Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hemmetin vaikea tilanne.

Itse seurasin luullakseni samantyylistä taistelua vierestä, ja jo pelkkä sivustaseuraaminen väänsi mahaa.

Eräs (entinen) kaverini heitti itse miehensä pihalle, kun lapsensa olivat ihan pieniä, oltuaan ensin pitkään tätä miestään kohtaan itse todella törkeä ja hankala, ja uhriutui sen jälkeen täydellisesti. Miehensä oli (ja on) sellainen ihan tavallinen suomalainen jäyhä mies, ei kovin hyvä puhumaan, ja kaverini taas on erittäin, erittäin taitava verbaalisesti ja osaa kyllä selittää mustankin vitivalkoiseksi, jos haluaa.

Mies löysi kuitenkin rehtinä ja mukavana hetimiten uuden "lapsellisen" naisen (jonka kanssa on edelleen.)

Alkuun kaverini ei antanut lapsia isälle, koska "lapset olivat niin pieniä" mutta isäkään ei ollut tervetullut heille. Oikea syy oli, että kaveria kismitti että ex oli löytänyt nopeasti uuden, kauniin naisystävän.

Sen jälkeen kun isä haki oikeuksiaan lastenvalvojan tms tahon kautta, kaveri "muka" antoi isän tavata lapsiaan, mutta oli sokea vaatimuksilleen. Isän luona ollessaan lasten ja tämän toisen kodin rytmi ja tavat olisi pitänyt muuttaa aivan identtiseksi kaverin rytmin kanssa, ja esim. karkkia ei olisi saanut tarjota lainkaan edes näinä viikonloppuina kun lapset isällään olivat, välipalatkin isän luona oli huonoja, kun kerrankin oli "vaan jogurttia ja leipää" eikä pilkottuja omenanpalasia jne. Äiti alkoi kiristää, ettei enää lapset saa enää isän luokse tulla, kun oireilevat paikanvaihdoksesta (kummasti kaikki lasten normaalit kiukuttelut oli aina isän luona olosta johtuvaa, ihan sama kiukuttelivatko vaihtopäivänä vai oltuaan jo monta päivää taas kaverin luona, eikä kaverilla yhtään soita kelloja vieläkään, että tapaamisten ollessa tauolla, lapset kiukuttelevat ihan yhtä paljon, nyt vaan syyt ja selitykset olivat sitten muita... )

Vuosia kestänyt hirveä sättiminen, haukkuminen, mustamaalaaminen isää ja tämän uutta vaimoa kohtaan. Lastenvalvojille ja -suojeluun ja tuomarille äiti sai käännettyä kaiken isän viaksi.

Minä yritin varovasti puhua kaverille järkeä ja tuoda isänkin näkökulman asioihin, mutta kaveri on niin jääräpäinen, sokea, ja erittäin taitava kääntämään kaikki asiat sekä mielessään että puhuessaan niin, että vaikuttaa itse uhrilta joka ei ole tehnyt mitään väärää ikinä, ja lasten isä on pahis, ja tietenkin "narsisti". Minuunkin kaveri katkaisi välit, tuon kuulemma negatiivista energiaa enkä ole oikea ystävä, kun en ole tässä kyseenalaistamatta hänen puolellaan. (en voinut olla, kun osan omin silmin näin ja kuulin mitä tapahtui ja miten kaveri väänsi nämä asiat)

Lapset eivät ole nähneet isäänsä enää pitkään aikaan. Isä haki apua ensin lastenvalvojan ja lasun kautta ja lopulta oikeusavustajan kanssa, mutta äiti ja tämän lakiavustaja saivat silti läpi kaiken mitä äiti tahtoi. Eli ei isää ollenkaan lasten elämään. Ts. tapaamisista tuli aina niin hankalaa ja isä ja isän perhe saivat niin hirveän paskamyrskyn joka vierailun jälkeen päällensä, että en ihmettele yhtään, että isä lopulta luovutti.

