikaa neuvottelit ja se oli tekemäsi virhe. Mutta nyt olet korjannut sen ja lisännyt myös määräämistä. Voit kertoa, että se varmaan hämmentää lasta ja tuntuu oudolle? Kerrot, että silti rakastat ja hän on ihana. <3 Pysyt kuitenkin jämptinä, että ette voi kuitenkaan elää ihan miten sattuu. :)