Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsia kotona hoitavat, mitä ihmettä teette päivisin?
15.02.2023 |
Mulla ei ole koskaan ollut näin tylsää kuin hieman vajaa 2v lapsen kanssa kotona. Vaikka hän on maailman ihanin tyyppi, mä en ole mikään leikkijä-äiti. Melkein joka päivä käydään jossain ihmisten ilmoilla ja kerran viikossa on kerho, mutta ne nyt vie max pari tuntia päivästä. Sitten onkin enää joku 10 tuntia aikaa tapettavana. Kotityöt tietenkin tehdään mutta nehän on pakkopullaa, ei mitään miellyttävää tekemistä. Töihin olen palaamassa kesällä ja uskon että se on meille molemmille hyvä juttu. Lapsi saa seuraa ja ohjelmaa, minä jotain haastetta aivoille. Ehkä jaksan sitten olla parempi äiti.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Niin. On eri asia hoitaa lapsia kuin lasta.
Juuri näin... ota lisää lapsia hoidettavaksi, niin puuhaa on niin että vain kaadut illalla väsyneenä sänkyyn.
Tai jos tämän yhden kanssa on ihan hirveen tylsää, tee päiväohjelma. Joka päivä jotain menoa ja puuhaa, ei käy aika niin pitkäksi. Eri päiville ripolteltuna kuvataidetta - musiikkia - askartelua - kirjasto ja lukemista - kynähommia (ehkä vielä liian nuori) - luontoasioita - draamaa - rakentelua, leikkiä - leipomista - vierailu kerran viikossa johonkin pienille sopivaan, on se sitten uimahalli, luontopolku tai nukketeatteri ... vähän kuten päiväkodissa.
Kyllä itseään saa haastettua, jos vain haluaa. Ei ole pakko tylsistyä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee sen mitä tehdä pitää ja mitä ehtii:
klo 6-7, taloustöitä, pyykkien laittoa, astiat, ruokatarpeiden valmistelu, laskujen maksua ym.
klo 7-8 lapset heräävät, aamupala ja aamutoimet
klo 8-10, mennään navetalle auttamaan, mullien ruokinta, vasikoiden juotto, jauhaminen, ym.
klo 11-12, ruoka, syödään kunnolla
klo 12-13, pienin nukkumaan, muut lapset leikkivät keskenään
klo 13-15, seuraavan päivän ajolaanien lanaaminen, lapsilla mukana eväät, käydään samalla retkellä maastossa
klo 15-16, paalikuorman purku, lapset mukana
klo 17, iltaruoka, syödään kunnolla
klo 18, mennään navetalle käymään, vanhemmilla lapsilla kavereita kylässä
klo 19, tullaan tupaan, iltapala, iltatoimet, lapset pikkuhiljaa nukkumaan
klo 20-23, miehen kanssa tehdään mitä tehdään
En ymmärrä ollenkaa osaa tämän viestin kommenteista. Kaupunkipaikoissa ei varmasti ole niitä virikkeitä samalla lailla. Mutta luulis että sielläkin jotain tekemistä keksii. Kutoo vaikka mattoja
Vierailija kirjoitti:
Suomentaa ja keksii miehelle töitä mitä itse "ei ole kerinnyt" tekemään
Miehen kotitöiden hallinta vie varmasti aikaa. Pitäähän hänen töiden jälkeen vielä tehdä nekin.
Olenkin aina ihmetellyt miksi lastenhoito on niin rankkaa kun edes suurperheen lapsena en koskaan huomannut siihen liittyvän mitään kiireistä ja kovaa työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että just nämä "haastetta aivoille"-mammat valittaa tylsyyttä? Laittakaa ne aivonne töihin siellä kotona! Luulisi sillä älykkyydellä keksivän tekemistä ja siinä sitä haastetta kerrakseen että sen tekemisen saa soviteltua itselle ja lapselle sopivaksi. Vai ollaanko sitä sittenkään niin älykkäitä, kun vain se yhdenlainen tekeminen (ne oma tutut työt) tarjoaa haastetta?
