Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako jäädä hyvään suhteeseen, vaikkei seksihalut kohtaa?
15.02.2023 |
Ollaan 26-vuotias pari, ja mieheni libido on hyvin alhainen. Meillä menee helposti kuukausia ilman seksiä, ja se jäisi varmasti ihan kokonaan, jos jättäisin alotteiden tekemisen. Mies ei niitä tee. Alkuhuumassa seksiä oli, yhteenmuuton jälkeen se alkoi pikkuhiljaa vähenemään.
Miestä ei tämä sinänsä haittaa, ollaan käyty seksuaaliterapiassa ja yritetty ''korjata'' tilannetta. Lopputulema on siis se, että meidän halut on vaan todella erilaiset. Itse haluaisin edes sen kerran viikossa, mielummin useammankin kerran. Viimeisen vuoden ajan tahti on ollut noin 1 kerran kuukaudessa, mies on tehnyt aloitteen viimeksi viime vuoden huhtikuussa... :(
En siis kaipaa korjausehdotuksia, koska niitä ei tosiaan ole. Toisinaan halut vaan eivät kohtaa, ja ei tässä kompromissia saa tehtyä kun en halua että väkisin harrastaa mitään. Ei halua myöskään masturboida yhdessä. Kai hänessä on jonkin verran aseksuaalisuuden piirteitä.
Suhde on muuten ihana, mies on hellä, lämmin, taitava keskustelija ja ihana ihminen. Meidän kemia on muuten tosi hyvä ja elämä helppoa, olemme myös toistemme parhaat ystävät. Tulevaisuudensuunnitelmat kohtaavat.
Silti välillä kurkkua kuristaa, kun mietin, mistä jään paitsi. Tai kuinka paljon ihanampaa elämä vielä olisi, jos saisin myös seksiä. En halua avointa suhdetta, ei kiinnosta tunteeton seksi.
Täällä on ehkä vanhempiakin naisia paikalla, mitä mieltä olette? Kuinka suurta osaa seksi näyttelee vaikka keski-iän suhteissanne? Kannattaako sen takia hukata tällainen parisuhde? Pelkään, että vaikka seuraavan miehen kanssa seksiä sitten olisi, olisi hän jotenkin muuten törppö tai epäsopiva minulle.
Kiitos ajatuksista :) JA: olen normaalipainoinen, ihan kaunis nainen. Kun kuitenkin joku tulee sanomaan, että olen rupsahtanut. Ei ole siitä kyse.
Kommentit (110)
Itse en jäisi. Jos jo nuorena ovat halut noin vähissä, voivat ne keski-iässä kadota kokonaan. Ja ainakaan itselläni (olen nyt 45-v nainen) eivät ole seksihalut mitenkään vähentyneet. Minulle on erittäin olennainen asia se, että suhteessa on seksiä, ja että kumppanin kanssa sovitaan seksuaalisesti yhteen. Jotain pientä joustamista voi tehdä suuntaan ja toiseen, eli on vielä siedettävä tilanne, jos seksihalut poikkeavat toisistaan vain vähän. Mutta kovin radikaali erilaisuus ei vain toimi. Tuossa voi tulla ongelmia silloinkin, jos haluatte lapsia, koska pahimmillaan lasta joutuu tekemällä tekemään ja harrastamaan seksiä tyyliin joka toinen päivä n. puolen kuukauden aikana - silloin turhauttaa todella, jos turhaan ovulaatiota kyttäävä nainen törmää miehen haluttomuuteen.
Jos mies on kerran paras ystäväsi, pitäisin hänet läheisenä ystävänä, jolla on erityinen paikka elämässä. Mutta parisuhteen etsisin toisaalta. Eipä ole takeita tietenkään sopivan löytymisestä, mutta seksuaalinen yhteensopivuus on oikeasti tärkeimpiä tekijöitä suhteessa - ainakin niiden mielestä, joilla seksuaalisia haluja on. Eihän se yksistään riitä sekään, mutta kyllä se todella olennainen asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin nuorena en jäisi missään tapauksessa.
