Mikä juttu tämä laturaivo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä raivoaan, kun polku ja latu risteävät YHDESTÄ kohdasta, ja siitä yhdestä kohtaa kävellään ladun yli metsään.

Latuja menee joka paikassa ristiin rastiin, ja ihan joka ikinen pururata ja hiekkatie on tehty laduiksi!!!

Ja eikö ne metsäpolut ole sitten maastopyöräilijöiden valloittamia.

Turvallisimmat ja pisimmät pulkkamäet olisi siellä, missä on latu. Järven rantaa kiertää kuntorata. Se on latukäytössä.

Epäreilua. Kävellä saa siis vain autotien vierellä jalkakäytävällä.

Kyllä niitä kävelyreittejä olisi oikeasti tarjolla, mutta väkisin pitäisi saada kävellä siinä missä syksyllä, keväällä ja kesälläkin, vaikka siinä menee latu. Eipä täälläkään mene kuin se yksi latu asuinalueen poikki, mutta sekin on joittenkin mielestä liikaa. Jännä ettei minulla esim ole ikinä ollut ongelmaa löytää koiranulkoilutusreittejä muualtakin kuin siitä ladulta, joillekin se tuntuu olevan mahdotonta.

Onko käynyt mielessä että kaikkialla ei ole yhtä onnekas tilanne? Me muutettiin luonnon lähelle, jotta voidaan koiran kanssa käydä metsälenkeillä. Talolta lähteekin metsää kolmeen eri suuntaan ja yksi tie. Ainoastaan tämä tie on latuvapaa, joka helvetin ikinen metsäpätkä on vedetty laduiksi. Jokainen pururatalenkki, lasten koulumatkan varrella oleva reitti, lasten leikkikentälle vievä reitti, jokainen väli johon vain ihminen mahtuu. Tuo tienpätkä taas on tänäkin talvena ollut silkkaa peilijäätä ja naapurin pikkukoirahan se siinä sitten katkaisi nivelsiteensä, kun missään muualla ei saa talvisaikaan kävellä. Tuonne leikkikentällekään ei edes pääse ellei kävele ladulla paria sataa metriä.

T. Jyväskylä

Yritätkö vakavissasi väittää, että kaupunki on rakentanut leikkipuiston, johon ei pääse mitenkään muuten kuin kävellen vai onko se vaan niin, että se lyhin oikopolku on latua ja muuta kautta kyllä pääsisi?

Sellaista leikkipuistoa, johon ei pääse kuin hiihtämällä ei ole edes Porvoossa.

Menee ladut joka puolella sitä leikkipuistoa, kuten sanoin. Nää on sellaisia joka suuntaan haarautuvia latuja, jotka jatkuu silmänkantamattomiin.

Meillä vielä pahempi tilanne. Koko talomme ympäri menee sisäkkäisinä kehinä lajuta silmänkantamattomiin. Emme pääse mihinkään vaan lumen tulosta asti olemme olleet täällä motissa. Vaimon äidin viimeiset jämät alkaa loppua pakkasesta ja pian on taas aika vetää pitkää tikkua kuka syödään.

Onneksi kohta on kevät ja pääsee ehkä parin viikon ajaksi kävelemään pururadoille kun tulee se hetki että ne on peilijäässä. Silloin ei enää ole hiihtäjiä eikä maastopyöräilijät uskalla vieläää polkea kun on liukasta.

johtuu siitä että monet suomalaiset ovat hieman päästään vialla ja raivohulluja on yhä enemmän kuten liikenneraivo on myös hyvä esimerkki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, koska edessä hiihtävällä on kuulokkeet korvilla eikä sitä muutenkaan kiinnosta väistää.

Väistämisvelvollisuus on nykyään sillä nopeammalla, eli ihan turha huudella latua.