Ehkäpä jotkut mammat tekevät työtä, jossa on paljon enemmän älyllistä haastetta kuin päivä leikkipuistossa, ruokaa laittaessa ja satuja lukiessa. Sori siitä.
Et nyt ollenkaan ymmärtänyt pointtia! Yleensä nämä älyllisten haasteiden puutteesta valittajat eivät tee lastensa kanssa oikein mitään. Lue nyt vaikka tuo ap:n aloitus. Ei pointti ollut se, että pitäisi olla yhtä haastavaa kuin töissä, mutta kun ei yritetä yhtään mitään! Kyllä mullakin olisi tylsää, jos istuisin vain lapsen kanssa lattialla katsomassa kun se leikkii, laittaisin ruokaa ja kävisin kerran viikossa kerhossa.
😃😃 Minä olin varmaan ulospäin semmoinen tosi aktiivinen supermutsi kun kuljin kerhoissa ja kirppistelin ja ompelin vaatteita ja käytin kestovaippoja ja tein itse lasten ruuat ja hoidin koirankin siinä kahden lapsen sivussa kun mies oli paljon poissa, mutta tosiasiassa tein kaiken siksi että kotona olo oli tosiaan puuduttavaa ja tylsää. Ois tosiaan kiva jos osaisi nauttia siitä nuppipalapelien ja hiekkakakkujen teosta mutta kun ei niin ei. Nyt isompien lasten kanssa nautin tosi monesta jutusta ihan eri lailla ja vanhemmuus on enimmäkseen mahtavaa, kotivanhemmuus ja pikkulasten vanhemmuus eivät vaan olleet minulle sitä parasta aikaa. No niin, antaa mennä, haukkukaa vaan huonoksi äidiksi jonka ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan.
En ole koskaan oikeastaan leikkinyt lasten kanssa, en tykännyt hiekkakakuista edes lapsena.
Kun minulla oli kaksi vaippaikäistä, me mentiin metsäretkille eväiden kanssa, tai läheiseen kaupunkiin, askarreltiin (tyyliin revi paperia silpuksi ja mytistä), maalattiin sormiväreillä (vaikka kylppärissä, sai maalata vaikka itsensä), laitettiin musiikkia ja tanssittiin, tehtiin taikataikinaa, - paljon hain vinkkejä ja aktivointijuttuja tuohon aikaan netistä, ja hankinkin niitä ja toteutin. Ulkoilu ja eväsretket oli tavallisin ohjelma mitä meillä oli. Samalla tutkittiin luontoa. Joskus läpimärkänä ja kuraisena kotiin.
Oli myös terapiakäyntejä toisella.
En leikkinyt lasten kanssa pikkuautoilla tai hiekkakakuilla, mutta ei ehtinyt tulla tylsääkään. Jos oltiin paikallaan niin lopulta toisella lapsella meni kuppi nurin. Koska liikettä piti käsille ja jaloille saada, joten oli pakkokin keksiä ohjelmaa.
Muistan pikkulapsiajan raskaana ja tauottomana, en tylsänä.
Aikuisvetoisesti voi kuitenkin päättää, mitä ne päivien sisällöt on. Ei tarvi ottaa nuppipalapeliä esiin jos ei pätkääkään kiinnosta.
nro 162
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomentaa ja keksii miehelle töitä mitä itse "ei ole kerinnyt" tekemään
Miehen kotitöiden hallinta vie varmasti aikaa. Pitäähän hänen töiden jälkeen vielä tehdä nekin.
Olenkin aina ihmetellyt miksi lastenhoito on niin rankkaa kun edes suurperheen lapsena en koskaan huomannut siihen liittyvän mitään kiireistä ja kovaa työntekoa.
No tietenkään et huomannut, koska tuskin edes muistat varhaisimpia vuosiasi.
