Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako jäädä hyvään suhteeseen, vaikkei seksihalut kohtaa?
15.02.2023 |
Ollaan 26-vuotias pari, ja mieheni libido on hyvin alhainen. Meillä menee helposti kuukausia ilman seksiä, ja se jäisi varmasti ihan kokonaan, jos jättäisin alotteiden tekemisen. Mies ei niitä tee. Alkuhuumassa seksiä oli, yhteenmuuton jälkeen se alkoi pikkuhiljaa vähenemään.
Miestä ei tämä sinänsä haittaa, ollaan käyty seksuaaliterapiassa ja yritetty ''korjata'' tilannetta. Lopputulema on siis se, että meidän halut on vaan todella erilaiset. Itse haluaisin edes sen kerran viikossa, mielummin useammankin kerran. Viimeisen vuoden ajan tahti on ollut noin 1 kerran kuukaudessa, mies on tehnyt aloitteen viimeksi viime vuoden huhtikuussa... :(
En siis kaipaa korjausehdotuksia, koska niitä ei tosiaan ole. Toisinaan halut vaan eivät kohtaa, ja ei tässä kompromissia saa tehtyä kun en halua että väkisin harrastaa mitään. Ei halua myöskään masturboida yhdessä. Kai hänessä on jonkin verran aseksuaalisuuden piirteitä.
Suhde on muuten ihana, mies on hellä, lämmin, taitava keskustelija ja ihana ihminen. Meidän kemia on muuten tosi hyvä ja elämä helppoa, olemme myös toistemme parhaat ystävät. Tulevaisuudensuunnitelmat kohtaavat.
Silti välillä kurkkua kuristaa, kun mietin, mistä jään paitsi. Tai kuinka paljon ihanampaa elämä vielä olisi, jos saisin myös seksiä. En halua avointa suhdetta, ei kiinnosta tunteeton seksi.
Täällä on ehkä vanhempiakin naisia paikalla, mitä mieltä olette? Kuinka suurta osaa seksi näyttelee vaikka keski-iän suhteissanne? Kannattaako sen takia hukata tällainen parisuhde? Pelkään, että vaikka seuraavan miehen kanssa seksiä sitten olisi, olisi hän jotenkin muuten törppö tai epäsopiva minulle.
Kiitos ajatuksista :) JA: olen normaalipainoinen, ihan kaunis nainen. Kun kuitenkin joku tulee sanomaan, että olen rupsahtanut. Ei ole siitä kyse.
Kommentit (110)
Niin, ja masturbointi on aina vaihtoehto. Itse en ymmärrä alkuunkaan ihmisiä jotka sanovat etteivät voi masturboida. Mielestäni aika ahdasmielistä ja typerää, koska masturbointi ei pakota ketään ottamaan osaa pelkkänä välineenä itsekkäiden halujesi toteuttamiseen. Jos sinulla on haluja ja et itse pysty hoitamaan niitä, olet käytännössä katsoen vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella millaista olisi tuntea seksuaalista halua puolisoaan kohtaan. Jotakin on henkisesti jumissa. Silti tällaisessa asetelmassa voi olla säännöllisesti seksiä aina kun mies pyytää. Nainen kokee normaalisti halua, mutta se ei lähtökohtaisesti kohdistu omaan mieheen muuten kuin siinä tilanteessa kun seksiä on jo aloitettu harrastamaan. Ei siis niin päin, että ensin haluttaisi ja sitten alettaisiin harrastaa seksiä. Emme vain kohtaa ja kommunikoi tällä tasolla. Muuten on kyllä hyvää ja syvällistä keskustelua ja yhteistä huumoria, arki toimii jne.
Oletko mennyt ystävän kanssa naimisiin? Eli et pidä miestäsi (ulkonäköä, olemusta) haluttavana? Voisin kuvitella itseni tuollaiseen tilaan, jos olisin valinnut jonkun, jonka ulkonäkö ei miellytä seksuaalisessa mielessä.
Itse olen vain sillä tavalla rakennettu, että mies, joka ei seksuaalisesti kiihota, lähinnä ällöttää, jos hän koskee seksuaalisesti. Siis vaikka tuo mies olisi muuten kiva ja miellyttävä, niin edes suutelemisesta ei tulisi mitään, koska ällöttäisi.
