Mikä juttu tämä laturaivo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen itse kohdannut laturaivoa. Kun olin koiran kanssa lenkillä, kun ne kaikki polut vain hiihtäjille. Kun ylitin tämän hiihtotien, niin alkoi jo raivo minua kohtaan, kun jo sanoin, että pakko ohittaa, että pääsen metsään polulle koiran kanssa, niin suunnaton raivo, että koirat paskoo laduille ym.

Lainasin tästä yhdestä viestistä tämän tekstinpätkän koska mulla on käynyt sama juttu. En ikinä talvisin kävele laduilla vaan liikun metsäpolkuja pitkin, mutta päästäkseni metsän siimekseen on minun yhdessä kohtaa ihan pakko mennä sen pururadan yli jonka päälle latu on vedetty. Pidän aina huolen että en tallo latua, enkä anna koirani kakata tai pissata latujen lähelle. Vaan silti monesti hiihtäjät ovat alkaneet raivoamaan. 

Miksi et pysähdy odottamaan, että hiihtäjät ehtivät ohi. Itse ainakin ajattelen niin, että hiihtäjällä on ladulla etuajo-oikeus ja kävelijän ei tarvitse hypätä tahallaan siihen eteen. Yksikään hiihtäjä ei takuulla ole raivonnut sinulle siitä, että seisot ladun vieressä. 

Mulle on huudettu myös tästä ja ihan vastikään. Olin metsän puolella, paikallani seisomassa ja parantelin koiran valjaiden kiristystä. Olin noin viiden metrin päässä ladusta, kun keski-ikäinen mies alkoi huutaa että koirien kanssa ei pitäisi tulla lähellekään latuja.

Ajattelin, että ehkä hän pelkää koiria ja uskoi etten pysty pitelemään meidän koiraa. Että huuto tuli pelkästä pelosta. Mutta raivostutti silti, varsinkin kun en ollut edes mennyt ladun poikki vaan tulin toisesta suunnasta. Tässä kyseisessä metsässä on laavu ja upea näköalapaikka järvelle ja jonkin verran ihmisiä aina viikonloppuna.

Silti kunta ajaa kaikki tiet laduiksi eikä kuuntele palautetta siitä, että metsikössä olisi mukava voida laskea pulkalla ja liikkua myös jalan.

Jännä ettei minulle ole ikinä huudettu vaikka myös ylitän latuja koiran kanssa. Sen sijaan latuja pitkin käveleviä koirantaluttajia tulee vastaan koko ajan. Niitten takia kai raivon uhriksi joutuu välillä viattomatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen itse kohdannut laturaivoa. Kun olin koiran kanssa lenkillä, kun ne kaikki polut vain hiihtäjille. Kun ylitin tämän hiihtotien, niin alkoi jo raivo minua kohtaan, kun jo sanoin, että pakko ohittaa, että pääsen metsään polulle koiran kanssa, niin suunnaton raivo, että koirat paskoo laduille ym.

Lainasin tästä yhdestä viestistä tämän tekstinpätkän koska mulla on käynyt sama juttu. En ikinä talvisin kävele laduilla vaan liikun metsäpolkuja pitkin, mutta päästäkseni metsän siimekseen on minun yhdessä kohtaa ihan pakko mennä sen pururadan yli jonka päälle latu on vedetty. Pidän aina huolen että en tallo latua, enkä anna koirani kakata tai pissata latujen lähelle. Vaan silti monesti hiihtäjät ovat alkaneet raivoamaan. 

Miksi et pysähdy odottamaan, että hiihtäjät ehtivät ohi. Itse ainakin ajattelen niin, että hiihtäjällä on ladulla etuajo-oikeus ja kävelijän ei tarvitse hypätä tahallaan siihen eteen. Yksikään hiihtäjä ei takuulla ole raivonnut sinulle siitä, että seisot ladun vieressä. 

Et ole näköjään koskaan seissyt ladun vieressä. Vähän tuntuu hiihtäjäasenteelta sekin että tietää, mitä toiselle on käynyt tai ei yhden anonyymin verkkokommentin perusteella. /eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yhdistetään ihminen ja vauhdikas liikkuminen, niin se laukaisee joissakin paukapäissä jotain alkukantaista raivoa. Samat tyypit luultavasti raivoavat ratissa ja laduilla.