On AIVAN eri asia olla itse perheen lapsi, kuin olla se aikuinen joka on vastuussa niistä lapsista. Siis niin täysin eri asia, että on vaikea edes alkaa avaamaan sitä kokonaisuutta. Täysin eri asia.
Sinulla tuskin edes on selkeitä muistikuvia niistä taapero- tai leikki-iän vuosista, eli aikuisille niistä kaikkein rankimmista vuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiina_1984 kirjoitti:
Tekee sen mitä tehdä pitää ja mitä ehtii:
klo 6-7, taloustöitä, pyykkien laittoa, astiat, ruokatarpeiden valmistelu, laskujen maksua ym.
klo 7-8 lapset heräävät, aamupala ja aamutoimet
klo 8-10, mennään navetalle auttamaan, mullien ruokinta, vasikoiden juotto, jauhaminen, ym.
klo 11-12, ruoka, syödään kunnolla
klo 12-13, pienin nukkumaan, muut lapset leikkivät keskenään
klo 13-15, seuraavan päivän ajolaanien lanaaminen, lapsilla mukana eväät, käydään samalla retkellä maastossa
klo 15-16, paalikuorman purku, lapset mukana
klo 17, iltaruoka, syödään kunnolla
klo 18, mennään navetalle käymään, vanhemmilla lapsilla kavereita kylässä
klo 19, tullaan tupaan, iltapala, iltatoimet, lapset pikkuhiljaa nukkumaan
klo 20-23, miehen kanssa tehdään mitä tehdään
En ymmärrä ollenkaa osaa tämän viestin kommenteista. Kaupunkipaikoissa ei varmasti ole niitä virikkeitä samalla lailla. Mutta luulis että sielläkin jotain tekemistä keksii. Kutoo vaikka mattoja
Ei mun mielestä ole lasten paikka olla päivittäin navettatöissä mukana. Koneiden ja eläinten kanssa on isot riskit kun jonain päivänä vanhemman tarkkaavaisuus herpaantuu. Käydä toki voi katsomassa silloin kun vanhemmalla on aikaa vahtia lapsia. Työt ja pienet lapset ei kyllä sovi yhteen, näkyykö vaikka jossain raksalla taaperoita isisensä mukana töissä?
T. karjatilallinen ja äiti
Tuo maatilan elämä kuulostaa kuolettavan tylsältä lapsilla ja ilman. Niin me olemme erilaisia ja oikein hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkkarilla seitinohuet joka päivä.
Ymmärrän ap:ta hyvin, itse olen samanlainen, maailma on täynnä mielekästä tekemistä, mutta lapsen kanssa en voi niitä tehdä. Kesällä vielä menee kun on leikkipuistoissa ohjelmaa ja paljon muitakin lapsia. Nyt tylsistyn lapsen kanssa ihan tavallisena iltapäivänä. Kun lumet sulavat niin odotan että päästää pyöräilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomentaa ja keksii miehelle töitä mitä itse "ei ole kerinnyt" tekemään
Miehen kotitöiden hallinta vie varmasti aikaa. Pitäähän hänen töiden jälkeen vielä tehdä nekin.
Olenkin aina ihmetellyt miksi lastenhoito on niin rankkaa kun edes suurperheen lapsena en koskaan huomannut siihen liittyvän mitään kiireistä ja kovaa työntekoa.
Mun lapsuudenperheessä oli vain kaksi lasta ja isä joka oli viikot poissa. Kyllä minulla aika iso osa lapsuusmuistoista liittyy siihen että tehtiin äidin kanssa kotitöitä. Toki varhaislapsuutta en edes muista, mutta äidin kanssa juteltuani olen saanut käsityksen että aika rankkaa oli varsinkin kun oli kotona minun ja 2v nuoremman siskoni kanssa pari vuotta. Ja äitini on siis ihan loistava lasten kanssa ainakin nykyään, työuransakin on tehnyt lasten ja nuorten parissa pääosin.