Seksuaalista halua oli vielä kovasti seurusteluaikana. En olisi muuten alkanut seurustelemaankaan. Mieheni on ihan komea ja hyvässä kunnossa. Eli siitä ei ole kyse, että olisin alkanut seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei olisi haluttanut minua.
Ongelma on henkisellä puolella. Mieheni ei ole yhtään spontaani, aistillinen ja tarvitseva, vaan jotenkin etäinen. Minä suutuin alkuaikoina tästä, tuli riitoja ja molemmat menivät kuoreensa. Lakkasin pian välittömästä ja toivomasta mitään. Olemme tosi erilaisia eroottisessa mielessä. Sitä ei huomannut silloin alkuaikojen huumassa kun oli vaikea pitää näppejään erossa toisistamme.
Nykyään koen satunnaisesti halua vaan, jos joku toinen mies on kiinnostunut minusta. En tee niiden tilanteiden eteen mitään, annan niiden mennä ohi. Tuollaiset tilanteet vain osoittavat minulle, että pystyn vielä kokemaan halua. Enpä olisi nuorena voinut kuvitella näin kuollutta tilannetta. Ihan kuin minussa olisi kuollut jotakin.
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi hyvästä suhteesta seksin puutteen takia. Sooloseksi täyttää pahimmat tarpeet, mutta hyvä ihmissuhde on niin harvinainen, että pitäisin kiinni kynsin ja hampain.
.
"Silti välillä kurkkua kuristaa, kun mietin, mistä jään paitsi." Toteaa ap aloituksessa.
Onko se silloin ihan aikuisten oikeasti niin mahtavan hyvä ihmissuhde?
Olen onnellisessa suhteessa, ja joskus ihan rintaa pakottaa ja henki salpautuu kun mietin miten hyvin on käynyt. Tuo ap:n olotila on tuttu myös, menneisyydestä, sinne kuuluukin.
Mikä siinä seksissä on niin ihmeellistä? Itse menetin poikuuteni vasta 24-vuotiaana, taisi itse asiassa olla että silloin suutelinkin ekaa kertaa jotakin naista. Mietin heti, miksi tästä kohkataan? Ei ollut kummoista. Sittemmin ajauduin naimisiin erään toisen naisen kanssa, muistan kun alttarilta teki mieli juosta karkuun. Pari lasta saatiin, sittemmin erottu. Nyt yksin ja tyytyväinen. Seksiä viimeksi oisko 2016, en enää muista.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja masturbointi on aina vaihtoehto. Itse en ymmärrä alkuunkaan ihmisiä jotka sanovat etteivät voi masturboida. Mielestäni aika ahdasmielistä ja typerää, koska masturbointi ei pakota ketään ottamaan osaa pelkkänä välineenä itsekkäiden halujesi toteuttamiseen. Jos sinulla on haluja ja et itse pysty hoitamaan niitä, olet käytännössä katsoen vammainen.
Tietenkin voi masturboida mutta se ei ole silti sama asia kuin toisen kanssa. Ei vaikka yksinäisyyskään poistu sillä että puhuu itsekseen tai halaa itse itseään. Samoin parisuhdeseksin tarve ei poistu masturbaatiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aika pitkä aika viettää loppuelämä puutteessa.
Olin vuosia suhteessa jossa oltiin kavereita, mutta seksi miehen kanssa inhotti. Ei ikinä enää. Meni elämä hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella millaista olisi tuntea seksuaalista halua puolisoaan kohtaan. Jotakin on henkisesti jumissa. Silti tällaisessa asetelmassa voi olla säännöllisesti seksiä aina kun mies pyytää. Nainen kokee normaalisti halua, mutta se ei lähtökohtaisesti kohdistu omaan mieheen muuten kuin siinä tilanteessa kun seksiä on jo aloitettu harrastamaan. Ei siis niin päin, että ensin haluttaisi ja sitten alettaisiin harrastaa seksiä. Emme vain kohtaa ja kommunikoi tällä tasolla. Muuten on kyllä hyvää ja syvällistä keskustelua ja yhteistä huumoria, arki toimii jne.
Oletko mennyt ystävän kanssa naimisiin? Eli et pidä miestäsi (ulkonäköä, olemusta) haluttavana? Voisin kuvitella itseni tuollaiseen tilaan, jos olisin valinnut jonkun, jonka ulkonäkö ei miellytä seksuaalisessa mielessä.
