Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Eräs pk yritys metallinjalostusta Salossa

Olen sosiaaliohjaaja, ja yleensä paikoissa ollut ihan hyvä työilmapiiri. Ei ole ollut sen suurempia ongelmia lukuun ottamatta jotain perusmussutusta pomosta yms..

Mutta erään Uudellamaalla sijaitsevan kunnan sosiaalitoimistossa oli kyllä aivan sairas ilmapiiri. Kaikki puhuivat paskaa selän takana, eikä juoruilulla ja pahantahtoisuudella ollut mitään rajoja. Mutta kun näkee oikein tulehtuneen paikan, oppii sen jälkeen arvostamaan niitä paikkoja missä asiat ovat hyvin.

Lassila & tikanoja, siivoojana, ne ei välitä tippaakaan työntekijöistään. Mimun rikkinäiset kärryt korvattiin toisilla rikkinäisillä. Esimies jatkuvasti valittamassa milloin mistäkin ja korostamassa kuinka "minä olen esimies". Alueeseen lisättiin kokoajan jotakin tyylillä "ainiin tääkin kuuluu sun alueeseen". En ihmettele että ei Suomalaisille kelpaa siivoojan työ enää.

Oon muuten huomannut että täällä ei saa isoja siivousfirmoja arvostella, ne langat poistuu alta aikayksikön..

90-luvulla eräs perheyritys.

Omistajapariskunnalla ei mitään hajua ravintoloiden ja hotellin pyörittämisestä. Kavereita oli palkattu johtohommiin. Yht epäpäteviä. Pariskunta ihan mielivaltaisesti kiukutteli ja teki ruohonjuuritason työntekijöiden työilmapiiristä epämukavan. Hommaa johdettiin pelolla.

Kuulemma nykyään heidän poikansa on hotellinjohtaja.

Perheen sukunimi hotelli- ja ravintola-alalla oli kirosana. (Onkohan vieläkin ? En tiedä, olen vaihtanut alaa. En tosin heidän takiaan. En työskennellyt heille, mutta paras ystäväni kyllä.)

Vierailija kirjoitti:

Hyvin haluttu työpaikka sairaalaosastolla erikoissairaanhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Oon muuten huomannut että täällä ei saa isoja siivousfirmoja arvostella, ne langat poistuu alta aikayksikön..

iso siivousfirma nimeltään Coor. suomi24 on kunnn lanka kyseisestä firmasta.

Suht iso seurakunta pk-seudulla.

Pasamyynti vai Pasastar, älkää ikinä menkö sinne.

Eikö kiinteistönvälitysalalla ole yhtään mätämunia ? Vai onko kaikki niin ihanaa kuin annetaan joka paikassa ymmärtää ?

Apteekit 1980-1983, sitten vaihdoin alaa.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla eräs perheyritys.

Omistajapariskunnalla ei mitään hajua ravintoloiden ja hotellin pyörittämisestä. Kavereita oli palkattu johtohommiin. Yht epäpäteviä. Pariskunta ihan mielivaltaisesti kiukutteli ja teki ruohonjuuritason työntekijöiden työilmapiiristä epämukavan. Hommaa johdettiin pelolla.

Kuulemma nykyään heidän poikansa on hotellinjohtaja.

Perheen sukunimi hotelli- ja ravintola-alalla oli kirosana. (Onkohan vieläkin ? En tiedä, olen vaihtanut alaa. En tosin heidän takiaan. En työskennellyt heille, mutta paras ystäväni kyllä.)

Missäpäin Suomea?

