Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Eräs julkinen työnantaja hyvällä sijainnilla. Sijaisia riittää sijainnin takia koko ajan, joten heitä kohdellaan kuin roskaa. Monia houkuteltiin sijaistamaan sillä, että vakipaikka aukeaa hakuun ihan kohta. Vakituiset antoivat ikävät työtehtävät sijaisille ja ottivat itse vastaan mukavimmat. Työpäiviä ei annettu tarpeeksi ja painostettiin kuitenkin ettei muualla saa tehdä töitä samaan aikaan. Kun olin itse sijaisena, esimiehenä oli väliaikaisesti henkilö, joka oli parasta kaveria vakituisten kanssa. Koita sitten antaa palautetta vakituisten tekemisistä esimiehelle...

Vierailija kirjoitti:

Se on mielenkiintoista, miten eri tavalla ihmiset voivat käyttäytyä ja kohdella muita ihmisiä eri tilanteissa.

Esimerkiksi tunsin vuosia erään rakennusfirman esimiehen ja aluksi pidin häntä hyvänä tyyppinä. Olimme töiden puolesta tekemisissä, vaikkakin eri firmoissa ja eri toimenkuvalla. Hän oli minulle erittäin ystävällinen, asiallinen ja mukava. Pienet kun on piirit, niin sittemmin tutustuin hänen alaisiinsakin ja mielikuva muuttui. Tämä esimies ei esimerkiksi suostunut myöntämään kesällä työntekijälle lainmukaista kesälomaa koska "eihän sinkkumies tarvitse kesälomaa, voit pitää sitten marraskuussa lomas". Työntekijöiden kanssa kommunikointi oli huutamista ja tiuskimista. Työhönopastus puutteellista. Loppujen lopuksi työntekijöitä otti lopputilin ja liiton avulla peräsi muun muassa maksamattomia ylityökorvauksia yms. Pyöröovi alkoi käydä aika tiuhaan. Että sellainen mukava kaveri tämä esimies. On muuten vaihtanut kokonaan alaa, wonder why..

Valta turmelee ja helposti paljastaa ihmisen pahimmat puolet.

On paljon väkeä, jolle ei pitäisi antaa minkäänlaisia johtotehtäviä, koska se nousee heti päähän. Valitettavasti nämä epäsopivat janoavat valtaa ja taas ne pomoiksi sopivimmat eivät yleensä ole ollenkaan kiinnostuneita niistä pomon paikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs kirjastoissa mättää näin pahasti, tosi monta kirjastoa mainittu?

Pieni palkka ja huono arvostus vetävät kirjastoihin töihin ja työkokeiluihin ihmisiä, jotka eivät muualle pääse. Ajatellaan, että kirjastotyö on hyvin helppoa ja leppoisaa. Kirjastossahan ei tarvitse kuin istua tiskissä lainaamassa asiakkaille kirjoja ja hyllyttää jokin kirja silloin tällöin. Kun vaatimuksia ja työtehtäviä onkin enemmän, ihmiset peittyvät.

Tosi monissa kirjastoissa on huonoa johtamista. Virkoja on kunnissa yhdistetty ja kirjastoa saattaa johtaa henkilö, jolla ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea hänen tehtäviinsä kuuluu. Pahimmillaan pienipalkkaiset kirjastonhoitajat tai -virkailijat tekevät johtajan töitä, koska jonkun ne on pakko tehdä.

Vanhat työntekijät muistelevat vanhoja hyviä aikoja, kun jokaisessa pikkukirjastossa tehtiin luettelointia ja muita työtehtäviä, jotka nyt on keskitetty valtakunnan ja kirjastokimppojen tasolle. Muistellaan aikaa, kun työntekijöitä oli puolet enemmän ja joka vuosi oli koulutusmatkoja ja retkiä ja muuta virkistystoimintaa. He iskevät kapuloita rattaisiin ja kampittavat nuorempia työntekijöitä, jos nämä kehtaavat olla liian reippaita ja aikaansaavia.

