Lapsia kotona hoitavat, mitä ihmettä teette päivisin?

Vierailija kirjoitti:

Totuus on aika monella kotiäidillä se, että roikutaan netissä aina kun vaan on pienikin mahdollisuus!

Tiedän monia äitejä, joiden lapset, ihan taaperotkin (!) istuvat pitkiä aikoja ruudun äärellä, jotta äiti saa somettaa.

Tämä on niin surullinen tosiasia.

Sama pätee kaikkiin muihinkin ihmisiin, ei kotiäidit ole mikään poikkeus. Siellä puhelimessa on kaikki nykyään ja se luuri kasvaa kiinni käteen. Kuinka moni nytkin palstailee eli somettaa kännykällään?

Mulla ei ole ollut tylsää-ää-ää sitten 1980-luvun alkuvuosien. Lasten kanssa kotiäitinä oli mukavaa, ihanaa, kamalaa, ahistavaa, raivostuttavaa, masentavaa, päätähajottavaa, surullista, sydäntälämmittävää, elämänmakuista ja unelmallista. Kaikki tunteet pelissä, usein lyhyinä pätkinä, mutta ei ikinä tylsää. Oli voittopuolisesti mahtavaa olla lasten kanssa kotona, pihalla ja pienten lasten jutuissa. Tekemistä ei tarvinnut keksimällä keksiä.

Tylsyyttä valittavat ihmiset taitavat itsekin olla tylsiä.

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut tykkäävät rauhallisesta tahdista ilman isompia puuhia ja saavat aikaa kulumaan paljonkin tekemiseensä. Olen Ap:n kaltainen tylsistyjä. Mieheni on päinvastaista ja tästä on saatu riitoja aikaiseksi.

Oma päiväni lapsen kanssa meni näin:

Klo 7 herätys ja aamutoimet + keittiön siivous

8.00 tylsistymistä tai leikkejä lapsen kanssa

9.00 ulkoilemaan

10.00 lounaan valmistus yhdessä lapsen kanssa

11.15 lounas ja päiväunille valmistautuminen +kirjanlukua lapselle

12.00-14 lapsen unet ja itse tylsistyin, siivosin ja leivoin

14.00 välipala

15.00 ulkoilu

16.00 päivällisen valmistus lapsen kanssa

17.00 koko perheen päivällinen

Mieheni vastaava päivä

7.00 herätys ja aamutoimet

8.45 aamutoimet hoidettu ja sohvalle telkun ääreen

10.00 ulkoilemaan

11.30 paniikkipilttiruoka aamupalasotkujen keskellä

12.30 lapsi ja mies päiväunille

14.30 välipala

15.30-17 ulkoilu

17 minun valmistamani päivällinen koko perheenä

Miehelläni ei ollut lainkaan tylsiä hetkiä hoitovapaalla. Häneltä kului aikaa todella paljon perusasioiden tekemiseen ja tykkää "rentoilusta". Itse olen sitä tyyppiä, joka nauttii ihmisistä (olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä ja kuulunut eri yhdistyksiin) ja rakastan muutamia extremeliikuntalajeja. Kumpaakaan en ole lapsen kanssa pystynyt tekemään. Olin aivan loppu äitiyslomalla kotona pyörimisestä.

Kun lapsia oli useampi siinä pienellä ikäerolla niin kummasti kyllä aika suorastaan riensi.

Aamulla aamutoimet, sitten leikkipuistoon tunniksi tai pariksi, sen jälkeen kotiin lounasta kokkailemaan ja syömään, lapsi päiväunille. Päiväunien aikana otin omaa aikaa eli katsoin telkkaria, luin, selasin puhelinta, hoidin asioita, otin itsekin päivätorkut, mitä milloinkin. Päiväunien jälkeen välipala, sitten jotakin kivaa sisäpuuhaa eli usein leivottiin lapsen kanssa jotakin, luettiin tosi paljon, leikittiinkin välillä yhdessä tai sitten minä tein omia hommiani ja lapsi leikki. Sitten vielä ulos, joko leikkipuistoon, pulkkamäkeen tai sitten kauppaan tai kaupungille. Sieltä kotiin ja iltaruokaa laittamaan, sitten ruoka, Pikku Kakkonen, kotitöitä, iltapuuhia, lapsi kahdeksalta unille. 

