Rupesin laittamaan lapselle enemmän rajoja ja nyt se on itkenyt jo kuusi päivää. Koska tämä loppuu?
Olen ennen neuvotellut lapsen kanssa enemmän ja joustanut enemmän. Mutta kun arki alkoi olla sillä tavalla vähän mahdotonta, koska lapsi alkoi vaatimaan neuvottelua ja joustamista kaikessa, myös ihan perusasioissa kuten syöminen ja nukkuminen, niin oli pakko alkaa muuttaa asioita. En enää ala neuvottelemaan ja joustamaan vaan rajoja on enemmän ja ne pitää heti kun ne sanotaan. Olen selittänyt ja perustellut asian.
No lapsi on tietenkin ja odotetusti reagoinut tähän. Mutta reagointi on, että hän itkee. Aamusta iltaan on itkuinen ja alkaa itkemään oikeastaan kaikesta eikä mikään enää suju yhtään, ei siis mikään pikkuasia edes. Ja näin on sekä kotona että hoidossa. Joten kysymys kuuluu, että koska tämä itku asiasta loppuu?
Kommentit (105)
Kyse on siitä että olisi kannattanut etukäteen miettiä asia.
Olet opettanut lasesi tietyille tavoille ja kokee nyt epäoikeudenmukaisena (syystä) että rajoitat hänen aiempia oikeuksiaan.
Rautalangasta: Vot antaa taaperolle kännykän, mutta sitä ei voi ottaa pois.
Suomen laki: Voit antaa naapurin parkkeerata pihallesi, mutta et välttämättä voi sitä kieltää myöhemmin.
Miksi ihmeessä olet neuvotellut lapsesi kanssa, kun et sitä näemmä osaa tehdä oikealla tavalla.
Voit antaa lapsen valita tikkarinsa värin, mutta sinä päätät ensin, että ostetaanko sitä tikkaria vai ei.
Yleensä kasvatus menee toisin päin, ensin on paljon rajoja, kun lapsi kasvaa alkaa ne neuvottelut, siniset vai punaiset sukat, lukioon vai amikseen, muutatko pois sovinnolla vai heitänkö ulos, tuletko jouluna käymään vai lähdenkö Kanarialle.
Rajat pitää laittaa kun LAPSI ON TAAPEROIKÄINEN.
Rajat iän mukaan.
Rajattomasti kasvaneesta tulee isoja ongelmia myöhemmin.
Viimeistään virkavalta laittaa rajat.
Lähtökohtana on että vanhemmat määräävät, eivät lapset vanhempiaan.
Onpa ikäviä kommentteja. Ap huomasi olleensa ennen liian lepsu ja päätti korjata toimintansa. Ja nyt häntä vain kommenteissa haukutaan, että miksi et aina ennen ollut täydellinen äiti.
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Lapset ovat sitkeitä. Ole sinä lastasi sitkeämpi. Olet nyt lähtenyt oikealle tielle kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, kun olet nyt laittanut rajat.
Lapsi protestoi ja suree, kun elämä yhtäkkiä muuttuu, eikä hän olekaan se, joka saa kotona määrätä. Ehkäpä hän on koko tähänastisen elämänsä saanut määrätä. Poisoppiminen johtajan roolista ei tapahdu heti, vaan se ottaa aikansa.
Pysy lujana. Sinä määräät kotona. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Ota lapsi syliin ja silitä, mutta älä anna lapsen määrätä sinua.
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Väitätkö ap ettei päiväkodissa ole ollut rajoja aiemmin? Siellä ei muutella toimintatapoja lasten oikuttelujen mukaan. Siellä on kyllä ollut samat ohjeet ihan alusta saakka. Voisit jutella niiden hoitajien kanssa ja kysellä miten siellä on toimittu. On pesty kädet, siivottu lelut, syöty nätisti, puettu itse päälle jne.... Tietty eroja on ryhmissä pienet vs taaperot ja isommat, mutta säännöt on olleet ja lapsesi on niitä noudattanut.
Niin lapsesi in muustosvastatintainen
Se menee ohi vain jatkamalla
Muistaa vielä lepsuilusi
Vierailija kirjoitti:
Rajat pitää laittaa kun LAPSI ON TAAPEROIKÄINEN.