Kirjastoalalle hakeutuu myös paljon huonot sosiaaliset taidot omaavia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olensa asiakaspalvelutyössä. Jos asiakkaiden palveleminen vie päivän kaiken sosiaalisen energian, saatetaan työkavereille lähinnä tiuskia tai ollaan puhumatta lainkaan.

Tämä on kirjasto- arkisto- ja museoalan ongelma ihan yleisesti. Alalle hakeutuu kaikenlaista epäsosiaalista ainesta, koska luullaan ettei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka nuo ovat nimenomaan suurimmaksi osaksi asiakaspalvelualoja, joissa oikeasti tarvitsisi olla reipas ja ulospäinsuuntautunut.

Kirjastossa tämä on varmaan oikein korostunut, koska koulutus on amk. Museo ja arkisto taas vaativat maisterinpaperit, joten tunkua on luonnollisesti vähemmän.

Ja siis täsmennän, että joku informaatikon 3v amk opinnot on uudelleenkouluttautuvalle varmasti kiinnostavampi vaihtoehto, kuin 5v yliopistolla.

Todella moni johtamisen ongelma on peruja käskyttämiskulttuurista, jota ei pitäisi enää harrastaa lainkaan. Johtoportaaseen noustaan joko virkaiän puolesta tai asiantuntija-asemasta vailla minkäänlaista halua itse tehtävään. Julkisella puolella ei ilmeisesti ole mitään seurantaa työhyvinvoinnille ja tuloksille, jolloin nämä mätäpaiseet vaan kasvavat - kenelläkään ei ole kiinnostusta korjata tilannetta.

Yksityisellä puolella nostetaan "hyvä veli"-periaatteella johtoon armeija-/sauna-/golfkavereita, eikä koskaan ihmetellä kun työntekijät voi huonosti, koska "onhan se Juha ollut Nokialla/Nordeassa/valitsejokinmuuisoyhtiö, sen täytyy olla tosi hyvä". 

Kaiken huipuksi he, kenellä olisi motivaatiota ja intoa johtaa hyvin, eivät koskaan etene näissä organisaatiossa koska ovat joko väärää sukupuolta, väärän ikäisiä tai väärällä koulutuksella/kokemuksella. He sitten perustavat yleensä oman yrityksen.

Johtaminen on Suomessa ollut rikki jo pitkään ja tämä kiusaamisen sallimisen kulttuuri on seurausta siitä.

Olen ollut työpaikoissa joissa pahasti alkoholisoituneita paapottiin ja hoivattiin,kun toiset saivat paiskia töitä niska limassa. Paapominen johtui varmasti siitä,että alkon tuotteet maistuivat myös pomoille...mutta ilmapiiri oli kyllä todella myrkyllinen, en tiedä haettiinko tässä ketjussa jotain toisenlaista toksisuutta, tämä oli mun kokemukseni. Pitää vielä kertoa että kun kerran töissä vilkaisin nopeasti päivän lehteä (aika ennen internettiä) niin jo oli pomo huomauttamassa kuinka pahaa verta moinen herättää! En juossut edes tupakalla...jäi kyllä huonoja fiiliksiä,ei voi muuta sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Todella moni johtamisen ongelma on peruja käskyttämiskulttuurista, jota ei pitäisi enää harrastaa lainkaan. Johtoportaaseen noustaan joko virkaiän puolesta tai asiantuntija-asemasta vailla minkäänlaista halua itse tehtävään. Julkisella puolella ei ilmeisesti ole mitään seurantaa työhyvinvoinnille ja tuloksille, jolloin nämä mätäpaiseet vaan kasvavat - kenelläkään ei ole kiinnostusta korjata tilannetta.

Yksityisellä puolella nostetaan "hyvä veli"-periaatteella johtoon armeija-/sauna-/golfkavereita, eikä koskaan ihmetellä kun työntekijät voi huonosti, koska "onhan se Juha ollut Nokialla/Nordeassa/valitsejokinmuuisoyhtiö, sen täytyy olla tosi hyvä". 