Aikoinaan ne päivät, kun olin kotona lapsen kanssa, itse chattasin ja lapsi katsoin piirrettyjä. Ehkä jälkeenpäin vähän harmittaa, mutta otin kai omaa aikaa. Päiväkoti oli ihan hyvä paikka lapselle, siellä oli aikuisia, jotka tosiaan jaksoivat keksiä lapsille ohjelmaa ja kavereita leikkiin. Tällainen nörtti, jota ei suoraan sanottuna kiinnosta hiekkalaatikon reunalla istuminen kuorma-auto kädessä tai tekopirteät pikkulapsikerhot, sai ison helpotuksen, kun palasin vaan töihin ja lapsi päiväkotiin. Ja hyvä lapsesta tuli, kohta täysi-ikäinen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin kirjaimellisesti lapsia ja kotia toki samalla. Lapsilla 1,5 vuotta ikäeroa niin kyllä sitä touhua riitti. Nyt ovat jo 11 ja 12. Välillä kun kävi keikalla töissä niin tuntui jopa lomalta. Siinä siis teille, jotka epäilette kotiäitien vain lorvivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että just nämä "haastetta aivoille"-mammat valittaa tylsyyttä? Laittakaa ne aivonne töihin siellä kotona! Luulisi sillä älykkyydellä keksivän tekemistä ja siinä sitä haastetta kerrakseen että sen tekemisen saa soviteltua itselle ja lapselle sopivaksi. Vai ollaanko sitä sittenkään niin älykkäitä, kun vain se yhdenlainen tekeminen (ne oma tutut työt) tarjoaa haastetta?
Ehkäpä jotkut mammat tekevät työtä, jossa on paljon enemmän älyllistä haastetta kuin päivä leikkipuistossa, ruokaa laittaessa ja satuja lukiessa. Sori siitä.
Et nyt ollenkaan ymmärtänyt pointtia! Yleensä nämä älyllisten haasteiden puutteesta valittajat eivät tee lastensa kanssa oikein mitään. Lue nyt vaikka tuo ap:n aloitus. Ei pointti ollut se, että pitäisi olla yhtä haastavaa kuin töissä, mutta kun ei yritetä yhtään mitään! Kyllä mullakin olisi tylsää, jos istuisin vain lapsen kanssa lattialla katsomassa kun se leikkii, laittaisin ruokaa ja kävisin kerran viikossa kerhossa.
😃😃 Minä olin varmaan ulospäin semmoinen tosi aktiivinen supermutsi kun kuljin kerhoissa ja kirppistelin ja ompelin vaatteita ja käytin kestovaippoja ja tein itse lasten ruuat ja hoidin koirankin siinä kahden lapsen sivussa kun mies oli paljon poissa, mutta tosiasiassa tein kaiken siksi että kotona olo oli tosiaan puuduttavaa ja tylsää. Ois tosiaan kiva jos osaisi nauttia siitä nuppipalapelien ja hiekkakakkujen teosta mutta kun ei niin ei. Nyt isompien lasten kanssa nautin tosi monesta jutusta ihan eri lailla ja vanhemmuus on enimmäkseen mahtavaa, kotivanhemmuus ja pikkulasten vanhemmuus eivät vaan olleet minulle sitä parasta aikaa. No niin, antaa mennä, haukkukaa vaan huonoksi äidiksi jonka ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan.
En ole koskaan oikeastaan leikkinyt lasten kanssa, en tykännyt hiekkakakuista edes lapsena.
Kun minulla oli kaksi vaippaikäistä, me mentiin metsäretkille eväiden kanssa, tai läheiseen kaupunkiin, askarreltiin (tyyliin revi paperia silpuksi ja mytistä), maalattiin sormiväreillä (vaikka kylppärissä, sai maalata vaikka itsensä), laitettiin musiikkia ja tanssittiin, tehtiin taikataikinaa, - paljon hain vinkkejä ja aktivointijuttuja tuohon aikaan netistä, ja hankinkin niitä ja toteutin. Ulkoilu ja eväsretket oli tavallisin ohjelma mitä meillä oli. Samalla tutkittiin luontoa. Joskus läpimärkänä ja kuraisena kotiin.
