Miksi et tarjoa kotona käyvälle työmiehelle lounasta tai edes kahvia? Työmies avautuu Maaseudun tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi viikon rakennusmies töissä mökiltä ja olisi tullut pitkä tauko töihin, jos hän olisi lähtenyt ajamaan jonnekin syömään. Parina päivänä sopivat etukäteen miehen kanssa, että ottavat eväät mukaan, mies keitti sitten kahvit.

Kun olin itse siellä laitoin ruuan samalla työmiehellekin, kuin itselleni ja miehellenikin.

Kaupungeissa lienee enmmän tapana käydä jossain lähikuppilassa syömässä, mutta jos itselleen keittää kahvit, niin voi kyllä kysäistä, maistuisiko työmiehellekin.

Normaali aikuinen osaa kyllä varata itselleen sopivat eväät ja juomiset työpäivän ajaksi. Jos ei osaa, niin voi voi, pitää olla nälässä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan kahvit jos ottavat kengät pois jalasta.

Ne pitää kengät (turvakengät) jalassa ihan oman turvallisuutensa vuoksi.

Minusta tuossa jutussa ei ollut pointti se, että enää ei tarjota mitään, vaan se, että nykyään ei välttämättä tervehditä edes. Esimerkinomaisesti kerrottiin, että ennen on tervehditty, vaihdettu kuulumiset, tarjottu lounasta tai kahvia ja tapahtuu tuota nykyäänkin, jos kyseessä ei ole ihan nuorin sukupolvi. Nykyisin monesti vaan avataan ovi ja luikitaan pakoon. Olkoonkin niin, että etätöitä tehdään, kuten itsekin teen, mutta jos tänne tulee vaikka nuohooja, sanon alkavassa palaverissa etukäteen, että saattaa tulla pieni keskeytys. Kun nuohooja sitten tulee, avaan oven, vaihdan kuulumiset pikaisesti, kerron olevani vielä valitettavasti kokouksessa, mutta sen loppuvan pian. Jos kyseessä olisi vaikka päivän kestävä remontti, niin kyllä sitä aina ehtii kahvit ja pullat tarjota, vaikka aamulla keittämällä termariin ja kun remppamiehet aamulla saapuvat, kertoa, että valitettavasti joudun sulkeutumaan työhuoneeseen aamupäiväksi, mutta ottakaa toki aamukahvit tuosta.

Helsingissä muuten taitaa olla harvinaista tuo kahvinkin tarjoaminen: pari remppamiestä on ollut selkeästi tosi iloisesti yllättyneitä kun keittelen muutamat kahvit päivässä myös heille. Tämä minusta vielä ok, ei se kahvikuppi paljoa maksa ja samalla vaivalla menee kun omaa keittää.

Kannattaa varmaan pyytää asentaja kahville vaikka ihan seuran vuoksi, jos kuitenkin joutuu maksamaan täyden tunnin puolen tunnin työstä. Moni yksinäinen vanhus näin tekeekin.

Luojan kiitos ei ole tätä ongelmaa Helsingissä asuessa. Muutenkin stressaavaa kun tulee vieraita ihmisiä kotiin remppaamaan tai korjaamaan jotain. Jos vielä pitäisi alkaa siinä jotenkin emännöimmään, olisin aivan hermoraunio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan kahvit jos ottavat kengät pois jalasta.

Ne pitää kengät (turvakengät) jalassa ihan oman turvallisuutensa vuoksi.

Jaa minun keittiössäni, jossa itse liikun paljain jaloin?

Tuo oli siis Maaseudun Tulevaisuudessa, eli ilmeisesti ajatellaan koskevan maaseudun asukkaita. Kyllä vielä tänäkin päivänä monessa talossa kysytään vaikka eläinlääkäriltä, lomittajalta tai muulta satunnaiselta kävijältä, maistuisiko kahvi. Yhä harvemmin kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Takakireitä vastauksia.

Olisitteko itse ilahtuneita vastaavassa tilanteessa ja miten se mahdollisesti näkyisi työn laadussa?

Tulisi kiire töiden kanssaan jos osa työajasta menee kahvitteluun ja syömiseen.

Hutiloimalla tulee kehno lopputulos.

En ilahtuisi kahvittelupyynnöistä, sillä haluaisin tehdä työni hyvin enkä istua pakkokahveilla.

En edes pidä kahvista ja haluan itse päättää mitä syön. En myöskään halua mitään vatsaongelmia, kun ruoassa olikin maitoa ja vehnäjauhoa, vaikka tarjoaja väitti että ei ole. Kun hänen mielestään voissa ei ole maitoa, ja olihan se sentään hyla. Eikä tarjoaja tiennyt että lihaliemikuutiossa on vehnää. - Että loppuviikko sitten saikkua kun ripuli lentää vartin välein. Ei siinä paljon töitä pysty tekemään.