Kaiken huipuksi he, kenellä olisi motivaatiota ja intoa johtaa hyvin, eivät koskaan etene näissä organisaatiossa koska ovat joko väärää sukupuolta, väärän ikäisiä tai väärällä koulutuksella/kokemuksella. He sitten perustavat yleensä oman yrityksen.

Johtaminen on Suomessa ollut rikki jo pitkään ja tämä kiusaamisen sallimisen kulttuuri on seurausta siitä.

Tämä on totta. Tähän vielä lisäksi se, että johto on hyvin usein vanhan kaartin tekijöitä, jotka ei halua muuttaa mitään toimintatapoja.

Esim me pyysimme lisää liukumaa iltapäivään (30min). Ehdottomasti ei käynyt, koska se ei nyt vain käynyt. Meillä on tehokkailla tekijöillä saldotunnit jo tapissa, koska saldoa tulee viikossa enemmän kuin sitä on mahdollista pitää pois. Se 30min olisi ratkaissut tämän ongelman.

Johto ilmoitti ettei tämä sovi vuoden vaihteessa ja nyt ovat huulipyöreänä, koska ne hyvät tekijät ovat alkaneet poistua. Heillä kun on myös muita vaihtoehtoja. Tämä tietysti kuormittaa lisää niitä muita hyviä tekijöitä, koska heille kasautuu enemmän ja enemmän töitä. Sanoimme uudestaan, että liukumaa on lisättävä, mutta edelleenkään ei käy.

Ja siis tämä sama "ei käy" on vastaus kaikkiin parannusehdotuksiin.

Suomalaiset ovat työpaikkakiusaamisen kärkimaa, samalla kun työhyvinvointitutkimu on huippua. Aika paradoksaalista.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat työpaikkakiusaamisen kärkimaa, samalla kun työhyvinvointitutkimu on huippua. Aika paradoksaalista.

Työhyvinvointitutkimukset on iso vitsi. Jos vastausvaihtoehdot on hyvin, todella hyvin, erityisen hyvin, niin vähemmän yllättäen kaikilla on asiat vähintään hyvin.

Yliopistohallinto. Opettajat saattoivat tulla puhumaan sihteerille varautuneella asenteella ja vain jostain yksinkertaisesta tehtävästä, joka sihteerin piti tehdä. Tuli hyvin selväksi, että sihteeribakteeri ei saanut tarttua.

Myös valtava suunnittelijoiden korostaminen ja taustalla työn tekevän mitätöinti kuului asiaan.

Vaikka työntekijöillä ei olisi paljon päätösvaltaa, etenkin töiden välittäminen suunnittelijan kautta ja sitten muiden mitätöinti on sairasta ja kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on mielenkiintoista, miten eri tavalla ihmiset voivat käyttäytyä ja kohdella muita ihmisiä eri tilanteissa.

Esimerkiksi tunsin vuosia erään rakennusfirman esimiehen ja aluksi pidin häntä hyvänä tyyppinä. Olimme töiden puolesta tekemisissä, vaikkakin eri firmoissa ja eri toimenkuvalla. Hän oli minulle erittäin ystävällinen, asiallinen ja mukava. Pienet kun on piirit, niin sittemmin tutustuin hänen alaisiinsakin ja mielikuva muuttui. Tämä esimies ei esimerkiksi suostunut myöntämään kesällä työntekijälle lainmukaista kesälomaa koska "eihän sinkkumies tarvitse kesälomaa, voit pitää sitten marraskuussa lomas". Työntekijöiden kanssa kommunikointi oli huutamista ja tiuskimista. Työhönopastus puutteellista. Loppujen lopuksi työntekijöitä otti lopputilin ja liiton avulla peräsi muun muassa maksamattomia ylityökorvauksia yms. Pyöröovi alkoi käydä aika tiuhaan. Että sellainen mukava kaveri tämä esimies. On muuten vaihtanut kokonaan alaa, wonder why..

