Lue keskustelun säännöt.
Opiskelin 10,5v yliopistossa, sain lapsen, ja nyt en saa millään töitä :(
14.02.2023 |
Olin opiskellessani yhden kerran harkassa, muuten kotona myös kesät, en kesätöissä (mielenterveysongelmat). Sitten sain valmistuttua ja jäin lähes suoraan äitiyslomalle. Olin lapsen kanssa 2v kotona. Nyt olen hakenut 2v töitä omalta alalta enkä ole saanut. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri, pääaineena poliittinen historia.
Miten saada töitä? Työkkäri ehdotti jo, että menen lähihoitajakouluun.
Mutta minä olen maisteri enkä halua tehdä mitään käytännön työtä, kun olen yliopistostakin pystynyt valmistua! Mitä te tekisitte tilanteessani?
Kommentit (139)
Voi voi; minä taas opiskelin 20v. ja kävin koko ajan alan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas nyt mulle, että mihin voi työllistyä jos on ollut pääaineena poliittinen historia?
Nimimerkillä sairaanhoitajaksi opiskeleva lähihoitaja.
No ilman työkokemusta vaikea mihinkään. Opiskeluvaiheessa jos suuntautuu tutkijaksi, se on sitten tohtorikoulutusta edessä.
Freelancer-toimittaja, opettajansijaisuudet, viestintäalan tehtävät esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap trollaa, mutta antakaapa minullekin neuvoja, kun on hieman samanlainen ongelma. Opiskeluaikana ei työkokemusta kertynyt, koska muutamasta diagnoosista (lievä autismi, masennus, ahdistuneisuus, kiusaamisen aiheuttamat takaumat, rajun pyörällä kaatumisen jälkeinen pitkä fyysinen kuntoutusjakso) johtuen menin hitaammalla tahdilla enkä pystynyt samaan aikaan käymään töissä.
Kesät opiskelin, jotta sain siitä hitaasta tahdista huolimatta tutkinnon tehtyä. Toisin kuin autisteista tai aspergereista usein uskotaan, en ole mikään oman alani nero vaan täysin keskinkertaista tasoa. Ongelma on se, että kaikessa muussa pärjään vielä heikommin.
Minulla on sellaisia hahmottamisen rajoitteita, joiden takia en voisi työskennellä terveydenhoitoalalla, jossa ollaan muiden hengestä vastuussa. Lievän autismin takia monet hektiset käytännön asiat tuntuvat vaikeilta toteuttaa. Tämän ohessa löytyy loukkaantumisen jättämiä vammoja, jotka eivät kuntoutuksen jälkeen juurikaan haittaa käytännön elämää, mutta estävät raskaan fyysisen työn ja painavien esineiden nostelun.
Omalta alalta en kuitenkaan saa töitä tällä kokemuksella, vaikka niitä pystyisin uskoakseni tekemään. En rajaa hakua soveltavaa korkeakoulututkintoa vaativiin paikkoihin, vaan etsin myös avustavia toimistotehtäviä (joihin koulutukseni osittain sopisi, vaikka kelpoisuusvaatimuksena on usein ammattitutkinto). Kaupan kassaksikin olen yrittänyt hakea, tuloksetta. En keksi, mitä tässä enää tekisi.
Mikä ala olisi sellainen, jolle pystyisin vaihtamaan? Vai pitäisikö hyväksyä työkyvyttömyys, kun taidot eivät selkeästi ole riittäneet työpaikan hankkimiseen? Tai saisinko jostakin palkattoman harjoittelupaikan ja auttaisiko se? Uskon, että diagnooseillani minulla olisi mahdollisuus päästä määräaikaiselle eläkkeelle. Silti se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.
Jos sinulla on nuo kaikki diagnoosit ja vaikea työllistyä tai et ole soveltuva sairautesi vuoksi koulutusta vastaavaan työhön niin mene lääkärin vastaanotolle ja pyydä että pääsisit kuntoutusselvitykseen. Ammatillista kuntoutusta varten tarvitset lääkärin b-lausunnon jossa suositellaan kuntoutusta.