Harmittaa vaan, että kaveri puhuu lapsilleen tarinaa, että "isä hylkäsi teidät" vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Isänsä taisteli heistä kaikin keinoin.

Oikeus ei todellakaan aina tapahdu.

Tsemppiä, ap. En osaa auttaa, mutta ajattelin kertoa tämän tarinan, sanoakseni että ymmärrän.

Uskon että tämmöinen on mahdollista. Mies on vaan tehnyt ratkaisevan virheen kun on heti mennyt ottamaan uuden naisen ennen kun on saanut asiat entisen kanssa selviksi ja tapaamiset rullaamaan. Joillain on tuommoista läheisriippuvuutta ettei osata olla yksin ja se sitten aiheuttaa ongelmia... Pitkästä suhteesta eroamisen jälkeen vähän aikaa yksin tekisi oikeasti ihan hyvää vaikka ei olisi lapsiakaan, ja ei siinä kyllä paljon lasten etua ajatella jos heti laitetaan uusi perhe pystyyn toisen kanssa.

Miten kukaan isä voi hylätä lapsensa? Ja uusi vaimo vielä mukana siinä? Mieti vähän ap ! Häpeäisit !

Hei. Täällä miehesi uusi nainen. On ottamassa eroa susta kun ei jaksa sua. Olen nyt 5 kuulla raskaana. Mennään naimisiin heti kun mies on selvittänyt eron susta. Aiotaan perustaa perhe. Toivottavasti sitten tajuat jättää meidät rauhaan!

Miltä tuntui lukea tuota? Se voit olla sinä seuraavaksi, joka jää yksin kun mies taas kyllästyy. Kuka huolii miestä jolla on pieni vauva? Kertoo miehen luonteesta enemmän kun tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Tämä. Ja sitten tuo vauvan äiti on se hankala mukamas.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä ei ole tapaamissopimusta?

Miksi ap:lla olisi tapaamissopimus, hän ei ole lapsen vanhempi?

Ap:n kuvauksen perusteella isällä ei ole juurikaan lapsen etu vaakakupissa painanut, kun lapsi on ollut vauva. Lapsen etu olisi silloin ollut, että isä keskittyy lapseen ja lapsen äidin tukemiseen, vaikka ero olisikin tullut. Lapsen etu ei ole, että isä alkaa tuollaisessa herkässä vaiheessa virittelemään uusia suhteita, saati perustamaan uutta perhettä. Ei siis mikään ihme, että lapsen äidillä ei ole tuollaisen kokemuksen jälkeen suuremmin luottoa isän kykyyn huolehtia lapsesta. Asiaa ei auta yhtään se, jos isän uusi nainen yrittää myös päästä sanomaan sanansa siihen, miten lapsen asioita hoidetaan.

Itselle olisi totaalinen turn-off tuollainen mies. Vähintään olisin odottanut, että mies olisi laittanut uuden suhteen jatkumisen ehdoksi sen, että hän saa keskittyä lapsen ekan elinvuoden tai pari lapseen. Jos kyseessä tosirakkaus, niin kyllä se uusi suhde voi muutaman vuoden odottaa. Edes tämän verran pitäisi miehellä olla selkärankaa ja kykyä ottaa vastuuta jälkeläisistään.

Jos ei lastenvalvojan kautta suoraan saa tilannetta ratkeamaan Kannattaa hakea tuettuja tapaamisia niin, että lapsen vanhemmat ei tapaamistilanteessa kohtaa, samoin kannattaa tuettujen tapaamisten kanssa määrittää tietty tuettujen tapaamisten jakson pituus jota tarvittaessa . Tätä kautta Lastenvalvojalle tulee velvollisuus seurata lapsen edun mukaista tapaamisten toteutumista ja tarvittaessa lähteä muuttamaan tapaamis/huoltosopimusta.

Jaksamista tilanteeseen.

