Onko lupa luovuttaa ja ns. hylätä lapsi tässä tilanteessa?

Asiat eivät ole yksiselitteisiä. Tuollaiset tilanteet ja päätökset eivät koske ainoastaan lasta vaan ne vaikuttavat kaikkiin osallisiin, kestäessään rikkovat ehkä uudenkin perheen. Ketä sattuu ja kuinka paljon, Apulannan sanoin, on aina vaikea arvioida, ja usein tuollaisessa kohtaa ollaan jo siinä että kääntyi risteyksestä kumpaan suuntaan tahansa lopputulos tekee kipeää. Jossain kohtaa voi olla jo niin päin, että lapsen kannalta on parempi antaa periksi ja antaa asioiden mennä kuin menevät mieluummin kuin altistaa toinen jatkuvan eripuran keskelle. Kaikki me väsymme joskus, ja siinä kohtaa näkymättömän kruunun saaminen omaa päätä koristamaan muiden odotuksiin vastaamalla ei vain enää palvele tarkoitustaan, saati että se auttaisi enää yhtään ketään.

Alkuperäiselle postaajalle: En osaa sanoa muuta kuin että koettakaa jaksaa. Kaunaisten ihmisten kanssa ei auta järkipuhe, eikä usein aikakaan. Ottakaa viranomaiset perheasiain sovittelusta ja lastenvalvonnasta mukaan, tarvittaessa myös lastensuojelusta. Kun näiden instanssien kanssa ollaan tekemisisä, ja jos joko sopua ei löydy tai sovitut asiat eivät toteudu, edetään raastuvaan. Mikäli silloinkaan hommaan ei tule tolkkua, tai edes sitä ennen, on vain pakko laittaa asiat lopullisesti puntariin. Miettikää syökö prosessi lopulta sekä lapsen ja isän oikeudet että myös teidät, ja mitä lapsi kokee tapahtumien ja äitinsä taholta, jos mikään ei parane Etenevätkö asiat mihinkään vai jatkuuko sama meno, miten se vaikuttaa kaikkiin, ja missä kohtaa on vain välttämätöntä puhaltaa pilliin ja peli poikki. Ikävä kyllä näihin ei löydy vastauksia kirjoista tai muilta ihmisiltä, ne on löydettävä itse ja päätettävä omien tuntemusten mukaan. Toivottavasti tilanne kuitenkin ratkeaisi eikä etenisi tuohon asti. Voimia <3

PS. Pahoittelut huonosta jäsentelystä ja typoista. Paljon asiaa, vähän aivokapasiteettia.

Esko Murto Varkaudesta kirjoitti:

Asiat eivät ole yksiselitteisiä. Tuollaiset tilanteet ja päätökset eivät koske ainoastaan lasta vaan ne vaikuttavat kaikkiin osallisiin, kestäessään rikkovat ehkä uudenkin perheen. Ketä sattuu ja kuinka paljon, Apulannan sanoin, on aina vaikea arvioida, ja usein tuollaisessa kohtaa ollaan jo siinä että kääntyi risteyksestä kumpaan suuntaan tahansa lopputulos tekee kipeää. Jossain kohtaa voi olla jo niin päin, että lapsen kannalta on parempi antaa periksi ja antaa asioiden mennä kuin menevät mieluummin kuin altistaa toinen jatkuvan eripuran keskelle. Kaikki me väsymme joskus, ja siinä kohtaa näkymättömän kruunun saaminen omaa päätä koristamaan muiden odotuksiin vastaamalla ei vain enää palvele tarkoitustaan, saati että se auttaisi enää yhtään ketään.

Alkuperäiselle postaajalle: En osaa sanoa muuta kuin että koettakaa jaksaa. Kaunaisten ihmisten kanssa ei auta järkipuhe, eikä usein aikakaan. Ottakaa viranomaiset perheasiain sovittelusta ja lastenvalvonnasta mukaan, tarvittaessa myös lastensuojelusta. Kun näiden instanssien kanssa ollaan tekemisisä, ja jos joko sopua ei löydy tai sovitut asiat eivät toteudu, edetään raastuvaan. Mikäli silloinkaan hommaan ei tule tolkkua, tai edes sitä ennen, on vain pakko laittaa asiat lopullisesti puntariin. Miettikää syökö prosessi lopulta sekä lapsen ja isän oikeudet että myös teidät, ja mitä lapsi kokee tapahtumien ja äitinsä taholta, jos mikään ei parane Etenevätkö asiat mihinkään vai jatkuuko sama meno, miten se vaikuttaa kaikkiin, ja missä kohtaa on vain välttämätöntä puhaltaa pilliin ja peli poikki. Ikävä kyllä näihin ei löydy vastauksia kirjoista tai muilta ihmisiltä, ne on löydettävä itse ja päätettävä omien tuntemusten mukaan. Toivottavasti tilanne kuitenkin ratkeaisi eikä etenisi tuohon asti. Voimia <3

