Lapsia kotona hoitavat, mitä ihmettä teette päivisin?

Ihan samoja asioita kun päiväkodissakin tehdään, paitsi että ole kokonaan yksin lasteni kanssa, en voi huutaa ketään apuun tarvittaessa, että sillain hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen sitten avuton, mutta ei todellakaan onnistuisi opiskelu pienen lapsen ollessa kotona kuin korkeintaan päiväunien aikaan.

Ainakin omat opintoni vaativat keskittymistä eikä tosiaan joku 2-vuotias mitenkään ole edes 15 minuuttia tarvitsematta äitiä. On ihan eri asia tiskata kuin tehdä jotain rauhaa vaativaa.

Pipsa possu tms. pyörimään niin hyvin on hiljaa tunnin verran. Ja tunnissa ehtii opiskella jo aika paljon. 

t. kotiäitinä AMK-tutkinnon suorittanut

Aivan, jos kokee että tv on hyvä lapsenvahti alle kaksivuotiaalle niin ehtiihän sitä sitten kaikenlaista.

Aivan, jos kokee, että tunti-pari viikossa Pipsa possua on suoraan saatanasta, sitten on turha vinkua kun ei ehdi tehdä mitään omaa. Elämä on valintoja. Sinä valitsit sen, ettei sinulla ole muuta elämää kuin lapsi. 

Siinä on vain se, että ainakaan minä en olisi kyennyt mitään vaativampaa opiskelemaan tai  yleensäkään tekemään "tunti-pari viikossa". Se on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Samaa varmaan tekee kuin jos paökkaat kotiin lastenhoitajan. Pääteema on ettei lapsi Sarita itseään käy vessassa ja on puhdas pesty siisti hiukset harjattu hampaat harjattu puhtaat vaatteet päällä ja terveellistä ruokaa vitamiinit sekä harrastuksia kuten piirustus ja helmitaulu sekä jumppa ja raitis ilma liikunta ulkona.Pyykin pesu ruuan laitto leivonta opettaminen vessa ja pukeutuminen kengät ja sukat käsien pesua.Kirjojen lukemista tavaamisen opettelua ja numeroiden.Piirrettyjen katsomista myöhemmin jo muuta.Lasten kanssa leivotaan opetellaan syömään ja ottamaan itse juomaa.

Taitojen opettamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että just nämä "haastetta aivoille"-mammat valittaa tylsyyttä? Laittakaa ne aivonne töihin siellä kotona! Luulisi sillä älykkyydellä keksivän tekemistä ja siinä sitä haastetta kerrakseen että sen tekemisen saa soviteltua itselle ja lapselle sopivaksi. Vai ollaanko sitä sittenkään niin älykkäitä, kun vain se yhdenlainen tekeminen (ne oma tutut työt) tarjoaa haastetta?

Ehkäpä jotkut mammat tekevät työtä, jossa on paljon enemmän älyllistä haastetta kuin päivä leikkipuistossa, ruokaa laittaessa ja satuja lukiessa. Sori siitä.

Et nyt ollenkaan ymmärtänyt pointtia! Yleensä nämä älyllisten haasteiden puutteesta valittajat eivät tee lastensa kanssa oikein mitään. Lue nyt vaikka tuo ap:n aloitus. Ei pointti ollut se, että pitäisi olla yhtä haastavaa kuin töissä, mutta kun ei yritetä yhtään mitään! Kyllä mullakin olisi tylsää, jos istuisin vain lapsen kanssa lattialla katsomassa kun se leikkii, laittaisin ruokaa ja kävisin kerran viikossa kerhossa.