Oli myös terapiakäyntejä toisella.
En leikkinyt lasten kanssa pikkuautoilla tai hiekkakakuilla, mutta ei ehtinyt tulla tylsääkään. Jos oltiin paikallaan niin lopulta toisella lapsella meni kuppi nurin. Koska liikettä piti käsille ja jaloille saada, joten oli pakkokin keksiä ohjelmaa.
Muistan pikkulapsiajan raskaana ja tauottomana, en tylsänä.
Aikuisvetoisesti voi kuitenkin päättää, mitä ne päivien sisällöt on. Ei tarvi ottaa nuppipalapeliä esiin jos ei pätkääkään kiinnosta.
nro 162
Ei nuo sinun keksimät puuhat kuulosta yhtään nuppipalapelejä hauskemmille. Meillä metsäretket päättyi yleensä huutokonserttiin kun taaperolla meni hermot hankalaan maastoon ja tönkköihin toppakamppeisiin (ja juu oli modernit nykyaikaiset laatuvaatteet, ei auttanut), joten ne ei olleet oikein mielekkäitä kenellekään. Minä aikuisvetoisesti päätin että ollaan mahdollisimman vähän kotona tylsistymässä ja sotkemassa, mutta väistämättä sitä tietysti tuli sitä kotona oloa myös kun ei nyt koko aikaa voi jossain menoissa olla, lapset tarvitsee sitä rauhoittumistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kuin minun lapsi oli pieni niin kyllä olin onnellinen ja nautin äitiydestä. Oli ne ihania aikoja. Nykyään poika on jo iso mies. Onneksi mulla on kissa joka tykkää minusta. Tykkää tulla syliinkin. Toisilla on vahva hoivaamisvietti ja minä kuulun heihin.
Totuus on aika monella kotiäidillä se, että roikutaan netissä aina kun vaan on pienikin mahdollisuus!
Tiedän monia äitejä, joiden lapset, ihan taaperotkin (!) istuvat pitkiä aikoja ruudun äärellä, jotta äiti saa somettaa.
Tämä on niin surullinen tosiasia.
Kotiäitiys on oikeasti tosi raskasta, vastuullista ja väsyttävää, erityisesti jos päiviin & kasvatuksellisiin asioihin haluaa panostaa. Mutta oman lapsensa vuoksi sen tekee, tai ainakin minä haluan tehdä. Erityisesti kun tietää miten surkeassa jamassa ammatillinen varhaiskasvatus Suomessa nykyisin on.
Ei kotiäitiydessä ole taukoja tai varsinaisia vapaahetkiä. Niitä on ihan turha tässä lyhyessä elämänjaksossa odottaa. Mulla ainoat ns hengähdystauot on silloin, kun toinen vanhempi ottaa vastuun ja vaikka vie lapsen johonkin tai lapsi nukkuu päivä- tai iltauniaan. Silloin pääsen harrastamaan, elokuviin tai esim nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on aika monella kotiäidillä se, että roikutaan netissä aina kun vaan on pienikin mahdollisuus!
Tiedän monia äitejä, joiden lapset, ihan taaperotkin (!) istuvat pitkiä aikoja ruudun äärellä, jotta äiti saa somettaa.
Tämä on niin surullinen tosiasia.
Tää on totta, ja se johtuu just siitä että taaperon seura ei oikein riitä vaan haetaan niitä aikuiskontakteja, vaikka sieltä somesta. Ja kun on väsynyt eikä ikinä ole muutamaa minuuttia pidempiä hetkiä omaa aikaa niin se känny livahtaa helpommin käteen kuin joku kehittävämpi toiminta, joka vaatisi enemmän satsausta ja valmisteluja.
Koin vähän samanlaista tylsistymistä. Nyt lapsi päiväkodissa ja tosiaan jaksan olla osallistuvampi ja läsnäolevampi vanhempi.