PS. Pahoittelut huonosta jäsentelystä ja typoista. Paljon asiaa, vähän aivokapasiteettia.

Ei se eksä ole kaunainen, vaan vainottu.

Esko Murto Varkaudesta kirjoitti:

Eikö turvattomuuden tunne synny ennemminkin pakotetuista ja ei-luontevista tilanteista, tai siitä ettei edes yritä osallistua ja olla läsnä? Jos isä ei haluaisi olla tekemisissä, tai olisi jossain suhteessa täysin holtiton, tai hänen uusi kumppaninsa tavalla tai toisella huonosti suhtautuva, tilanne olisi toki toinen mutta tämä ei vaikuta nyt siltä. Samoin lasujen tuloksettomuus ei ttosiaankaan ole aina kiinni siitä että ne olisivat turhia. Vaikka aihetta olisi, viranomaisten täytyisi itse saada todennettua niissä mainitut ongelmat. Mikäli niistä ei saada todisteita, vaikkapa onnistuneen peittelyn tai hyvien puheenlahjojen takia, ne eivät johda mihinkään vaikka syytä olisi oikeasti kuinka.Isän aikoinaan tekeillä oleva mutta peruuntunut reissu on niinikään trashattu täysin. Ei ole ennen kuulumatonta että jompikumpi vanhempi on joskus tarvinut hengähdystauon, ja tiettävästi niitä on ennenkin myös toisille taattu ilman tauon saajien raahaamista roviolle. Myös naisille, ja myös perheiden vauva-aikana. Silti yleisen mielipiteen mukaan mies on aina se joka pakenee ja luistaa vastuusta, kun taas nainen tarvitsee siinä kohtaa lepoa ja voimien keräämistä mikä saa aina vain pelkkää ymmärrystä. Taustalla voi kuitenkin olla kaikissa tapauksissa ties mitä eikä likimainkaan aina jotain itsestäänselvää tai kaikille näkyvää. Kyse ei ole aina itsekkyydestä, vaan kriisiytyneessä tilanteessa tuollaisesta voi olla apua kaikille osapuolille, ja jos suunnitelmat ja tukiverkot ovat kunnossa niin eihän asiassa pitäisi olla ongelmaa varsinkin jos yhdessä siitä sovitaan. Missä kohtaa suhdetta tuo oli ajankohtaista, ja mitkä kaikki syyt olivat niitä mihin taukoa tarvittiin, jää tässä kysymysmerkiksi, mutta enemmän merkitseekin se, että asiasta oltiin aiemmin yhdessä sovittu mutta sitten luvan antaja perui puheensa. Oliko hänellä silloin vaikeaa, tuliko muutoksia, tuliko suhteeseen draamaa, aiheuttiko enteilevä ero sabotaasia? Oli miten oli, tietämättä ei tosiaankaan voi tuomita miestä tai miehen uutta puolisoa.

Minua ottaa koppaan se, että joidenkin asioiden pitäisi muka tapahtua aina tietyllä tapaa, koska vain pitää ja näin on aina pitänyt. Ei pidä. Ei kenenkään pidä mitään enempää kuin jaksaa, ei kenenkään pidä hakata ikuisuuksia päätä seinään vain koska. On kertakaikkiaan umpimielistä olettaa että kukaan harkitsisi lapsen hylkäämistä tai hänen suhteensa luovuttamista kevein perustein, joissain tilanteissa on vain pakko miettiä myös niitä kipeämpiä vaihtoehtoja ja myös lopulta toteuttaa ne. Joissain umpikujissa ei vain pääse kääntymään koska kaikkiin tekjöihin on mahdotonta vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi. Eroasiat ovat aina arkoja, mutta usein molemmille. Harvoin ne ovat helppoja kummallekaan, vaikka toista on aina helpompi syytellä, varsinkin ulkopuolellta. Ajoitus on asia josta voidaan aina olla montaa mieltä, mutta tässä ei ole ollut päällekkäisyyksiä ja vaikka käsitykset ovat yksilöllisiä ei todellakaan ole olemassakaan mitään karenssiaikaa mitä itse kunkin pitäisi noudattaa. Kuitenkin, jokainen meistä on viime kädessä vastuussa omasta käytöksestään, myös se loukatuksi itsensä kokeva osapuoli, riipumatta siitä miten asiat etenivät. Kostoon ei ole silti kenelläkään oikeutusta.