Kerran viikossa käytiin naperojumpassa. Paljon tavattiin myös puistossa tutuksi tulleita naapuruston kotona olevia vanhempia, kahviteltiin toistemme luona tai sovittiin tapaaminen leikkipuistoon, kirjastoon tai muuta. 

Minulla oli myös omia pieniä projekteja eli esim. siivosin ja tyhjensin meidän varastokomeron ja myin tavarat Torissa ja FB-kirpparilla, maalasin ja sisustin lastenhuoneen ja tein vähän töihin liittyviä opintoja eteenpäin. 

Aika kotona oli ihana! Kiireettömiä päiviä, säännöllinen rytmi, lapsen kanssa muodostui tosi läheinen suhde.  

Tylsyyden ymmärrän jotenkin jos tottunut kahviloissa ja joogatunneilla käymään hektisen vaativan työn lomassa mutta miten yhden tai kahden lapsen kotona hoitaminen voi olla rankkaa? Jos lapset perusterveitä ja itse terve? Ja jos lapset nukkuvat yöt hyvin ja päiväunet samaan aikaan? Ja jos rahasta ei isoa pulaa. En tajua. Vaikka puoliso sitten olisi vaikka matkatöissä tai ei töiden jälkeen jaksa osallistua arkisin.

Kotiäitinä olo oli niin paljon helpompaa kuin se että kuopuksen täytettyä kolme aloin raahata heitä päiväkotiin ja itse töihin. Nyt vasta kun ovat koululaisia on ok kun itse liikkuvat kouluun ja kotiin ja omatoimisesti lämmittävät ruoan ja menevät osaan harrastuksistaankin itse eikä tarvitse olla sekä töissä ja kotiäitinä huolehtia heistä täysillä töiden jälkeen.

Meillä on selkeä päivärytmi eli aamupalan jälkeen lähdetään pariksi tunniksi ulos. Sitten sisälle, laittelen lounasta ja lapsi touhuaa siinä sivussa omiaa, lounaan jälkeen luen ääneen hänelle ja sen jälkeen laitan ulos vaunuihin nukkumaan, jossa hän nukkuu kolmisen tuntia. Sillä aikaa teen kotihommia. Sittenpä onkin välipalan aika, leikitään tai touhutaan jotain yhdessä. Mies kotiutuu töistä klo 17 aikoihin, jolloin syödään.

Päivät menee tosi nopeasti. Lapsi täyttää pian 2v eli on just siinä iässä, kun joka päivä tuntuu oppivan jotain uutta.

Teen vähän mitä milloinkin mutta eilistä vaikka esimerkiksi

Aamulla heräsin kuuden maissa ja hellaan tuli ja puolisolle sekä lapsille aamiaisen valmistelu. Tämä sama jokainen aamu ja aivan ensimmäiseksi ruokin kissan. Päivän aikana leivottiin pullaa ja kissakin ehti tassullaan merkata omansa. Ulkoilimme ja siihen kissa ei osallistunut. Lounaaksi söimme edellisen päivän ruokaa. Lapset päikkäreille ja minäkin huilasin hetken. Palstailin ja katsoin HBO:n tarjontaa. Kolmas lapsi syntyy noin kuukauden päästä ja otan jo vähän rennommin. Pyykinpesua ja imurointia ja ruokaa teimme enemmän ja vähemmän yhdessä. Pyykissä on esimerkiksi kaksi pienempää lajittelijaa apuna. Välillä leikkivät keskenään ja laitoin ruokaa. Vaimo kyseli miten menee ja laittoi kuvan mitä löysi lahjaksi kummipojalle. Viime viikkoina alkanut mennä itselläni siihen etten  aina jaksa hirveästi ylimääräistä ja puoliso tekee ruuat pitkälti viikonloppuina tai työpäivän jälkeen samoin muutkin kotityöt. 

Kun hoidin lasta kotona, masturboin todella usein, keskimäärin ehkä pari-kolme kertaa päivässä. 

Hommaa joku toinen työtön tuttava joka käy nussimassa sua päivisin että pysyy mieli virkeänä. Sitten kun työt taas alkavat voit kahvia juodessa muistella miten sen kuumat mällit valuivat poskea pitkin lapsen jokeltaessa vieressä.