Rajat iän mukaan.Rajattomasti kasvaneesta tulee isoja ongelmia myöhemmin.
Viimeistään virkavalta laittaa rajat.Lähtökohtana on että vanhemmat määräävät, eivät lapset vanhempiaan.
Voisi sanoa näin että se kasvaminen on joki/meri/kanava ja aikuinen on se, joka ohjaa siellä karikoissa lempeydellä ja rakkaudella. Siellä saa seilata "vapaasti" kunhan pysyy sallituissa. Esim tänään tulet kaverilta kahdeksi syömään...ja sitten tullaan! "mummi tulee xxx olet sitten kotona" jne! Ne mutta mutta kun kaveritkin, siihen vaan että niin, meillä on nyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Rajat pitää laittaa kun LAPSI ON TAAPEROIKÄINEN.
Rajat iän mukaan.Rajattomasti kasvaneesta tulee isoja ongelmia myöhemmin.
Viimeistään virkavalta laittaa rajat.Lähtökohtana on että vanhemmat määräävät, eivät lapset vanhempiaan.
Koskelan tapaus oli hyvä osoitus tästä!
Vierailija kirjoitti:
Väitätkö ap ettei päiväkodissa ole ollut rajoja aiemmin? Siellä ei muutella toimintatapoja lasten oikuttelujen mukaan. Siellä on kyllä ollut samat ohjeet ihan alusta saakka. Voisit jutella niiden hoitajien kanssa ja kysellä miten siellä on toimittu. On pesty kädet, siivottu lelut, syöty nätisti, puettu itse päälle jne.... Tietty eroja on ryhmissä pienet vs taaperot ja isommat, mutta säännöt on olleet ja lapsesi on niitä noudattanut.
On kotonakin ollut ennen rajoja. En siis ole mitenkään kaikessa ennen neuvotellut. Ei hän mitenkään ilman rajoja ennenkään ole elänyt. Vaan nyt vain rajat on tiukemmat, koska hän alkoi vaatimaan neuvottelua kaikessa, enkä tietenkään tähän voinut suostua. Hoidossa on myös aina ollut rajoja, tietenkin. Mutta siellä on vaihtuvat aikuiset, usein uusi sijainen, liian vähän aikuisia henkilöstöpulan vuoksi ja sellaista, niin ei ne rajat todellakaan ole siellä mitenkään selkeitä olleet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se tietenkin on, mutta kun lapsi on tosiaan nyt lähinnä vain itkenyt kuusi päivää ja itkuisuus tuntuu vain pahentuvan päivä päivältä, niin oikeasti tässä mietin, koska helpottaa. Ap
Hän odottaa että SINÄ luovutat!
Kyllä se ohi menee!
Pienen lapsen kiukku asiasta on helpompi kestää kuin teini-ikäisen kiukku. Jos et rajaa lastasi nyt, teillä on edessä hirvittävä teini-ikä. Tsemppiä!
Lapselle ei tarvitse aina perustella kaikkea. Joskus asia vain on niin, koska minä niin sanon.
Pidä edelleen johdonmukaisesti rajoja, mutta muista palkita/kehua ja tehdä mukavia asioita yhdessä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pidä edelleen johdonmukaisesti rajoja, mutta muista palkita/kehua ja tehdä mukavia asioita yhdessä lapsen kanssa.
Näin olin ajatellut hoitaa tämän, mutta lapsi oikeasti vain itkee kaikesta. Kun yritän tehdä hänen kanssaan jotain mukavaa, niin hän itkee vain. Eikä tekemisestä tule mitään. Sylissäkin vain itkee. Ap
Ihan varmana loppuu jossain vaiheessa. Se on nyt lapsesi tapa koittaa neuvotella eli saada tahtonsa läpi.
Jotkut on itsepäisempiä kuin toiset.
Koittakaa silti löytää kultainen keskitie eli en usko että pelkkä aikuisen auktoriteettikään on hyväksi. Mitä isompi lapsi niin enemmän joustoa.
Sopikaa ne asiat mistä voi nouvotella ja ne asiat mistä ei neuvotella.