Lue keskustelun säännöt.
Elänkö jossain kuplassa, jos en ole havainnut yhteiskuntaluokkia Suomessa?
12.02.2023 |
Ihmettelen sitä, että Hesarissa on ollut viime vuosina usein juttua luokkanoususta ja Suomen yhteiskuntaluokista.
Olen syntynyt 70-luvulla pienellä paikkakunnalla ja nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen asiantuntijatyössä. Tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä sairaseläkeläisistä ja tehdastyöläisistä yritysjohtajiin ja kulttuuri-ihmisiin, ja loppupelissä aika samanlaista elämää kaikki elävät. Kenelläkään ei ole mitään kartanoita, eikä palvelijoita. Kertokaa mulle esimerkkejä näistä luokkaeroista, joita en ole itse havainnut.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.
No ei ole nepotismi Suomessa mikään suuri ongelma. Minä sain yhden siivousduunin lukiolaisena setäni kautta, mutta muuten kaikki ihan omilla avuillani ja itse luomillani kontakteilla. Tienaan nykyään ylimmässä 5%:ssa palkansaajana (en siis itse ole yrittäjä).
Tiedän paljon yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä, mutta hyvin harva on saanut asemansa sukunsa suhteilla. Vain omistajat, ja siinä en näe mitään väärää, että firman omistajasukuun kuuluva osallistuu myös firman toiminnan pyöritykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä semmoinen näkökulma, että on työväenluokka eli ns. duunarit, mutta sit vielä alempi työväenluokka eli alaluokka.
Itse olen kasvanut työväenluokkaisessa perheessä. Molemmat vanhemmat teki uransa tehdastyöläisinä, eivätkä olleet kouluja käyneet. Meidän koti oli siisti ja sopivankokoinen, leikittiin rivarin pihalla muiden lasten kanssa, meille lapsille luettiin paljon, lomilla telttailtiin ja mökkeiltiin Suomessa, vanhemmat korosti että koulut pitää hoitaa ja ammatti hankkia.
Ero oli aika valtava siihen teinivuosien ystävän perheeseen, jossa tehtaalla siivoojana työskennellyt äiti sai lapsia kolmen eri miehen kanssa, isäpuoli oli vuoroin linnassa ja vuoroin kotona kuten tuntui suuri osa suvun miehistä olevan, velipuoli käytti aineita avoimesti kotona, ruokana ei ollut loppukuusta kuin ranskanleipää ja maitoa... Olin ihan järkyttynyt, en ikinä sitä ennen ollut törmännyt alaluokan elämään.
Mutulla sanoisin, että nykysuomessa työväenluokka pienenee, keskiluokka ja alaluokka kasvavat.
Työväenluokassa on vielä se ylinkin luokka. Ammattitaitoiset kädentaitajat. Oli kyse sitten sähkömiehestä tai muurarista, mutta oman ammattinsa mestarista. Näillä saattaa palkka ja elintaso olla suhteellisen samaa kuin keskiluokassa etenkin paperimiehillä. Mutta taatusti eivät identifioidu siellä paperitehtaassa sinne insinööreihin tai pomoihin vaan todellakin duunareihin.
Tässä näkee miten keinotekoinen luokkajaottelu on nykyään tasolla työväenluokka- keskiluokar. Tulotaso ja koulutus eivät enää korreloi ja aletaan aivot solmussa miettimään identifioitumista. Joo ja se duunari voi myös olla pomo omassa firmassaan ja hänellä voi olla huimat tulot ja 15 alaista. Itse juttelin juuri tällaisen miehen kanssa, itse pienituloinen akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne luokat määrittyy? Peritty raha tietysti siirtyy seuraavalle sukupolvelle samassa suvussa. Mutta jos ei perittyä rahaa ole, voi sama ihminen olla välillä köyhä, välillä pienituloinen, välillä ehkä jopa keski- tai hyväntuloinen ja sitten taas työtön jne. Ja koulutus ei korreloi sen kanssa, minkälaista materiaalista elämää elää. Ehkä on enemmän persoonallisuudesta kiinni, onko tärkeää esimerkiksi ulospäin näyttää hyvin toimeentulevalta vai onko se ihan sama, mitä muut ajattelevat.