Sitten on ihan turha aikanaan ihmetellä, kun äidin uusi mies onkin adoptoidut lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Mitä ihmettä mä just luin? Ap ei ole lapsen äiti, vaan lapsen isän puoliso. Ei yhdenkään naisen tarvitse suostua parisuhteeseen, jossa puolison eksä heittää jatkuvasti kuraa niskaan ja sabotoi elämää. Siitähän tässä on kyse, ei lapsesta.

Minä en halua olla hankalien ihmisten kanssa tekemisissä. Mieheni eksä oli todella hankala  ja sanoinkin että mitään riitoja en halua joten sen lapsi ei ole tervetullut meille koska sen elämää siinä yritetään vaikeuttaa. Riitelyä jossa lapsi on välikappaleena on todella törkeetä käytöstä ja sen takia vedin tiukan rajan.

Vierailija kirjoitti:

Olemme tehneet äidistä niin monta lastensuojeluilmoitusta että se kortti on käytetty. Mitään vikaa ei kuulemma ole, mutta uskomme että johtuu äidin erittäin manipuloivasta luonteesta. Tyhmä hän ei ole.

Ap

Jos ilmoituksia täytyy tehdä useita eikä lasta oteta huostaan, tulee ajatus, että ap ja miehensä kettuilevat, tekevät aiheettomia ilmoituksia.

Ap kirjoittaa arvoituksellisesti: "Mieheni kanssa tavattiin aika pian kun miehelle ja exälleen tuli ero."

Ei siis: "Mieheni kanssa tavattiin aika pian kun miehelle ja exälleen oli tullut ero."

Tällä aikamuodolla olisi selvää, että mies oli jo eronnut ennen ap:n tapaamista. Tosin itse en alkaisi vastasyntyneen isän kanssa seurustelemaan, koska

a) estäisin pariskunnan yhdentymisen uudestaan vauva-shokin hälvettyä.

b) noin moraalittoman miehen kanssa en alkaisi, joka voi hylätä noin haastavassa elämänvaiheessa kumppaninsa, jonka kanssa on lapsen saanut aikaan.

Ehkä eksä menetti mielenterveytensä jopa tuossa tilanteessa. Meillä päin naapurin emäntä sekosi vuosikymmeniä sitten, kun yllätti miehensä toisen naisen kanssa tuvan sängystä, kun oli muutama päivä sitten synnyttänyt, kotona siis. Silloin mieli on altis järkkymään. Mielisairaalaan joutui lopuksi iäkseen. Tästä toisesta naisesta tuli taloon uusi emäntä. Joskus nainen on naiselle susi.

Täällä taas tietäjät asialla 😂

Aloittajan ensinnäkin pitäisi osata tehdä ihan itse perheen kesken ne päätökset!

Uusavuttomat palstalla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.

Ap vissiin tarkoittaa, että kun hymyilee ja juttelee mukavia samalla, kun vetää pikkuvauvan äidin raskaimman kautta kölin ali, niin se on ystävällistä. Ihan sama, mitä ne teot on, kunhan vain muistaa hymyillä ja puhua kohteliaita pinnallisuuksia samalla...

Niin, ja sitten hylätty saa määreen "hankala"! Eksän kannalta ap on ollut tosi "hankala"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijä jättää pienen vauvansa ja tämän äidin pärjäämään yksin, kun itse huoripukkeilee ympäri kyliä. Ja löytyy vielä nainen, jolle tilanne on ok. En antaisi minäkään ikinä anteeksi.

Mitä ihmettä mä just luin? Ap ei ole lapsen äiti, vaan lapsen isän puoliso. Ei yhdenkään naisen tarvitse suostua parisuhteeseen, jossa puolison eksä heittää jatkuvasti kuraa niskaan ja sabotoi elämää. Siitähän tässä on kyse, ei lapsesta.

Ei tietenkään tarvitse, mutta hän on nyt semmoiseen tieten tahtoen mennyt (oikeasti kuka kuvittelee että suhde pikkuvauvan isään ois hyvä idea), ja nyt haluaa että isä hylkää lapsensa hänen takiaan. Ei, se ei ole oikein.