Täällä päin  kulkee  pururata niin että toiselle puolelle jää  koulu ja kioski, toiselle puolelle kerrostaloja ja rivitaloja. Ihmiset totta kai kävelee koteihinsa sekä lenkittää lemmikkejä talvellakin tuttua reittiä, eli pururataa pitkin ja tästähän hiihtäjät sekoaa! Ei auta,ei toisessa reunassa on latu ja toisessa kävelyreitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä raivoaan, kun polku ja latu risteävät YHDESTÄ kohdasta, ja siitä yhdestä kohtaa kävellään ladun yli metsään.

Latuja menee joka paikassa ristiin rastiin, ja ihan joka ikinen pururata ja hiekkatie on tehty laduiksi!!!

Ja eikö ne metsäpolut ole sitten maastopyöräilijöiden valloittamia.

Turvallisimmat ja pisimmät pulkkamäet olisi siellä, missä on latu. Järven rantaa kiertää kuntorata. Se on latukäytössä.

Epäreilua. Kävellä saa siis vain autotien vierellä jalkakäytävällä.

Kyllä niitä kävelyreittejä olisi oikeasti tarjolla, mutta väkisin pitäisi saada kävellä siinä missä syksyllä, keväällä ja kesälläkin, vaikka siinä menee latu. Eipä täälläkään mene kuin se yksi latu asuinalueen poikki, mutta sekin on joittenkin mielestä liikaa. Jännä ettei minulla esim ole ikinä ollut ongelmaa löytää koiranulkoilutusreittejä muualtakin kuin siitä ladulta, joillekin se tuntuu olevan mahdotonta.

Onko käynyt mielessä että kaikkialla ei ole yhtä onnekas tilanne? Me muutettiin luonnon lähelle, jotta voidaan koiran kanssa käydä metsälenkeillä. Talolta lähteekin metsää kolmeen eri suuntaan ja yksi tie. Ainoastaan tämä tie on latuvapaa, joka helvetin ikinen metsäpätkä on vedetty laduiksi. Jokainen pururatalenkki, lasten koulumatkan varrella oleva reitti, lasten leikkikentälle vievä reitti, jokainen väli johon vain ihminen mahtuu. Tuo tienpätkä taas on tänäkin talvena ollut silkkaa peilijäätä ja naapurin pikkukoirahan se siinä sitten katkaisi nivelsiteensä, kun missään muualla ei saa talvisaikaan kävellä. Tuonne leikkikentällekään ei edes pääse ellei kävele ladulla paria sataa metriä.

T. Jyväskylä

Yritätkö vakavissasi väittää, että kaupunki on rakentanut leikkipuiston, johon ei pääse mitenkään muuten kuin kävellen vai onko se vaan niin, että se lyhin oikopolku on latua ja muuta kautta kyllä pääsisi?

Sellaista leikkipuistoa, johon ei pääse kuin hiihtämällä ei ole edes Porvoossa.

Lahdessa on useampi tällainen puisto! Meidän toinen lempparipuistoista on sellainen, että sinne pääsee hiekkatietä pitkin kahdesta eri suunnasta, mutta molemmat hiekkatiet on vedetty laduiksi. Kyllä ihmiset silti sinne puistoon menee, polku kulkee latu-uran vieressä, nurmikon puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, se on nykyisin just sitä laturaivoa nykyisin. Minut opetettiin ihan pienestä pitäen väistämään ladun viereen kun kuului takaa latua, ei ollut ongelma vaan hyvien tapojen mukaista ns latu etikettiä. Nykyisin se on kuulemma raivoa, joo voi kuulostaa raivolta kun nopeampi hengästänyt sanoo latua.

Miksi nopeampi ei sitten muka voi väistää? Mihin hänellä on niin kiire, ettei ehdi väistämään? Miksi sen huonommin hiihtävän pitäisi koko ajan käyttää aikaansa vain väistelyyn, ettei ainakaan oppisi hiihtämään?