Mulla ainakin riitti tekemistä aamu kuudesta ilta yhdeksään.

Hoidin kaikki kotityöt ja ulkotyöt, lämmitin talvella talon joka päivä, hoidin 4 hevosta ja treenasin yhtä, siivosin, laitoin ruokaa jne. Hyvä että ehdittiin kaupassa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Tylsyyden ymmärrän jotenkin jos tottunut kahviloissa ja joogatunneilla käymään hektisen vaativan työn lomassa mutta miten yhden tai kahden lapsen kotona hoitaminen voi olla rankkaa? Jos lapset perusterveitä ja itse terve? Ja jos lapset nukkuvat yöt hyvin ja päiväunet samaan aikaan? Ja jos rahasta ei isoa pulaa. En tajua. Vaikka puoliso sitten olisi vaikka matkatöissä tai ei töiden jälkeen jaksa osallistua arkisin.

Kotiäitinä olo oli niin paljon helpompaa kuin se että kuopuksen täytettyä kolme aloin raahata heitä päiväkotiin ja itse töihin. Nyt vasta kun ovat koululaisia on ok kun itse liikkuvat kouluun ja kotiin ja omatoimisesti lämmittävät ruoan ja menevät osaan harrastuksistaankin itse eikä tarvitse olla sekä töissä ja kotiäitinä huolehtia heistä täysillä töiden jälkeen.

Mulle raskasta oli se, että pienet lapset vaatii niin paljon läsnäoloa ja huomiota. Oikeasti se uuvuttaa, kun koko ajan (no ei tietenkään kirjaimellisesti koko ajan, mutta sille se tuntuu) on joku iholla ja jotain vailla, eikä taukoja tai vapaapäiviä juuri ole. Ja toki myös se yksitoikkoisuus mikä tulee toistuvista rutiineista ja loputtomista kotitöistä uuvuttaa. Joillekin taas se rutiinin toistaminen voi sopia. Työssäkäynti helpottaa, kun päivät on muissa kuvioissa ja työni on enemmän itsenäistä ajatustyötä, illalla on sitten kiva olla kotona lasten kanssa, vaikka edelleen lasten ollessa jo isompia kaipaan välillä aikaa olla ihan yksin. Voin paljon paremmin henkisesti, kun en ole siellä kotona koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomentaa ja keksii miehelle töitä mitä itse "ei ole kerinnyt" tekemään

Miehen kotitöiden hallinta vie varmasti aikaa. Pitäähän hänen töiden jälkeen vielä tehdä nekin.

Olenkin aina ihmetellyt miksi lastenhoito on niin rankkaa kun edes suurperheen lapsena en koskaan huomannut siihen liittyvän mitään kiireistä ja kovaa työntekoa.

No tietenkään et huomannut, koska tuskin edes muistat varhaisimpia vuosiasi.

On AIVAN eri asia olla itse perheen lapsi, kuin olla se aikuinen joka on vastuussa niistä lapsista. Siis niin täysin eri asia, että on vaikea edes alkaa avaamaan sitä kokonaisuutta. Täysin eri asia. 

Sinulla tuskin edes on selkeitä muistikuvia niistä taapero- tai leikki-iän vuosista, eli aikuisille niistä kaikkein rankimmista vuosista. 

Vanhimpana lapsena muistikuvat ovat erittäin selkeät. En nöhnyt koskaan mitään mitä kutsuisin rankaksi työnteoksi.

Olen kotona 1v lapsen kanssa ja vaikka lapsi on rakkainta maailmassa, tämä kotona olo on ihan hirveää. Esikoinen on jo koulussa ja muistan inhonneeni kotiäitiyttä jo silloin. Päivät menee ihan ohi vaikka kuinka sovin lounastreffejä, muskareita ja vauvakerhoja. Iso osa päivästä kuitenkin istutaan olohuoneen matolla, lapsi hakkaa lelujaan lattiaan ja kiipeilee päälläni. Minä lasken minuutteja päiväuniin ja isomman lapsen ja miehen kotiintuloon. Illat ovat kivoja kun puuhaillaan yhdessä koululaisen kanssa kaikkea kivaa, käydään uimassa ja pyöräilemässä ja kirjastossa jne.

