Lue keskustelun säännöt.
Opiskelin 10,5v yliopistossa, sain lapsen, ja nyt en saa millään töitä :(
14.02.2023 |
Olin opiskellessani yhden kerran harkassa, muuten kotona myös kesät, en kesätöissä (mielenterveysongelmat). Sitten sain valmistuttua ja jäin lähes suoraan äitiyslomalle. Olin lapsen kanssa 2v kotona. Nyt olen hakenut 2v töitä omalta alalta enkä ole saanut. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri, pääaineena poliittinen historia.
Miten saada töitä? Työkkäri ehdotti jo, että menen lähihoitajakouluun.
Mutta minä olen maisteri enkä halua tehdä mitään käytännön työtä, kun olen yliopistostakin pystynyt valmistua! Mitä te tekisitte tilanteessani?
Kommentit (139)
Juuri sinun kaltaisten "parempien" ihmisten takia sosiaali turvaa pitää laskea että työ maitaa vaikka onkin alempiarvoista suorittavaa työtä. Kyllä paperinpyörittåjä pystyy oikeita töitäkin tekemään vaikka kuinka on tottunut helppouteen ja tekemättömyyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin joitakin vuosia sitten kauppatieteiden maisteriksi.Tämän jälkeen TE-palveluiden kursseilla,työvoimakoulutuksessa ja opiskelin työttömyyskorvauksella toisen asteen ammatillisen tutkinnon.
Olen jälleen työtön. Olen hakenut aktiivisesti töitä. Olen ajatellut,että haen vielä töitä,mutta lähden mielelläni opiskelemaan vaikka kokonaan uuden tutkinnon.Olen jo hieman katsellut,millaisia koulutuksia on ammattikorkeissa ja yliopistoissa.
Olen päättänyt,että yritän vaan eteenpäin. Jos en pääse töihin,yritän päästä opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että 0 työkokemuksella pitäisi palkata töihin? :D
Poliittinen historia minne ajattelit alunperin työllistyä? Kysy saatko palkkatukea ja sitä kautta mahdollisesti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, että 0 työkokemuksella pitäisi palkata töihin? :D
Olen mä harjoittelun tehnyt. Työkkäristä voisivat neuvoa vaikka miten pääsen oman alan palkalliseen harkkaan seuraavaksi.
Jos tämä ei ole provo, niin oma saamattomuutesihan siihen surkeaan työllistymistilanteeseesi on syynä. Ei lapsi, kuten otsikko antaa ymmärtää. Ihmettelinkin jo ketjun avatessani, että miten muka lapsen saaminen estänyt työllistymisesi, kun ei lapsen saaminen sitä tee, mutta niin vaan oli tässäkin tapauksessa kyse aivan muista asioista.
Minulla näin kirjoitti:
Valmistuin joitakin vuosia sitten kauppatieteiden maisteriksi.Tämän jälkeen TE-palveluiden kursseilla,työvoimakoulutuksessa ja opiskelin työttömyyskorvauksella toisen asteen ammatillisen tutkinnon.
Olen jälleen työtön. Olen hakenut aktiivisesti töitä. Olen ajatellut,että haen vielä töitä,mutta lähden mielelläni opiskelemaan vaikka kokonaan uuden tutkinnon.Olen jo hieman katsellut,millaisia koulutuksia on ammattikorkeissa ja yliopistoissa.
Olen päättänyt,että yritän vaan eteenpäin. Jos en pääse töihin,yritän päästä opiskelemaan.
Tuttu pääsi samalla tutkinnolla kaupungin sosiaalitoimistoon töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierestä seurannut kirjoitti:
Menet sinne lähihoitajakouluun. Yksi tuttu teki samoin. Opiskeli huonosti työllistävän maisterintutkinnon ja muutti ulkomaille. Teki samoin lapsen ja ihmetteli, kun ei alan töitä löydy vuosikymmenen jälkeen.
Hän tosin otti itseään niskasta kiinni, opiskeli lähäriksi ja pääsi töihin.
Valtiotieteiden maistereista yli 93% työllistyy omalle alalleen. T ap.
Ei ole heikosti työllistävä koulutus. Minulla vaan kesti kauan opiskella ja on vähän kokemusta.Avaatko vähän, mitä on tuo "oman alan työt" -kirjo? Itsellä on se käsitys ettå teitä on ihan ties missä ammateissa "myyntitykeistä ministereiksi" - mitä kaikenlaista "alan työtä" olet itse hakenut?