Saat sieltä asiantuntevaa palvelua ja sinua yritetään auttaa pääsemään työelämään erilaisin keinoin. (Työkokeilu, uudelleen koulutus, työnhakuvalmennus tms) eikä tarvi täällä vauvapalstalla kysellä ja saada idioottimaisia vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap. Mulla on siis skitsofrenia. Oon osatyökykyinen, osittain määräaikaisella eläkkeellä.
Ei todellakaan sitten hoitoalalle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap. Mulla on siis skitsofrenia. Oon osatyökykyinen, osittain määräaikaisella eläkkeellä.
Ajattelepa asiaa työnantajan silmin: sinulla on 10 työpaikkaa "valtiotieteilijöille".
Niitä hakee 100 valmistunutta. Osalla on paljonkin hyvää työkokemusta, monella ripeästi sujuneet opinnot ja paljon täytettä CVssä. jA 99 heistä on "täystyökykyisiä".
Sitten on vaikkapa viisi sellaista, jotka syystä tai toisesta ovat "osatyökykyisiä".
Mistä poolista valitaan haastateltavat?
Jos noista osatyökykyisistä esim julkinen toimija kokee että "on velvollisuus " selvittää soveltuisiko joku - niin kenet kutsutaan? Eiköhän se ole hän jolla on jotain työkokemusta tai vielä parempi on jo tällä hetkellä jossain ja osoittanut kykenevänsä ns "normaaliin päivätyöhön".
Työnantajankin tehtävä kuitenkin on yrittää löytää ne "parhaimman lisäarvon" tuovat työntekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, että 0 työkokemuksella pitäisi palkata töihin? :D
Olen mä harjoittelun tehnyt. Työkkäristä voisivat neuvoa vaikka miten pääsen oman alan palkalliseen harkkaan seuraavaksi.
Jee! Yksi harkka! Siinäpä onkin kolmekymppiselle huimasti työkokemusta :D
P.S. Harkkoja saa hakemalla töitä. Ei muuta kuin kirjoittamaan hakemuksia
Olen kirjoittaut 738 hakemusta ja päässyt 3 haastatteluun. En ole tulut valituksi. Kertoisitko vielä miten hakemusten kirjoittaminen auttaa?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ap trollaa, mutta antakaapa minullekin neuvoja, kun on hieman samanlainen ongelma. Opiskeluaikana ei työkokemusta kertynyt, koska muutamasta diagnoosista (lievä autismi, masennus, ahdistuneisuus, kiusaamisen aiheuttamat takaumat, rajun pyörällä kaatumisen jälkeinen pitkä fyysinen kuntoutusjakso) johtuen menin hitaammalla tahdilla enkä pystynyt samaan aikaan käymään töissä.
Kesät opiskelin, jotta sain siitä hitaasta tahdista huolimatta tutkinnon tehtyä. Toisin kuin autisteista tai aspergereista usein uskotaan, en ole mikään oman alani nero vaan täysin keskinkertaista tasoa. Ongelma on se, että kaikessa muussa pärjään vielä heikommin.
Minulla on sellaisia hahmottamisen rajoitteita, joiden takia en voisi työskennellä terveydenhoitoalalla, jossa ollaan muiden hengestä vastuussa. Lievän autismin takia monet hektiset käytännön asiat tuntuvat vaikeilta toteuttaa. Tämän ohessa löytyy loukkaantumisen jättämiä vammoja, jotka eivät kuntoutuksen jälkeen juurikaan haittaa käytännön elämää, mutta estävät raskaan fyysisen työn ja painavien esineiden nostelun.
Omalta alalta en kuitenkaan saa töitä tällä kokemuksella, vaikka niitä pystyisin uskoakseni tekemään. En rajaa hakua soveltavaa korkeakoulututkintoa vaativiin paikkoihin, vaan etsin myös avustavia toimistotehtäviä (joihin koulutukseni osittain sopisi, vaikka kelpoisuusvaatimuksena on usein ammattitutkinto). Kaupan kassaksikin olen yrittänyt hakea, tuloksetta. En keksi, mitä tässä enää tekisi.
