Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako jäädä hyvään suhteeseen, vaikkei seksihalut kohtaa?
15.02.2023 |
Ollaan 26-vuotias pari, ja mieheni libido on hyvin alhainen. Meillä menee helposti kuukausia ilman seksiä, ja se jäisi varmasti ihan kokonaan, jos jättäisin alotteiden tekemisen. Mies ei niitä tee. Alkuhuumassa seksiä oli, yhteenmuuton jälkeen se alkoi pikkuhiljaa vähenemään.
Miestä ei tämä sinänsä haittaa, ollaan käyty seksuaaliterapiassa ja yritetty ''korjata'' tilannetta. Lopputulema on siis se, että meidän halut on vaan todella erilaiset. Itse haluaisin edes sen kerran viikossa, mielummin useammankin kerran. Viimeisen vuoden ajan tahti on ollut noin 1 kerran kuukaudessa, mies on tehnyt aloitteen viimeksi viime vuoden huhtikuussa... :(
En siis kaipaa korjausehdotuksia, koska niitä ei tosiaan ole. Toisinaan halut vaan eivät kohtaa, ja ei tässä kompromissia saa tehtyä kun en halua että väkisin harrastaa mitään. Ei halua myöskään masturboida yhdessä. Kai hänessä on jonkin verran aseksuaalisuuden piirteitä.
Suhde on muuten ihana, mies on hellä, lämmin, taitava keskustelija ja ihana ihminen. Meidän kemia on muuten tosi hyvä ja elämä helppoa, olemme myös toistemme parhaat ystävät. Tulevaisuudensuunnitelmat kohtaavat.
Silti välillä kurkkua kuristaa, kun mietin, mistä jään paitsi. Tai kuinka paljon ihanampaa elämä vielä olisi, jos saisin myös seksiä. En halua avointa suhdetta, ei kiinnosta tunteeton seksi.
Täällä on ehkä vanhempiakin naisia paikalla, mitä mieltä olette? Kuinka suurta osaa seksi näyttelee vaikka keski-iän suhteissanne? Kannattaako sen takia hukata tällainen parisuhde? Pelkään, että vaikka seuraavan miehen kanssa seksiä sitten olisi, olisi hän jotenkin muuten törppö tai epäsopiva minulle.
Kiitos ajatuksista :) JA: olen normaalipainoinen, ihan kaunis nainen. Kun kuitenkin joku tulee sanomaan, että olen rupsahtanut. Ei ole siitä kyse.
Kommentit (110)
Itse kadun, kun en lähtenyt vähäseksisestä suhteesta. Kyllä vaikuttaa vähän epäilyttävältä, ettei halua sinua.
N69
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä mistä kysymys kun teoriassa.siksi olenkin yksin.sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella millaista olisi tuntea seksuaalista halua puolisoaan kohtaan. Jotakin on henkisesti jumissa. Silti tällaisessa asetelmassa voi olla säännöllisesti seksiä aina kun mies pyytää. Nainen kokee normaalisti halua, mutta se ei lähtökohtaisesti kohdistu omaan mieheen muuten kuin siinä tilanteessa kun seksiä on jo aloitettu harrastamaan. Ei siis niin päin, että ensin haluttaisi ja sitten alettaisiin harrastaa seksiä. Emme vain kohtaa ja kommunikoi tällä tasolla. Muuten on kyllä hyvää ja syvällistä keskustelua ja yhteistä huumoria, arki toimii jne.
Oletko mennyt ystävän kanssa naimisiin? Eli et pidä miestäsi (ulkonäköä, olemusta) haluttavana? Voisin kuvitella itseni tuollaiseen tilaan, jos olisin valinnut jonkun, jonka ulkonäkö ei miellytä seksuaalisessa mielessä.
Itse olen vain sillä tavalla rakennettu, että mies, joka ei seksuaalisesti kiihota, lähinnä ällöttää, jos hän koskee seksuaalisesti. Siis vaikka tuo mies olisi muuten kiva ja miellyttävä, niin edes suutelemisesta ei tulisi mitään, koska ällöttäisi.
Seksuaalista halua oli vielä kovasti seurusteluaikana. En olisi muuten alkanut seurustelemaankaan. Mieheni on ihan komea ja hyvässä kunnossa. Eli siitä ei ole kyse, että olisin alkanut seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei olisi haluttanut minua.
Ongelma on henkisellä puolella. Mieheni ei ole yhtään spontaani, aistillinen ja tarvitseva, vaan jotenkin etäinen. Minä suutuin alkuaikoina tästä, tuli riitoja ja molemmat menivät kuoreensa. Lakkasin pian välittömästä ja toivomasta mitään. Olemme tosi erilaisia eroottisessa mielessä. Sitä ei huomannut silloin alkuaikojen huumassa kun oli vaikea pitää näppejään erossa toisistamme.
Nykyään koen satunnaisesti halua vaan, jos joku toinen mies on kiinnostunut minusta. En tee niiden tilanteiden eteen mitään, annan niiden mennä ohi. Tuollaiset tilanteet vain osoittavat minulle, että pystyn vielä kokemaan halua. Enpä olisi nuorena voinut kuvitella näin kuollutta tilannetta. Ihan kuin minussa olisi kuollut jotakin.