Vierailija kirjoitti:

Täällä päin  kulkee  pururata niin että toiselle puolelle jää  koulu ja kioski, toiselle puolelle kerrostaloja ja rivitaloja. Ihmiset totta kai kävelee koteihinsa sekä lenkittää lemmikkejä talvellakin tuttua reittiä, eli pururataa pitkin ja tästähän hiihtäjät sekoaa! Ei auta,ei toisessa reunassa on latu ja toisessa kävelyreitti.

Se "kävelyreitti" on luistelulatu. Jos kyseessä on kunnan ylläpitämä kävelyreitti, se on 100% varmuudella hiekoitettu talvisin ja silloin siinä tuskin kukaan haluaa hiihtää. Niitä luistelubaanoja on vedetty ainakin viimeiset 30 vuotta, eli vähitellen hitaammatkin voisivat oppia, että se on latu ihan samalla tavalla kuin ne pertsaurat ja lopettaa niillä käppäilyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, se on nykyisin just sitä laturaivoa nykyisin. Minut opetettiin ihan pienestä pitäen väistämään ladun viereen kun kuului takaa latua, ei ollut ongelma vaan hyvien tapojen mukaista ns latu etikettiä. Nykyisin se on kuulemma raivoa, joo voi kuulostaa raivolta kun nopeampi hengästänyt sanoo latua.

Miksi nopeampi ei sitten muka voi väistää? Mihin hänellä on niin kiire, ettei ehdi väistämään? Miksi sen huonommin hiihtävän pitäisi koko ajan käyttää aikaansa vain väistelyyn, ettei ainakaan oppisi hiihtämään?

Vanhaan hyvään aikaan ladut olivat usein niin kapeita, että ohi ei oikein voinut hiihtää, vaan toisen piti siirtyä syrjään. Sama on nykyäänkin luistelutyylillä, eli ohi ei välttämättä mahdu luistelemalla ja pitää sitten pyytää latua, jos vauhtiero on niin pieni, että tasatyönnöllä pertsalatua pitkin ei pääse ohi. 

Sana laturaivo on sukua marjaraivolle.

Kyseessä on alkukantaisen reviirivaiston

kytkeytyminen päälle pääkopassa.

Yleensä auttaa vain pakeneminen

paikalta, jota ko. raivon vallassa oleva henkilö

haluaa "puolustaa".

Mä olen kerran päätynyt paikalliseen faceeyhmään "laturaivoajana" ruodittavaksi. Vähän wtf-fiiliksellä luki sitä useamman sadan kommentin ketjuksi paisunutta postausta, jossa alkuun kerrottiin surkutarina lapsesta, jonka kanssa mummo oli ollut opettelemassa hiihtoa, ja yht äkkiä oli ollut kiukkuinen keski-ikäinen tantta raivoamaan ja huutamaan. Voi voi, kyllä lapsi parka nyt traumatisoitui, kun vielä joku mieskin oli tilanteessa vihaisena karjunut. Ja sitten tosiaan kommentit, jossa yhteistuumin päätettiin, että kyseessä oli varmasti ylipainoinen, hiekkap*lluinen tantta, jolla on niin tylsä elämä, että pitää muiden asioihin puuttua ja turhasta valittaa.

Todellisuudessa tuo mummo oli lapsen kanssa jyrkässä mäessä (jossa yläosassa vielä jyrkkä mutka) laskemassa mäkeä suksilla niin, että mummo aina kantoi lasta vähän mäkeä ylöspäin, asetteli sukset ladulle ja antoi lapsen liukua suksilla mäen alas. Ja taas lapsi kantoon ja uudestaan ja uudestaan. Ja kävellä piti toki siinä perinteisen latujen välissä olevalla luistelu-uralla. Tulin mäkeä alas, ja siinä ei ollut käytännössä yhtään aikaa reagoida, kun tuo kaksikko oli täysin yllättäen siinä edessä, vahtia hitokseen eikä juuri tilaa väistää. Sain kuitenkin väistettyä, ja sydän hakaten säikähtäneenä pysähdyin sitten mäen alle, jossa oli tilaa paremmin, latujen risteyskohta ym. levennystä.