En jaksa lukea tällaista kökkäletajunnanvirtaa, mutta voisitteko nyt lopettaa nyt lässyttämisen lasuista.

Jos se lastensuojelutarpeen selvitys on tehty ja todettu että lastensuojelulle ei ole tarvetta niin ne ilmoitukset ovat todellakin olleet AIHEETTOMIA.

Tässä tapauksessa lastensuojelun olisi pitänyt neuvoa äitiä hakemaan itsensä ja lapsen turvaksi laajennettu lähestymiskielto ja tekemään rikosilmoitus vainoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea tällaista kökkäletajunnanvirtaa, mutta voisitteko nyt lopettaa nyt lässyttämisen lasuista.

Jos se lastensuojelutarpeen selvitys on tehty ja todettu että lastensuojelulle ei ole tarvetta niin ne ilmoitukset ovat todellakin olleet AIHEETTOMIA.

Tässä tapauksessa lastensuojelun olisi pitänyt neuvoa äitiä hakemaan itsensä ja lapsen turvaksi laajennettu lähestymiskielto ja tekemään rikosilmoitus vainoamisesta.

Voi vapaasti olla lukematta muttei myöskään kannata huudella jos ei asiasta kunnolla tiedä. On ihan sama kirjoittaako lasuihin tai huolenilmauksiin mitä vaan, jos sosiaalityöntekijät toteavat joko pelkän keskustelun tai kotikäynnin perusteella että asiat ovat ok niin asia ei etene vaikka siellä olisi ilmoitettu murhapoltosta. Kunnon selvityksiin sun muihin johtaa käytännössä ainoastaan potkaisu muiden viranomaistahojen kautta.

Esko Murto Varkaudesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea tällaista kökkäletajunnanvirtaa, mutta voisitteko nyt lopettaa nyt lässyttämisen lasuista.

Jos se lastensuojelutarpeen selvitys on tehty ja todettu että lastensuojelulle ei ole tarvetta niin ne ilmoitukset ovat todellakin olleet AIHEETTOMIA.

Tässä tapauksessa lastensuojelun olisi pitänyt neuvoa äitiä hakemaan itsensä ja lapsen turvaksi laajennettu lähestymiskielto ja tekemään rikosilmoitus vainoamisesta.

Voi vapaasti olla lukematta muttei myöskään kannata huudella jos ei asiasta kunnolla tiedä. On ihan sama kirjoittaako lasuihin tai huolenilmauksiin mitä vaan, jos sosiaalityöntekijät toteavat joko pelkän keskustelun tai kotikäynnin perusteella että asiat ovat ok niin asia ei etene vaikka siellä olisi ilmoitettu murhapoltosta. Kunnon selvityksiin sun muihin johtaa käytännössä ainoastaan potkaisu muiden viranomaistahojen kautta.

Asia on harvinaisen yksiselitteinen. Ilmoitukset ovat olleet aiheettomia.

Suollat täyttä potaskaa.

Ap miehensä kanssa on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia. Vainonnut.

Ja ne muut viranomaiset (päivähoito/neuvola jne) olisi tehneet lasuja jos pienintäkään aihetta olisi ollut. Laki velvoittaa siihen ja nuo vainoaajathan ovat jopa yrittäneet kerjätä niitä ilmoituksia muualta. Tuehaan, koska aihetta ei ole.

Kaikki muut taitaa ihmetellä, mitä se ap: lle kuuluu, miten toiset hoitavat lapsiasiansa ja miksi ihmeessä menit perustamaan perheen tuon miehen kanssa?! Äly hoi.