Mikä ala olisi sellainen, jolle pystyisin vaihtamaan? Vai pitäisikö hyväksyä työkyvyttömyys, kun taidot eivät selkeästi ole riittäneet työpaikan hankkimiseen? Tai saisinko jostakin palkattoman harjoittelupaikan ja auttaisiko se? Uskon, että diagnooseillani minulla olisi mahdollisuus päästä määräaikaiselle eläkkeelle. Silti se ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.
Oletko ylioppilas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajan vuorotyö on lapsen kanssa hankala. Iltis on auki klo 17.00 asti ja viikonloput kiinni. Lasuja tehdään helposti nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajan vuorotyö on lapsen kanssa hankala. Iltis on auki klo 17.00 asti ja viikonloput kiinni. Lasuja tehdään helposti nykyään.
Eiköhän lapsella ollut myös isä?
Eli, miksi, oi miksi, ihmiset ei ymmärrä, että valinnoilla on vaikutuksensa. Jos skitsofreniaa sairastava on väkisin hankkinut lapsen jonkun kanssa, joka ei edes pysy kuvioissa, niin... valinnoilla on seurauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierestä seurannut kirjoitti:
Menet sinne lähihoitajakouluun. Yksi tuttu teki samoin. Opiskeli huonosti työllistävän maisterintutkinnon ja muutti ulkomaille. Teki samoin lapsen ja ihmetteli, kun ei alan töitä löydy vuosikymmenen jälkeen.
Hän tosin otti itseään niskasta kiinni, opiskeli lähäriksi ja pääsi töihin.
Valtiotieteiden maistereista yli 93% työllistyy omalle alalleen. T ap.
Ei ole heikosti työllistävä koulutus. Minulla vaan kesti kauan opiskella ja on vähän kokemusta.
Riippuu ihan pääaineesta saako töitä. Onhan myös KTM työllistävä tutkinto - jos pääaine on muu kuin markkinointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierestä seurannut kirjoitti:
Menet sinne lähihoitajakouluun. Yksi tuttu teki samoin. Opiskeli huonosti työllistävän maisterintutkinnon ja muutti ulkomaille. Teki samoin lapsen ja ihmetteli, kun ei alan töitä löydy vuosikymmenen jälkeen.
Hän tosin otti itseään niskasta kiinni, opiskeli lähäriksi ja pääsi töihin.
Valtiotieteiden maistereista yli 93% työllistyy omalle alalleen. T ap.
Ei ole heikosti työllistävä koulutus. Minulla vaan kesti kauan opiskella ja on vähän kokemusta.Avaatko vähän, mitä on tuo "oman alan työt" -kirjo? Itsellä on se käsitys ettå teitä on ihan ties missä ammateissa "myyntitykeistä ministereiksi" - mitä kaikenlaista "alan työtä" olet itse hakenut?
Olen hakenut esim ministeriöön eritysasiantuntijaksi, useampaan kaupunkiin kaupungille töihin, viestinäasiantuntijaksi, järjestökoordinaattoriksi jne. T ap
Erityisasiantuntijuuteen tarvitaan ensin sitä asiantuntijuutta. Jos et ole ollut työelämässä, ei pelkkä tutkinto sitä sinulle vielä tuo. Ehkä kannataisi hakeutua ensin alemman vaativuustason paikkoihin, kun aloitat työurasi käytännössä nollista. Ensin jotain assistentin paikkoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierestä seurannut kirjoitti:
Menet sinne lähihoitajakouluun. Yksi tuttu teki samoin. Opiskeli huonosti työllistävän maisterintutkinnon ja muutti ulkomaille. Teki samoin lapsen ja ihmetteli, kun ei alan töitä löydy vuosikymmenen jälkeen.