😃😃 Minä olin varmaan ulospäin semmoinen tosi aktiivinen supermutsi kun kuljin kerhoissa ja kirppistelin ja ompelin vaatteita ja käytin kestovaippoja ja tein itse lasten ruuat ja hoidin koirankin siinä kahden lapsen sivussa kun mies oli paljon poissa, mutta tosiasiassa tein kaiken siksi että kotona olo oli tosiaan puuduttavaa ja tylsää. Ois tosiaan kiva jos osaisi nauttia siitä nuppipalapelien ja hiekkakakkujen teosta mutta kun ei niin ei. Nyt isompien lasten kanssa nautin tosi monesta jutusta ihan eri lailla ja vanhemmuus on enimmäkseen mahtavaa, kotivanhemmuus ja pikkulasten vanhemmuus eivät vaan olleet minulle sitä parasta aikaa. No niin, antaa mennä, haukkukaa vaan huonoksi äidiksi jonka ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan.

En ole koskaan oikeastaan leikkinyt lasten kanssa, en tykännyt hiekkakakuista edes lapsena.

Kun minulla oli kaksi vaippaikäistä, me mentiin metsäretkille eväiden kanssa, tai läheiseen kaupunkiin, askarreltiin (tyyliin revi paperia silpuksi ja mytistä), maalattiin sormiväreillä (vaikka kylppärissä, sai maalata vaikka itsensä), laitettiin musiikkia ja tanssittiin, tehtiin taikataikinaa, - paljon hain vinkkejä ja aktivointijuttuja tuohon aikaan netistä, ja hankinkin niitä ja toteutin. Ulkoilu ja eväsretket oli tavallisin ohjelma mitä meillä oli. Samalla tutkittiin luontoa. Joskus läpimärkänä ja kuraisena kotiin. 

Oli myös terapiakäyntejä toisella.

En leikkinyt lasten kanssa pikkuautoilla tai hiekkakakuilla, mutta ei ehtinyt tulla tylsääkään. Jos oltiin paikallaan niin lopulta toisella lapsella meni kuppi nurin. Koska liikettä piti käsille ja jaloille saada, joten oli pakkokin keksiä ohjelmaa.

Muistan pikkulapsiajan raskaana ja tauottomana, en tylsänä. 

Aikuisvetoisesti voi kuitenkin päättää, mitä ne päivien sisällöt on. Ei tarvi ottaa nuppipalapeliä esiin jos ei pätkääkään kiinnosta. 

nro 162

Ei nuo sinun keksimät puuhat kuulosta yhtään nuppipalapelejä hauskemmille. Meillä metsäretket päättyi yleensä huutokonserttiin kun taaperolla meni hermot hankalaan maastoon ja tönkköihin toppakamppeisiin (ja juu oli modernit nykyaikaiset laatuvaatteet, ei auttanut), joten ne ei olleet oikein mielekkäitä kenellekään. Minä aikuisvetoisesti päätin että ollaan mahdollisimman vähän kotona tylsistymässä ja sotkemassa, mutta väistämättä sitä tietysti tuli sitä kotona oloa myös kun ei nyt koko aikaa voi jossain menoissa olla, lapset tarvitsee sitä rauhoittumistakin.

Pointti olikin se, että keksii sellaista tekemistä mikä on mielekästä itselle ja lapselle. Ei sen tarvi olla sitä hiekkalaatikkoa ja perhekerhoa jos ei niistä tykkää.

Eikä tarvi olla sitä meidän metsäretkiäkään, jos te ette niistä tykkää. Kai nyt jotain tekemistä löytyy mikä sopii ja mistä tykkää. Me tykättiin metsäretkistä, kun oli eväät ja ne syötiin ehkä jo 5 min päästä lähdöstä. Sen jälkeen jaksettiinkin pitkään. 

Mikä kellekin sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsia oli useampi siinä pienellä ikäerolla niin kummasti kyllä aika suorastaan riensi.

Joo, huomaan että ne jotka puhuvat tylsistymisestä, puhuvat yksikössä, "kotona lapsen kanssa".

Laitapa useampi tenava niin ei ole niitä tylsiä hetkiä enää. Koko ajan joku tarvii jotain, ja kun yksi rauhoittuu niin toinen aloittaa saman litanian. 