Ja se ex, on luultavasti hankala siksi, kun ap siellä päällimäsenä huseeraa tapaamisia. Isä ei taida olla kiinnostunut ja exän mielestä (eikä muidenkaan) ap:lla ei ole mitään tapaamisoikeuksia miehensä lapseen.

Vierailija kirjoitti:

[Asia on harvinaisen yksiselitteinen. Ilmoitukset ovat olleet aiheettomia.

Suollat täyttä potaskaa.

Ap miehensä kanssa on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia. Vainonnut.

Ja ne muut viranomaiset (päivähoito/neuvola jne) olisi tehneet lasuja jos pienintäkään aihetta olisi ollut. Laki velvoittaa siihen ja nuo vainoaajathan ovat jopa yrittäneet kerjätä niitä ilmoituksia muualta. Tuehaan, koska aihetta ei ole.

Vaikkei tämä asia oikein alkuperäiseen ketjuun kuulukaan, niin kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä niin joutaahan tässä inttämäänkin. Perusteleppa joutessasi tuo ylläoleva oma mielipiteesi muullakin kuin mututuntumalla että näin se asia nyt vain on.

Lastensuojelu jättää puuttumatta ilmoituksiin tasan muutamasta syystä:

A: ilmoitus on selkeästi asiaton tai aiheeton

B: ilmoituksen syyt, vaikka asialletkin, eivät ylitä puuttumiskynnystä, tai

C: tarvittavat toimenpiteet eivät kuulu lastensuojelun toimivallan alle.

Mikäli aihetta on, eikä ole kysymys välittömiä toimenpiteitä vaativista asioista, osapuoliin otetaan yhteyttä puhelimitse ja keskustellaan tilanteesta. Jos aihetta isompiin epäilyihin ei löydy, asia on sillä kuitattu. Toisinaan taas vaaditaan varmistukseksi kotikäyntejä tai tapaamisia ym. ennen kuin tilanne raukeaa. Ja silloin asiakkuutta ei synny, eikä niin ikään toimenpiteitäkään. Havainnointi ei kuitenkaan ole aukotonta, vaan tietty siihen voidaan vaikuttaa varsinkin jos mitään seurantaa ei tule.

Viranomaisten tai esim. hoitavien tahojen tekemät ilmoitukset ovat useimmiten joko pidempiaikaisen huolen tulosta, tai liittyvät hälytystapauksiin joihin on ollut osallisina lapsia. Näihin, samoin kuin lääkäreiden tekemiin, vaikuttavat eniten fyysiset havainnot kuten vaikkapa pahoinpitelyn jäljet. Päiväkoti ilmoittaa jos lapsi vaikuttaa huonosti huolehditulta, lääkäri jos löytää mustelmia, häkeen soitto ja sen seurauksena viranomaisten kotiin tulo tietää automaattisesti ilmoitusta. Eivät ne sieltä ilmoittele jos lapsen tapaamisoikeutta on rikottu, mistä tietäisivätkään eikä perusteeksi ritä jos toinen vanhempi jotain asiasta mainitsee.

Suora ilmoitus tapaamisten epäonnistumisesta on harmaata aluetta, ei se oikein mene mutta ei toisaalta riittävä syykään jos tapaamisoikeuksista ei ole mustaa valkoisella, ja siinäkään tapauksessa se ei ole oikein vielä sellaisenaan lastensuojellun aluetta. Vaikka näitä tapaamisia olisi haitattu tahallaan, se ei vielä liene sellaisenaan riittävä syy koska pykälät vaatisivat jotain pohjaa minkä riitauttaa. Tuollaiset asiat tulisi hoitaa ensisijaisesti muiden instanssien kautta, mutta ymmärrän hyvin ihmisten keinottomuuden tuollaisessa tilanteessa samoin kuin yrityksen hakea apua kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Asioista tietämättä on vaikea arpoa mikä olisi se nopein reitti saada jotain vaikutusta aikaiseksi. Muutaman tien mainitsin tuolla aiemmassa viestissäni muttet varmaan jaksanut lukea.

Niin kauan kun et ole tietoinen mistä asiasta ap puolisonsa kanssa on ilmoitukset tehnyt, mikä niiden sisältö on, ja miksi ne eivät ole johtaneet mihinkään, sinun on ihan turha tulla länkyttämään aiheettomuudesta tai vainoamisesta ilman jotain pohjaa mielipiteillesi.