Josko se mies nyt ihan itsenäisesti päättäisi miten haluaa OMAN lapsensa kanssa toimia? Arvaan, että sinusta luovuttaminen olisi aivan loistava vaihtoehto... mutta kun siellä on se lapsikin, jolla on vaan yksi isä. Isillä sen sijaan noita vosuja näyttää riittävän kyllä enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Millainen piru se eka nainen sitte?  sitähän täällä puolustellaan vaan ja syytellään muita.

Oli millainen tahansa, mies taitaa olla tyyppiä, joka ei kestä olla ilman naisen hoivaa kauankaan, kun noin pian rupesi uutta suhdetta virittelemään ja lapsia tekemään. Naisriippuvainen epäitsenäinen mieslapsi? Tekeekö kukaan oikea mies tuollaista, onko tämä trolli?

Välit eksään olisivat varmaan paremmat, jos mies olisi odottanut vuoden pari ennen kuin julkistaa uuden suhteen. Ajoiko uusi nainen suhdetta vauhdilla eteen päin? Jos niin miksi?

Kuten huomaat, ap, paljon kysymyksiä herättää tarinasi hankalasta eksästä. Olette onnistuneet pilaamaan yhden lapsen lapsuuden.

Miehesi tekee päätökset omaa lastaa koskevissa asioissa, sinä voit sitten päättää omat rajasi, oletko siinä mukana vai et.

Hylätä et voi lasta, joka ei alun perinkään ollut sinun, sinulla voi olla suhde tuohon lapseen jos isänsä niin toivoo ja jos tuo lapsi itse niin haluaa.

Jos mies on terve päästään, mitähän tekee hänen mielenterveydelleen hylätä lapsi ja vielä häiriintyneen vanhemman armoille? Sitten on se vaihtoehto, että häiriintyneet ovat ap ja miehensä, jolloin lapsen etu olla äidillä. Ja surullisin vaihtoehto, että molemmat vanhemmat ovat luonnevikaisia.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan miestä, joka tuoreen eron ja pienen vauvan kanssa alkaa ihan vaan perustella uutta perhettä hoitamatta ensin sen viattoman vauvan asioita kuntoon, eroaan rehellisesti ja asiallisesti loppuun ja niin, että sen vauvan hyvinvoinnin takia tukee myös sitä lapsensa äitiä.

En ymmärrä myöskään naista, joka tuohon rakoon tunkee itsensä ja änkeää naimisiin ja laittaa heti uuden lapsen tulille, kun isä ei ole huolehtinut edellisestäkään.

Hälytyskellojen pitäisi soida melko lujaa jos mies on valmis hylkäämään lapsensa. Ei semmoisen kanssa kannata ainakaan perhettä perustaa.

Vierailija kirjoitti:

Täältä ei kannata kysyä mitään. Saa pa....niskaan.

Ihminen on julma ihmiselle.

Kaikista pahin!!!!!!!

No, näillä tiedoilla asia kyllä antaa ap:n miehen toiminnasta kelvottoman kuvan. Kuten täällä on moneen kertaan todettu, mies olisi voinut odottaa ainakin vuoden, pari, ennen kuin ryhtyy uutta onneaan rakentamaan eksän silmien edessä. Tuon ajan hän olisi voinut auttaa eksäänsä ja tutustua lapseensa, vaikka ero olisi tullutkin. Mikä tässä on pas kan heittoa?

Jos hän näin olisi tehnyt, hänellä olisi suhde lapseensa. En tiedä, tykkäisikö ap siitä.

Minun täytyy sanoa, että jos mieheni olisi jättänyt minut yksin esikoisen kanssa, olisi tuntunut hirmu raskaalta lähettää oma lapsi sen mieheni vieneen naisen hoiviin viikonlopuksi tms. Kyllä se vaatii paljon joustoa, noin varhaisessa vaiheessa.