Hän tosin otti itseään niskasta kiinni, opiskeli lähäriksi ja pääsi töihin.
En kyllä näe mitään järkeä jos akateemisesti koulutettu ihminen menee opiskelemaan lähihoitajaksi. Samassa ajassa tuo pystyisi opiskelemaan sairaanhoitajaksikin. Lähihoitajassa ja sairaanhoitajassa on kuitenkin se ero, että lähihoitaja tekee tyypillisesti perushoitoa ja sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija. Sairaanhoitajatutkinnon jälkeen pystyy myös jatkamaan uralla eteenpäin ihan eri tavalla kuin lähihoitajatutkinnon jälkeen. Tai siis, jos lähihoitaja haluaa kehittyä uralla eteenpäin, hänen pitää mennä seuraavaksi opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Ei kyllä pääse sairaanhoitajaksi yhtä nopeasti kuin lähihoitajaksi. Tunnen maisterin, joka teki muistaakseni puolessatoista vuodessa lähihoitajan opinnot oppisopimuskoulutuksena. Ei maisterin tarvitse kolmea vuotta amiksessa viettää. Oli ollut koulutustaan vastaavissa töissä aiemmin mutta ne olivat pätkiä ja päätti sitten työttömyyspätkän sattuessa eteen kouluttautua lähihoitajaksi. Palkka oli pienempi kuin aiemmin mutta oppisopimuksen ajalta kuitenkin sai palkkaa. Nyt on taas maisterikoulutusta vastaavassa työssä, mutta lähihoitajan paperit takaavat varman työpaikan koska tahansa ja lähihoitajan kokemuksestakin voi olla hyötyä, jos haluaa pyrkiä esim. suunnittelu- tai johtotehtäviin sopivilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierestä seurannut kirjoitti:
Menet sinne lähihoitajakouluun. Yksi tuttu teki samoin. Opiskeli huonosti työllistävän maisterintutkinnon ja muutti ulkomaille. Teki samoin lapsen ja ihmetteli, kun ei alan töitä löydy vuosikymmenen jälkeen.
Hän tosin otti itseään niskasta kiinni, opiskeli lähäriksi ja pääsi töihin.
Valtiotieteiden maistereista yli 93% työllistyy omalle alalleen. T ap.
Ei ole heikosti työllistävä koulutus. Minulla vaan kesti kauan opiskella ja on vähän kokemusta.
kokeile pääministeriksi. sinne otetaan suomessa noilla spekseillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutamien kommentit olivat niin ilkeitä ap:n venyneisiin yliopisto-opintoihin liittyen? Ap mainitsi mielenterveysongelmistaan. Olisiko asenne opiskelun venymiseen yhtä syyttävä jos henkilöllä olisi ollut yliopistoaikana syöpä tai hän olisi joutunut kuntoutumaan pahasta auto-onnettomuudesta?
Ihan näin työnantajan näkökulmasta: Jos opinnot on viivästyneet "syövästä tai auto-onnettomuudesta" niin ne on historiaa ja uusiutuminen onneksi erittäin epätodennäköistä.
Jos opinnot on viivästyneet vuosikausia MT-puolen takia niin mikään ei takaa, etteikö työtkin hidastuisi yhtä merkittävästi niiden takia.
Jos opiskelijalla MT on ollut se paha anoreksia niin siitä kannattaa olla avoin, jos se johtuu skitsofreniasta niin....
Valtiotieteen maisteri on hyvä koulutus poliitikolle. Nyt vaan yritettävä päästä pinnalle. Vielä ehtii ek-vaaleihin ehdokkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutamien kommentit olivat niin ilkeitä ap:n venyneisiin yliopisto-opintoihin liittyen? Ap mainitsi mielenterveysongelmistaan. Olisiko asenne opiskelun venymiseen yhtä syyttävä jos henkilöllä olisi ollut yliopistoaikana syöpä tai hän olisi joutunut kuntoutumaan pahasta auto-onnettomuudesta?
Ihan näin työnantajan näkökulmasta: Jos opinnot on viivästyneet "syövästä tai auto-onnettomuudesta" niin ne on historiaa ja uusiutuminen onneksi erittäin epätodennäköistä.
Jos opinnot on viivästyneet vuosikausia MT-puolen takia niin mikään ei takaa, etteikö työtkin hidastuisi yhtä merkittävästi niiden takia.
Jos opiskelijalla MT on ollut se paha anoreksia niin siitä kannattaa olla avoin, jos se johtuu skitsofreniasta niin....
Pahasta liikenneonnettomuudesta voi jäädä vaivoja jotka aiheuttavat myöhemmin saikulle jäämisiä. Käsittääkseni myös somaattiset perussairaudet voivat pahentua jolloin työteho kärsii.
Valitettavasti työsllistynisesi oman ala tehtäviin on vaikeaa. Sinulla meni tuplasti maisterin tutkintoon kuluva aika opiskeluun etkä ollut oman alan töissä, joka voisi selittää asiaa. Sen jälkeen olit heti 2 vuotta kotona. Eli vuosien ajan et ole ollut työelämässä. Oletko ollut ennen opiskeluitakaan? Muilla hakijoilla on jo opiskeluajoilta alan työkokemusta ja kilpailua on. Miksi työnantaja valitsisi sellaisen, jolla ei ole kokemusta kun löytyy kokeneempiakin. Lisäksi poliittisen historian pääaineella ei muutenkaan työpaikkoja juurikaan ole ja on heikosti työllistävä ala. Tilanteeseesi vaikuttaa siis alavalinta ja pitkäaikainen työkokemuksen puute. Ellet pääse johonkin ilmaiseen harjoitteluun niin suosittelen alan vaihtoa.
Unohda lähihoitajaksi kouluttautuminen. Työ on nykyään todella hektistä ja loputonta joustamista liian niukoilla resursseilla. Väsymystä ja kuormitusta lisää vuorotyö (tätä ei vuorotyö tehneet useinkaan ymmärrä). Nuorena vuorotyötä vielä kestää paremmin, mutta kuormitus lisääntyy ikääntymisen myötä.
Totta kai työkkäristä ehdotetaan lähihoitaja-opintoja, jotta saadaan taas yksi ihminen pois työttömyystilastoista: Alalle, jossa työntekijöistä on valtava pula. Siitä ei tarvitse työkkärin työntekijän välittää, mitkä ap:n voimavarat ja kiinnostus ovat alaa kohtaan.
Miksi ihmeessä eivät työkkäristä tarjonneet töitä sinulle itse työkkäristä? Työkkäriinhän on palkattu viime vuosina töihin hyvinkin paljon työkkärin listoilla olevia työttömiä (tiedän tämän varmasti). Koulutuspohja ja -ala näillä tekijöillä on hyvin kirjava ja sinun koulutuksesi pitäisi kelvata todellakin hyvin k.o. työhön. Työ olisi päivätyötä liukuvalla työajalla (helpottaisi elämää lapsen kanssa), joten sikälikin kävisi elämäntilanteeseesi.
Olisi kannattanut hankkia jotain työnantajien haluamaa osaamista sen yliopiston sijasta.
Oletko kysyny te-palveluista neuvoa. Siellähän tehdään vaikka minkälaisia ammatillisia selvityksiä. On mahdollista mennä sinne työkokeiluun ja jos näiden sinun sairauksien vuoksi et ole soveltuva enää nykyiseen työhön/koulutusta vastaavaan työhön tulisi myös terveydenhuollon kautta laittaa ammatillista kuntoutusta vireille. Onko sinulla mitään työkokemusta taustalla, jos on, onko mahdollista päästä työeläkevakuutusyhtiön kuntoutusselvitykseen? Outoa jos noilla diagnooseilla ei ole työkykyisyyttä ja soveltuvuutta muka selvitelty missään vaiheessa. Se kyllä pitäisi nuorelle ihmiselle tehdä ennen mitään työkyvyttömyyseläkettä.