Nyt 60+ tämän juuri ja juuri kestää ettei läheisyyttä ja seksiä ole tarpeeksi. Syyt toki terveydelliset ettei toista voi syyllistää eikä haluakaan. Mutta ei silti tunnu hyvältä.
Läheisyys ja hyvä seksi on kuitenkin parisuhteessa - ainakin itselle - niin tärkeitä etten olisi jäänyt kitumaan jos tilanne jo 30v sitten olisi ollut sama.
Jokainen päättää omasta elämästään, itse olen päättänyt jäädä. Tosin meillä on jo reilusti yli 20 vuoden suhde ja vaimon halut ovat hiipuneet jo vuosia. Ei voi sanoa, etteikö seksiä olisi, mutta sitä on niin harvoin, että se alkaa olla jo ihan sama olisiko sitä ollenkaan.
Jos itse olisin suhteessa, jossa ei olisi juurikaan yhteistä historiaa, eikä seksuaalista kemiaa ollut oikeastaan koskaan, niin miettisin kyllä tarkkaan, millaista suhdetta olisin pelastamassa. Ja mihin hintaan.
AP:n tilanne ei paljon poikkea siitä kun keskinäistä vetovoimaa ja halua ei vain ole. Seksiä on kuitenkin säännöllisesti miehen aloitteesta, ettei hänellä hyydy toiminta ihan kokonaan. Tilanne on ollut tämä koko ajan seurusteluajan jälkeen, nyt jo 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en jäisi. Jos jo nuorena ovat halut noin vähissä, voivat ne keski-iässä kadota kokonaan. Ja ainakaan itselläni (olen nyt 45-v nainen) eivät ole seksihalut mitenkään vähentyneet. Minulle on erittäin olennainen asia se, että suhteessa on seksiä, ja että kumppanin kanssa sovitaan seksuaalisesti yhteen. Jotain pientä joustamista voi tehdä suuntaan ja toiseen, eli on vielä siedettävä tilanne, jos seksihalut poikkeavat toisistaan vain vähän. Mutta kovin radikaali erilaisuus ei vain toimi. Tuossa voi tulla ongelmia silloinkin, jos haluatte lapsia, koska pahimmillaan lasta joutuu tekemällä tekemään ja harrastamaan seksiä tyyliin joka toinen päivä n. puolen kuukauden aikana - silloin turhauttaa todella, jos turhaan ovulaatiota kyttäävä nainen törmää miehen haluttomuuteen.
Jos mies on kerran paras ystäväsi, pitäisin hänet läheisenä ystävänä, jolla on erityinen paikka elämässä. Mutta parisuhteen etsisin toisaalta. Eipä ole takeita tietenkään sopivan löytymisestä, mutta seksuaalinen yhteensopivuus on oikeasti tärkeimpiä tekijöitä suhteessa - ainakin niiden mielestä, joilla seksuaalisia haluja on. Eihän se yksistään riitä sekään, mutta kyllä se todella olennainen asia on.[/quote]
Näin itsekin ajattelen pitkän parisuhteen eri vaiheiden läpi eläneenä. En usko, että edes olisimme enää yhdessä, ellei keskinäinen kemiamme olisi niin vahvaa. Seksuaalinen yhteensopivuus on myös omasta mielestäni yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa, ellei tärkein. Vastaaja Nro4
En osaa edes kuvitella millaista olisi tuntea seksuaalista halua puolisoaan kohtaan. Jotakin on henkisesti jumissa. Silti tällaisessa asetelmassa voi olla säännöllisesti seksiä aina kun mies pyytää. Nainen kokee normaalisti halua, mutta se ei lähtökohtaisesti kohdistu omaan mieheen muuten kuin siinä tilanteessa kun seksiä on jo aloitettu harrastamaan. Ei siis niin päin, että ensin haluttaisi ja sitten alettaisiin harrastaa seksiä. Emme vain kohtaa ja kommunikoi tällä tasolla. Muuten on kyllä hyvää ja syvällistä keskustelua ja yhteistä huumoria, arki toimii jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsi. Sitten ei sinullakaan ole haluja.