Kiitos vastauksesta. Minun korviini kuulostaa todella rajulta tunne, että sinussa olisi kuollut jotakin. Oletteko yrittäneet ammattilaisen kanssa selvitellä tilannetta?
Kiintymyssuhdetyylit tuottavat tuollaista jälkeä, oletko lukenut niistä? Jotkut ihmiset eivät koe turvalliseksi olla toisen lähellä, jolloin seksuaalinen läheisyys ja aistillisuus tuntuu uhkaavalta ja se torjutaan. Seksi on enemmän genitaalien kohtaamista heille. Jos miehesi on tällainen, niin sinä reagoit torjuntaan koteloitumalla, kuolettumalla ja kovettumalla tms. Molemmilla on tavallaan luonnolliset reaktiot omista lähtökohdista ajatellen.
Voisihan sitä avata terapiassa, jos molemmilla on halua. Ehkä seksuaaliseen kohtaamiseen voisi tulla parannusta. Kannattaa valita terapeutti, joka on JulkiTerhikissä eli pätevä pari- ja perhepsykoterapeutti, jos menette.
Kiitos kommentistasi. Näin meillä on varmaan käynyt, kuvasit asiaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on varmasti todella vaikea tilanne. Itse en pystyisi luottamaan siihen, että kyseessä on aseksuaalisuus, olen sen verran epäluuloinen (mutta älä minua usko). Ajattelisin, että entä jos mieheni kertookin vasta myöhemmin olevansa homo tai jokin muu seksuaalivähemmistöön kuuluva? Tai se paljastuu sattumalt? Mikä vaikutus sellaisella olisi sinuun ja ehkä lapsiin, jos niitä saatte?
Mikä saa pitämään homoseksuaalisuutta todennäköisempänä kuin aseksuaalisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut ovat aina tällaisia... Ihmiset, jotka eivät niin tykkää seksistä, tulevat kertomaan, miten toissijainen/yhdentekevä asia seksi parisuhteessa on.
Ja aivan samalla tavoin toiset sitten nimittävät aseksuaalien parisuhteen kaverisuhteeksi ja jotenkin epäkelvoksi parisuhteeksi jota ei sellaiseksi voi laskeakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuitenkin tietää, mistä johtuu. Onko tosiaan aseksuaali vai homo, nettipornoriippuvainen, impotentti, toinen nainen vai jotain muuta? Se määrittäisi paljon.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuitenkin tietää, mistä johtuu. Onko tosiaan aseksuaali vai homo, nettipornoriippuvainen, impotentti, toinen nainen vai jotain muuta? Se määrittäisi paljon.
Tämä.
Tällähän ei loppupeleissä ole mitään väliä, koska naisen mielestä syy on aina se ettei kiihota tarpeeksi miestä ja on ruma, ihan sama mitä se jätkä selittää jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut ovat aina tällaisia... Ihmiset, jotka eivät niin tykkää seksistä, tulevat kertomaan, miten toissijainen/yhdentekevä asia seksi parisuhteessa on.
Ja aivan samalla tavoin toiset sitten nimittävät aseksuaalien parisuhteen kaverisuhteeksi ja jotenkin epäkelvoksi parisuhteeksi jota ei sellaiseksi voi laskeakaan..
Kahdrn aseksuaalin kohdalla seksittömyys ei ole ongelma, mutta jos vain toinen on aseksuaali ja toinen ei, on kyseessä kyllä aika epäkelpo tilanne. Syy ei toki ole sinänsä kenenkään, mutta kyseessä on vain huonosti yhteensopivat ihmiset.
Mulla oli sun ikäisenä sama tilanne, jäin koska rakastin. Nyt nelikymppisenä suhde on täysin seksitön ja ollaan kämppiksiä joilla on yhteiset lapset. Kadun etten lähtenyt nuorempana ja perustanut perhettä jonkun muun kanssa, tunnen olevani täysin jumissa ja kaipaan seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Vaihdoin parempaan ja nyt libidot kohtaa. Seksi on uskomatonta, ihanaa ja leikkisää. Nykyinen rakastaa nuollakin.
En ole paritellut kuuteen vuoteen. Sitä ennen olin tuollaisessa parisuhteessa.
T31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika on rajallista. Lantion nylkytys ei mitään aivotyötä ole.
Toisilla aivotyöhön jää vähemmän aikaa, aivot surkastuvat ja tienaavat miestään vähemmän.
Kyllä mies pitää jättää jos mies ei tee juuri niin kuin nainen haluaa. Ainoastaan naiset saavat tehdä sitä mitä itse haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin fiiliksesi. Meillä minulla on ollut aina voimakkaampi libido kuin miehelläni, onneksi se on vähän tasaantunut ajan kanssa. Mies kyllä usein harrastaa seksiä ihan minun mieliksenikin. Aloitteita ei vain oikein tule, ja kyllähän se vähän kolahtaa itsetunnolle, vaikka tiedän ettei kyse ole siitä, että minussa olisi varsinaisesti syytä tai vikaa.