Hetken seurasin siinä touhua, ja kun sen hetken aikana tuli jo useampi vaaratilanne, jossa muutkin joutuivat vaaratilanteeseen, päätin ottaa sukset pois ja kävelin metsän puolta sanomaan ihan rauhallisesti, että hei, anteeksi, mutta teillä on nyt todella vaarallinen paikka mäenlaskuun, kun tuolta mäestä tullessa olette ihan yhtä äkkiä tiellä, ja kun yrittää väistää, niin tuossa keskiuralla menee nyt helposti nurin, kun se on kävelty kuopille. Että olisitteko kilttejä, ja etsisitte vähän turvallisemman paikan. No mummohan ei tätä kovin hyvällä ottanut, hyvin kovaäänisesti toivotti minut hornan tuuttiin, koska kaikilla on oikeus olla laduilla.

Totesin siihen että selvä, toivottavasti kenenkään ei satu pahasti ja lähdin kävelemään poispäin, niin ennen kuin ehdin mäen alla suksille takaisin, mäkeä alas tuli mies, joka säikähti tilannetta, yritti huutaa tietä, ja kaatui siihen röykkyiselle keskialueelle. Mies onneksi tajusi olevansa nurin todella pahassa paikassa, kierähti ladulta pois ja nousi mahdollisimman äkkiä, ja jatkoi matkaansa naista kiroten. Tässä tilanteessa lapsi sitten alkoi itkeä, kun säikähti toki.

Että sellaiset laturaivot. En ole tuon jälkeen viitsinyt kenellekään kommentoida, vaikka tuota samantyyppistä minäminä-asennetta ja törttöilijöitä näkyy laduilla PALJON. Vaikka en edes ole mikään himohiihtäjä, vaan tosiaan rapakuntoinen keski-ikäinen satunnaisesti siellä ladulla. En pidä ihmeenä, että siellä enemmän liikkuvilla se käpy palaa välillä vähän aiheettomastikin, kun niin paljon näkee sitä säätöä ja välinpitämätöntä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran päätynyt paikalliseen faceeyhmään "laturaivoajana" ruodittavaksi. Vähän wtf-fiiliksellä luki sitä useamman sadan kommentin ketjuksi paisunutta postausta, jossa alkuun kerrottiin surkutarina lapsesta, jonka kanssa mummo oli ollut opettelemassa hiihtoa, ja yht äkkiä oli ollut kiukkuinen keski-ikäinen tantta raivoamaan ja huutamaan. Voi voi, kyllä lapsi parka nyt traumatisoitui, kun vielä joku mieskin oli tilanteessa vihaisena karjunut. Ja sitten tosiaan kommentit, jossa yhteistuumin päätettiin, että kyseessä oli varmasti ylipainoinen, hiekkap*lluinen tantta, jolla on niin tylsä elämä, että pitää muiden asioihin puuttua ja turhasta valittaa.

Todellisuudessa tuo mummo oli lapsen kanssa jyrkässä mäessä (jossa yläosassa vielä jyrkkä mutka) laskemassa mäkeä suksilla niin, että mummo aina kantoi lasta vähän mäkeä ylöspäin, asetteli sukset ladulle ja antoi lapsen liukua suksilla mäen alas. Ja taas lapsi kantoon ja uudestaan ja uudestaan. Ja kävellä piti toki siinä perinteisen latujen välissä olevalla luistelu-uralla. Tulin mäkeä alas, ja siinä ei ollut käytännössä yhtään aikaa reagoida, kun tuo kaksikko oli täysin yllättäen siinä edessä, vahtia hitokseen eikä juuri tilaa väistää. Sain kuitenkin väistettyä, ja sydän hakaten säikähtäneenä pysähdyin sitten mäen alle, jossa oli tilaa paremmin, latujen risteyskohta ym. levennystä.