Minä taas uskon, että laturaivoajat siirtyy kesäisin maantiepyöräilijöiksi, niiksi jotka polkee kapealla ajotiellä kolme rinnakkain ja näyttelevät keskisormea jos joku autolla tai moottoripyörällä kehtaa mennä niistä ohi...

Minä lopetin uimahallissa käynnin himouimareiden takia, itse kun uin hiljaa ja vaan 1,5km kerrallaan niin jäin jalkoihin. Nykyään käyn uimassa kylpylässä arkisin eli silloin kun paikalla on pelkkiä vanhuksia. He eivät jyrää ketään alle ja ovat peruskohteliaita.

Mikä ihmeen raivoAja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen itse kohdannut laturaivoa. Kun olin koiran kanssa lenkillä, kun ne kaikki polut vain hiihtäjille. Kun ylitin tämän hiihtotien, niin alkoi jo raivo minua kohtaan, kun jo sanoin, että pakko ohittaa, että pääsen metsään polulle koiran kanssa, niin suunnaton raivo, että koirat paskoo laduille ym.

Lainasin tästä yhdestä viestistä tämän tekstinpätkän koska mulla on käynyt sama juttu. En ikinä talvisin kävele laduilla vaan liikun metsäpolkuja pitkin, mutta päästäkseni metsän siimekseen on minun yhdessä kohtaa ihan pakko mennä sen pururadan yli jonka päälle latu on vedetty. Pidän aina huolen että en tallo latua, enkä anna koirani kakata tai pissata latujen lähelle. Vaan silti monesti hiihtäjät ovat alkaneet raivoamaan. 

Miksi et pysähdy odottamaan, että hiihtäjät ehtivät ohi. Itse ainakin ajattelen niin, että hiihtäjällä on ladulla etuajo-oikeus ja kävelijän ei tarvitse hypätä tahallaan siihen eteen. Yksikään hiihtäjä ei takuulla ole raivonnut sinulle siitä, että seisot ladun vieressä. 

Et ole näköjään koskaan seissyt ladun vieressä. Vähän tuntuu hiihtäjäasenteelta sekin että tietää, mitä toiselle on käynyt tai ei yhden anonyymin verkkokommentin perusteella. /eri

Minä olen lukuisia kertoja seissyt ladun vieressä ylittääkseni sen koirien kanssa, eikä kukaan ole raivonnut, joten tuntuu hieman epäuskottavalle että joku kohtaisi aina raivoa.

Mä oon kahdesti joutunut laturaivoavan miehen tönäisemäksi. Ensimmäisen kerran ilmeisesti hiihtelin liian hitaasti, kun takaa kuului kiroilua ja sitten minua jo huitaistiinkin sauvalla selkään. Toisen kerran olin mutkassa kaatunut nurin ja auttamisen sijaan joku setämies (aina kyseessä setämies) huusi prklttä ja käski ryömiä ttuun.

Miehet on niin tunteellisia, aina viha voittaa järjen.

No se on verrattavissa rattiraivoon. Laduillakin on näitä minä minä -tyyppejä jotka eivät voi sietää toisia hiihtäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Nopeampi on se, joka väistää. Se nopeampi vielä yleensä  tulee sieltä selän takaa. Ei se edessä oleva hidas hiihtäjä voi jatkuvasti kurkkia taakse ja siirtyä sivuun. Muuten niiltä hitaammilta pitäisi olla ladulla hiihto kielletty, eikä se suinkaan niin mene.

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, se on nykyisin just sitä laturaivoa nykyisin. Minut opetettiin ihan pienestä pitäen väistämään ladun viereen kun kuului takaa latua, ei ollut ongelma vaan hyvien tapojen mukaista ns latu etikettiä. Nykyisin se on kuulemma raivoa, joo voi kuulostaa raivolta kun nopeampi hengästänyt sanoo latua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen itse kohdannut laturaivoa. Kun olin koiran kanssa lenkillä, kun ne kaikki polut vain hiihtäjille. Kun ylitin tämän hiihtotien, niin alkoi jo raivo minua kohtaan, kun jo sanoin, että pakko ohittaa, että pääsen metsään polulle koiran kanssa, niin suunnaton raivo, että koirat paskoo laduille ym.