Kun se työmies veloittaa kahvitunnista 60€/h niin en enää tarjoa.

Moni työmies on ollut kiitollinen että on saanut käyttää vessaa.

Pullaa pöytään tai hame korviin.

Jaa, olen varmaan jotenkin rajoittunut, kun en ihan vilpittömästi ole tajunnut, että kukaan noin keskimäärin HALUAISI syödä tai juoda vieraassa huushollissa mitään. Omassa työssä asiakkaat (iäkkäät juurikin) välillä tarjoavat jotain, ja järjestelmällisesti kieltäydyn aina, koska en ole varma kotien hygieniaolosuhteista. Joissain yksittäisissä poikkeuksellisen siisteissä tolkullisten ihmisten kodeissa olen saattanut kahvikupillisen juoda, mutta mitään en syö. 

Vierailija kirjoitti:

Takakireitä vastauksia.

Olisitteko itse ilahtuneita vastaavassa tilanteessa ja miten se mahdollisesti näkyisi työn laadussa?

Töistä maksetaan useimmiten ihan tuntuva korvaus. Ei kukaan saa töissä ilmaisia lounaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoan kahvit jos ottavat kengät pois jalasta.

Ne pitää kengät (turvakengät) jalassa ihan oman turvallisuutensa vuoksi.

Jaa minun keittiössäni, jossa itse liikun paljain jaloin?

Tuo oli siis Maaseudun Tulevaisuudessa, eli ilmeisesti ajatellaan koskevan maaseudun asukkaita. Kyllä vielä tänäkin päivänä monessa talossa kysytään vaikka eläinlääkäriltä, lomittajalta tai muulta satunnaiselta kävijältä, maistuisiko kahvi. Yhä harvemmin kelpaa.

Se sinun keittiösi on sen remppamiehen työpaikka. Et varmaan itsekään tee sukkasillasi remonttihommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takakireitä vastauksia.

Olisitteko itse ilahtuneita vastaavassa tilanteessa ja miten se mahdollisesti näkyisi työn laadussa?

Ammatilainen tekee työnsä laadukkaasti ihan riippumatta siitä tarjotaanko lounaat vai ei. 

Mutta miksi niin harva sähkömies siivoaa jälkensä?

Tulisi kallis siivoustaksa jos sähkömiehen tuntitaksalla siivottaisiin.

Ennen oli hokema, että missä jätkällä työ, siellä ruoka. Jätkä oli sukulainen, joka teki ilmaiseksi tai sitten kylänmies joka teki puoli ilmaiseksi. Mutta aina oli ruoka tarjolla. Aitoja ei silloin ollut, kuljettiin mopolla.

Nyt on firmat ja hienot autot. Ruokaa ei tarjota, miehet menevät lähimmälle huoltoasemalle syömään ja laskuttavat ajan, 100e/tunti.

Kyllä maalarina ahdistaisi istua kahvipöytään asiakkaan luona. Töitä sinne on tultu tekemään eikä kahvittelemaan. Parasta on saada tehdä työt niin, ettei asiakas ole paikalla ollenkaan ja jos on, niin antaa tehdä työt rauhassa eikä höngi niskaan.

Myönnän etten ole ajatellutkaan asiaa. Kotoa en oppinut että tarjottaisiin ja omassa kodissa lähinnä pysyn pois tieltä. Mies tekee etätöitä ja tuskin enempää huomioi ketään olijaa.

Laskuttaa vielä siitä ajasta kun syö ja juo.

Itse asun maatilalla ja rakennus/remonttihommia on teetetty useana vuonna, joten raksamiehiä ym. on pyörinyt tontilla niin paljon, että niihin on jo tottunut. Samaa rakennusfirmaa on käytetty oikeastaan aina, joten miehet on tuttuja eikä jännitä eikä pelota vieraat ihmiset. Alkuaikona miehet pyydettiin kahville kerran päivässä, muuten söivät omia eväitä. Mutta oli todella työlästä, kun piti itse olla sitten paikalla joka päivä, vaikka itselläkin olisi ollut töitä. Yhtenä vuonna vain lopetettiin kahvin tarjoaminen, koska oman aikataulun sovittaminen miesten kahvituntiin oli niin hankalaa ja joinakin päivinä saatettiin olla koko päivä pellolla. Omia eväitä ovat taukotilassa syöneet ja viimeksi oli töissä pari nuorempaa miestä, jotka lähtivät aina ruokatunnilla jonnekin syömään. Sähkäri ja putkimieskin ovat aina olleet omilla eväillään tai käyneet jossain syömässä. En alkaisi ketään joka päivä ruokkimaan, kun omakaan syöminen ei ole mitenkään säännöllistä. Useamman kk pätkiä kuitenkin tekevät kerrallaan, niin siinähän sais olla koko ajan kaupasta kantamassa ruokaa, kun 3-4 miestä olisi joka päivä ruokittavana.