Tai sitten sitä välien selvittelyä.... 

Meta töitä ja kehittelen mistä kiukuttelisin kun mies tulee kotiin

Jos te kotiäitinä viihtymätttömät muistaisivat että sinun tylsä kotiarkesi on lapsesi ainutkertainen lapsuus. Älä hanki lapsia jos et sinä tai puolisosi heitä jaksa kolmea ensimmäistä vuotta kotona hoitaa.

Aamupala, aamutoimet, isommat kouluun.

Aamiaisen korjaus, petaaminen. Pyykit pyörimään jos on.

Ulos lenkille, kauppaan, pihalle tai puistoon. Pienin ottaa vaunuissa tirsat

Sisään, vaatteet kuivumaan, käsien pesu.

Leikkiä silläaikaa kun valmistelen lounaan. Ruokailu, astioiden korjaamien. Astiat pyörimään.

Leikkiä, pienin 1h päikkärit. Pyykit kuivumaan ja tiskit kaappiin. Kupillinen kahvia ja pari sivua lehdestä jos ehtii

Välipala. Ulos 1-2 tunniksi.

Sisälle tekemään ruokaa. Ruokailu ja keittiön siivous

Perheaikaa, läksyjä, iltapala, iltatoimet

Siinähän tuo menee

Vierailija kirjoitti:

Teen vähän mitä milloinkin mutta eilistä vaikka esimerkiksi

Aamulla heräsin kuuden maissa ja hellaan tuli ja puolisolle sekä lapsille aamiaisen valmistelu. Tämä sama jokainen aamu ja aivan ensimmäiseksi ruokin kissan. Päivän aikana leivottiin pullaa ja kissakin ehti tassullaan merkata omansa. Ulkoilimme ja siihen kissa ei osallistunut. Lounaaksi söimme edellisen päivän ruokaa. Lapset päikkäreille ja minäkin huilasin hetken. Palstailin ja katsoin HBO:n tarjontaa. Kolmas lapsi syntyy noin kuukauden päästä ja otan jo vähän rennommin. Pyykinpesua ja imurointia ja ruokaa teimme enemmän ja vähemmän yhdessä. Pyykissä on esimerkiksi kaksi pienempää lajittelijaa apuna. Välillä leikkivät keskenään ja laitoin ruokaa. Vaimo kyseli miten menee ja laittoi kuvan mitä löysi lahjaksi kummipojalle. Viime viikkoina alkanut mennä itselläni siihen etten  aina jaksa hirveästi ylimääräistä ja puoliso tekee ruuat pitkälti viikonloppuina tai työpäivän jälkeen samoin muutkin kotityöt. 

Minä en tehnyt näin paljon vaikka olin yksin kotona. 

Syövät ja juovat. Katsovat pornoa ja some näpräävät. Lapset jossain yksikseen kun äiskä leikkii meikeillä ja vaatteilla. Ostavat jotain pitsa ajaeineksiä ja viher ruokaa ja syöttävät huonoa lapsilleen. Plösösåjä. Hiuksien värjäys ja kynnet aina mielessä.

Surkea elämä ja kierre jatkuu niiden isättömien kohdalla.

Lapsen hoitaminen kotona on mun työ nyt. Joo, joskus saattaa tuntua tylsältä, mutta niin ne työpäivät työpaikallakin usein tuntui. Kotona on sentään mahdollisuus keksiä erilaista tekemistä ja sisältöä päiviin.

Jos asut jossain isommassa kaupungissa niin joka päivälle löytyy varmasti joku avoin perhekerho, ilmainen muskari, kirjaston satutunti, jne, jos kotona alkaa seinät kaatua päälle. Mut esim. Pinterestistä voi katsoa ideoita kaikenlaisiin aktiviteetteihin mitä tehdä lapsen kanssa yhdessä :)

Ottavat vastaan postinkantajia, remonttimiehiä. satunnaisia miehiä.

Vaihtelu virkistää!

