Lue keskustelun säännöt.
Tuore suhde, etäisyyttä 50km. Kauanko jaksatte kulkea tuota väliä?
16.02.2023 |
Tarkoitus ei ole keskustella näistä jotka ovat lapsissaan, harrastuksissaan, ystävissään tai urassaan kiinni 24/7 ja sitten vkonloppuisin mukavaa vähän tapailla tms toista ihmistä.
Puhun tilanteesta jossa halutaan oikeasti yhteinen elämä. Itse olen ollut tilanteessa jossa toinen haluaisi rampata tuota väliä aluksi 2 vuotta ja sitten katsoa yhteistä kotia. 2 vuotta ihmisen lyhyestä elämästä tuollaista välitila-elämää. En suostunut.
Kertokaahan tarinoita siitä että tullut näkemyseroja siitä kuinka kauan tuollainen etäisyyden kanssa eläminen on mielekästä.
Kommentit (52)
Mielestäni on jotenkin outoa etukäteen julistaa että ainakin kaksi vuotta sitä taikka tätä.
Arvelen että väistit luodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljin yli vuoden työpaikan ja kodin väliä pihasta pihaan matkaa oli 68 kilometriä suuntaansa, ei ollut ongelmia. Eli tuo 50 km ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
En jotenkin saa kiinni ongelmastasi. Tai siis aiemmasta ongelmastasi, nythän olet uudessa suhteessa.
Tuntuu toki sekin oudolta, että uudessa suhteessa mietit, olisiko sittenkin pitänyt joustaa entisen kanssa. Ihan ei ole kaikki ok.
Miksi koko ajan pitää olla joku? Miksi sulla ei voisi olla tänään se oma elämä, josta jo pidät? Miksi mietit mahdollista ajan ja rahan hukkaan menemistä, kun on kyse rakkaudesta?
Selvästi siksi, että ei ole kyse rakkaudesta näissä kummassakaan suhteessa vaan sulla on se oma tarvitsevuus- ja riippuvuusdynamiikka päällimmäisenä, selvittelemättä.
Tervettä on se, että vasta sitten kun rakastuminen iskee - molemminpuolisesti - niin se toinen ihminen tulee osaksi sitä sun jo nyt hyvää elämää.
Sitä elämää jota eläisit joka tapauksessa, yksinkin, ja jossa eläminen kuitenkin on kustannettava ihan itse.
Jos todella rakastuu ja saa olla yhdessä rakkaansa kanssa, ihminen on joskus jopa liikutukseen saakka kiitollinen elämälle tästä onnesta, joka hänelle ja heille suotiin.
Sinä et ole rakastunut kumpaankaan. Sinuna opettelisin elämään yksin ja pyrkisin rakentamaan oman hyvän elämän etsimättä ketään.
Vasta sellaisen sinä voit sitten tarvittaessa hyvillä mielin rakkaasi kanssa jakaa, jolloin kilometreistä ja euroista ei ole niin väliä.
Olen otettu että olet noin syvällisesti viitsinyt pohtia minun elämääni. Vaikea kylläkin sanoa pitäisikö tämä viestisi tulkita enemmänkin tahallaan alentavassa sävyssä kirjoitetuksi.
Mutta kiinnostava aihe tämä on silti. Oikeassa elämässä olen tottunut sellaiseen kulttuuriin, että jos jotkut pitkään asuvat erillään, niin sellaista voidaan pitää hieman ressukkana. Roikotetaan kevyessä suhteessa. Hyvät ja kunnolliset tyypit ovat vakavemmissa suhteissa.
Ja mitä exääni tulee, niin en suostunut hänen ehdotukseen kahden vuoden etäsuhteesta vaan muutimme nopeasti yhteen ja asuimme saman katon alla 2 vuotta.
Mikä muuten toi juttu on että raha ei saisi vaikuttaa mihinkään ihmisen valintoihin? Sehän ohjaa meitä jatkuvasti monessakin asiassa. Enkä minä valitse kumppaneita rahan perusteella, mutta sen valitsen ettei huvita jatkuvasti reissata toisen luo kun sellainen ei tunnu miltään oikealta elämältä. Eikä se tee ihmisestä läheisriippuvaista.
Muuten aika loukkaava väite sekin, että ihmiselle kuuluu se elintaso mikä hänellä olisi yksin asuessaan. Pk-seudulla esim tänä päivänä aikamoista sanoa noin, kun ei elämä ole leveetä vaikka olisi kaksi ihmistä jakamassa kuluja.
Ja minä olen tullut ihan hyvin toimeen yksinkin, mutta kyllä elämä on paljon mielekkäämpää kun sen voi jakaa toisen kanssa. Ap
Turha kai noita on tarkkaan ennalta suunnitella . Jos vetovoima toiseen on kova ja halu olla kokoajan yhdessä niin nopea yhteenmuutto on hyvä vaihtoehto. Jos molemmat haluaa tutustua rauhassa ja tarvitsee omaa aikaa ja tilaa ja kulkeminen ei ole ongelma niin sitten ottakaa aikaa tutustumiseen ensin . Yleensä kyse on pohjimmiltaan itseensä tutustumisesta ja itsensä tuntemisesta . Jos ei ole koskaan asunut yksin on hyvä pitää vähän taukoa ennenkuin ottaa seuraavan kumppanin nurkkiinsa .