Miten se lapsi saisi käytännössä seksittömässä suhteessa alkunsa?
Ei varmaan mitenkään, mutta ap sanoikin, että heillä on seksiä n. kerran kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsi. Sitten ei sinullakaan ole haluja.
Miten se lapsi saisi käytännössä seksittömässä suhteessa alkunsa?
Ei varmaan mitenkään, mutta ap sanoikin, että heillä on seksiä n. kerran kuukaudessa.
Kaksi lasta tehneenä sanon kyllä, että tuolla tahdilla todennäköisemmin jää lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella millaista olisi tuntea seksuaalista halua puolisoaan kohtaan. Jotakin on henkisesti jumissa. Silti tällaisessa asetelmassa voi olla säännöllisesti seksiä aina kun mies pyytää. Nainen kokee normaalisti halua, mutta se ei lähtökohtaisesti kohdistu omaan mieheen muuten kuin siinä tilanteessa kun seksiä on jo aloitettu harrastamaan. Ei siis niin päin, että ensin haluttaisi ja sitten alettaisiin harrastaa seksiä. Emme vain kohtaa ja kommunikoi tällä tasolla. Muuten on kyllä hyvää ja syvällistä keskustelua ja yhteistä huumoria, arki toimii jne.
Oletko mennyt ystävän kanssa naimisiin? Eli et pidä miestäsi (ulkonäköä, olemusta) haluttavana? Voisin kuvitella itseni tuollaiseen tilaan, jos olisin valinnut jonkun, jonka ulkonäkö ei miellytä seksuaalisessa mielessä.
Itse olen vain sillä tavalla rakennettu, että mies, joka ei seksuaalisesti kiihota, lähinnä ällöttää, jos hän koskee seksuaalisesti. Siis vaikka tuo mies olisi muuten kiva ja miellyttävä, niin edes suutelemisesta ei tulisi mitään, koska ällöttäisi.
Ei herranjumala, parikymppisellä kollilla pitäisi olla muna kovana jatkuvasti. En katselisi hetkeäkään, mitä ihmeen velttoja nämä nykynuoret oikein on???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain sinä tiedät kuinka tärkeää seksi on sinulle joten sinun pitää itse tehdä päätös. Tuossa tilanteessa on se vaara, että jos "tyydyt kohtaloosi" saatat katkeroitua ja se ei ole hyväksi teille kummallekaan, vaan voi johtaa henkisesti tuhoisiin seurauksiin. Mieti siis mikä on sinulle tärkeää ja toimi sen mukaan.
Olen ollut aikaisemmin sellaisessa suhteessa, jossa seksi toimi, mutta mikään muu ei toiminut. Rakastuin myös nuorena yhteen mieheen, jonka kanssa koin toimivaa henkistä ja fyysistä yhteyttä. Nyt olen ollut vuosikymmeniä yhdessä miehen kanssa, jonka kanssa toimii arki, käytännön asiat ja keskusteluyhteys, mutta seksuaalista yhteyttä ja vetovoimaa ei ole. Sitä oli klassisesti vielä häämatkalla, mutta sitten se yhteys kuoli.
En olisi voinut nuorena kuvitellakaan, että eroottinen vetovoima loppuisi sellaista ihmistä kohtaan, jota kohtaan on tuntenut sitä. En olisi alkanut edes suhteeseen, saatika sitoutunut ja mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en olisi tuntenut keskinäistä seksuaalista vetovoimaa. No, tässä kävi sitten näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Olette todella nuoria eli terapointi yms. hömpötyksen voi unohtaa ja 2) nettiporno on todellinen syypää.
Jep, komppaukset nettipornoteorialle.
Niin, että ei voi mitenkään olla olemassa miestä jota ei seksi kiinnosta. Naurettavaa yleistämistä taas.
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi hyvästä suhteesta seksin puutteen takia. Sooloseksi täyttää pahimmat tarpeet, mutta hyvä ihmissuhde on niin harvinainen, että pitäisin kiinni kynsin ja hampain.