Valta turmelee ja helposti paljastaa ihmisen pahimmat puolet.

On paljon väkeä, jolle ei pitäisi antaa minkäänlaisia johtotehtäviä, koska se nousee heti päähän. Valitettavasti nämä epäsopivat janoavat valtaa ja taas ne pomoiksi sopivimmat eivät yleensä ole ollenkaan kiinnostuneita niistä pomon paikoista.

Tämä. Ja jos joku hyvä pomo pääsee pomoksi, siitä ei ole paljon iloa, koska kaikki ne huonot pomot pistää kapuloita rattaisiin sille hyvälle tyypille.

Meillä oli mahtava esimies ja hänelle kävi juuri näin. Ne inhottavat pomot tekivät hyvän johtamisen täysin mahdottomaksi ja lopulta kiusasivat tämän kivan tyypin pihalle koko puljusta. Nyt sitten kärsitään sellaisesta kunnon mikromanagerista. Yllättäen koko meidän osasto on alkanut katsella muita töitä.

Ihme valittajia. Keskittykää työhönne mikroaggressioiden ja toksisuuksien sijaan tai pysykää kotona.

Krooniset valittajat ja ongelmien etsijät pilaavat minkä tahansa työpaikan ilmapiirin siinä missä joku kiusaajakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihme valittajia. Keskittykää työhönne mikroaggressioiden ja toksisuuksien sijaan tai pysykää kotona.

Työhön olisi niin paljon helpompi keskittyä, jos kokoajan joku Sirpa ei kävisi vinkumassa Pirren tekemisistä ja Pertti mikromanageroimassa kahvikuppien oikeanlaisesta laittamisesta kaappeihin.

Meillä siis oikeasti yksi esimies aina tarkistaa että kupit ovat värijärjestyksessä korva tiettyyn suuntaan ( vaihtelee päivittäin mikä järjestys ja mihin suuntaan korvan tulee osoittaa). Ja tulee huutamaan jos meni pieleen.

Helsingin kaupungin seniori palvelukeskuksissa ja palvelutaloissakin on pääsääntöisesti todella huono ilmapiiri. Osa osaston vastaavista myös todella inhottavia alaisilleen. Kiusaamista esiintyy paljon.

Toimistotarvikefirma joskus kauan sitten nuoruudessani, elämäni ensimmäinen työpaikka (90-luvun lopussa). Työ sinänsä oli mukavan leppoisaa ja palkka kohtuullinen, mutta varaston pomona oli vanha, 62-vuotias parin vuoden kuluttua eläkkeelle jäävä akka, jonka vaatimustaso oli suorastaan epäinhimillinen. Hirveä huuto joka kerta jos joku ei tullut esimerkiksi lounaalta ajoissa takaisin, esimerkiksi naurettavan minuutin verran myöhästymisen vuoksi. Virheistä huudettiin suurin piirtein koko varastotiimille ja sen tekijälle motkotettiin pahimmillaan minkä kurkusta lähti. Pomolla oli myös naurettava tapa: jos kello oli jo 8.00, niin "huomenta" ei enää kelvannut, vaan piti sanoa "päivää". Minuuttia ennen kahdeksaa "huomenta" vielä kelpasi. 

Yllättäen kaikkein leppoisin jatko koko puolen vuoden pestini aikana oli munaa saamattoman vanhapiika-akan kesäloma-aika. Ei yhtään virhettä, todella leppoisa työilmapiiri ja lomittava pomo oli hyvää pataa kaikkien kanssa. Siinä huomasi eron, mikä on hyvän pomon ja paskan pomon ero.

Todistinpa myös joskus tilannetta, jossa varastossa pitempään olleet keski-ikäiset naiset (3 kpl) kutsuttiin puhutteluun tämän akan pieneen toimistoon. En ole eläissäni kuullut millään työpaikalla moista huutoa, väittelyä, kinastelua ja tappelua useamman minuutin ajan. Ties mistä oli kyse, mutta yksi varaston nuorista miehistä totesi, että "jos tuolla ei ilma puhdistu, niin ei sitten millään".