Puuhat, joista 1v8kk lapseni erityisesti tykkää tällä hetkellä:
Kaupassa käynti. Hän saa oman ostoskärryn, jota tomerasti työntää. Lapsi saa laittaa ostokset itse kärryyn ja kärrystä kassahihnalle ym. Kotona innosta hihkuen laittaa ostoksia jääkaappiin.
Lumityöt. Lapsi sai oman lumilapion ja nyt innoissaan lapioi lumia etupihalta.
Tiskikoneen tyhjennys yhdessä lapsen kanssa. On niin tyytyväinen kun saa osallistua ja taputtaa itselleen jälkeenpäin.
Yhdessä Imurointi lapsen kanssa.
Vaatteiden viikkaus yhdessä. Lapsi vie tyytyväisenä vaatteita omaan kaappinsa.
Pölyjen pyyhintä. Innoissaan heiluu oman pölyrätin kanssa.
Ylipäätään kaikkien kotitöiden tekeminen yhdessä. Lapsi nauttii selvästi kun saa osallistua ja olla "hyödyksi".
Yhdessä tanssiminen ja laulaminen on myös lapsen mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Koin vähän samanlaista tylsistymistä. Nyt lapsi päiväkodissa ja tosiaan jaksan olla osallistuvampi ja läsnäolevampi vanhempi.
Puuhat, joista 1v8kk lapseni erityisesti tykkää tällä hetkellä:
Kaupassa käynti. Hän saa oman ostoskärryn, jota tomerasti työntää. Lapsi saa laittaa ostokset itse kärryyn ja kärrystä kassahihnalle ym. Kotona innosta hihkuen laittaa ostoksia jääkaappiin.
Lumityöt. Lapsi sai oman lumilapion ja nyt innoissaan lapioi lumia etupihalta.
Tiskikoneen tyhjennys yhdessä lapsen kanssa. On niin tyytyväinen kun saa osallistua ja taputtaa itselleen jälkeenpäin.
Yhdessä Imurointi lapsen kanssa.
Vaatteiden viikkaus yhdessä. Lapsi vie tyytyväisenä vaatteita omaan kaappinsa.
Pölyjen pyyhintä. Innoissaan heiluu oman pölyrätin kanssa.
Ylipäätään kaikkien kotitöiden tekeminen yhdessä. Lapsi nauttii selvästi kun saa osallistua ja olla "hyödyksi".
Yhdessä tanssiminen ja laulaminen on myös lapsen mieleen.
Kyllä, suosittelen lämpimästi tekemään kaikki kotityöt lapsen kanssa. Se on juu hidasta ja lapsesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta siihen saa toisaalta menemään paljon aikaa, ja tympeää on sekin jos yrittää saada tehdyksi yksin lapsen keskeyttäessä muutaman minuutin välein. Ja lapsi oppii kotitöiden tekoon, jossain vaiheessa se alkaa kääntyä siihen että lapsesta on oikeasti apuakin. Ei tää tylsyys-ongelmaa ratkaise, mutta tekee ehkä kotitöistä vähän mielekkäämpiä.
Alue: Aihe vapaa
😃😃 Minä olin varmaan ulospäin semmoinen tosi aktiivinen supermutsi kun kuljin kerhoissa ja kirppistelin ja ompelin vaatteita ja käytin kestovaippoja ja tein itse lasten ruuat ja hoidin koirankin siinä kahden lapsen sivussa kun mies oli paljon poissa, mutta tosiasiassa tein kaiken siksi että kotona olo oli tosiaan puuduttavaa ja tylsää. Ois tosiaan kiva jos osaisi nauttia siitä nuppipalapelien ja hiekkakakkujen teosta mutta kun ei niin ei. Nyt isompien lasten kanssa nautin tosi monesta jutusta ihan eri lailla ja vanhemmuus on enimmäkseen mahtavaa, kotivanhemmuus ja pikkulasten vanhemmuus eivät vaan olleet minulle sitä parasta aikaa. No niin, antaa mennä, haukkukaa vaan huonoksi äidiksi jonka ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan.