Lue keskustelun säännöt.
Tuore suhde, etäisyyttä 50km. Kauanko jaksatte kulkea tuota väliä?
16.02.2023 |
Tarkoitus ei ole keskustella näistä jotka ovat lapsissaan, harrastuksissaan, ystävissään tai urassaan kiinni 24/7 ja sitten vkonloppuisin mukavaa vähän tapailla tms toista ihmistä.
Puhun tilanteesta jossa halutaan oikeasti yhteinen elämä. Itse olen ollut tilanteessa jossa toinen haluaisi rampata tuota väliä aluksi 2 vuotta ja sitten katsoa yhteistä kotia. 2 vuotta ihmisen lyhyestä elämästä tuollaista välitila-elämää. En suostunut.
Kertokaahan tarinoita siitä että tullut näkemyseroja siitä kuinka kauan tuollainen etäisyyden kanssa eläminen on mielekästä.
Kommentit (52)
Järkevää se 2 vuotta on katsoa. Yhtään nopeammin ei ehdi toista kunnolla tuntemaan. Ja yhteenmuutto on isoa asia, johon ei noin vain hypätä ensimmäisen vastaantulleen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkemysero olisi jo se, että toisella on joku tarkka aikataulu. Itse menen fiiliksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika pieneksi menee valinnanvara, jos sen kumppanin pitäisi löytyä kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kotoa.
Isossa kaupungissa ei välttämättä.
Mieheni kävi viikoittain luonani 435 kmn päästä seurustelusikana. Vuosi näin. Seuraavana syksynä pystyi siirtymään samalle paikkakunnalle ja muutimme yhteen.
Tarkoitatko ennenkuin muutto yhteen vai...ennen eroamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuossa joku kuukausi varmaankin tinkavaraa. Tarjoa aluksi vaikka 1v ja 3 kuukautta. Odota vasta tarjous ennen lopullista päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kävi viikoittain luonani 435 kmn päästä seurustelusikana. Vuosi näin. Seuraavana syksynä pystyi siirtymään samalle paikkakunnalle ja muutimme yhteen.
Siis seurusteluaikana ei sikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 50km mahdoton ole. Tuon matkan hurauttaa kepeästi vaikka arki-iltaisinkin ja toisaalta moni kulkee päivittäin pidempääkin työmatkaa.
Ei se olekaan mahdoton siinä mielessä etteikö toista olisi mahdollista nähdä usein, jopa lähes päivittäin. Mutta on kuule yllättävän uuvuttavaa roudata kamojaan jatkuvasti toisen nurkkiin, nykyään lähes joka paikassa pk-seudulla etsiä parkkipaikkaa jota et välttämättä edes löydä. Koko ajan pitää inventoida jääkaapin sisältöä tarkemmin kun ei varmuudella tiedä minä päivinä ollaan missäkin. Jos tätä jaksaa jatkaa pitkään, jopa vuoden tai kaksi, voi palkintona huomata tehneensä huomattavan määrän turhaa työtä plus menettäneensä kymppitonnin matkoihin ja kahden asunnon kuluihin.
Jos ajatuksesi ovat tuollaisia niin eipä sillä suhteella olisi ollutkaan edellytyksiä - oli välimatka mikä tahansa.
Katso seuraavaksi sellainen heila, joka kiinnostaa ja johon jaksat panostaa.
Jep. Kertoo paljon, kun raha määrittää, kiinnostaako vai ei. Ja että raha on se syy muuttaa yhteen. Ja jos se parisuhde kariutuu sen parin vuoden jälkeen, niin eikö ole juurikin onnekasta, ettei tullut muutettua yhteen? Vaikeempi se on uus kämppä etsiä ja mahdollisesti iso osa huonekaluista myös, jos tuli muuton takia myytyä ja lahjoitettua omia.
Voisit olla mun exä. Meillä juurikin etäisyyttä oli sellaiset 50 km ja valitti siitä ajomatkasta välillä. Tosin usein heitti mut illalla kotiin jos nähtiin, että toki siitä hänelle tuli sit pitkä ajomatka edes takas. Yleensä kello oli niin paljon, että ei julkisilla olisi päässyt järkevästi kotiin. Asui vaikeassa paikassa. En kyllä tiedä miksei ehdottanut yöksi jäämistä koskaan. Hänellä oli kuitenkin kavereita vielä kauempana ja ei valittanut sinne ajamisesta ollenkaan.
