Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?
Mieheni kanssa tavattiin aika pian kun miehelle ja exälleen tuli ero. Heillä vauva oli vielä ihan pieni. Menimme naimisiin ja perustimme perheen. Olemme alusta asti koittaneet ottaa lasta meille, sopia asioista äidin kanssa, olla ystävällisiä jne.
Tämä ei kuitenkaan ole auttanut, vaan äiti on niin vihainen ja katkera kaikesta että on tehnyt elämästämme suoranaista hel..ttiä. Hänelle ei sovi ehdottamamme tapaamispäivät, mutta ei hänenkään aina meille. Hän haukkuu ja on suoraan sanoen törkeä. Minä pelkään tuota ihmistä. Mies on yrittänyt nyt kolme vuotta saada asioita eteenpäin tuloksetta. Oman perheemme hyvinvoinnin takia olemme puhuneet että jos luovuttaisimme. Emme ala taistelemaan koska se ei auta mitään. Äiti vain on mikä on. Kysyn siis, onko tässä vaiheessa lupa luovuttaa? Lapsi voi kuitenkin ottaa isompana yhteyttä kun ei tarvitse enää asioida äitinsä kanssa.
Kommentit (351)
Ap voisi jättää lapsen asiat lapsen äidin ja isän ratkaistavaksi ja perääntyä itse. Sinua ei tarvita tuohon kuvioon sotkemaan enää yhtään enempää asioita, kun ne ovat jo noin solmussa. Se ei ole sinun lapsesi eikä sinulla ole mitään oikeuksia häneen.
Kuulisin mielelläni lapsen isää. Hänenhän ongelmansa tämä on, mutta on näköjään saanut sinut taistelemaan omat taistelunsa. Ja nyt yrittää syöttää sinun kauttasi ajatusta, että on ok luovuttaa.
Ei ole ok. Hänen tulee tehdä kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen. Sinulla ei puolestaan ole sitä velvollisuutta. Kannusta siis miestä tekemään velvollisuutensa.
Sääliksi käy pientä täysin viatonta lasta. Ja sääliksi käy myös sen äitiä. Hieno mies joo, hoh hoijaa.
Miten huolit miehen, jolla on pieni vauva?
Vai on ap ja mies yrittäneet alusta asti olla "ystävällisiä". En tajua mitä ystävällistä on siinä, että menette rikkomaan perheen pikkuvauvavaiheessa, kun äiti on haavoittuvaisimmillaan.
Miksi teillä ei ole tapaamissopimusta?
Millainen piru se eka nainen sitte? sitähän täällä puolustellaan vaan ja syytellään muita.
En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.
Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelusta perhetyöntekijä auttamaan noissa tapaamisten järjestämisissä. Asioitte enemmän perhetyöntekijän kanssa kuin suoraan ja äiti saa myötätuntoa ja purkaa katkeruuttaan jollekin. Mies suostuu alkuun vaikka valvottuihin tapaamisiin, jos se on lapsen äidille helpompi sietää.
Joustaisin ihan pirusti ja vetäytyisin ja sovittelisin niin paljon kuin mahdollista, mutta jatkaisin vaan silti yrittämistä. Jos sen lapsen kanssa luovuttaa, niin sitten se lapsuus meni ja sitä ei enää takaisin saa. Useat meistä vanhemman hylkäämistä ei vaan näe mitään järkeä ruveta enää aikuisena teennäistä vanhempi-suhdetta rakentaa. Vanhempi, joka vetäytyy 20+ vuotta siksi, että oli vaikeaa on kyllä lost case vanhempana.
Tuskinpa isän tapaamiset on ongelma vaan ap, joka vaatii tossa välissä pientä lasta itselleen. Isä käy ilman apta läpi asian exänsä kanssa.
Nyt on pakko olla provo, kun ap kirjoittaa täysin vailla kykyä itsereflektioon, empatiaan ja sosiaalisten normien hahmottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei ole tapaamissopimusta?
Kenellä "teillä"? Ei uudella vaimolla ole koskaan miehensä lapsiin mitään tapaamisoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei ole tapaamissopimusta?
Kellä teillä? Tarkoitit varmaan heillä?
Vierailija kirjoitti:
En tajua, mitä se isän uusi vaimo ottaa jonkin roolin koko asiassa. Isän ja äidin pitäisi sopia lastaan koskevat asiat, eikä sotkea siihen päsmäröimään ulkopuolisia.
Enkä hyväksy sitä että uusi lapsikin on hankittu, vaikkei edellistäkään ole hoidettu kuntoon.
Tuskinpa perheen perustaminen tässä kohtaa on yhteinen lapsi.
Asiat varmasti järjestyvät. Kannattaisiko jostain kysyä apua.
Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei ole tapaamissopimusta?
Kenellä "teillä"? Ei uudella vaimolla ole koskaan miehensä lapsiin mitään tapaamisoikeutta.
Ei laillisesti, mutta ovat jo perustaneet perheen eli ovat yksikkö, ja heidän oma lapsi varmasti haluaisi tutustua sisareensa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen piru se eka nainen sitte? sitähän täällä puolustellaan vaan ja syytellään muita.
Voi olla vaikka itse Piru, mutta tässä on kyse siitä, että onko isällä oikeus hylätä lapsensa. Jos ajatellaan, että äiti on oikeasti hirveä ja aivan sekaisin, mitä se lasta auttaa jos isäkin hänet hylkää?
Suuremmalla syyllä isän tulisi tehdä kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme tehneet äidistä niin monta lastensuojeluilmoitusta että se kortti on käytetty. Mitään vikaa ei kuulemma ole, mutta uskomme että johtuu äidin erittäin manipuloivasta luonteesta. Tyhmä hän ei ole.
Ap
Olet sairas 🤮
Mä kyllä epäilen että olette tapailleet jo salaa ennen varsinaista eroa?! Mutta joo. Ei kuulosta hyvältä isä joka jättää perheensä kun on vauva talossa. Jos äiti ei ole väkivaltaan taipuvainen juoppo tms. Niin yleensä pitäisi jaksaa yrittää olla yhdessä edes tuo vauva-aika. Ihan kaikkien parasta ajatellen. Eikä juosta naisten perässä ja aloittaa heti uutta suhdetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei ole tapaamissopimusta?
Kenellä "teillä"? Ei uudella vaimolla ole koskaan miehensä lapsiin mitään tapaamisoikeutta.
Ei laillisesti, mutta ovat jo perustaneet perheen eli ovat yksikkö, ja heidän oma lapsi varmasti haluaisi tutustua sisareensa.
Ei ole olemassakaan mitään laittomia tapaamisoikeuksia.
Lastensuojelusta perhetyöntekijä auttamaan noissa tapaamisten järjestämisissä. Asioitte enemmän perhetyöntekijän kanssa kuin suoraan ja äiti saa myötätuntoa ja purkaa katkeruuttaan jollekin. Mies suostuu alkuun vaikka valvottuihin tapaamisiin, jos se on lapsen äidille helpompi sietää.
Joustaisin ihan pirusti ja vetäytyisin ja sovittelisin niin paljon kuin mahdollista, mutta jatkaisin vaan silti yrittämistä. Jos sen lapsen kanssa luovuttaa, niin sitten se lapsuus meni ja sitä ei enää takaisin saa. Useat meistä vanhemman hylkäämistä ei vaan näe mitään järkeä ruveta enää aikuisena teennäistä vanhempi-suhdetta rakentaa. Vanhempi, joka vetäytyy 20+ vuotta siksi, että oli vaikeaa on kyllä lost case vanhempana.