Mies voi olla myös sitä mieltä että haluaa odottaa alkuhuuman ohi ennen yhteenmuuttoa että tietää varmasti mitä saa . Ehtii paljastumaan hyvät ja huonot puoletkin molemmista .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jotenkin saa kiinni ongelmastasi. Tai siis aiemmasta ongelmastasi, nythän olet uudessa suhteessa.
Tuntuu toki sekin oudolta, että uudessa suhteessa mietit, olisiko sittenkin pitänyt joustaa entisen kanssa. Ihan ei ole kaikki ok.
Miksi koko ajan pitää olla joku? Miksi sulla ei voisi olla tänään se oma elämä, josta jo pidät? Miksi mietit mahdollista ajan ja rahan hukkaan menemistä, kun on kyse rakkaudesta?
Selvästi siksi, että ei ole kyse rakkaudesta näissä kummassakaan suhteessa vaan sulla on se oma tarvitsevuus- ja riippuvuusdynamiikka päällimmäisenä, selvittelemättä.
Tervettä on se, että vasta sitten kun rakastuminen iskee - molemminpuolisesti - niin se toinen ihminen tulee osaksi sitä sun jo nyt hyvää elämää.
Sitä elämää jota eläisit joka tapauksessa, yksinkin, ja jossa eläminen kuitenkin on kustannettava ihan itse.
Jos todella rakastuu ja saa olla yhdessä rakkaansa kanssa, ihminen on joskus jopa liikutukseen saakka kiitollinen elämälle tästä onnesta, joka hänelle ja heille suotiin.
Sinä et ole rakastunut kumpaankaan. Sinuna opettelisin elämään yksin ja pyrkisin rakentamaan oman hyvän elämän etsimättä ketään.
Vasta sellaisen sinä voit sitten tarvittaessa hyvillä mielin rakkaasi kanssa jakaa, jolloin kilometreistä ja euroista ei ole niin väliä.
Olen otettu että olet noin syvällisesti viitsinyt pohtia minun elämääni. Vaikea kylläkin sanoa pitäisikö tämä viestisi tulkita enemmänkin tahallaan alentavassa sävyssä kirjoitetuksi.
Mutta kiinnostava aihe tämä on silti. Oikeassa elämässä olen tottunut sellaiseen kulttuuriin, että jos jotkut pitkään asuvat erillään, niin sellaista voidaan pitää hieman ressukkana. Roikotetaan kevyessä suhteessa. Hyvät ja kunnolliset tyypit ovat vakavemmissa suhteissa.
Ja mitä exääni tulee, niin en suostunut hänen ehdotukseen kahden vuoden etäsuhteesta vaan muutimme nopeasti yhteen ja asuimme saman katon alla 2 vuotta.
Mikä muuten toi juttu on että raha ei saisi vaikuttaa mihinkään ihmisen valintoihin? Sehän ohjaa meitä jatkuvasti monessakin asiassa. Enkä minä valitse kumppaneita rahan perusteella, mutta sen valitsen ettei huvita jatkuvasti reissata toisen luo kun sellainen ei tunnu miltään oikealta elämältä. Eikä se tee ihmisestä läheisriippuvaista.
Muuten aika loukkaava väite sekin, että ihmiselle kuuluu se elintaso mikä hänellä olisi yksin asuessaan. Pk-seudulla esim tänä päivänä aikamoista sanoa noin, kun ei elämä ole leveetä vaikka olisi kaksi ihmistä jakamassa kuluja.
Ja minä olen tullut ihan hyvin toimeen yksinkin, mutta kyllä elämä on paljon mielekkäämpää kun sen voi jakaa toisen kanssa. Ap
Olen eri, mutta olen samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja. Kirjoituksestasi huokuu se, että et ole ollut rakastunut. Pidät parisuhdetta kylmänä realismina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta olen samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja. Kirjoituksestasi huokuu se, että et ole ollut rakastunut. Pidät parisuhdetta kylmänä realismina.
Toivon todella etten itse ajattele niin. Nykyisen kumppanin kanssa jutellaan syvällisiä aiheita päivittäin. Seksi on parempaa mitä kenenkään kanssa aiemmin. Hän puolustaa minua tilanteissa joissa olen aiemmin jäänyt yksin ja tuntenut oloni haavoitetuksi. Saattaa tehdä asioita puolestani jos olen väsynyt.
Luulisin olevani ihan oikeista syistä hänen kanssaan. Minulla on kyllä kokemusta tapailuista joissa en ole kokenut olevan riittävästi sitä mitä tarvitsee olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta olen samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja. Kirjoituksestasi huokuu se, että et ole ollut rakastunut. Pidät parisuhdetta kylmänä realismina.
Toivon todella etten itse ajattele niin. Nykyisen kumppanin kanssa jutellaan syvällisiä aiheita päivittäin. Seksi on parempaa mitä kenenkään kanssa aiemmin. Hän puolustaa minua tilanteissa joissa olen aiemmin jäänyt yksin ja tuntenut oloni haavoitetuksi. Saattaa tehdä asioita puolestani jos olen väsynyt.
