Lue keskustelun säännöt.
Elänkö jossain kuplassa, jos en ole havainnut yhteiskuntaluokkia Suomessa?
12.02.2023 |
Ihmettelen sitä, että Hesarissa on ollut viime vuosina usein juttua luokkanoususta ja Suomen yhteiskuntaluokista.
Olen syntynyt 70-luvulla pienellä paikkakunnalla ja nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen asiantuntijatyössä. Tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sairaseläkeläisistä ja tehdastyöläisistä yritysjohtajiin ja kulttuuri-ihmisiin, ja loppupelissä aika samanlaista elämää kaikki elävät. Kenelläkään ei ole mitään kartanoita, eikä palvelijoita. Kertokaa mulle esimerkkejä näistä luokkaeroista, joita en ole itse havainnut.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Niinkö? Yliopisto minun kokemuksen mukaan paikka jossa perhetausta merkitsee erittäin vähän, oma lahjakkuus, kunnianhimoisuus ja yhteiskykyinen luonne sitäkin enemmän. Iso osa porukasta ulko maalaisia, eipä heidän luokkataustoistaan kukaan tiedä. Tunnen professoreja joiden vanhemmat ovat lääkäreitä opettajia - mutta myös maanviljelijöitä, siivoojia, ahtaajia ja keittäjiä.
Minä voin puhua vain oman tieteenalani kehyksessä, mutta kolmessa suomalaisessa yliopistossa työskennelleenä voin todeta, että akateemisten perheiden lapsilla samoin kuin vauraan keskiluokan lapsilla on maisterin tutkinnon jälkeen paremmat mahdollisuudet luoda akateemista uraa, olipa sen lahjakkuuden ja yhteistyökyvyn laita miten tahansa. Sukunimi ja verkostot vaikuttavat. Kaikki saavat tietysti hakea apurahoja ja työpaikkoja, mutta kun työpaikkoja ja varsinkin vakitehtäviä täytetään, suurin osa työläistaustaisista jää sinne pätkätöillä itseään elättävään massaan. Näin ainakin minun tieteenalallani.
Kun työpaikkoja täytetään listataan kandidaattien ansiot. Minun tieteenalalla sukunimen sijaan tsekataan h-indeksi, ulkomaan tutkimuskokemus ja hankitut apurahat . Ja esimerkiksi akatemian tutkimusrahoituksissa asiantuntijoina toimivat yleensä ulkomaalaiset, jotka eivät tiedä hakijoiden suvuista yhtään mitään.
Olen edennyt itse maalaistalosta professorin virkaan ilman, että missään vaiheessa työyhteisöissä minulta olisi kyselty mitään perhetaustastani, ei ulkomailla eikä kotimaassa. Perustutkinnon rahoitin lainalla ja kesätöillä. Näin minä sain professuurin ja niin sai myös paras ystäväni, siivoojan tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mäkään ole huomannut sellaisia koskaan.
60-luvun lapsi ja ympärillä kasvoi samanlaisista muualta stadiin muuttaneiden perheiden lapsia. Jotkut rikkaampia kuin toiset mutta niinhän se on aina. Ei meillä mitään yhteiskuntaluokkia ollut silloin enkä näe niitä vieläkään.
En ymmärrä koko aihetta. Ihan absurdia puhetta on.
Elät niin pienissä ympyröissä, ettei sun tuttavapiirissä ole pelkillä sijoitustuotoilla 200 neliön asunnossa Esplanadilla eläviä eikä toisaalta niitäkään, jotka on paitsi pitkäaiksistyöttömiä, niin heidän vanhemmillaankin on mennyt huonosti, eikä häävisti mene lapsillakaan?
Jo sopivan yliopistokoulutuksen käyminen tutustuttaa ensimmäisiin, jälkimmäisiä näkee kun etehtyy itäiseen Helsinkiin auringon laskettua (äkkiä kyllä korjaa sitten virheensä, toivottavasti yhä vaatteet ja muu omaisuus mukana).
Nuo kaksi maailmaa ovat valovuoden päässä toisistaan, vaikka kuinka ollaan yhä samassa kaupungissakin.
Koulu liittyy tähän koska se aiksisemmin tehokkaasti antoi köyhänkin kakaralle mahdollisuuden nousta, nykykoulussa pärjää lähinnä ne jotka tulee sellaisesta kodista että pärjäisi kokonaan kouluttakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Niinkö? Yliopisto minun kokemuksen mukaan paikka jossa perhetausta merkitsee erittäin vähän, oma lahjakkuus, kunnianhimoisuus ja yhteiskykyinen luonne sitäkin enemmän. Iso osa porukasta ulko maalaisia, eipä heidän luokkataustoistaan kukaan tiedä. Tunnen professoreja joiden vanhemmat ovat lääkäreitä opettajia - mutta myös maanviljelijöitä, siivoojia, ahtaajia ja keittäjiä.
Minä voin puhua vain oman tieteenalani kehyksessä, mutta kolmessa suomalaisessa yliopistossa työskennelleenä voin todeta, että akateemisten perheiden lapsilla samoin kuin vauraan keskiluokan lapsilla on maisterin tutkinnon jälkeen paremmat mahdollisuudet luoda akateemista uraa, olipa sen lahjakkuuden ja yhteistyökyvyn laita miten tahansa. Sukunimi ja verkostot vaikuttavat. Kaikki saavat tietysti hakea apurahoja ja työpaikkoja, mutta kun työpaikkoja ja varsinkin vakitehtäviä täytetään, suurin osa työläistaustaisista jää sinne pätkätöillä itseään elättävään massaan. Näin ainakin minun tieteenalallani.
Kun työpaikkoja täytetään listataan kandidaattien ansiot. Minun tieteenalalla sukunimen sijaan tsekataan h-indeksi, ulkomaan tutkimuskokemus ja hankitut apurahat . Ja esimerkiksi akatemian tutkimusrahoituksissa asiantuntijoina toimivat yleensä ulkomaalaiset, jotka eivät tiedä hakijoiden suvuista yhtään mitään.
Olen edennyt itse maalaistalosta professorin virkaan ilman, että missään vaiheessa työyhteisöissä minulta olisi kyselty mitään perhetaustastani, ei ulkomailla eikä kotimaassa. Perustutkinnon rahoitin lainalla ja kesätöillä. Näin minä sain professuurin ja niin sai myös paras ystäväni, siivoojan tytär.
Et ole professori ainakaan Helsingissä, jossakin maalla ehkä. Ei ole oikein uskottavaa toi ystävän professuurikaan.
Tuskin professori argumentoisi noin kökösti, että minä ja paras ystäväni (anonyymipalstalla). Oikea professori laittaisi linkin tutkimukseen, jonka mukaan taustalla ei olisi merkitystä. Paitsi että tilastollisesti lääkärin lapsesta yhä tulee lääkäri (eikä siivoojan lapsesta) moninkertaisella todennäköisyydellä. Minkä koulutettu ihminen tietäisi kyllä. Eikä maaseutuproffa kuulu yläluokkaan, ei taida sitä edes tunnistaa.
Toisekseen, jos puhuisit totta, olisit käynyt koulusi silloin kun siellä vielä jotakin oppikin. Ja aina voi olla joku poikkeus, mutta silloinkaan se koti ääriharvoin ollut alaluokan koti, niissä ei koulutusta arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Niinkö? Yliopisto minun kokemuksen mukaan paikka jossa perhetausta merkitsee erittäin vähän, oma lahjakkuus, kunnianhimoisuus ja yhteiskykyinen luonne sitäkin enemmän. Iso osa porukasta ulko maalaisia, eipä heidän luokkataustoistaan kukaan tiedä. Tunnen professoreja joiden vanhemmat ovat lääkäreitä opettajia - mutta myös maanviljelijöitä, siivoojia, ahtaajia ja keittäjiä.
Minä voin puhua vain oman tieteenalani kehyksessä, mutta kolmessa suomalaisessa yliopistossa työskennelleenä voin todeta, että akateemisten perheiden lapsilla samoin kuin vauraan keskiluokan lapsilla on maisterin tutkinnon jälkeen paremmat mahdollisuudet luoda akateemista uraa, olipa sen lahjakkuuden ja yhteistyökyvyn laita miten tahansa. Sukunimi ja verkostot vaikuttavat. Kaikki saavat tietysti hakea apurahoja ja työpaikkoja, mutta kun työpaikkoja ja varsinkin vakitehtäviä täytetään, suurin osa työläistaustaisista jää sinne pätkätöillä itseään elättävään massaan. Näin ainakin minun tieteenalallani.
Kun työpaikkoja täytetään listataan kandidaattien ansiot. Minun tieteenalalla sukunimen sijaan tsekataan h-indeksi, ulkomaan tutkimuskokemus ja hankitut apurahat . Ja esimerkiksi akatemian tutkimusrahoituksissa asiantuntijoina toimivat yleensä ulkomaalaiset, jotka eivät tiedä hakijoiden suvuista yhtään mitään.
Olen edennyt itse maalaistalosta professorin virkaan ilman, että missään vaiheessa työyhteisöissä minulta olisi kyselty mitään perhetaustastani, ei ulkomailla eikä kotimaassa. Perustutkinnon rahoitin lainalla ja kesätöillä. Näin minä sain professuurin ja niin sai myös paras ystäväni, siivoojan tytär.
Akatemian paneeleissa käytetään tosiaan paljon ulkomaalaisia, mutta päätökset tekevissä toimikunnissa istuu suomalaisia, tavallisesti joidenkin yliopistojen professoreita. Kotiin päin vetäminen näkyy selvästi. Professorikunta pitää hallussaan myös säätiörahoitusta, joka on monelle tutkijalle tärkeä. Mitä tulee tehtäväntäyttöihin, niin niissäkin käytetään paljon ulkomaalaisia asiantuntijoita. Kuitenkin tiedekunta tekee nykyisin useammin niin sanotun shortlistauksen eli karsii suurimman osan hakijoista ja lähettää eteenpäin vain muutaman hakijan hakemuksen. Karsinta tehdään pienessä piirissä eikä sen perusteita avata. Tuolla tavalla vaikutetaan paljon siihen, kuka voi saada esimerkiksi professuurin.
Suomessahan on perinteisesti aina ollut melko pienet tuloerot, kun super rikkaita ei montaa ole ja työttömätkin saa samat summat kuin duunarit ja keskituloisia verotetaa sen verran kovaa, että ei niille oikeasti paljon duunareita enemmän jää.
Aika usein se omakotitalo ja muutkin ovat jonkun perinnön ansiosta/kautta tulleita, todella harva niitä ihan omilla ostaa, kun opintolainojakin maksellaan vielä 35-40 vuotiaana, vaikka olisi korkeastikin koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on perinteisesti aina ollut melko pienet tuloerot, kun super rikkaita ei montaa ole ja työttömätkin saa samat summat kuin duunarit ja keskituloisia verotetaa sen verran kovaa, että ei niille oikeasti paljon duunareita enemmän jää.
Aika usein se omakotitalo ja muutkin ovat jonkun perinnön ansiosta/kautta tulleita, todella harva niitä ihan omilla ostaa, kun opintolainojakin maksellaan vielä 35-40 vuotiaana, vaikka olisi korkeastikin koulutettu.
Totta. Perintö määrittää paljon. Jotkut saavat monet asiat valmiina tai helpommin, kun on tiedossa iso perintö tai on jo saatu sellainen. Lisäksi varakkaissa perheissä osataan kasata jälkikasvulle omaisuutta jo vanhempien ja isovanhempien eläessä. Sitten on niitä, jotka joutuvat hankkimaan kaiken tai edes jotain kovasti töitä paiskien ja lainoja ja niiden korkoja vuosikaudet maksaen - tai sitten elävät ilman omistusasuntoa ja kesämökkiä ja muutenkin vaatimattomammin.
Kun katsoo kaiken maailman sisustus- ja mökkiohjelmia ja lukee Avotakkaa, Taloa ja Kotia ja Meidän Mökkiä ja muita sellaisia lehtiä, niin moniko 200-300 neliön luksuskotinsa ja mökkinsä/rantapalatsinsa esittelijä on hankkinut kaiken ihan vain omalla työllään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Niinkö? Yliopisto minun kokemuksen mukaan paikka jossa perhetausta merkitsee erittäin vähän, oma lahjakkuus, kunnianhimoisuus ja yhteiskykyinen luonne sitäkin enemmän. Iso osa porukasta ulko maalaisia, eipä heidän luokkataustoistaan kukaan tiedä. Tunnen professoreja joiden vanhemmat ovat lääkäreitä opettajia - mutta myös maanviljelijöitä, siivoojia, ahtaajia ja keittäjiä.
Minä voin puhua vain oman tieteenalani kehyksessä, mutta kolmessa suomalaisessa yliopistossa työskennelleenä voin todeta, että akateemisten perheiden lapsilla samoin kuin vauraan keskiluokan lapsilla on maisterin tutkinnon jälkeen paremmat mahdollisuudet luoda akateemista uraa, olipa sen lahjakkuuden ja yhteistyökyvyn laita miten tahansa. Sukunimi ja verkostot vaikuttavat. Kaikki saavat tietysti hakea apurahoja ja työpaikkoja, mutta kun työpaikkoja ja varsinkin vakitehtäviä täytetään, suurin osa työläistaustaisista jää sinne pätkätöillä itseään elättävään massaan. Näin ainakin minun tieteenalallani.
Kun työpaikkoja täytetään listataan kandidaattien ansiot. Minun tieteenalalla sukunimen sijaan tsekataan h-indeksi, ulkomaan tutkimuskokemus ja hankitut apurahat . Ja esimerkiksi akatemian tutkimusrahoituksissa asiantuntijoina toimivat yleensä ulkomaalaiset, jotka eivät tiedä hakijoiden suvuista yhtään mitään.
Olen edennyt itse maalaistalosta professorin virkaan ilman, että missään vaiheessa työyhteisöissä minulta olisi kyselty mitään perhetaustastani, ei ulkomailla eikä kotimaassa. Perustutkinnon rahoitin lainalla ja kesätöillä. Näin minä sain professuurin ja niin sai myös paras ystäväni, siivoojan tytär.
Akatemian paneeleissa käytetään tosiaan paljon ulkomaalaisia, mutta päätökset tekevissä toimikunnissa istuu suomalaisia, tavallisesti joidenkin yliopistojen professoreita. Kotiin päin vetäminen näkyy selvästi. Professorikunta pitää hallussaan myös säätiörahoitusta, joka on monelle tutkijalle tärkeä. Mitä tulee tehtäväntäyttöihin, niin niissäkin käytetään paljon ulkomaalaisia asiantuntijoita. Kuitenkin tiedekunta tekee nykyisin useammin niin sanotun shortlistauksen eli karsii suurimman osan hakijoista ja lähettää eteenpäin vain muutaman hakijan hakemuksen. Karsinta tehdään pienessä piirissä eikä sen perusteita avata. Tuolla tavalla vaikutetaan paljon siihen, kuka voi saada esimerkiksi professuurin.
Myös asiantuntijoiden valinnalla vaikutetaan siihen, kuka saa haettavan tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta yhteiskuntaluokista puhuminen on ollut jo 50 vuotta täysin turhaa.
Tästä jaksetaan jauhaa, ja Ylellä mm. Auli Viitala kirjoittaa, mutta käsite "yhteiskuntaluokka" on menettänyt nyky-Suomessa täysin merkityksensä.
En silti kiistä, etteikö ihmisillä olisi erilaisia asemia yhteiskunnassa. Mutta mitään luokkia, joilla olisi tietyt rajat, ei ole olemassa, vaan tässä pitäisi puhua ennemminkin pitkästä janasta, joka ei missään kohdassa mystisesti "katkea" johonkin luokkarajaan. Siellä toisessa päässä voisi olla vaikka joku pakkohoidossa oleva psyykkisesti vakavasti sairas, pitkäaikainen linnakundi, tai vaikka juuri se kuuluisa katuojassa makaava puliukko. Janan toisessa päässä olisi esimerkiksi Björn Wahlroos tai Sauli Niinistö.
Mutta minä väitän, että missään kohtaa tuo jana ei katkea, ja muodosta mitään luokkaa tai luokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään ole huomannut sellaisia koskaan.
60-luvun lapsi ja ympärillä kasvoi samanlaisista muualta stadiin muuttaneiden perheiden lapsia. Jotkut rikkaampia kuin toiset mutta niinhän se on aina. Ei meillä mitään yhteiskuntaluokkia ollut silloin enkä näe niitä vieläkään.
En ymmärrä koko aihetta. Ihan absurdia puhetta on.Elät niin pienissä ympyröissä, ettei sun tuttavapiirissä ole pelkillä sijoitustuotoilla 200 neliön asunnossa Esplanadilla eläviä eikä toisaalta niitäkään, jotka on paitsi pitkäaiksistyöttömiä, niin heidän vanhemmillaankin on mennyt huonosti, eikä häävisti mene lapsillakaan?
Jo sopivan yliopistokoulutuksen käyminen tutustuttaa ensimmäisiin, jälkimmäisiä näkee kun etehtyy itäiseen Helsinkiin auringon laskettua (äkkiä kyllä korjaa sitten virheensä, toivottavasti yhä vaatteet ja muu omaisuus mukana).
Nuo kaksi maailmaa ovat valovuoden päässä toisistaan, vaikka kuinka ollaan yhä samassa kaupungissakin.
Koulu liittyy tähän koska se aiksisemmin tehokkaasti antoi köyhänkin kakaralle mahdollisuuden nousta, nykykoulussa pärjää lähinnä ne jotka tulee sellaisesta kodista että pärjäisi kokonaan kouluttakin.
Sä puhut nyt huono- ja hyväosaisuudesta, et yhteiskuntaluokista. Yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon laajempaa kuvaa kuin vain pelkästään varallisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulut siihen tyhmien hyväksikäytettävien joukkoon. Luulet kuuluvasi johonkin parempaan, mutta todellisuudessa olet omistajaluokan hyväksikäyttämä idiootti.
Ei niitä tarvitsekaan huomata. Ei me eletä mitään 1800-luvun sääty-yhteiskuntaa. Jätetään vaan ihmisten mielistely pois niin kaikki sujuu paremmin ja syntyy tasa-arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu yliopistolle töihin, niin näet pian, mitä merkitsee urakehitykselle se, jos ainakin jompikumpi vanhemmista on professori tai on ollut sellainen tai jos tausta on perheessä, jossa isä on esimerkiksi tehdastyöläinen ja äiti siivooja tai kaupan kassa.
Tämä riippuu alasta. Itse huomasin luonnontieteissä ettei kukaan ollut kiinnostunut toisten taustoista. Sitten taas oikiksessa ja lääkiksessä tietyt sukunimet tunnistettiin heti.
Opiskelin erästä soveltavaa luonnontiedettä. Opiskelukavereissa oli meitä sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja sitten niitä joiden vanhemmat ja isovanhemmat oli olleet proffia ja tohtoreita. Pari oli myöskin ministereiden lapsenlapsia ja eräs entisen presidentin lapsenlapsenlapsi. Pikkasen eri lähtökohdat opiskelulle kun asuu suvun asunnossa kantakaupungissa ja pappa betalar opintotuen ja lainan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan pienituloisena kuuluvani eri porukkaan kuin esimerkiksi sisareni. Minä elän teinien kanssa köyhyysrajalla, kerrostalossa, naapureina muita pienituloisia ja päihdeongelmaisia. Sisareni elämään kuuluvat matkat ulkomailla ja kotimaassa, kampaamokäynnit, merkkivaatteet, lasten kalliit harrastukset, teatterikäynnit, festarit, illanistujaiset ystävien kanssa kalliine tarjoiluineen. Mikään edellämainituista ei kuulu minun elämääni. Kyllä koen, että elämme hyvin erilaista elämää. Onko se sitten luokkaero?
Taidatte kuitenkin puhua yhtä hyvää suomea ja kenties koulutustaustannekin on sama?
Yhteiskuntaluokkaanhan vaikuttaa myös koulutus ja muu sivistys. Et sinä ihan oppimaton voi olla.
Joten eronne liittyy varallisuuteen, ei luokkaan. Kyseessä on varallisuusero ei luokka. Luokka tarkoittaa sitä, että toinen on huomattavasti sivistyneempi kuin toinen varallisuuseron lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yhteiskuntaluokista puhuminen on ollut jo 50 vuotta täysin turhaa.
Tästä jaksetaan jauhaa, ja Ylellä mm. Auli Viitala kirjoittaa, mutta käsite "yhteiskuntaluokka" on menettänyt nyky-Suomessa täysin merkityksensä.
En silti kiistä, etteikö ihmisillä olisi erilaisia asemia yhteiskunnassa. Mutta mitään luokkia, joilla olisi tietyt rajat, ei ole olemassa, vaan tässä pitäisi puhua ennemminkin pitkästä janasta, joka ei missään kohdassa mystisesti "katkea" johonkin luokkarajaan. Siellä toisessa päässä voisi olla vaikka joku pakkohoidossa oleva psyykkisesti vakavasti sairas, pitkäaikainen linnakundi, tai vaikka juuri se kuuluisa katuojassa makaava puliukko. Janan toisessa päässä olisi esimerkiksi Björn Wahlroos tai Sauli Niinistö.
Mutta minä väitän, että missään kohtaa tuo jana ei katkea, ja muodosta mitään luokkaa tai luokkia.
Nykyisin yhteiskuntaluokat ovatkin ne jotka pärjää ja ne jotka ei pärjää. Lapsista näkee jo päivähoidossa ketkä kuuluu siihen yhteiskuntaluokkaan joka ei pärjää. Suomessa ennen koulutus pystyi tasaamaan eroja, mutta nykyisin vanhempien sosiaalinen asema määrittelee lapsen tulevaisuuden ja ylisukupolvinen köyhyys ja näköalattomuus periytyy.
Mihin yhteiskuntaluokkaan minä mielestäni kuulun?
- Olen kotoisin maalta, isäni työskenteli bussikuskien esimiehenä toimistossa, äiti oli kirkonkylän kaupan kassalla, meitä lapsia on viisi
- Olen käynyt lukion ja pääsin yliopistoon, olen oman perheeni ainoa yliopistossa opiskellut
- Luvut yliopistossa jäivät kuitenkin kesken, kandin sain lopulta vuosien tauon jälkeen tehtyä
- tein vuosikausia pienipalkkaisia pätkätöitä toimistohommissa ja markkinointialalla, kunnes sain vakityön
- vakityössäni olen nyt edennyt esihenkilöasemaan ja kuukausipalkkani on 5000 eroa brutto
- asun omakotitalossa, olen eronnut yh.
- käyn kirjastossa, teatterissa ja taidemuseoissa, mutta yhtä lailla myös jääkiekko-otteluissa ja pesäpallopeleissä.
Minun on tosi vaikea määritellä, että mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Haluan tällä vain osoittaa, että varmaan suurin osa meistä ei ole ihan yksiselitteisiä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan minä mielestäni kuulun?
- Olen kotoisin maalta, isäni työskenteli bussikuskien esimiehenä toimistossa, äiti oli kirkonkylän kaupan kassalla, meitä lapsia on viisi
- Olen käynyt lukion ja pääsin yliopistoon, olen oman perheeni ainoa yliopistossa opiskellut
- Luvut yliopistossa jäivät kuitenkin kesken, kandin sain lopulta vuosien tauon jälkeen tehtyä
- tein vuosikausia pienipalkkaisia pätkätöitä toimistohommissa ja markkinointialalla, kunnes sain vakityön
- vakityössäni olen nyt edennyt esihenkilöasemaan ja kuukausipalkkani on 5000 eroa brutto
- asun omakotitalossa, olen eronnut yh.
- käyn kirjastossa, teatterissa ja taidemuseoissa, mutta yhtä lailla myös jääkiekko-otteluissa ja pesäpallopeleissä.
Minun on tosi vaikea määritellä, että mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Haluan tällä vain osoittaa, että varmaan suurin osa meistä ei ole ihan yksiselitteisiä tapauksia.
Tätä minäkin tarkoitan kun sanon, ettei luokkia oikein ole. Varallisuuseroja on mutta se ei ole sama asia kuin luokka.
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan minä mielestäni kuulun?
- Olen kotoisin maalta, isäni työskenteli bussikuskien esimiehenä toimistossa, äiti oli kirkonkylän kaupan kassalla, meitä lapsia on viisi
- Olen käynyt lukion ja pääsin yliopistoon, olen oman perheeni ainoa yliopistossa opiskellut
- Luvut yliopistossa jäivät kuitenkin kesken, kandin sain lopulta vuosien tauon jälkeen tehtyä
- tein vuosikausia pienipalkkaisia pätkätöitä toimistohommissa ja markkinointialalla, kunnes sain vakityön
- vakityössäni olen nyt edennyt esihenkilöasemaan ja kuukausipalkkani on 5000 eroa brutto
- asun omakotitalossa, olen eronnut yh.
- käyn kirjastossa, teatterissa ja taidemuseoissa, mutta yhtä lailla myös jääkiekko-otteluissa ja pesäpallopeleissä.
Minun on tosi vaikea määritellä, että mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Haluan tällä vain osoittaa, että varmaan suurin osa meistä ei ole ihan yksiselitteisiä tapauksia.
Työväenluokkaa niin lapsuuden kodista kuin koulutuksellisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Oletkos ollut lakkiaisissa? Entäpä ammattikoulun valmistujaistilaisuudessa? Siinä oli kyllä itselle hyvin havainnollinen esimerkki.
Jälkimmäisessä ihmiset eivät edes vaivautuneet noudattamaan pyyntöä taputtaa vasta kaikille lopuksi, vaan mesottiin kuin lätkämatsissa. Myös juhlapukeutuminen oli hakusessa. Ihmisten habitus ja tunnelma ovat aivan erilaiset.
Lakkiaisissa on eniten ylempää keskiluokkaa, jonka juhlakäytös on hillittyä ja joille juhliin pukeutuminen on itsestään selvää. Ammattikoululaisia juhlivassa porukassa on paljon työväenluokkaa, jolle juhlat ovat syy mesota ja jolle juhlapukeutuminen on pellen hommaa.
Minulla itse asiassa ei ollut tällaista ennakkoasennetta, kun istahdin sinne kaupungin juhlasaliin, jossa olin useammat lakkiaiset istunut. Mutta lopuksi olin tullut siihen tulokseen, että täällä ammattikoululaisia juhlistamassa istuu osin eri kansanosa, jolla on eri kulttuuri kuin minulla.
Haluaako hyvä ihminen päälle taputuksen, ruusun tahi neilikan?
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan minä mielestäni kuulun?
- Olen kotoisin maalta, isäni työskenteli bussikuskien esimiehenä toimistossa, äiti oli kirkonkylän kaupan kassalla, meitä lapsia on viisi
- Olen käynyt lukion ja pääsin yliopistoon, olen oman perheeni ainoa yliopistossa opiskellut
- Luvut yliopistossa jäivät kuitenkin kesken, kandin sain lopulta vuosien tauon jälkeen tehtyä
- tein vuosikausia pienipalkkaisia pätkätöitä toimistohommissa ja markkinointialalla, kunnes sain vakityön
- vakityössäni olen nyt edennyt esihenkilöasemaan ja kuukausipalkkani on 5000 eroa brutto
- asun omakotitalossa, olen eronnut yh.
- käyn kirjastossa, teatterissa ja taidemuseoissa, mutta yhtä lailla myös jääkiekko-otteluissa ja pesäpallopeleissä.
Minun on tosi vaikea määritellä, että mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Haluan tällä vain osoittaa, että varmaan suurin osa meistä ei ole ihan yksiselitteisiä tapauksia.
Tähän tarvittaisiin vähän lisätietoja esim. kulutustottumuksistasi ja yhteiskunnallisesta osallistumisestasi: Mitä ostat vaatekaupasta, ruokakaupasta, huonekalukaupasta, Alkosta? Matkusteletko ja jos, niin mihin? Äänestätkö? Mitä puoluetta? Seuraatko yhteiskunnallista keskustelua? Mitä ajattelet ilmastokysymyksistä tai tasa-arvoasioista?
Anyway, minun määritelmäni mukaan olet työväenluokasta ponnistanut keskiluokkaan. Hyvin tavallinen tarina keski-ikäisten suomalaisten keskuudessa.
Kyllähän sitä perittyä omaisuutta on kun puhutaan keskiluokasta ja etenkin ylemmästä keskiluokasta. Eliitissä todellakin. Duunareiden vuokra-asumisesta ei perintöjä jää. Jollain joku laho rintamamiestalo, siinä se.