Em. nuori mies oli varsin usein varastopomon hampaissa, kun hän tykkäsi heittää vitsiä ja jutella mukavia työn lomassa. Edes muutaman sekunnin pätkä ilman käsien liikettä ja akka oli heti huomauttelemassa. Mutta tälle jantterille hän ei uskaltanut yllättäen sanoa niin pahasti kuin muille, ja ihmettelin moista. Syy selvisi loma-ajalla: ylemmässä kerroksessa "pukumiesten ja jakkupukunaisten osastolla" oli töissä tämän hepun äiti, paljon korkeammassa asemassa kuin varastopomoni. Akka kuulemma pelkäsi "Teroa" (nimi muutettu) äidin aseman vuoksi.

Oli helpotus saada opiskelupaikka ja sain syyn lähteä pois.

Jälkikäteen olen ajatellut, että duuni oli niin perustyötä kuin olla ja voi, eli kuka tahansa oli korvattavissa. Perehdytykseksi riitti, että "tuolta otat tilauslistan ja tuolta etsit kylttien avulla oikeat tuotteet ja olet huolellinen" ja sitten vain osoitetiedot paketin päälle + pantakoneella remmit ympärille.

Vierailija kirjoitti:

Ihme valittajia. Keskittykää työhönne mikroaggressioiden ja toksisuuksien sijaan tai pysykää kotona.

Oletko esimies vai miksi sulle on epäselvää, että ilmapiiri on tärkeä osa työssä viihtymistä ja viihtyminen taas aika usein ratkaisee jääkö ko paikkaan töihin vai ei.

Ja mikä siinä onkin, että sitä täysin flopiksi osoittautunutta toimitusjohtajaa haastatellaan valtakunnan lehtiin ja blogeihin ja vlogeihin, joissa hän täysin pokkana kertoo ylevistä johtamisperiaatteistaan. Samaan aikaan käytävillä kiertää huhuja siitä, että parissa entisessä työpaikassa hänen maineensa on jo ollut kyseenalainen. Nykyiset omat alaiset eivät myöskään tunnista sitä tiuskivaa, asiattomasti käyttäytyvää, kollegoitaan kokouksissa nolaavaa ja muiden työtä epäarvostavaa johtajien johtajaa samaksi artikkeleissa hehkutetuksi tyypiksi. Tulee mieleen, että toimittajienkaan ei pitäisi kaikkea ihan purematta niellä.

Vierailija kirjoitti:

OYSin (Oulun yliopistollinen sairaala) päivystys. Vastuulääkäri yritti yskiä päälleni sen jälkeen, kun oli koronapotilasta hoitanut. Hoki samalla sanaa "altistunut,altistunut". Tämä oli ennen kuin oli rokotteita eikä tiedetty yhtään kuka siihen kuolee ja kuka ehkä ei.

En enää palannut tuon jälkeen sinne töihin. Muutakin kauheaa tuli tuolla nähtyä, ihan hirveä paikka.

Tuolla työskentelee eräs entinen pahimman luokan koulukiusaaja ja pahoinpitelijä!

Espoon kaupunki ja sen timanttinen Espoo "tarina" on todella vain tarinaa.

Inhimillinen, vastuullinen, arvostava, oikeudenmukainen... Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijän nostaessa esiin työyhteisössä vallitsevia epäkohtia, kyse onkin siitä, että rikkoo "yhteisesti sovittuja" sääntöjä. Ei kunnioita työpaikkaansa ja esihenkilöitään, joten siitähän voi antaa vaikka kirjallisen varoituksen. Työsuojelu kehottaa olemaan hiljaa ja olemaan viemättä asioita eteenpäin, koska se on kuulemma nähty, ettei työntekijä voi voittaa, vaan jostain syystä esihenkilöpuoli on aina vahvemmalla näissä tapauksissa.