Esko Murto Varkaudesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Asia on harvinaisen yksiselitteinen. Ilmoitukset ovat olleet aiheettomia.

Suollat täyttä potaskaa.

Ap miehensä kanssa on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia. Vainonnut.

Ja ne muut viranomaiset (päivähoito/neuvola jne) olisi tehneet lasuja jos pienintäkään aihetta olisi ollut. Laki velvoittaa siihen ja nuo vainoaajathan ovat jopa yrittäneet kerjätä niitä ilmoituksia muualta. Tuehaan, koska aihetta ei ole.

Vaikkei tämä asia oikein alkuperäiseen ketjuun kuulukaan, niin kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä niin joutaahan tässä inttämäänkin. Perusteleppa joutessasi tuo ylläoleva oma mielipiteesi muullakin kuin mututuntumalla että näin se asia nyt vain on.

Lastensuojelu jättää puuttumatta ilmoituksiin tasan muutamasta syystä:

A: ilmoitus on selkeästi asiaton tai aiheeton

B: ilmoituksen syyt, vaikka asialletkin, eivät ylitä puuttumiskynnystä, tai

C: tarvittavat toimenpiteet eivät kuulu lastensuojelun toimivallan alle.

Mikäli aihetta on, eikä ole kysymys välittömiä toimenpiteitä vaativista asioista, osapuoliin otetaan yhteyttä puhelimitse ja keskustellaan tilanteesta. Jos aihetta isompiin epäilyihin ei löydy, asia on sillä kuitattu. Toisinaan taas vaaditaan varmistukseksi kotikäyntejä tai tapaamisia ym. ennen kuin tilanne raukeaa. Ja silloin asiakkuutta ei synny, eikä niin ikään toimenpiteitäkään. Havainnointi ei kuitenkaan ole aukotonta, vaan tietty siihen voidaan vaikuttaa varsinkin jos mitään seurantaa ei tule.

Viranomaisten tai esim. hoitavien tahojen tekemät ilmoitukset ovat useimmiten joko pidempiaikaisen huolen tulosta, tai liittyvät hälytystapauksiin joihin on ollut osallisina lapsia. Näihin, samoin kuin lääkäreiden tekemiin, vaikuttavat eniten fyysiset havainnot kuten vaikkapa pahoinpitelyn jäljet. Päiväkoti ilmoittaa jos lapsi vaikuttaa huonosti huolehditulta, lääkäri jos löytää mustelmia, häkeen soitto ja sen seurauksena viranomaisten kotiin tulo tietää automaattisesti ilmoitusta. Eivät ne sieltä ilmoittele jos lapsen tapaamisoikeutta on rikottu, mistä tietäisivätkään eikä perusteeksi ritä jos toinen vanhempi jotain asiasta mainitsee.

Suora ilmoitus tapaamisten epäonnistumisesta on harmaata aluetta, ei se oikein mene mutta ei toisaalta riittävä syykään jos tapaamisoikeuksista ei ole mustaa valkoisella, ja siinäkään tapauksessa se ei ole oikein vielä sellaisenaan lastensuojellun aluetta. Vaikka näitä tapaamisia olisi haitattu tahallaan, se ei vielä liene sellaisenaan riittävä syy koska pykälät vaatisivat jotain pohjaa minkä riitauttaa. Tuollaiset asiat tulisi hoitaa ensisijaisesti muiden instanssien kautta, mutta ymmärrän hyvin ihmisten keinottomuuden tuollaisessa tilanteessa samoin kuin yrityksen hakea apua kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Asioista tietämättä on vaikea arpoa mikä olisi se nopein reitti saada jotain vaikutusta aikaiseksi. Muutaman tien mainitsin tuolla aiemmassa viestissäni muttet varmaan jaksanut lukea.

Niin kauan kun et ole tietoinen mistä asiasta ap puolisonsa kanssa on ilmoitukset tehnyt, mikä niiden sisältö on, ja miksi ne eivät ole johtaneet mihinkään, sinun on ihan turha tulla länkyttämään aiheettomuudesta tai vainoamisesta ilman jotain pohjaa mielipiteillesi.

En jaksa näitä sun tajunnanvirtakökkäleitä mutta ihan kuule vainooja itse kertoo että lukuisia ilmoituksia ovat tehneet ja kaikki on todettu AIHEETTOMIKSI.