Hetken seurasin siinä touhua, ja kun sen hetken aikana tuli jo useampi vaaratilanne, jossa muutkin joutuivat vaaratilanteeseen, päätin ottaa sukset pois ja kävelin metsän puolta sanomaan ihan rauhallisesti, että hei, anteeksi, mutta teillä on nyt todella vaarallinen paikka mäenlaskuun, kun tuolta mäestä tullessa olette ihan yhtä äkkiä tiellä, ja kun yrittää väistää, niin tuossa keskiuralla menee nyt helposti nurin, kun se on kävelty kuopille. Että olisitteko kilttejä, ja etsisitte vähän turvallisemman paikan. No mummohan ei tätä kovin hyvällä ottanut, hyvin kovaäänisesti toivotti minut hornan tuuttiin, koska kaikilla on oikeus olla laduilla.

Totesin siihen että selvä, toivottavasti kenenkään ei satu pahasti ja lähdin kävelemään poispäin, niin ennen kuin ehdin mäen alla suksille takaisin, mäkeä alas tuli mies, joka säikähti tilannetta, yritti huutaa tietä, ja kaatui siihen röykkyiselle keskialueelle. Mies onneksi tajusi olevansa nurin todella pahassa paikassa, kierähti ladulta pois ja nousi mahdollisimman äkkiä, ja jatkoi matkaansa naista kiroten. Tässä tilanteessa lapsi sitten alkoi itkeä, kun säikähti toki.

Että sellaiset laturaivot. En ole tuon jälkeen viitsinyt kenellekään kommentoida, vaikka tuota samantyyppistä minäminä-asennetta ja törttöilijöitä näkyy laduilla PALJON. Vaikka en edes ole mikään himohiihtäjä, vaan tosiaan rapakuntoinen keski-ikäinen satunnaisesti siellä ladulla. En pidä ihmeenä, että siellä enemmän liikkuvilla se käpy palaa välillä vähän aiheettomastikin, kun niin paljon näkee sitä säätöä ja välinpitämätöntä käytöstä.

Miltä tuntuu olla putipuhdas pyhimys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, se on nykyisin just sitä laturaivoa nykyisin. Minut opetettiin ihan pienestä pitäen väistämään ladun viereen kun kuului takaa latua, ei ollut ongelma vaan hyvien tapojen mukaista ns latu etikettiä. Nykyisin se on kuulemma raivoa, joo voi kuulostaa raivolta kun nopeampi hengästänyt sanoo latua.

Miksi nopeampi ei sitten muka voi väistää? Mihin hänellä on niin kiire, ettei ehdi väistämään? Miksi sen huonommin hiihtävän pitäisi koko ajan käyttää aikaansa vain väistelyyn, ettei ainakaan oppisi hiihtämään?

Vanhaan hyvään aikaan ladut olivat usein niin kapeita, että ohi ei oikein voinut hiihtää, vaan toisen piti siirtyä syrjään. Sama on nykyäänkin luistelutyylillä, eli ohi ei välttämättä mahdu luistelemalla ja pitää sitten pyytää latua, jos vauhtiero on niin pieni, että tasatyönnöllä pertsalatua pitkin ei pääse ohi. 

Hitaimmathan voisivat alkaa hiihtää väärinpäin, eli kasvot tulosuuntaan. Silloin ehtisi nähdä Latujen Kuninkaiden tulon ja väistää sitten aina hankeen tarpeen tullen. Hyvässä lykyssä muutaman minuutin välein! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, se on nykyisin just sitä laturaivoa nykyisin. Minut opetettiin ihan pienestä pitäen väistämään ladun viereen kun kuului takaa latua, ei ollut ongelma vaan hyvien tapojen mukaista ns latu etikettiä. Nykyisin se on kuulemma raivoa, joo voi kuulostaa raivolta kun nopeampi hengästänyt sanoo latua.

Miksi nopeampi ei sitten muka voi väistää? Mihin hänellä on niin kiire, ettei ehdi väistämään? Miksi sen huonommin hiihtävän pitäisi koko ajan käyttää aikaansa vain väistelyyn, ettei ainakaan oppisi hiihtämään?