Itse olen seurustellut ihmisen kanssa joka asui Atlantin toisella puolella, joten tuntuu hassulta että joku valittaa 50 kilometristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vois tietty sopia, että ollaan pääasiassa toisen luona viikonloput niin ei tarvi kuin toisen rahdata tavaroitaan. Kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää, olipa se sitten käpy tai häpy.
Ei se 50 km ole matka eikä mikään pohjoisen pojalle.
Aloitin tämän ketjun siitä syystä, että nykyisen (joka on eri kuin tuo josta aiemmin mainitsin) kumppanini mielestä suhteemme ongelmat voisivat johtua siitä kuinka olemme muuttaneet liian nopeasti yhteen. Minä taas en ymmärrä tuota teoriaa lainkaan.
Rytmit, elämäntyyli, rahankäyttö, siisteyskäsitykset, alkoholinkäyttö, huumorintaju, vetovoima ja halujen määrä, älykkyys, perhetausta ja arvot. Siinä nyt alkuun läjä asioita joiden yhteensovittaminen määrittää paljon sitä miten sujuu. Mutta nuo asiat ovat aikuisella melko pysyviä - eli muutetaanko yhteen helmikuussa vai marraskuussa ei muuta noista asioista mitään.
Nopeahko yhteenmuutto oli yhteinen päätös ja sitä tukivat molempien vanhemmat ja läheiset ystävät. Tai lähinnä heidän mielestään pidempiaikainen kahta kotia pitäminen kuulostaa raskaalta, eikä oikealta elämältä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pieneksi menee valinnanvara, jos sen kumppanin pitäisi löytyä kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kotoa.
Tuon ja 50km väliin jää aika paljon helposti saavutettavia välimatkoja.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo 50km mahdoton ole. Tuon matkan hurauttaa kepeästi vaikka arki-iltaisinkin ja toisaalta moni kulkee päivittäin pidempääkin työmatkaa.
samaa mieltä eihän tuo ole matka eikä mikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli etäsuhteessa. Näkivät 1-2 kertaa viikossa, joten ei vaikuttanut mitenkään meidän suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin tämän ketjun siitä syystä, että nykyisen (joka on eri kuin tuo josta aiemmin mainitsin) kumppanini mielestä suhteemme ongelmat voisivat johtua siitä kuinka olemme muuttaneet liian nopeasti yhteen. Minä taas en ymmärrä tuota teoriaa lainkaan.
Rytmit, elämäntyyli, rahankäyttö, siisteyskäsitykset, alkoholinkäyttö, huumorintaju, vetovoima ja halujen määrä, älykkyys, perhetausta ja arvot. Siinä nyt alkuun läjä asioita joiden yhteensovittaminen määrittää paljon sitä miten sujuu. Mutta nuo asiat ovat aikuisella melko pysyviä - eli muutetaanko yhteen helmikuussa vai marraskuussa ei muuta noista asioista mitään.
Nopeahko yhteenmuutto oli yhteinen päätös ja sitä tukivat molempien vanhemmat ja läheiset ystävät. Tai lähinnä heidän mielestään pidempiaikainen kahta kotia pitäminen kuulostaa raskaalta, eikä oikealta elämältä. Ap
Ainoa negatiivinen asia nopeassa yhteenmuutossa on se, että joskus pidempi erillään tutustuminen johtaa eroon ennen sitä yhteenmuuttoa... Vaikea kuvitella, että teidän nykyiset (arkeen liittyvät?) ongelmat olisivat jotenkin erilaisia, jos olisitte tapailleet hieman pidempään erillään. Arjen yhdistäminen voi toisinaan olla hankalaa. Ainoastaan nuo ongelmat olisivat tulleet tietoon hieman myohemmin, tai olisitte ehtineet erota ennen yhteen muuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli etäsuhteessa. Näkivät 1-2 kertaa viikossa, joten ei vaikuttanut mitenkään meidän suhteeseen.
