Lue keskustelun säännöt.
Minkä harrastuksen kautta olet saanut uusia ystäviä?
Niin? Aina sanotaan, että harrastuksen kautta saa uusia ystäviä, mutta ei taida olla niin helppoa sekään. Ainakaan omat liikunnaliset harrastukseni ei ole tuonut yhtäkään uutta kaveria. Lähinnä aika kuluu oman suorituksen ja hakkaavan pulssin tarkkailussa. Ei siinä ohessa jaksa mitään puhua. Pukkarissa kaikilla kiire suihkuun ja himaan. Vinkkejä kehiin siis näin ystävänpäivän kunniaksi!
Kommentit (296)
Kunnallispolitiikka, joskin tappouhkauksiakin aina välillä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan piakkoin opiskelemaan Espanjaa. Olisi kivaa/makeeta kohdata kurssilla uusia tuttavia. :)
Varmaan voi löytää mistä tahansa, josta oikeasti itse tykkää ja johon edes jotenkin liittyy muita ihmisiä.
Mutta vaatihan se sitä mukanaoloa, että tulee se tutustuminen ja jutustelu, ja ehkä sitten jonkun kanssa syvempikin tunteminen.
Esim kirjoittajakursseilla koen, että oikeasti tutustun ihmisiin, vaikka en ystävystyisikään. Se on se tekeminen joka yhdistää. Luulen että se on se avain, yhdessä tekeminen.
Mielenkintoista miten monet ovat maininneet täällä koiraharrastuksen olevan hyvä paikka kavereiden saamiseen. Oma kokemukseni on, että koiraharrastuksissa ihmiset keskittyivät vain koiraansa ja tekivät tehokkaasti treeninsä ja sen jälkeen olikin jo kiire kotiin. Ei siinä tuntunut olevan aikaa vaihtaa kuin muutaman sanan tai lauseen. Miten te onnistuitte tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkintoista miten monet ovat maininneet täällä koiraharrastuksen olevan hyvä paikka kavereiden saamiseen. Oma kokemukseni on, että koiraharrastuksissa ihmiset keskittyivät vain koiraansa ja tekivät tehokkaasti treeninsä ja sen jälkeen olikin jo kiire kotiin. Ei siinä tuntunut olevan aikaa vaihtaa kuin muutaman sanan tai lauseen. Miten te onnistuitte tässä?
Seuran toimintaan aktiivisesti osallistumalla.
Myös yhteisölliseltä crossfit-salilta on tarttunut ihmisiä mukaan.
Politiikka, eli liityt siihen puolueeseen joka kiinnostaa ja siellä sitten paikkallisyhdistyksen toimintaan mukaan. Ainakin riittää puhuttavaa, kun on samanlaista arvopohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoro on hyvä tapa ystävystyä. Ainakin oman stemmaryhmän kanssa tulee juteltua enemmän ja tavataan myös pienemmällä porukalla. Välillä käydään yhdessä konsertissa tms. Kuoroleireillä tutustutaan paremmin ja omien esiintymisten järjestelyissä. Joissain kuoroissa toimii myös oma karaokekerho tms. "hupiporukka".
Riippuu minkätyyppistä seuraa etsii. Tuttuja saa helposti, jos ei ole liian valikoiva. Toisaalta jos mikään ei oikein yhdistä, ei välttämättä syvene ystävyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran kautta olen saanut tuttavia, ei jumpassa ehdi rupattelemaan.
Järjestötoiminnan ja sen myötä vapaaehtoistyön kautta. Vapaaehtoistehtäviä on erilaisia, meidän porukalla on yhteisiä tapaamisia ja kukin jeesii niissä tehtävissä mitkä itselleen omimmaksi kokee ja niin usein kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtäkään sellaista harrastusta ei ole, josta jokainen voi löytää ystävän tai tutun. Riippuu ihan ihmisestä itsestään. Minä olen huono ystävystymään. Aloitin juuri äsken työväenopiston kurssin. Siinä vaiheessa kun olin saanut takin naulaan, niin kaikki muut ryhmäläiset olivat jo suuna päänä toistensa kanssa juttelemassa. Pysähdyin oikein ihmettelemään, mitä siinä tapahtui niin nopeasti. En ollut edes myöhässä. Jäin heti joukon ulkopuolelle, tosin ei se minua haittaa.
Etenkin taideporukat ovat sisäänpäinlämpeneviä, vaikka täällä muuta väitetään. Todennäköisesti he itse ovat niitä, jotka jättävät osan porukasta pois, vaikkeivat huomaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkintoista miten monet ovat maininneet täällä koiraharrastuksen olevan hyvä paikka kavereiden saamiseen. Oma kokemukseni on, että koiraharrastuksissa ihmiset keskittyivät vain koiraansa ja tekivät tehokkaasti treeninsä ja sen jälkeen olikin jo kiire kotiin. Ei siinä tuntunut olevan aikaa vaihtaa kuin muutaman sanan tai lauseen. Miten te onnistuitte tässä?
Se varmaan riippuu. Esim. jossain seurassa harrastaminen on varmasti erilaista kuin koirakoulujen kurssit. Itse tykkään nykyään lyhytkursseista, kun ei tarvitse talkoilla eikä kaveerata. Riittävät hyvin inspiraatioksi höntsäilyyn.
Näyttelyporukoissa kiertelyä tuli oma mitta täyteen nopeasti. Kuppikunnat ja hymyilevien kulissien takana kuohuva pahantahtoisuus oli jotain järkyttävää. Lisättynä toki sillä, että kannustavat turhan monia epäeettisiin jalostusvalintoihin. Rotuyhdistyksessä oli samoja piirejä ja piirteitä, mutta useamman rodun harrastuskerhossa oli aina mukava ilmapiiri. Eli riippuu koiraharrastuksesta ja -porukasta.
Muissa harrastuksissa kavereita ei ole syntynyt kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Mutta muita ei tule mieleen, mistä ei olisi jäänyt jotain ihmisiä matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja paljonkin omien ja lasten harrastusten kautta, mutta ei kyllä ystäviä. Jos pidetään yhteyttä niin aina liittyy jotenkin siihen harrastukseen tai lasten menoihin, kyläilyt, yökylät, kyydit, talkoot ja muut, mutta ei mitään henkilökohtaisempaa. Harrastan siis lasten kanssa samaa lajia ja osa muistakin vanhemmista harrastaa myös itsekin, osa vain hallilta ja talkoista tuttuja. Lähes sama porukka ollut kasassa jo 5 vuotta.
Itse liityin aikuisten kilpailevaan voimisteluryhmään aikoinaan. Niin tiivisti siinä oltiin yhteydessä, että joukosta on löytynyt parhaat ystävät, yksi heistä oli kaasoni.
Kyllä kai melkein mistä vain harrastuksesta voi kavereita ja ystäviä löytää.
En ole todellakaan mikään rikas mutta kyllä sympatiat on täysin ViherKommunistien tykittämälle Teemu Selänteelle.
Ristiinpukeutumisen kautta. Ystäväni eivät uskalla olla olematta ystäviäni, koska pelkäävät leimautuvansa foobikoiksi.
Koiran ottamisen jälkeen kaveripiiri moninkertaistui. Osasta on tullut todellä läheisiä ja oitkäaikaisia ystäviä.