Olen hakenut esim ministeriöön eritysasiantuntijaksi, useampaan kaupunkiin kaupungille töihin, viestinäasiantuntijaksi, järjestökoordinaattoriksi jne. T ap
Ota selvää saatko palkkatukea ja hakeudu johonkin järjestöön töihin.
Ala pitämään blogia vähän Halla-ahon tyyliin ja kohta olet kovapalkkainen kansanedustaja. Toinen hyvä konsti on polkaista tyhjästä käyntiin verkkolehti, vähän niinkuin mvlehti ja kohta sulla on kädet täynnä töitä ja milli fyrkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvettiin tuollaiset firmat, jotka äitejä syrjivät!
Odottele vielä muutama vuosi ja pistä se lapsi töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieli paljasti provoksi. Karmivia virheitä.
"kun olen yliopistostakin pystynyt valmistua"
Noin ei voi sanoa. Se on "pystyä valmistumaan". Sinun on täytynyt läpäistä kielikoe, kun olet kerran gradunkin jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap trollaa, mutta antakaapa minullekin neuvoja, kun on hieman samanlainen ongelma. Opiskeluaikana ei työkokemusta kertynyt, koska muutamasta diagnoosista (lievä autismi, masennus, ahdistuneisuus, kiusaamisen aiheuttamat takaumat, rajun pyörällä kaatumisen jälkeinen pitkä fyysinen kuntoutusjakso) johtuen menin hitaammalla tahdilla enkä pystynyt samaan aikaan käymään töissä.
Kesät opiskelin, jotta sain siitä hitaasta tahdista huolimatta tutkinnon tehtyä. Toisin kuin autisteista tai aspergereista usein uskotaan, en ole mikään oman alani nero vaan täysin keskinkertaista tasoa. Ongelma on se, että kaikessa muussa pärjään vielä heikommin.
Minulla on sellaisia hahmottamisen rajoitteita, joiden takia en voisi työskennellä terveydenhoitoalalla, jossa ollaan muiden hengestä vastuussa. Lievän autismin takia monet hektiset käytännön asiat tuntuvat vaikeilta toteuttaa. Tämän ohessa löytyy loukkaantumisen jättämiä vammoja, jotka eivät kuntoutuksen jälkeen juurikaan haittaa käytännön elämää, mutta estävät raskaan fyysisen työn ja painavien esineiden nostelun.
Omalta alalta en kuitenkaan saa töitä tällä kokemuksella, vaikka niitä pystyisin uskoakseni tekemään. En rajaa hakua soveltavaa korkeakoulututkintoa vaativiin paikkoihin, vaan etsin myös avustavia toimistotehtäviä (joihin koulutukseni osittain sopisi, vaikka kelpoisuusvaatimuksena on usein ammattitutkinto). Kaupan kassaksikin olen yrittänyt hakea, tuloksetta. En keksi, mitä tässä enää tekisi.
Mikä ala olisi sellainen, jolle pystyisin vaihtamaan? Vai pitäisikö hyväksyä työkyvyttömyys, kun taidot eivät selkeästi ole riittäneet työpaikan hankkimiseen? Tai saisinko jostakin palkattoman harjoittelupaikan ja auttaisiko se? Uskon, että diagnooseillani minulla olisi mahdollisuus päästä määräaikaiselle eläkkeelle. Silti se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.
Mä en mennyt lähihoitajakouluun, kun aloin huomata oman alani mahdottomat työllisyysnäkymät, vaan opiskelin vielä sosiaalityöntekijäksi. Pohjakoulutuksella sai paljon kursseja hyväksiluettua. Sosiologiasta siis tein tämän peliliikkeen. Ei ole ollut sen jälkeen töistä pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala pitämään blogia vähän Halla-ahon tyyliin ja kohta olet kovapalkkainen kansanedustaja. Toinen hyvä konsti on polkaista tyhjästä käyntiin verkkolehti, vähän niinkuin mvlehti ja kohta sulla on kädet täynnä töitä ja milli fyrkkaa.
Tuo blogin pitäminen on oikeasti hyvä ehdotus. Sitä voi tehdä kotoa, niin voit olla enemmän myös lapsen kanssa, eikä vaadi suurta alkupääomaa. Ja voit matkustellakin vapaasti ja kirjoitella muualtakin kuin kotoa.
Suomessa ei olekaan vielä kukaan uskaltanut omilla kasvoillaan tulla julkisuuteen skitsofreniaa sairastavana tavallisena ihmisenä. Se olisi ihan uroteko. Masennuksesta on jo avautunut useampikin henkilö, mutta skitsofrenia on meillä vielä tabu.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistokoulutuksen ohessa on tarkoitus hankkia kesäisin alan työkokemusta, suhteita ja pätevyyttä. Olet epäonnistunut koulutuksessasi ja aika meni aika pahasti hukkaan.