Luulisin olevani ihan oikeista syistä hänen kanssaan. Minulla on kyllä kokemusta tapailuista joissa en ole kokenut olevan riittävästi sitä mitä tarvitsee olla. Ap
Olennaisempaa olisi se, mitä sinä teet hänelle ja hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta olen samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja. Kirjoituksestasi huokuu se, että et ole ollut rakastunut. Pidät parisuhdetta kylmänä realismina.
Toivon todella etten itse ajattele niin. Nykyisen kumppanin kanssa jutellaan syvällisiä aiheita päivittäin. Seksi on parempaa mitä kenenkään kanssa aiemmin. Hän puolustaa minua tilanteissa joissa olen aiemmin jäänyt yksin ja tuntenut oloni haavoitetuksi. Saattaa tehdä asioita puolestani jos olen väsynyt.
Luulisin olevani ihan oikeista syistä hänen kanssaan. Minulla on kyllä kokemusta tapailuista joissa en ole kokenut olevan riittävästi sitä mitä tarvitsee olla. Ap
Edelleen minusta tuntuu, että parisuhde on sinulle vain ns. hyötymistarkoitus. Kun sinulla saat keskusteluseuraa, kun sinä saat seksiä, kun sinua autetaan, kun sinä saat rahallista hyötyä parisuhteesta. Missä on vastavuoroisuus?
Eihän ne kilometrit ratkaise, vaan kulkuyhteydet.
Itse jaksoin useita vuosia 200 kilometrin etäisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä ikäpolvea, joka on asunut opiskelijasoluissa. Siinä joutui samaan asuntoon tuntemattoman ihmisen kanssa ja oli tultava toimeen. (Omat huoneet sentään, mutta yhteinen keittiö ja vessa.) Hyvin tultiin juuttuun kaikkien kämppiksieni kanssa, mutta ei tulisi mieleenikään muuttaa seurustelusuhteessa yhteen alle 2 vuodessa, sillä vasta siinä ajassa rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, jos on muuttuakseen. Jokainen toki tekee, kuten omalla kohdallaan parhaaksi näkee, mutta itselleni olisi hyväksi katsella se hullaantumisvaihe ohi ja vasta sitten tehdä vakavia päätöksiä. Enkä tekisi ratkaisuja ainakaan siksi, mitä sukulaiset tai tuttavat mahtavat ajatella asumisjärjestelyistäni. Jos pitävät reppanana, niin se on täysin heidän ongelmansa. Rappana olisin vasta, jos sinkoilisin heidän näkemystensä mukaan.
Tässä matka ei ole se ongelma vaan yhdessä vietetyn ajan määrä. Ap haluaa tiiviin paitapeppusuhteen jossa nähdään joka päivä ja vietetään kaikki vapaa-aika yhdessä. Mies taas miettii järkevästi, että aluksi tapaillaan viikonloppuisin tai pari kertaa viikossa ja sitten kun lapset ovat aikuisia (oletan nyt, että tuo 2 vuotta tulee esim. lasten kasvamisesta tai opiskeluista tai muusta hyvästä syystä) niin voidaan lyödä hynttyyt yhteet ja elää ap:n unelmaa.
Tuleehan tuosta jo aikamoinen kustannus jos joka päivä muiden menojen lisäksi ajaa tuon 50 km edestakaisin. Tosin en tiedä olisiko ap onnellinen vaikka mies muuttaisi heti yhteen, koska ap vaikuttaa läheisriippuvaiselta joka haluaa tehdä kaiken yhdessä ja mies on selvästi itsenäisempi omine menoineen.
Olin itse hieman vastaavassa tilanteessa ja lopulta se päättyi eroon juuri erilaisten odotusten vuoksi. Jos ei pysty odottamaan toista 2 vuotta niin sitten hän ei ole sinua varten. Olettaen nyt ettei kyse ole kenestäkään vedättäjästä ja uskottelijasta jolla ei ole aikomusta yhteiseen tulevaisuuteen.
No monet noista asioista eivät oikeastaan liity etäisyyteen mitenkään. Itse asuin pitkään muutaman kilometrin päässä kumppanistnai, ja ihan samalla tavalla joutui miettimään jääkaapin sisältöä ja raahaamaan kamoja ees-taas. Ja kyllä se alkoi muakin jossain kohtaa uuvuttaa, kun vietettiin siis suurin osa ajasta yhdessä. Joten sinänsä ymmärrän ajatuksen, mutta en myöskään näe tuota minään ylitsepääsemättömänä esteenä. Riippuu siitä kuinka paljon tykkäät tästä toisesta ihmisestä, itse olin ja olen niin rakastunut edelleen, ettei tullut mieleenkään kyseenalaistaa tilannetta, enkä usko että pitempi etäisyys olisi merkittävästi tilannetta muuttanut. Jos suhde on melko tuore, niin mielestäni vuosi-pari vähintään on ihan asiallista tapailla, ennen kuin miettii yhteenmuuttoa.