Vierailija kirjoitti:

Asia on harvinaisen yksiselitteinen. Ilmoitukset ovat olleet aiheettomia.

Suollat täyttä potaskaa.

Ap miehensä kanssa on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia. Vainonnut.

Ja ne muut viranomaiset (päivähoito/neuvola jne) olisi tehneet lasuja jos pienintäkään aihetta olisi ollut. Laki velvoittaa siihen ja nuo vainoaajathan ovat jopa yrittäneet kerjätä niitä ilmoituksia muualta. Tuehaan, koska aihetta ei ole.

Vaikkei tämä asia oikein alkuperäiseen ketjuun kuulukaan, niin kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä niin joutaahan tässä inttämäänkin. Perusteleppa joutessasi tuo ylläoleva oma mielipiteesi muullakin kuin mututuntumalla että näin se asia nyt vain on.

Lastensuojelu jättää puuttumatta ilmoituksiin tasan muutamasta syystä:

A: ilmoitus on selkeästi asiaton tai aiheeton

B: ilmoituksen syyt, vaikka asiallisetkin, eivät ylitä puuttumiskynnystä, tai

C: tarvittavat toimenpiteet eivät kuulu lastensuojelun toimivallan alle.

Mikäli aihetta on, eikä ole kysymys välittömiä toimenpiteitä vaativista asioista, osapuoliin otetaan yhteyttä puhelimitse ja keskustellaan tilanteesta. Jos aihetta isompiin epäilyihin ei löydy, asia on sillä kuitattu. Toisinaan taas vaaditaan varmistukseksi kotikäyntejä tai tapaamisia ym. ennen kuin tilanne raukeaa. Ja silloin asiakkuutta ei synny, eikä niin ikään toimenpiteitäkään. Havainnointi ei kuitenkaan ole aukotonta, vaan tietty siihen voidaan vaikuttaa varsinkin jos mitään seurantaa ei tule.

Viranomaisten tai esim. hoitavien tahojen tekemät ilmoitukset ovat useimmiten joko pidempiaikaisen huolen tulosta, tai liittyvät hälytystapauksiin joihin on ollut osallisina lapsia. Näihin, samoin kuin lääkäreiden tekemiin, vaikuttavat eniten fyysiset havainnot kuten vaikkapa pahoinpitelyn jäljet. Päiväkoti ilmoittaa jos lapsi vaikuttaa huonosti huolehditulta, lääkäri jos löytää mustelmia, häkeen soitto ja sen seurauksena viranomaisten kotiin tulo tietää automaattisesti ilmoitusta. Eivät ne sieltä ilmoittele jos lapsen tapaamisoikeutta on rikottu, mistä tietäisivätkään eikä perusteeksi ritä jos toinen vanhempi jotain asiasta mainitsee.

Suora ilmoitus tapaamisten epäonnistumisesta on harmaata aluetta, ei se oikein mene mutta ei toisaalta riittävä syykään jos tapaamisoikeuksista ei ole mustaa valkoisella, ja siinäkään tapauksessa se ei ole oikein vielä sellaisenaan lastensuojellun aluetta. Vaikka näitä tapaamisia olisi haitattu tahallaan, se ei vielä liene sellaisenaan riittävä syy koska pykälät vaatisivat jotain pohjaa minkä riitauttaa. Tuollaiset asiat tulisi hoitaa ensisijaisesti muiden instanssien kautta, mutta ymmärrän hyvin ihmisten keinottomuuden tuollaisessa tilanteessa samoin kuin yrityksen hakea apua kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Asioista tietämättä on vaikea arpoa mikä olisi se nopein reitti saada jotain vaikutusta aikaiseksi. Muutaman tien mainitsin tuolla aiemmassa viestissäni muttet varmaan jaksanut lukea.

Niin kauan kun et ole tietoinen mistä asiasta ap puolisonsa kanssa on ilmoitukset tehnyt, mikä niiden sisältö on, ja miksi ne eivät ole johtaneet mihinkään, sinun on ihan turha tulla länkyttämään aiheettomuudesta tai vainoamisesta ilman jotain pohjaa mielipiteillesi.

Esko Murto Varkaudesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on harvinaisen yksiselitteinen. Ilmoitukset ovat olleet aiheettomia.

Suollat täyttä potaskaa.

Ap miehensä kanssa on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia. Vainonnut.