Kyllähän sitä perittyä omaisuutta on kun puhutaan keskiluokasta ja etenkin ylemmästä keskiluokasta. Eliitissä todellakin. Duunareiden vuokra-asumisesta ei perintöjä jää. Jollain joku laho rintamamiestalo, siinä se.
Juu ei varmaan jää urakkaa tekevälle sähkärille, putkarille, ahtaajalle puhumattakaan paperimiehestä yhtään omaisuutta, eipä ei jep. Nyt laput silmiltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.
No ei ole nepotismi Suomessa mikään suuri ongelma. Minä sain yhden siivousduunin lukiolaisena setäni kautta, mutta muuten kaikki ihan omilla avuillani ja itse luomillani kontakteilla. Tienaan nykyään ylimmässä 5%:ssa palkansaajana (en siis itse ole yrittäjä).
Tiedän paljon yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä, mutta hyvin harva on saanut asemansa sukunsa suhteilla. Vain omistajat, ja siinä en näe mitään väärää, että firman omistajasukuun kuuluva osallistuu myös firman toiminnan pyöritykseen.
Nepotismi on leivottu syvälle yhteiskunnan normeihin, rakenteisiin ja asenteisiin, eikä se ole näkyvää, koska ihmiset pitävät sitän normaalina toimintana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.
No ei ole nepotismi Suomessa mikään suuri ongelma. Minä sain yhden siivousduunin lukiolaisena setäni kautta, mutta muuten kaikki ihan omilla avuillani ja itse luomillani kontakteilla. Tienaan nykyään ylimmässä 5%:ssa palkansaajana (en siis itse ole yrittäjä).
Tiedän paljon yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä, mutta hyvin harva on saanut asemansa sukunsa suhteilla. Vain omistajat, ja siinä en näe mitään väärää, että firman omistajasukuun kuuluva osallistuu myös firman toiminnan pyöritykseen.
Nepotismi on leivottu syvälle yhteiskunnan normeihin, rakenteisiin ja asenteisiin, eikä se ole näkyvää, koska ihmiset pitävät sitän normaalina toimintana.
Höpö höpö. Ekan kesätyön saa suhteilla, sitten on omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään ole huomannut sellaisia koskaan.
60-luvun lapsi ja ympärillä kasvoi samanlaisista muualta stadiin muuttaneiden perheiden lapsia. Jotkut rikkaampia kuin toiset mutta niinhän se on aina. Ei meillä mitään yhteiskuntaluokkia ollut silloin enkä näe niitä vieläkään.
En ymmärrä koko aihetta. Ihan absurdia puhetta on.Elät niin pienissä ympyröissä, ettei sun tuttavapiirissä ole pelkillä sijoitustuotoilla 200 neliön asunnossa Esplanadilla eläviä eikä toisaalta niitäkään, jotka on paitsi pitkäaiksistyöttömiä, niin heidän vanhemmillaankin on mennyt huonosti, eikä häävisti mene lapsillakaan?
Jo sopivan yliopistokoulutuksen käyminen tutustuttaa ensimmäisiin, jälkimmäisiä näkee kun etehtyy itäiseen Helsinkiin auringon laskettua (äkkiä kyllä korjaa sitten virheensä, toivottavasti yhä vaatteet ja muu omaisuus mukana).
Nuo kaksi maailmaa ovat valovuoden päässä toisistaan, vaikka kuinka ollaan yhä samassa kaupungissakin.
Koulu liittyy tähän koska se aiksisemmin tehokkaasti antoi köyhänkin kakaralle mahdollisuuden nousta, nykykoulussa pärjää lähinnä ne jotka tulee sellaisesta kodista että pärjäisi kokonaan kouluttakin.
Sä puhut nyt huono- ja hyväosaisuudesta, et yhteiskuntaluokista. Yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon laajempaa kuvaa kuin vain pelkästään varallisuuden.
Varallisuus ja luokka kulkevat kyllä sikäli käsi kädessä, että Suomessa on vaikea vaurastua pelkällä rehellisellä työnteolla, kiitos verotuksen ja tämän maan hintatason. Vauraus tulee ja kulkee pitkälti perintöjen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.
No ei ole nepotismi Suomessa mikään suuri ongelma. Minä sain yhden siivousduunin lukiolaisena setäni kautta, mutta muuten kaikki ihan omilla avuillani ja itse luomillani kontakteilla. Tienaan nykyään ylimmässä 5%:ssa palkansaajana (en siis itse ole yrittäjä).
Tiedän paljon yritysmaailmassa menestyneitä ihmisiä, mutta hyvin harva on saanut asemansa sukunsa suhteilla. Vain omistajat, ja siinä en näe mitään väärää, että firman omistajasukuun kuuluva osallistuu myös firman toiminnan pyöritykseen.
Nepotismi on leivottu syvälle yhteiskunnan normeihin, rakenteisiin ja asenteisiin, eikä se ole näkyvää, koska ihmiset pitävät sitän normaalina toimintana.
Höpö höpö. Ekan kesätyön saa suhteilla, sitten on omillaan.
Kyllä se sukutausta painaa vielä aikuisempanakin työpaikkojen saannissa. Ja ainakin pienillä paikkakunnilla "hyvän perheen" lapsi saa huokeampaa lainaa paikallisesta pankista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monetkin viljelijät olleet hyvin keskiluokkaisia tulotasoltaan sekä sivistykseltään joiden lapsia on sitten kouluttautunut sitten korkeisiin virkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Luin tutkielmaa yli 50-vuotiaiden toimitusjohtajien taustoista. Lähes kaikki olivat ihan tavallisten perheiden lapsia. Eläkeikää lähestyvien vanhemmat olivat olleet tyypillisesti vähän koulutettuja, maanviljelijöitä tai palkkatöissä duunariammateissa.
No olihan se maailma ihan eri joskus 60-luvulla ja aiemmin. Paljon enemmän oli maanviljelijöitä ja duunareita. Valkokaulustöitä on sittemmin tullut paljon lisää. Minusta kuulostaa ihan loogiselta, että suuri osa myöhemmän ajan toimitusjohtajista ei ole mistään "toimitusjohtajaperheistä". Tätä taustaa vasten ei ole ihmeellistä, että vanhempi ikäluokka edelleen tuntuu luulevan, että yliopistotutkinto edelleen tarkoittaa automaattisesti vakituista työpaikkaa esim. virkamiehenä. Totta kai, kun heidän nuoruudessaan mikä vaan koulutus takasi monelle luokkanousun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä semmoinen näkökulma, että on työväenluokka eli ns. duunarit, mutta sit vielä alempi työväenluokka eli alaluokka.
Itse olen kasvanut työväenluokkaisessa perheessä. Molemmat vanhemmat teki uransa tehdastyöläisinä, eivätkä olleet kouluja käyneet. Meidän koti oli siisti ja sopivankokoinen, leikittiin rivarin pihalla muiden lasten kanssa, meille lapsille luettiin paljon, lomilla telttailtiin ja mökkeiltiin Suomessa, vanhemmat korosti että koulut pitää hoitaa ja ammatti hankkia.
Ero oli aika valtava siihen teinivuosien ystävän perheeseen, jossa tehtaalla siivoojana työskennellyt äiti sai lapsia kolmen eri miehen kanssa, isäpuoli oli vuoroin linnassa ja vuoroin kotona kuten tuntui suuri osa suvun miehistä olevan, velipuoli käytti aineita avoimesti kotona, ruokana ei ollut loppukuusta kuin ranskanleipää ja maitoa... Olin ihan järkyttynyt, en ikinä sitä ennen ollut törmännyt alaluokan elämään.
Mutulla sanoisin, että nykysuomessa työväenluokka pienenee, keskiluokka ja alaluokka kasvavat.
Omassa suvussa on ihmisiä kaikista luokista. Kaikista eniten kunnioitan juuri sivistynyttä työväenluokkaa sekä myös maatilan omistajia. Pitävät tämän maan pystyssä ja tekevät sen selkä suorassa omalla työllään, rehellisesti ja kunniakkaasti. Olen itse myös nuorempana tehnyt ylpeänä duunarityötä ja tehnyt sen helvetin hyvin. Hämmennyin, kun muutin Helsinkiin ja esimerkiksi moni tarjoilija tai siivooja häpeilee työtään. Tein yliopisto-opintojen ohessa keikkatyötä ravintoloissa ja en törmännyt samanlaiseen sivistyneeseen ja ylpeään työväenluokkaan, kuin muualla Suomessa. Työkaverit pitivät minua outona, kun halusin tehdä duunarityötä.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuplassa. Vuoden alussa huomasi hyvin, kun duunarikaverit juttelivat jo alkuviikosta tulevan viikonlopun kännäyksistä ja akateemiset kaverit siitä mitä kaikkea kiinnostavaa tieteiden päivillä on.
Nuo erot on lähinnä kulttuurillisia. Nyt puhuttiin taloudellisista eroista, joita Suomessa ei juuri ole poissuljettuna kourallinen todella rikkaita. Suomessa verotus on niin kovaa ja palkat alhaalla, että työtön ei juuri eroa perusduunarista eikä perusduunari "ylemmästä luokasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti Suomessa voi ylempää keskiluokkaa ja työväenluokkaa edustavat asua naapureina, lapset käy samaa koulua, harrastaa samassa futisjoukkueessa, leikkii yhdessä pihalla. Toisilla on parempi huvila, kalliimpi auto ja isompi talo, mutta aika samanlaista arkea molemmat perheet viettää.
No tämä! Eikä ole mitenkään sanottua, kummalla perheellä olis parempi auto tai huvilakin. . Me esim. aiomme ajaa vanhan 20v automme ns. maahan asti, koska emme välitä uusista autoista emmekä tarvitse statussymboleita. Sitten kun tarvitsemme uuden auton, ostamme sen käteisellä. Kumpaan luokkaan kuulumme tämän perusteella?
Myös työt saattaa molemmilla naapuriperheillä olla 8-16. Tai 8-20, koska väännetään kotona palkatta tai palkalla ylitöitä säännöllisesti.. Tai jotain muuta. Koko luokka-jaottelu vaikuttaa täysin keinotekoiselta ja naurettavalta nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Myös opiskeluvalinnat ovat usein luokkasidonnaisia. Työväenluokasta yliopistoon pyrkivä valitsee usein turvallisia aloja, lähdetään lukemaan opettajaksi ta dippainssiksi. Maakuntayliopistokin käy. Humanistit ja ylipäätään Helsingin yliopistoon tulevat tulevat muualta kuin työväenluokasta.
Humanistiksihän on kaikista helpoin päästä. Lääkikseen mukaan luettuna psyka ja dippa-inssiksi vaikein. Oikis siltä väliltä. Olen alle 30v. opiskelija. En tiedä onko joskus ollut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan helvetin hankala alkaa selittämään kaltaisellesi amatöörille yhteiskuntaluokista, jos peruskäsite itsessään on jo vieras. Suosittelen sosiologian peruskurssia, niin saat termit haltuun ja sen jälkeen ymmärrät mistä kaikista eri asioista yhteiskuntaluokka muodostuu.
Erään nobel fyysikon sanoin: jos et osaa selittää alan tutkijana/asiantuntijana jotain niin että vaikka mummosi sen ymmärtää niin silloin et ymmärrä sitä itsekään.
Itseasiassa minun mielestäni vielä parempi on se että jos et osaa selittää asiaa ymmärrettävästi kahdeksan vuotiaalle, et itsekään ole ymmärtänyt sitä.
Okei. Eli selitäpä minulle nyt, miksei meidän kaikki kahdeksan vuotiaat sitten ole ydinfyysikoita ja huippukoodareita. Sen kun vaan selittää niille asiat tuosta noin vaan.
Wille Rydman on jankuttanut tätä hokemaa noin 20 vuotta, väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Myös opiskeluvalinnat ovat usein luokkasidonnaisia. Työväenluokasta yliopistoon pyrkivä valitsee usein turvallisia aloja, lähdetään lukemaan opettajaksi ta dippainssiksi. Maakuntayliopistokin käy. Humanistit ja ylipäätään Helsingin yliopistoon tulevat tulevat muualta kuin työväenluokasta.