Erinomainen pointti. Eli jos toiveet yhdessäolemiselta ovat erilaiset ja toinen vaikka määrittää, että näemme vain kahtena päivänä vkossa, niin siinähän avaa pelin toiselle alkaa ylläpitää toista suhdetta siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin tämän ketjun siitä syystä, että nykyisen (joka on eri kuin tuo josta aiemmin mainitsin) kumppanini mielestä suhteemme ongelmat voisivat johtua siitä kuinka olemme muuttaneet liian nopeasti yhteen. Minä taas en ymmärrä tuota teoriaa lainkaan.
Rytmit, elämäntyyli, rahankäyttö, siisteyskäsitykset, alkoholinkäyttö, huumorintaju, vetovoima ja halujen määrä, älykkyys, perhetausta ja arvot. Siinä nyt alkuun läjä asioita joiden yhteensovittaminen määrittää paljon sitä miten sujuu. Mutta nuo asiat ovat aikuisella melko pysyviä - eli muutetaanko yhteen helmikuussa vai marraskuussa ei muuta noista asioista mitään.
Nopeahko yhteenmuutto oli yhteinen päätös ja sitä tukivat molempien vanhemmat ja läheiset ystävät. Tai lähinnä heidän mielestään pidempiaikainen kahta kotia pitäminen kuulostaa raskaalta, eikä oikealta elämältä. Ap
Nopea yhteenmuutto on paska idea juuri siksi, että toisen tapoja ei välttämättä tunne vielä täysin. Voi olla, että ei sovi ollenkaan yhteen omien tapojen kanssa, ja sitten yhdessä asuessa tulee yhteentörmäyksiä. Jos olisi pidemmän aikaa tapailtu niin että olisi vietetty saman katon alla pidempiä aikoja, olisi selvinnyt, että ero on parempi ratkaisu kuin yhteen muuttaminen.
En jotenkin saa kiinni ongelmastasi. Tai siis aiemmasta ongelmastasi, nythän olet uudessa suhteessa.
Tuntuu toki sekin oudolta, että uudessa suhteessa mietit, olisiko sittenkin pitänyt joustaa entisen kanssa. Ihan ei ole kaikki ok.
Miksi koko ajan pitää olla joku? Miksi sulla ei voisi olla tänään se oma elämä, josta jo pidät? Miksi mietit mahdollista ajan ja rahan hukkaan menemistä, kun on kyse rakkaudesta?
Selvästi siksi, että ei ole kyse rakkaudesta näissä kummassakaan suhteessa vaan sulla on se oma tarvitsevuus- ja riippuvuusdynamiikka päällimmäisenä, selvittelemättä.
Tervettä on se, että vasta sitten kun rakastuminen iskee - molemminpuolisesti - niin se toinen ihminen tulee osaksi sitä sun jo nyt hyvää elämää.
Sitä elämää jota eläisit joka tapauksessa, yksinkin, ja jossa eläminen kuitenkin on kustannettava ihan itse.
Jos todella rakastuu ja saa olla yhdessä rakkaansa kanssa, ihminen on joskus jopa liikutukseen saakka kiitollinen elämälle tästä onnesta, joka hänelle ja heille suotiin.
Sinä et ole rakastunut kumpaankaan. Sinuna opettelisin elämään yksin ja pyrkisin rakentamaan oman hyvän elämän etsimättä ketään.
Vasta sellaisen sinä voit sitten tarvittaessa hyvillä mielin rakkaasi kanssa jakaa, jolloin kilometreistä ja euroista ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Seurusteltiin kolme vuotta niin, että toinen ajoi 800 km viikoittain toiselta puolelta Suomea tänne ja takaisin.
Pistän paremmaksi:-) Suhteeseemme ssisältyi neljän vuoden ajanjakso, jolloin etäisyyttä oli tuo 800 km ja näimme useimmiten vain joka toinen viikonloppu, sillä junalla reissuun meni niin kauan. Juuri oli 25-vuotis hääpäivä.
Ootko tosissasi Mun mies asuu toisessa maassa.