Kaikille ei vaan sovi kotiäitiys ja se on ihan ok mielestäni. Tiedän olevani hyvä äiti mutta se vaatii sen että pääsen päiväksi tekemään omaa työtäni, josta nautin. Sen jälkeen on ihana tulla kotiin lasten luo ja touhuta heidän kanssaan ilta.

Palaan töihin pian ja mieheni jää lapsen kanssa kotiin vuorostaan. Odotan jopa maanantaiaamun palavereita, ihan kaikkea mikä liittyy työelämään. Eniten kuitenkin sitä, että saan tehdä rauhassa mieleistä ajatustyötä, pohtia asiat loppuun, edistää tavoitteita ja keskustella asioista muiden aikuisten kanssa. En jää kaipaamaan tätä pienen lapsen mukanaan tuomaa sekasortoa ja jatkuvaa säätöä (nukkuiko päiväunet, menikö rytmi sekaisin, tänään on huutopäivä, miksi se ei kakkaa, tuleeko hampaita, nyt on kuumetta, vauva meni portaisiin ja itse olen pöntöllä, piti jo lähteä mutta vauvalla onkin nälkä ja vaippa täynnä).

Pahoittelut, tuli melkoinen purkaus. Mutta en siis osaa vastata kysymykseesi, lähinnä päivät ovat ajan tappamista ja illan odottamista.

Ette siis käy koskaan ulkoilemassa?

Tylsäähän se alkoi olla kun lapsi oli noin puolitoista vuotias. Kaipasi paljon virikettä. Kävimme muskarissa, perhekerhossa, uimassa, puistoissa jne ja kahta vuotta lähestyvä lapsi kaipasi myös jo päivittäin ikäistään leikkiseuraa. Töihin paluu ja lapsi päiväkotiin oli molemmille paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Etkö sinä koskaan siivoa, pese pyykkiä, leivo, laita ruokaa, tee käsitöitä, katso elokuvia, selaa av-palstaa ... Sitä kaikkea me olemme tehneet kotona lasten kanssa ollessa.

Kun lapset on kotihoidossa, niin sitä hommaa vaan riittää aamusta iltaan. Lapset tarvitsevat myös juttelemista eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ok, no ei varmasti olekaan tylsää jos pystytte tekemään käsitöitä tai opiskelemaan kun lapsi leikkii omiaan. Meillä sellainen ei vaan ole mitenkään mahdollista, lapsi on niin vahdittava ja ei suostu leikkimään yksin. Ap

Vaikuttaa että lapsi voisi tykätä jo vähän leikkiä toisen lapsenkin kanssa. Onko teillä ketään kavereita siinä lähellä, joiden kanssa voisitte kyläillä?

Tai ehkä voitte käydä jossain muuallakin kuin vain kerran viikossa kerhossa, esimerkiksi kerhon lisäksi kerran viikossa kirjastossa ja kerran viikossa jossain äiti-lapsi-jumpassa tai uimahallissa?

Oon kotona 9kk ikäisen vauvan kanssa, isoveljensä on päiväkodissa 8-14. Isä vie isomman päikkyyn ja mä heräilen vauvan kanssa yleensä 9:30. Sit aamutouhuillaan eli kokataan ja syödään aamupala, minkä jälkeen vauva yleensä leikkii itsekseen tunnin verran. Sinä aikana mä joko opiskelen tai teen etätöitä. Sit on imetystä, halimista, käydään ihmettelemässä pesukonetta, täytetään se kone ja hän jää sinne painelemaan nappeja. Sit hän on taas sylissä ja mä koitan opiskella tai tehdä töitä vasemmalla kädellä vähän sinnepäin. Sit hän menee päiväunille ja lähdetään hakemaan isoveikka hoidosta ja usein tullaan kaupan kautta kotiin. Tässä välissä isommat sisarukset alkaa valua kouluistansa kotiin ja he ottaa vahtivuoroa vauvasta, että mä saan tehdä ruokaa ja opiskella ja tehdä töitä. Sit kun näitä päiviä on kulunu tarpeeks, niin viek koko lössin kiitokseksi uimahalliin tai kylpylään tai minne nyt millonkin.

En mitään ihmeitä, arjessa on muutenkin tarpeeksi työtä.