Humanistiksihän on kaikista helpoin päästä. Lääkikseen mukaan luettuna psyka ja dippa-inssiksi vaikein. Oikis siltä väliltä. Olen alle 30v. opiskelija. En tiedä onko joskus ollut toisin.
Humanistisiin ihan sikavaikea päästä ja dippainssiksi pääsee hyvillä matikan arvosanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole luokkayhteiskuntaa. Tällä kaikille on sanat mahdollisuudet. Luokkayhteiskunnassa ei ole mahdollisuuksia.
Toki Suomessa on sukupolvien yli kulkevia ongelmia päihteiden ja mielenterveysongelmien vuoksi, mutta se on syrjäytymistä, ei luokkayhteiskuntaa. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja elämässä. Toisille se on opiskelu, mutta kaikki eivät arvosta. Se ei tee luokkayhteiskuntaa. Ei ole sellaista jakoa kuin duunarit ja akateemiset. Se on valinta, ei pakko.
Suomessa koulutus periytyy vahvasti. Eli vaikka teoriassa mahdollisuudet olisivat samat, käytännössä näin ei ole. Tämä kertoo luokkayhteiskunnasta.
Ja vaikka työläistaustalla kyllä pääsee opiskelemaan kaikkialle, se ei tarkoita että työllistyt yhtä hyvin tai kelpaat parisuhteeseen ylempiluokkalaisen kanssa.
Myös opiskeluvalinnat ovat usein luokkasidonnaisia. Työväenluokasta yliopistoon pyrkivä valitsee usein turvallisia aloja, lähdetään lukemaan opettajaksi ta dippainssiksi. Maakuntayliopistokin käy. Humanistit ja ylipäätään Helsingin yliopistoon tulevat tulevat muualta kuin työväenluokasta.
Humanistiksihän on kaikista helpoin päästä. Lääkikseen mukaan luettuna psyka ja dippa-inssiksi vaikein. Oikis siltä väliltä. Olen alle 30v. opiskelija. En tiedä onko joskus ollut toisin.
No ennen nuo DI-alat oli niitä helpoimpia. Luokanopettajaksi piti olla laudaturin paperit, mutta DI-opintoihin pääsi jos oli joku m tai c laajasta matikasta ja fysiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijan mandaatilla sanon, että Suomessa yhteiskuntaluokka ei määräydy käytettävän varallisuuden perusteella vaan sivistyksen.
Yhtäällä on asioista perillä olevat ihmiset, jotka tutkii asioita (siis selvittää kuka nyt sitten mistäkin on kiinnostunut). He hoitavat tai ainakin yrittävät hoitaa asiansa, asioivat asiallisesti, oppivat virheistään, elävät sellaista normaalia elämää.
Sitten on sellaiset sivistymättömät apinat, jotka sössivät kaikki asiansa ja kaikki on aina jonkun muun (keskiluokka, rikkaat, yhteiskunta) vika. Minkään opettelu ei kiinnosta eikä mitään suostuta edes yrittämään sen oman elämänsä parantamiseksi. Huutaminen, kiroilu ja uhriutuminen ovat ne keinot, millä yritetään saada asiat selvitettyä.
Perhetausta tai varallisuus ei vaikuta siihen kumpaan luokkaan ihminen kuuluu. Joku rikas on aivan kädetön apina ja joku köyhä taas hyvinkin taitava luovimaan tässä elämässä.
Kulttuuritutkijan mandaattisi voit tunkea sinne apinan reikääsi.
Yhteiskuntaluokat on ihan eri asia kuin nuo kuvailemasi käytöstavat. Tuo mitä kuvaat tuossa "apinoiden" ominaisuuksiksi, kuulostaa masennukselta ja opitulta avuttomuudelta.
Kysymys on nepotismista, eikä mistään yhteiskuntaluokista. Siinä vaiheessa, kun (piilo)nepotismismi säädetään rikoslailla rangaistavaksi teoksi ja siitä saa elinkautisen vankeusrangaistuksen, niin todennäköisesti myös ns. luokkaerot katoavat. Joten sitä odotellessa.