Ja ne muut viranomaiset (päivähoito/neuvola jne) olisi tehneet lasuja jos pienintäkään aihetta olisi ollut. Laki velvoittaa siihen ja nuo vainoaajathan ovat jopa yrittäneet kerjätä niitä ilmoituksia muualta. Tuehaan, koska aihetta ei ole.

Vaikkei tämä asia oikein alkuperäiseen ketjuun kuulukaan, niin kun ei tässä ole parempaakaan tekemistä niin joutaahan tässä inttämäänkin. Perusteleppa joutessasi tuo ylläoleva oma mielipiteesi muullakin kuin mututuntumalla että näin se asia nyt vain on.

Lastensuojelu jättää puuttumatta ilmoituksiin tasan muutamasta syystä:

A: ilmoitus on selkeästi asiaton tai aiheeton

B: ilmoituksen syyt, vaikka asiallisetkin, eivät ylitä puuttumiskynnystä, tai

C: tarvittavat toimenpiteet eivät kuulu lastensuojelun toimivallan alle.

Mikäli aihetta on, eikä ole kysymys välittömiä toimenpiteitä vaativista asioista, osapuoliin otetaan yhteyttä puhelimitse ja keskustellaan tilanteesta. Jos aihetta isompiin epäilyihin ei löydy, asia on sillä kuitattu. Toisinaan taas vaaditaan varmistukseksi kotikäyntejä tai tapaamisia ym. ennen kuin tilanne raukeaa. Ja silloin asiakkuutta ei synny, eikä niin ikään toimenpiteitäkään. Havainnointi ei kuitenkaan ole aukotonta, vaan tietty siihen voidaan vaikuttaa varsinkin jos mitään seurantaa ei tule.

Viranomaisten tai esim. hoitavien tahojen tekemät ilmoitukset ovat useimmiten joko pidempiaikaisen huolen tulosta, tai liittyvät hälytystapauksiin joihin on ollut osallisina lapsia. Näihin, samoin kuin lääkäreiden tekemiin, vaikuttavat eniten fyysiset havainnot kuten vaikkapa pahoinpitelyn jäljet. Päiväkoti ilmoittaa jos lapsi vaikuttaa huonosti huolehditulta, lääkäri jos löytää mustelmia, häkeen soitto ja sen seurauksena viranomaisten kotiin tulo tietää automaattisesti ilmoitusta. Eivät ne sieltä ilmoittele jos lapsen tapaamisoikeutta on rikottu, mistä tietäisivätkään eikä perusteeksi ritä jos toinen vanhempi jotain asiasta mainitsee.

Suora ilmoitus tapaamisten epäonnistumisesta on harmaata aluetta, ei se oikein mene mutta ei toisaalta riittävä syykään jos tapaamisoikeuksista ei ole mustaa valkoisella, ja siinäkään tapauksessa se ei ole oikein vielä sellaisenaan lastensuojellun aluetta. Vaikka näitä tapaamisia olisi haitattu tahallaan, se ei vielä liene sellaisenaan riittävä syy koska pykälät vaatisivat jotain pohjaa minkä riitauttaa. Tuollaiset asiat tulisi hoitaa ensisijaisesti muiden instanssien kautta, mutta ymmärrän hyvin ihmisten keinottomuuden tuollaisessa tilanteessa samoin kuin yrityksen hakea apua kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Asioista tietämättä on vaikea arpoa mikä olisi se nopein reitti saada jotain vaikutusta aikaiseksi. Muutaman tien mainitsin tuolla aiemmassa viestissäni muttet varmaan jaksanut lukea.

Niin kauan kun et ole tietoinen mistä asiasta ap puolisonsa kanssa on ilmoitukset tehnyt, mikä niiden sisältö on, ja miksi ne eivät ole johtaneet mihinkään, sinun on ihan turha tulla länkyttämään aiheettomuudesta tai vainoamisesta ilman jotain pohjaa mielipiteillesi.

Ilmoitukset on todettu aiheettomiksi.

Ei se ole mielipide vaan yksiselitteinen fakta.

Ohis

Tässä kökkäleiden tuottamisen välissä ihmettelen vaan mikäköhän on, kun postaamisen/editoinnin jälkeen tulee ilmoitus että sivua ei löydy mutta sitten myöhemmin löytyy ketjusta omia toistuvia vastauksia peräkkäin sata? Pykiiköhän foorumisofta hieman?