Ja pöh, opintoihin kuuluu yksi ainoa harkka, ja muuten suurin osa opiskelijoista tekee hanttihommia, jos niitäkään saa. Ysärin lamassa, kun itse opiskelin, ne hanttihommatkin olivat kiven alla.
Vierailija kirjoitti:
Ap trollaa, mutta antakaapa minullekin neuvoja, kun on hieman samanlainen ongelma. Opiskeluaikana ei työkokemusta kertynyt, koska muutamasta diagnoosista (lievä autismi, masennus, ahdistuneisuus, kiusaamisen aiheuttamat takaumat, rajun pyörällä kaatumisen jälkeinen pitkä fyysinen kuntoutusjakso) johtuen menin hitaammalla tahdilla enkä pystynyt samaan aikaan käymään töissä.
Kesät opiskelin, jotta sain siitä hitaasta tahdista huolimatta tutkinnon tehtyä. Toisin kuin autisteista tai aspergereista usein uskotaan, en ole mikään oman alani nero vaan täysin keskinkertaista tasoa. Ongelma on se, että kaikessa muussa pärjään vielä heikommin.
Minulla on sellaisia hahmottamisen rajoitteita, joiden takia en voisi työskennellä terveydenhoitoalalla, jossa ollaan muiden hengestä vastuussa. Lievän autismin takia monet hektiset käytännön asiat tuntuvat vaikeilta toteuttaa. Tämän ohessa löytyy loukkaantumisen jättämiä vammoja, jotka eivät kuntoutuksen jälkeen juurikaan haittaa käytännön elämää, mutta estävät raskaan fyysisen työn ja painavien esineiden nostelun.
Omalta alalta en kuitenkaan saa töitä tällä kokemuksella, vaikka niitä pystyisin uskoakseni tekemään. En rajaa hakua soveltavaa korkeakoulututkintoa vaativiin paikkoihin, vaan etsin myös avustavia toimistotehtäviä (joihin koulutukseni osittain sopisi, vaikka kelpoisuusvaatimuksena on usein ammattitutkinto). Kaupan kassaksikin olen yrittänyt hakea, tuloksetta. En keksi, mitä tässä enää tekisi.
Mikä ala olisi sellainen, jolle pystyisin vaihtamaan? Vai pitäisikö hyväksyä työkyvyttömyys, kun taidot eivät selkeästi ole riittäneet työpaikan hankkimiseen? Tai saisinko jostakin palkattoman harjoittelupaikan ja auttaisiko se? Uskon, että diagnooseillani minulla olisi mahdollisuus päästä määräaikaiselle eläkkeelle. Silti se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.
Mikä se sun tutkinto on, tai se ala, mitä opiskelit? Noi toimistotyöt on vähän hankalia, kun niihin on pikemminkin ylitarjontaa. Miettisin plan b:ksi sellaista alaa, missä on työvoimapula. Jos hoitoala ei sovi, niin ehkä sosiaaliala voi sopia? Myös kokeista on pulaa, mitä mieltä olisit ravintola-alasta?
Olipa ala mikä tahansa, niin koska sulla on jo ylipistotutkinto pohjalla, tulet todennäköisesti etenemään alalla kuin alalla nopeasti.
Teet kuten me muutkin, eli haet mitä tahansa työtä ja aloitat siitä. Ylöspäin pääsee aina.
Itsehän aloitin äitiysloman jälkeen puhelinaspassa ja tein sitä noin vuoden, ennen kuin oman alan työpaikka irtosi.
Entä opettaja?
Pitää olla suhteita moniin hommiin.
Kertokaas nyt mulle, että mihin voi työllistyä jos on ollut pääaineena poliittinen historia?
Nimimerkillä sairaanhoitajaksi opiskeleva lähihoitaja.
No et sä sitten pärjäisi hoitoalalla. Siinä on aivan liikaa stressiä, sulla todennäköisesti psykoosikynnys ylittyisi tuon tuostakin. Hyvin luultavasti karsiutuisit jo ennen opintojen alkua soveltuvuuden arvioinnissa. Unohda.
Mutta mitä voi tehdä osittain työkykyinen valtiotieteen maisteri? - Miten olisi jos yrittäisit päästä jatko-opiskelijaksi yliopistolle ja mukaan johonkin tutkimusryhmään? Siellä voisi olla myös osa-aikaisia tuntiopettajan töitä.