Lainasin tästä yhdestä viestistä tämän tekstinpätkän koska mulla on käynyt sama juttu. En ikinä talvisin kävele laduilla vaan liikun metsäpolkuja pitkin, mutta päästäkseni metsän siimekseen on minun yhdessä kohtaa ihan pakko mennä sen pururadan yli jonka päälle latu on vedetty. Pidän aina huolen että en tallo latua, enkä anna koirani kakata tai pissata latujen lähelle. Vaan silti monesti hiihtäjät ovat alkaneet raivoamaan. 

Miksi et pysähdy odottamaan, että hiihtäjät ehtivät ohi. Itse ainakin ajattelen niin, että hiihtäjällä on ladulla etuajo-oikeus ja kävelijän ei tarvitse hypätä tahallaan siihen eteen. Yksikään hiihtäjä ei takuulla ole raivonnut sinulle siitä, että seisot ladun vieressä. 

Et ole näköjään koskaan seissyt ladun vieressä. Vähän tuntuu hiihtäjäasenteelta sekin että tietää, mitä toiselle on käynyt tai ei yhden anonyymin verkkokommentin perusteella. /eri

Minä olen lukuisia kertoja seissyt ladun vieressä ylittääkseni sen koirien kanssa, eikä kukaan ole raivonnut, joten tuntuu hieman epäuskottavalle että joku kohtaisi aina raivoa.

Kuka siellä aiemmin kommentoi että kohtaisi aina raivoa? Ei kukaan.

Sen sijaan itse ilmoitit että jos vain seisoo ladun varrella niin yksikään ei raivoa, mikä ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa, kun hiihtelin paljon, ladut olivat puhtaita , selkeitä uria diagonaalisesti, metsissä, pelloilla, järven jäillä. Ei kävelijöitä lähimailla, reitit oli eri. Mikä rauha., suksien suhinan vain kuuli. Tietenkään latuja ei saa rikkoa. Tietenkin annetaan nopeimmille latua. Kun ei olla kilpailussa, jokainen voi välillä hidastaa. Ei voi olla hankalaa.

Kävelin taannoin kaverin kanssa tuolla Leppävaaran urheilupuistossa, missä nytkin oli uutisoitu laturaivosta. Me kuljimme kävelytietä, josta näki ladun. Joku onneton laskija kaatui alamäessä, mihin takaa tuleva mieshiihtäjä trikoovermeissään ystävällisesti reagoi huutaen kiroilemalla ja syöksylaskemalla kaatuneen hiihtäjän takaa noin 10 cm:n etäisyydeltä.

Pimeää porukkaa on liikkumismuodosta riippumatta tämä kansanosa, jolle oma nopeus on tärkeämpää kuin kanssaliikkujien terveys ja turvallisuus.

Pakkoko KAIKKI metsäpolut on laduttaa? Helsingissä ei talvisin ole mahdollista kävellä metsässä/puistossa, kun kaikkialla on pelkkiä latuja.

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

EI näin vaan ohittaja "kiertää"  ohitettavan. Ja vi--u jos nämä puusilmä raivoojat sattuu omalle kohdalle niin väännän siltä munat rusetille ja pallit suksisiteiden väliin niin tiukkaan ettei tämä körmy kärsi pariin talveen polviansa  yhteen laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Nopeampi on se, joka väistää. Se nopeampi vielä yleensä  tulee sieltä selän takaa. Ei se edessä oleva hidas hiihtäjä voi jatkuvasti kurkkia taakse ja siirtyä sivuun. Muuten niiltä hitaammilta pitäisi olla ladulla hiihto kielletty, eikä se suinkaan niin mene.

Joo, mutta on paikkoja jossa turvallinen ohittaminen vaatisi vähän pelisilmää hitaammaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä hiihtäjät raivoo kun lapset kävelee siellä ladulla. Kerran oli poika hiihdetty kumoon kun tuli koulusta. Sen jälkeen kyseisellä ladulla on ollut hiekkaa urissa.

ASe on semmoinen jonka vuoksi en oi mennä sille ainoalle näilläkin keleillä kunnossa pidetylle ladulle hiihtämään. Koko ajan joku huutaa takaa että LATUA SAATAMA! Vaikka kaikissa ohjeissa ja säännöissä lukee että nopeammin hiihtävä ohittaa itse hitaamminhiihtävän ilman mitään mutinoista saati huutoa.