Itse olen vain sillä tavalla rakennettu, että mies, joka ei seksuaalisesti kiihota, lähinnä ällöttää, jos hän koskee seksuaalisesti. Siis vaikka tuo mies olisi muuten kiva ja miellyttävä, niin edes suutelemisesta ei tulisi mitään, koska ällöttäisi.
Seksuaalista halua oli vielä kovasti seurusteluaikana. En olisi muuten alkanut seurustelemaankaan. Mieheni on ihan komea ja hyvässä kunnossa. Eli siitä ei ole kyse, että olisin alkanut seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei olisi haluttanut minua.
Ongelma on henkisellä puolella. Mieheni ei ole yhtään spontaani, aistillinen ja tarvitseva, vaan jotenkin etäinen. Minä suutuin alkuaikoina tästä, tuli riitoja ja molemmat menivät kuoreensa. Lakkasin pian välittömästä ja toivomasta mitään. Olemme tosi erilaisia eroottisessa mielessä. Sitä ei huomannut silloin alkuaikojen huumassa kun oli vaikea pitää näppejään erossa toisistamme.
Nykyään koen satunnaisesti halua vaan, jos joku toinen mies on kiinnostunut minusta. En tee niiden tilanteiden eteen mitään, annan niiden mennä ohi. Tuollaiset tilanteet vain osoittavat minulle, että pystyn vielä kokemaan halua. Enpä olisi nuorena voinut kuvitella näin kuollutta tilannetta. Ihan kuin minussa olisi kuollut jotakin.
Kiitos vastauksesta. Minun korviini kuulostaa todella rajulta tunne, että sinussa olisi kuollut jotakin. Oletteko yrittäneet ammattilaisen kanssa selvitellä tilannetta?
Kiintymyssuhdetyylit tuottavat tuollaista jälkeä, oletko lukenut niistä? Jotkut ihmiset eivät koe turvalliseksi olla toisen lähellä, jolloin seksuaalinen läheisyys ja aistillisuus tuntuu uhkaavalta ja se torjutaan. Seksi on enemmän genitaalien kohtaamista heille. Jos miehesi on tällainen, niin sinä reagoit torjuntaan koteloitumalla, kuolettumalla ja kovettumalla tms. Molemmilla on tavallaan luonnolliset reaktiot omista lähtökohdista ajatellen.
Voisihan sitä avata terapiassa, jos molemmilla on halua. Ehkä seksuaaliseen kohtaamiseen voisi tulla parannusta. Kannattaa valita terapeutti, joka on JulkiTerhikissä eli pätevä pari- ja perhepsykoterapeutti, jos menette.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja masturbointi on aina vaihtoehto. Itse en ymmärrä alkuunkaan ihmisiä jotka sanovat etteivät voi masturboida. Mielestäni aika ahdasmielistä ja typerää, koska masturbointi ei pakota ketään ottamaan osaa pelkkänä välineenä itsekkäiden halujesi toteuttamiseen. Jos sinulla on haluja ja et itse pysty hoitamaan niitä, olet käytännössä katsoen vammainen.
Itselläni ei ainakaan masturboinnin määrä liity juurikaan siihen, kuinka paljon suhteessa harrastetaan seksiä. Ja ainakaan minulle masturbointi ei ole parisuhdeseksin korvike. Masturbointiin on aika lailla eri syyt kuin seksiin oman kumppanin kanssa - minulle masturbointi on nimenomaan paineenpurkua, se rentouttaa, auttaa nukahtamaan ja on kivaa, mutta parisuhdeseksi on ihan muuta. Ja itse ainakaan en parisuhteessa halua seksiä kumppanin kanssa vain purkaakseni paineet, vaan seksi on tietynlaista läheisyyttä, se on yhteistä seksuaalista kommunikointia ja leikkiä, se on intohimoa kahden ihmisen välillä ja erityinen yhteinen juttu. En mitenkään näe, että masturbointi voisi korvata tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä seksissä on niin ihmeellistä? Itse menetin poikuuteni vasta 24-vuotiaana, taisi itse asiassa olla että silloin suutelinkin ekaa kertaa jotakin naista. Mietin heti, miksi tästä kohkataan? Ei ollut kummoista. Sittemmin ajauduin naimisiin erään toisen naisen kanssa, muistan kun alttarilta teki mieli juosta karkuun. Pari lasta saatiin, sittemmin erottu. Nyt yksin ja tyytyväinen. Seksiä viimeksi oisko 2016, en enää muista.
No eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Seksi ei ole sinun juttusi ja se on täysin ok. Mutta joku toinen tykkää siitä ja haluaa harrastaa seksiä. Se on yhtä lailla ok.
Tuossa iässäkö luopua siitä läheisyydestä? Jospa käyt yksin juttelemassa asiasta, niin saat näkökulmaa tulevaisuuteenkin. Itse en voisi jatkaa tuommoista suhdetta vaikka kipeää tekisikin. Se on kuitenkin niin iso osa suhdetta ja hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen seksitöntä elämää, tämän kun oppii ei koskaan halua takaisin.
M
Käykö mies salilla? Käyttää aineita? Todennäköisesti. Eikä varmasti kerro eikä myönnä. Eikä seiso. Ja tilanne pahenee vuosi vuodelta. Lopuksi vielä steriili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin. Olette nuoria ja lapsettomia. Itsellä oli pikkulapsivaiheessa haluttomuutta, mutta nyt 40v seksi on todella tärkeä osa parisuhdettamme.
Juokse karkuun nyt, äläkä 15 vuoden päästä.
Punnitset tietysti itse, mikä sinulle on parisuhteessa tärkeää ja mitä olet valmis sen eteen uhraamaan. Itselläni edellinen pitkä parisuhde oli lopulta täysin seksitön miehen haluttomuuden/aseksuaalisuuden vuoksi. Olimme yhdessä 8 vuotta, erosimme kun olin 39. Mies oli muuten tosi ihana, luotettava ja suhde toimi hyvin, mutta seksittömyys erotti meidät lopulta, koska sen myötä kaikki muukin läheisyys katosi. Halujen erilaisuus oli selvää jo suhteen alussa, mutta tuolloin en vielä ehkä tajunnut miten tärkeä osa elämää seksi lopulta itselleni on. Alkuhuumassa mies myös oli halukkaampi.
Olin vuosikausia kireä, stressaantunut, kohtalooni alistunut ja jatkuvasti surullinen. Itselleni seksi on se parisuhteen liima, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta, enkä pystynyt enää olemaan seksittömässä parisuhteessa. Pettäminen, ulkopuoliset suhteet tms ei ollut minulle vaihtoehto, joten ainoa oikea päätös oli erota. Olen ollut sen jälkeen täysin eri ihminen ja nauttinut täysillä sinkkuelämästä ja uusista ihmissuhteista ja seksistä.
Se oikeasti vapauttaa, kun sen huomaa ja oppii olemaan ilman seksiä. Mikä oli aiemmin velvollisuus, on nyt taakse jätetty huoli. Eikä naisilla ole enää sinuun valtaa, flirttailivatpa miten hyvänsä, se on kuin kaataisi vettä hanhen selkään, kaikki valuu pois.
En luopuisi pelkän seksin takia. Tekisin -mitä tahansa- jos minulla olisi kaltaisesi hyvä parisuhde. T. 8 vuotta sinkkuna, seksiä kerran vuodessa max...
Ei ole helppoa löytää itselle sopivaa kumppania. En itsekään harrasta yhden illan juttuja. Seksikokemukseni rajoittuvat tapailumiehiin. Usein joudun toteamaan, että seksi ei muutenkaan toimi. Tai seksi toimii, mutta ei esim keskusteluyhteys tai huumori. Tai tulevaisuuden haaveet.
Olen niin tottunut seksittömään elämään, että 1 kerta kuukaudessa olisi itselleni jo taivas.
Jos tuo on ainoa miinus, niin jatkaisin varmaan suhteessa. Seksi on kivaa muttei kuitenkaan yksinään kanna mitään suhdetta pidemmän päälle.
Kivoja miehiä on kuitenkin niin vähän, että kun sellaisen löytää, siitä kannattaa pitää kiinni. Eikä ne omatkaan seksihalut välttämättä samanlaisina pysy. Nyt 50+ iläisenä seksi on taakse jäänyttä elämää. En halua sitä enää olkenkaan.
Tee niin kuin sinusta parhaalle tuntuu.
Meillä oli sama tilanne kolme ekaa vuotta suhteessa ja nyt 10v myöhemmin muistelen hieman huvittuneena, miten silloin tuntui kuin olisi "ku0llut" seksin puutteeseen, sitä nimittäin alkoi irrota sen jälkeen kun sain miehen testomittaukseen, jossa todettiin hyvin alhaiset testot. Nyt on oikein sopivasti kummankin mielestä, 3-5x viikossa!