Vanhaan hyvään aikaan ladut olivat usein niin kapeita, että ohi ei oikein voinut hiihtää, vaan toisen piti siirtyä syrjään. Sama on nykyäänkin luistelutyylillä, eli ohi ei välttämättä mahdu luistelemalla ja pitää sitten pyytää latua, jos vauhtiero on niin pieni, että tasatyönnöllä pertsalatua pitkin ei pääse ohi. 

Hitaimmathan voisivat alkaa hiihtää väärinpäin, eli kasvot tulosuuntaan. Silloin ehtisi nähdä Latujen Kuninkaiden tulon ja väistää sitten aina hankeen tarpeen tullen. Hyvässä lykyssä muutaman minuutin välein! 

Joo tai sitten hiihtokypärät, joissa sivupeilit...

Minkä takia on sallittua että ladulla saa hiihtää mutkaan niin lujaa, että ei jää aikaa reagoida? 

Onko Latujen Jumalolentojen kaatuminen mutkassa jotenkin sallitumpaa, kuin lapsen kaatuminen mutkassa? Saako lapsi missään harjoitella uudestaan ja uudestaan mäen laskemista suksilla? Missä aikuinen saa silloin olla? 

Tämä on ihan älytöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko vanha pyyntö "latua" enää?

Ei, se on nykyisin just sitä laturaivoa nykyisin. Minut opetettiin ihan pienestä pitäen väistämään ladun viereen kun kuului takaa latua, ei ollut ongelma vaan hyvien tapojen mukaista ns latu etikettiä. Nykyisin se on kuulemma raivoa, joo voi kuulostaa raivolta kun nopeampi hengästänyt sanoo latua.

Miksi nopeampi ei sitten muka voi väistää? Mihin hänellä on niin kiire, ettei ehdi väistämään? Miksi sen huonommin hiihtävän pitäisi koko ajan käyttää aikaansa vain väistelyyn, ettei ainakaan oppisi hiihtämään?

Vanhaan hyvään aikaan ladut olivat usein niin kapeita, että ohi ei oikein voinut hiihtää, vaan toisen piti siirtyä syrjään. Sama on nykyäänkin luistelutyylillä, eli ohi ei välttämättä mahdu luistelemalla ja pitää sitten pyytää latua, jos vauhtiero on niin pieni, että tasatyönnöllä pertsalatua pitkin ei pääse ohi. 

Minä aina kohteliaasti pysähdyn paikalleni odottomaan, että kiireisempi ohittelija pääsee menemään. Kaksi kertaa tänä talvena tarvinnut tehdä näin kun joku on ohitusta huudellut.

Tilannenopeus, kun laskee mäkeä eikä näe pohjalle asti, pitää jarruttaa siltä varalta että siellä on joku tiellä. Jos kovaa vauhtia tarvitsee niin sitten mennään tapahtumaan jossa on henkilökuntaa valvomassa ettei tiellä ole ketään.

Vierailija kirjoitti:

Missä ne lapset oikein oppivat hiihtämään jos ladulle ei uskalla mennä? Raivoaja ukoille porttikielto ja kannustavat aikuiset tilalle.

Aiemmin pelättiin autoja, sitä ennen hevosia. Pois alta -äijät on aina olleet maanvaivoina.

Nykyään on vielä nämä kuurosokeat treenaajat, joille mikään tila ei riitä.

Sama ilmiö toistuu myös kesällä, kun aikuiset miehet speedoissa pyöräilee tuhatta ja sataa jalkakäytävillä

Vierailija kirjoitti:

Sama ilmiö toistuu myös kesällä, kun aikuiset miehet speedoissa pyöräilee tuhatta ja sataa jalkakäytävillä

Ja metsissä, jossa polulla kulkevan pitää kuulla ja nähdä takaa tuleva maastopyöräilijä ajoissa ja väistää sitten sitä.