Noille laturaivoille saisi olla omat suljetut ladut ettei normaalien ihmisten tarvi vaarantua niistä.

Minä tein useana vuonna itse ladun umpimetsään missä hiihdin koiran kanssa ja pysyin pois yleisiltä laduilta. Sitten latuni löysi joku lumikenkäilijä joka parina vuonna kävi aina kävelemässä latuni piloille, ei auttanut vaikka vaihtelin ladun paikkaa.

Lopulta luovutin hiihtämisen suhteen, hankin itsekin lumikengät ja tamppasin niillä polkuja metsään missä kävelin koiran kanssa. Nuo polut löysi maastopyöräilijät, mitkä paahtaa tuhatta ja sataa ja monta kertaa meinasivat ajaa minun tai koiran päälle. Eli sekin huvi loppui pariin vuoteen.

Tuntuu, että koirien kanssa ei voi liikkua enää missään mihinkään vuodenaikaan, talvella kaikki metsätiet ja -polut ajetaan laduiksi ja lumettomaan aikaan ne valtaa pyöräilijät. Omia latuja/ polkuja ei voi tehdä kun nekin vallataan ja pilataan. Asutaan autotien varressa eikä täällä ole kevyenliikenteen väylää missä saisi kävellä rauhassa.

Tänä vuonna olen kävellyt reteesti vaan latujen päällä, en enää välitä. Käyn koirakävelyt aamuyöstä milloin ei ole hiihtäjiä liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein useana vuonna itse ladun umpimetsään missä hiihdin koiran kanssa ja pysyin pois yleisiltä laduilta. Sitten latuni löysi joku lumikenkäilijä joka parina vuonna kävi aina kävelemässä latuni piloille, ei auttanut vaikka vaihtelin ladun paikkaa.

Lopulta luovutin hiihtämisen suhteen, hankin itsekin lumikengät ja tamppasin niillä polkuja metsään missä kävelin koiran kanssa. Nuo polut löysi maastopyöräilijät, mitkä paahtaa tuhatta ja sataa ja monta kertaa meinasivat ajaa minun tai koiran päälle. Eli sekin huvi loppui pariin vuoteen.

Tuntuu, että koirien kanssa ei voi liikkua enää missään mihinkään vuodenaikaan, talvella kaikki metsätiet ja -polut ajetaan laduiksi ja lumettomaan aikaan ne valtaa pyöräilijät. Omia latuja/ polkuja ei voi tehdä kun nekin vallataan ja pilataan. Asutaan autotien varressa eikä täällä ole kevyenliikenteen väylää missä saisi kävellä rauhassa.

Tänä vuonna olen kävellyt reteesti vaan latujen päällä, en enää välitä. Käyn koirakävelyt aamuyöstä milloin ei ole hiihtäjiä liikenteessä.

Sama lasten kanssa. Täällä olisi mäkiä kaikkialla, mutta ne on hiihtäjille. Sitten valitetaan lehtiä myöten kun lapset laskee kävelytiellä (joka menee koulun ja päiväkodin välistä, mutta on ilmeisesti tarkoitettu vain aikuisille).

Maastopyöräilijät on uusin vitsaus.

Ne tulee aivan täysiä selän takaa keskellä metsää! Tuntuu, että sielläkin pitäisi olla silmät selässä lasten kanssa valmiina väistämään. Yksikin huusi lapsille, että pois tieltä kun olivat laittamassa liukureita peppujen alle ja laskemassa metsäpolkua alas.

Vierailija kirjoitti:

Meillä hiihtäjät raivoo kun lapset kävelee siellä ladulla. Kerran oli poika hiihdetty kumoon kun tuli koulusta. Sen jälkeen kyseisellä ladulla on ollut hiekkaa urissa.

Ihan syystä raivookin. Ja tuskinpa ne nyt varsinaisesti raivoavat. Mutta jos lapsi on nykyaikaisesti hyysätty ja komentamisen sijaan vaan hymistellen sanoitettu asioita, niin ihan normaalisti käyttäytyvä, muiden huonosti käyttäytyvää lasta neuvova henkilö voi hyvin sen lumihiutaleen mielestä olla raivoava.