Sinun täytyy nyt punnita asioita. Onneksi itsekin voi harrastaa sooloseksiä, vaikka eihän se sama ole kuin yhdessä. Aina välillä voi katkeruus nostaa päätään, mutta toisaalta, voihan se nostaa päätään ihan missä asiassa vain. Kenenkään suhde ei ole täydellinen, eli aina pitää vähän jostain joustaa.
Tsemppiä, ja toivon että saatte tämänkin asian puhuttua <3
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Vaihdoin parempaan ja nyt libidot kohtaa. Seksi on uskomatonta, ihanaa ja leikkisää. Nykyinen rakastaa nuollakin.
Ja naiset kehtaavat syyttää miehiä seksi keskeisyydestä. Huvittavaa kaksoismoralismia syyttää miehiä asiasta mitä naiset enemmän haluaa
Olen 45v nainen, yli 15v suhteessa, jossa suurin osa ajasta ilman yhdyntöjä. Ap:n ikäisenä kuvittelin, että haluan suhteen, jossa ollaan intohimoisia ja sekstaillaan vielä vanhoinakin. No, intohimoisia ollaan kyllä edelleen :), mutta se vaan näkyy eri tavoin. Miestä ei vaan seksi sytytä sillä tavoin, ei ole koskaan sytyttänyt. Vika ei ole siinä, etten sytyttäisi häntä. Päinvastoin, hän kehuu miten söpö ja kiva ja haluttava olen. Minusta hän on edelleen yhtä haluttava kuin nuorempana, jolloin olimme seksuaalisesti aktiivisempia :)
Meillä on muutoin melko lailla täydellinen suhde. Olemme erittäin sitoutuneita toisiimme. Olemme sellainen pariskunta, joka tekee lähes kaiken yhdessä. Meillä ei ole lapsia, joten voimme todellakin keskittyä toisiimme ja pitää hauskaa yhdessä. Totta kai omia harrastuksia, menoja ja kavereita on myös, mutta parhaiten viihdymme kaksistaan tai yhteisten ystäviemme kanssa. Pystymme puhumaan mistä tahansa toisillemme. Olemme käyneet läpi vaikeita aikoja, esim. sairastelua, emmekä ole väistyneet toistemme rinnalta. Voin luottaa mieheeni sataprosenttisesti. Meillä on eri temperamentit emmekä aina ilmaise tunteita samalla tavalla, mutta ymmärrämme silti toisiamme. Minusta parisuhde onkin oppimiskokemus eikä mikään automaatti, jonka pitää täyttää kaikki toiveet. Voin vallan hyvin olla "ilman seksiä", jos saan kokea tämän kaiken. Uskon nimittäin, että meillä on tässä sellaista läheisyyttä ja yhteys, johon seksillä ei päästä. Toiset voivat sekstailla sitten minunkin puolestani :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja masturbointi on aina vaihtoehto. Itse en ymmärrä alkuunkaan ihmisiä jotka sanovat etteivät voi masturboida. Mielestäni aika ahdasmielistä ja typerää, koska masturbointi ei pakota ketään ottamaan osaa pelkkänä välineenä itsekkäiden halujesi toteuttamiseen. Jos sinulla on haluja ja et itse pysty hoitamaan niitä, olet käytännössä katsoen vammainen.
Tietenkin voi masturboida mutta se ei ole silti sama asia kuin toisen kanssa. Ei vaikka yksinäisyyskään poistu sillä että puhuu itsekseen tai halaa itse itseään. Samoin parisuhdeseksin tarve ei poistu masturbaatiolla.
Rakastan sooloseksiä ja tulen erinomaisesti toimeen sillä, mutta kun olen parisuhteessa, olen siinä myös toimivan seksin takia. Jos seksi kumppanin kanssa ei toimi, eivätkä halumme mene yksiin, en jää suhteeseen. Kavereita minulla jo on, sooloseksiäkin on, mutta seksiä sisältää parisuhdekumppania ei ystävistä ja yksinolosta saa.
Olen 48v ja pitkässä liitossa. Itselleni seksuaalisuus on tärkeä yhteyttä ylläpitävä voima parisuhteessa. Tarkennan vielä, että seksuaalisuus mulle tarkoittaa muutakin kuin penetraatiota... sun täytyy miettiä asia omasta näkökulmastasi. Mä en voisi elää seksittömässä liitossa, jossa haluissa on noin suuri epäsuhta
Yhteenmuutettaessa miehillä usein halut tasaantuu.
Nämä ketjut ovat aina tällaisia... Ihmiset, jotka eivät niin tykkää seksistä, tulevat kertomaan, miten toissijainen/yhdentekevä asia seksi parisuhteessa on. Oikeasti aihetta pitäisi lähstyä siltä kannalta, jäisikö suhteeseen, jos siitä puuttuisi jokin itselle olennainen asia. Seksittömätkin pystyvät eläytymään kun miettivät, mikä heille olisi tärkeää, ja jos se sattuu puuttumaan - jollekin se on vaikka yhdessä asuminen tai perheen perustaminen, jollekin muulle vaikka yhteinen arvomaailma, läheisyys, yhteinen tekeminen tai muu.