Vierailija kirjoitti:

Ottavat vastaan postinkantajia, remonttimiehiä. satunnaisia miehiä.

Vaihtelu virkistää!

Tiedän yhden tällaisen kotiäidin.

Mies pitkillä työkeikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottavat vastaan postinkantajia, remonttimiehiä. satunnaisia miehiä.

Vaihtelu virkistää!

Tiedän yhden tällaisen kotiäidin.

Mies pitkillä työkeikoilla.

Ei me kaikki olla jalat levällään aina, kun oma mies selkänsä kääntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsia oli useampi siinä pienellä ikäerolla niin kummasti kyllä aika suorastaan riensi.

Joo, huomaan että ne jotka puhuvat tylsistymisestä, puhuvat yksikössä, "kotona lapsen kanssa".

Laitapa useampi tenava niin ei ole niitä tylsiä hetkiä enää. Koko ajan joku tarvii jotain, ja kun yksi rauhoittuu niin toinen aloittaa saman litanian. 

Tai sitten sitä välien selvittelyä.... 

Aika monella on useampi. Minulla kolme. Ei ollut raskasta ja kamalaa, tylsää kylläkin.

Niin siellä lapsen kanssahan ollaan kotona, että lapsi oppisi kiintymystä ja vuorovaikutusta äitinsä kanssa.

Ajatteleeko nykymammat sen ajan olevan Netflixin katsomista ja päiväunia? Tuo aika on keskeistä lapsen kehitykselle ja siksi äiti saa olla lapsen kanssa kaikessa rauhassa, että heillä olisi vähitellen vuorovaikutusta.

Hittooko väänsit penskan ku noin tylsää on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että just nämä "haastetta aivoille"-mammat valittaa tylsyyttä? Laittakaa ne aivonne töihin siellä kotona! Luulisi sillä älykkyydellä keksivän tekemistä ja siinä sitä haastetta kerrakseen että sen tekemisen saa soviteltua itselle ja lapselle sopivaksi. Vai ollaanko sitä sittenkään niin älykkäitä, kun vain se yhdenlainen tekeminen (ne oma tutut työt) tarjoaa haastetta?

Ehkäpä jotkut mammat tekevät työtä, jossa on paljon enemmän älyllistä haastetta kuin päivä leikkipuistossa, ruokaa laittaessa ja satuja lukiessa. Sori siitä.

Et nyt ollenkaan ymmärtänyt pointtia! Yleensä nämä älyllisten haasteiden puutteesta valittajat eivät tee lastensa kanssa oikein mitään. Lue nyt vaikka tuo ap:n aloitus. Ei pointti ollut se, että pitäisi olla yhtä haastavaa kuin töissä, mutta kun ei yritetä yhtään mitään! Kyllä mullakin olisi tylsää, jos istuisin vain lapsen kanssa lattialla katsomassa kun se leikkii, laittaisin ruokaa ja kävisin kerran viikossa kerhossa.

😃😃 Minä olin varmaan ulospäin semmoinen tosi aktiivinen supermutsi kun kuljin kerhoissa ja kirppistelin ja ompelin vaatteita ja käytin kestovaippoja ja tein itse lasten ruuat ja hoidin koirankin siinä kahden lapsen sivussa kun mies oli paljon poissa, mutta tosiasiassa tein kaiken siksi että kotona olo oli tosiaan puuduttavaa ja tylsää. Ois tosiaan kiva jos osaisi nauttia siitä nuppipalapelien ja hiekkakakkujen teosta mutta kun ei niin ei. Nyt isompien lasten kanssa nautin tosi monesta jutusta ihan eri lailla ja vanhemmuus on enimmäkseen mahtavaa, kotivanhemmuus ja pikkulasten vanhemmuus eivät vaan olleet minulle sitä parasta aikaa. No niin, antaa mennä, haukkukaa vaan huonoksi äidiksi jonka ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan.

En ole koskaan oikeastaan leikkinyt lasten kanssa, en tykännyt hiekkakakuista edes lapsena.