Tuntuu että mielenterveys parani kun ollut hetken työttömänä, on tullut jo monenmonta paikkaa käytyä. Kiitos kuitenkin muutamalle sydämmelliselle esimiehelle, harvinaisia taidatte olla. SPR kontissa olin 2kk orjatyössä, osa kohteli kuin pskaa koska satuin nyt olemaan se porukan ujoin ja tiedostan että ujouskin voidaan tulkita väärin eikä semmoinen kannata olla koska jäät jalkoihin, tervehdin silti ja pidin käytöstavat enkä lähtenyt kenenkään paskanjauhaamiseen mukaan, olin vain yksin. Eipä enää viitsitty edes huomenta takaisin sanoa ja katseltiin ohi jos jotain kysyin. :D Mutta kyllä ilmainen työ kelpasi ja olisi kuulemma kelvannut puoleksi vuodeksi.

En ole viihtynyt yhdessäkään työpaikassa missä olen ollut kun aina on toksisia henkilöitä ja energiat menee muuhun kun työhön. Yksin oleminen on etuoikeus,

Ainakin eräs hyvin vanha ja tunnettu feministinen järjestö Suomessa. Ehkä siellä nykyään on paremmin asiat.

Kiitos tässä ketjussa tarinoitaan jakaville. Auttaa ymmärtämään, ettei vika ole itsessä vaan työyhteisössä ja kulttuurissa. Kun on joutunut toksiseen työpaikkaan, hämmentyy siitä, miten arvottomana jotkut voivat minua pitää. Sitä on tottunut niin erilaiseen kanssakäymiseen oman kuplansa sisällä ystävien, tuttujen ja perheen kesken, on pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että minut huomioidaan ja minua arvostetaan ja kuunnellaan. On järkytys ja shokki, kun yhtäkkiä minut vain ohitetaan, minulle huudetaan ja puhutaan pahaa selän takana. Eikö ole ketään, johon itse voisin tukeutua. Ja sitten sitä miettii, että jos olisi reippaampi, sosiaalisempi, hauskempi, olisiko sitten lunastanut arvostuksen muiden silmissä. Tämä ketju on saanut ymmärtämään, että ei kannata syyllistää itseään, kaikkien pitäisi saada ihmisarvoista kohtelua olivat nämä millaisia tahansa.

L-fashion Group, todella omituinen työkulttuuri. Kiusaamista ja kyttäämistä. Vapaalla häirittiin kokoajan työasioihin liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin eräs hyvin vanha ja tunnettu feministinen järjestö Suomessa. Ehkä siellä nykyään on paremmin asiat.

Aatteellisissa järjestöissä vaikuttaa olevan paljon sosiaalisesti taitamatonta ja enempi vähempi jotenkin vinksallaan olevaa porukkaa hommissa. Ideologia voi olla paperilla kaunis mutta sitä ajavat henkilöt pahimmillaan häiriintyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin eräs hyvin vanha ja tunnettu feministinen järjestö Suomessa. Ehkä siellä nykyään on paremmin asiat.

Marttaliitto?

Vierailija kirjoitti:

Prisma. Pomo epäili jokaista sairaslomaa ja soitteli töihin aina vapaapäivänä, vaikka vapaapäivä olisi ollut ainoa kahteen viikkoon. Raadoin niska limassa huonoilla työajoilla saadakseni jonkun hikisen tonnin käteen ja kohtelu oli orjakohtelua. Onneksi sain opiskelut päätökseen.

Vaateliike, jossa työskentelin yksin kaikki päivät vilkkaassa kauppakeskuksessa ja sain nillitystä siitä, ettei liike ollut aina ihan tiptop. Ilmeisesti rahastaminen kassalla olisi pitänyt jättää vähemmälle? Toisaalta myös huonot päivät myynnissä olivat jotenkin minun syytäni, vaikka asiakkaita ei liikkeessä vain käynyt päivällä 10-15 välillä.

Jos asiakkaita oli vähän 7 tuntia päivässä, niin huonosti sujui myynti. Se ei tietysti ole myyjän vika. Toisaalta tuossa ajassa oli varmaan aikaa pitää paikka hyvässä järjestyksessä, vaikka muina aikoina olisikin ollut kiirettä.