Haluaisin kuitenkin tietää, mistä johtuu. Onko tosiaan aseksuaali vai homo, nettipornoriippuvainen, impotentti, toinen nainen vai jotain muuta? Se määrittäisi paljon. Jos vaikka homo, voi mies lähteä suhteesta kerättyään riittävästi "rohkeutta".
Niin me ollaan erilaisia, sooloseksi ei anna mulle yhtään mitään. 2 sekunnin laukeamisen vesirajan tasolla, blop. Seksi ja läheisyys taas tajunnanräjäyttävän yhteyden ja nautinnon tunteen pitkäksi aikaa. Tulisin hulluksi jos pitäisi vain itsekseen roplailla!
Itselleni olisi sopinut tuo tilanne parikymppisenä varsin hyvin.
Hei, Olen Mustafi.
Voin tyydyttää sinut.
Soita?
Iloiset Terveiset
Mustafi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi hyvästä suhteesta seksin puutteen takia. Sooloseksi täyttää pahimmat tarpeet, mutta hyvä ihmissuhde on niin harvinainen, että pitäisin kiinni kynsin ja hampain.
Haluaisin kuitenkin tietää, mistä johtuu. Onko tosiaan aseksuaali vai homo, nettipornoriippuvainen, impotentti, toinen nainen vai jotain muuta? Se määrittäisi paljon. Jos vaikka homo, voi mies lähteä suhteesta kerättyään riittävästi "rohkeutta".
Niin me ollaan erilaisia, sooloseksi ei anna mulle yhtään mitään. 2 sekunnin laukeamisen vesirajan tasolla, blop. Seksi ja läheisyys taas tajunnanräjäyttävän yhteyden ja nautinnon tunteen pitkäksi aikaa. Tulisin hulluksi jos pitäisi vain itsekseen roplailla!
Sepä. Joillekin (olen ollut huomaavinani että yleensä niille vähemmän haluaville) seksi tuntuu tarkoittavan lähinnä fyysistä laukeamista, mutta monille meistä kunnon kuuma suutelokin on enemmän seksiä kuin pikainen soolo. Eikä Ap:n mies kerrotun mukaan innostu edes yhteissooloilusta tms. Voin kyllä olla fyysisen tarpeen puolesta pitkäänkin ilman seksiä -siis hoitaa sen itse- mutta kosketusta, läheisyyttä ja toisen iholla olemista ei korvaa mikään.
Seksuaalisena ihmisenä koen erikoiseksi, että ap edes pohtii tuohon suhteeseen jäämistä, kun hänen toiveenaan on nimenomaan parisuhdeseksi ja ilmeisesti ei ole edes niitä taloja, lapsia ja aviovaloja pitelemässä.
Henkinen läheisyys on ihanaa, mutta jos muu puuttuu, niin eikö ystävyys aja saman?
En olisi valmis luopumaan seksistä noin nuorena lähes kokonaan. Ja nimenomaan seksistä rakkaussuhteessa, irtoseksistä en ole koskaan saanut mitään irti.
Olen nyt nelikymppinen, ja seksi on minulle edelleen tärkeää jos rakastan jotakuta miestä. Vaikea kuvitella, että olisin yhdessä jos toinen ei kiinnostaisi siinä mielessä yhtään. Viimeisimmässä suhteessa seksi alkoi harventua siten, että sitä ei ollut enää viikoittain, ja kyllä se minun osaltani vähensi läheisyyden ja rakkauden tunnetta toista kohtaan. Seksi kai pitää jotenkin "rakkaushormonivarastoa" yllä. Ymmärrettävää kyllä kuitenkin, jos sairauksien ja ikääntymisen myötä seksin määrä vähenee ja jossain vaiheessa se loppuukin.
Lähdin vastaavasta suhteesta 24v, en kyllä löytänyt yhtä kivaa miestä enää, mutta tein silti mielestäni oikean ratkaisun.
N54