Kun minulla oli kaksi vaippaikäistä, me mentiin metsäretkille eväiden kanssa, tai läheiseen kaupunkiin, askarreltiin (tyyliin revi paperia silpuksi ja mytistä), maalattiin sormiväreillä (vaikka kylppärissä, sai maalata vaikka itsensä), laitettiin musiikkia ja tanssittiin, tehtiin taikataikinaa, - paljon hain vinkkejä ja aktivointijuttuja tuohon aikaan netistä, ja hankinkin niitä ja toteutin. Ulkoilu ja eväsretket oli tavallisin ohjelma mitä meillä oli. Samalla tutkittiin luontoa. Joskus läpimärkänä ja kuraisena kotiin. 

Oli myös terapiakäyntejä toisella.

En leikkinyt lasten kanssa pikkuautoilla tai hiekkakakuilla, mutta ei ehtinyt tulla tylsääkään. Jos oltiin paikallaan niin lopulta toisella lapsella meni kuppi nurin. Koska liikettä piti käsille ja jaloille saada, joten oli pakkokin keksiä ohjelmaa.

Muistan pikkulapsiajan raskaana ja tauottomana, en tylsänä. 

Aikuisvetoisesti voi kuitenkin päättää, mitä ne päivien sisällöt on. Ei tarvi ottaa nuppipalapeliä esiin jos ei pätkääkään kiinnosta. 

nro 162

Ei nuo sinun keksimät puuhat kuulosta yhtään nuppipalapelejä hauskemmille. Meillä metsäretket päättyi yleensä huutokonserttiin kun taaperolla meni hermot hankalaan maastoon ja tönkköihin toppakamppeisiin (ja juu oli modernit nykyaikaiset laatuvaatteet, ei auttanut), joten ne ei olleet oikein mielekkäitä kenellekään. Minä aikuisvetoisesti päätin että ollaan mahdollisimman vähän kotona tylsistymässä ja sotkemassa, mutta väistämättä sitä tietysti tuli sitä kotona oloa myös kun ei nyt koko aikaa voi jossain menoissa olla, lapset tarvitsee sitä rauhoittumistakin.

Pointti olikin se, että keksii sellaista tekemistä mikä on mielekästä itselle ja lapselle. Ei sen tarvi olla sitä hiekkalaatikkoa ja perhekerhoa jos ei niistä tykkää.

Eikä tarvi olla sitä meidän metsäretkiäkään, jos te ette niistä tykkää. Kai nyt jotain tekemistä löytyy mikä sopii ja mistä tykkää. Me tykättiin metsäretkistä, kun oli eväät ja ne syötiin ehkä jo 5 min päästä lähdöstä. Sen jälkeen jaksettiinkin pitkään. 

Mikä kellekin sopii. 

Niin tiedätkö, kun en keksinyt semmoista mielekästä tekemistä kaikiksi päiviksi, toisaalta kyllä sitä vaan pitää miettiä myös niitä lapsia ja sitä mikä heille on hyväksi, eli vaikka ne palapelit toisinaan. Eikä mikään saa jatkuvaa ruuanlaittoa ja siivousta, pukemisrumbaa jne tuntumaan mielekkäältä vaikka päivissä joku kiva aktiviteetti olisikin. Usko nyt ettei kaikilla vaan ole kivaa taaperoiden kanssa. Minulla ei suurimmaksi osaksi ollut. Nyt on kun he on isompia eikä kaikki tekeminen ole niin hirveää säätöä, ja minä päivät töissä tekemässä mielekästä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Teen melkein kaikkea samaa kuin ennen lastakin. Tapaan ystäviä, ulkoilen, laitan ruokaa, käyn ostoksilla, teen kotitöitä. teen pieniä matkoja jne. jne. Lapsi ei ole este kovinkaan monen asian tekemiseen. 

Niin henkisesti köyhää 😩 ei riitä minulle.