Työhyvinvointikyselyitä täytellään joka kuukausi vuodesta toiseen, mutta miksi, kun mikään ei muutu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs kirjastoissa mättää näin pahasti, tosi monta kirjastoa mainittu?

Pieni palkka ja huono arvostus vetävät kirjastoihin töihin ja työkokeiluihin ihmisiä, jotka eivät muualle pääse. Ajatellaan, että kirjastotyö on hyvin helppoa ja leppoisaa. Kirjastossahan ei tarvitse kuin istua tiskissä lainaamassa asiakkaille kirjoja ja hyllyttää jokin kirja silloin tällöin. Kun vaatimuksia ja työtehtäviä onkin enemmän, ihmiset peittyvät.

Tosi monissa kirjastoissa on huonoa johtamista. Virkoja on kunnissa yhdistetty ja kirjastoa saattaa johtaa henkilö, jolla ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea hänen tehtäviinsä kuuluu. Pahimmillaan pienipalkkaiset kirjastonhoitajat tai -virkailijat tekevät johtajan töitä, koska jonkun ne on pakko tehdä.

Vanhat työntekijät muistelevat vanhoja hyviä aikoja, kun jokaisessa pikkukirjastossa tehtiin luettelointia ja muita työtehtäviä, jotka nyt on keskitetty valtakunnan ja kirjastokimppojen tasolle. Muistellaan aikaa, kun työntekijöitä oli puolet enemmän ja joka vuosi oli koulutusmatkoja ja retkiä ja muuta virkistystoimintaa. He iskevät kapuloita rattaisiin ja kampittavat nuorempia työntekijöitä, jos nämä kehtaavat olla liian reippaita ja aikaansaavia.

Kirjastoalalle hakeutuu myös paljon huonot sosiaaliset taidot omaavia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olensa asiakaspalvelutyössä. Jos asiakkaiden palveleminen vie päivän kaiken sosiaalisen energian, saatetaan työkavereille lähinnä tiuskia tai ollaan puhumatta lainkaan.

Tämä on kirjasto- arkisto- ja museoalan ongelma ihan yleisesti. Alalle hakeutuu kaikenlaista epäsosiaalista ainesta, koska luullaan ettei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka nuo ovat nimenomaan suurimmaksi osaksi asiakaspalvelualoja, joissa oikeasti tarvitsisi olla reipas ja ulospäinsuuntautunut.

Kirjastossa tämä on varmaan oikein korostunut, koska koulutus on amk. Museo ja arkisto taas vaativat maisterinpaperit, joten tunkua on luonnollisesti vähemmän.

Ja siis täsmennän, että joku informaatikon 3v amk opinnot on uudelleenkouluttautuvalle varmasti kiinnostavampi vaihtoehto, kuin 5v yliopistolla.

Sellaista tutkintoa kuin informaatikon ammattikorkeakoulututkinto ei ole olemassa. Ammattikorkeassa on kirjasto- ja tietopalveluiden tradenomin tutkinto. Tämän lisäksi kirjastoalan opinnot voi suorittaa yliopistossa, ja moniin hommiin (kuten juuri informaatikon tehtävät) vaaditaan tuo yliopistotutkinto, joko informaatiotutkimus pääaineena tai pitkänä sivuaineena.

Olen kirjastossa työskennellessäni törmännyt monenlaisiin työkavereihin, mutta ei ne ammattikorkean käyneet mitenkään erityisen negatiivisesti erotu yliopistossa opiskelleista. Huonoa johtamista on kyllä jonkin verran, veikkaukseni mukaan siksi, että kirjastoalan johtajien palkat varsinkin kunnallisella puolella on surkeat tehtävän raskauteen nähden, joten paikat eivät varsinaisesti ole kovin kilpailtuja. Sen huomaa siitä, että perustason duuneihin voi hakea kymmeniä ihmisiä, kun taas esihenkilötehtäviin tyyliin viisi. Itselllä on hyvä pomo, mikä tuntuu pieneltä lottovoitolta.