Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asun Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen ihmettelyäsi. .

Olen tuo alkuperäinen vastaaja

Oli siellä viinimarjojakin. Niissä oli hirveesti metsäluteita. Sen maun muistaa.

-tamperelainen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asun Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen ihmettelyäsi. .

Olen tuo alkuperäinen vastaaja

Oli siellä viinimarjojakin. Niissä oli hirveesti metsäluteita. Sen maun muistaa.

-tamperelainen kanssa

Niin muuten muistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asun Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen ihmettelyäsi. .

Olen tuo alkuperäinen vastaaja

Oli siellä viinimarjojakin. Niissä oli hirveesti metsäluteita. Sen maun muistaa.

-tamperelainen kanssa

Itse olen myös maistanut metsäluteen. Sitä makua ei unohda. 🤢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitä halpaa pastaa al dente. Siihen joukkoon kanajauhelihaa kurkumalla, suolalla ja pippurilla maustettuna ja hiukan oliiviöljyä. Sitten pieniä porkkanakuutioita ja lehtikaalia pikku palasina päälle. Ah niin halpaa ja hyvää, euron ateria. 

Euron ateria? Miten? Pastapussin taitaa saada vielä alle eurolla. Ja ehkä kurkumapussin kylkeen. Sitten mennäänkin jo lujaa yli budjetin, kun pitää ostaa jauhelihat, lehtikaali, oliiviöljy ja porkkanat. Ei näitä löydy automaattisesti kaapista, vaan nekin pitää ostaa. Vielä kun ynnätään tähän kypsentämiseen käytetyn sähkön hinta, niin aletaan olla ravintolahinnoissa.

No ei varmaan ollut tarkoitus syödä koko satsista tehtyä määrää kerralla. Vai syötkö sinä pussillisen pastaa aterialla?

Heittämällä menee pussi makaronia, jos ei muuta ole. Joskus on syötävä kaksikin.pussia päivässä ketsupilla. Köyhällä kun ei ole kermoja ja kotkotuksia.

Mikset toope syö perunoita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitä halpaa pastaa al dente. Siihen joukkoon kanajauhelihaa kurkumalla, suolalla ja pippurilla maustettuna ja hiukan oliiviöljyä. Sitten pieniä porkkanakuutioita ja lehtikaalia pikku palasina päälle. Ah niin halpaa ja hyvää, euron ateria. 

Euron ateria? Miten? Pastapussin taitaa saada vielä alle eurolla. Ja ehkä kurkumapussin kylkeen. Sitten mennäänkin jo lujaa yli budjetin, kun pitää ostaa jauhelihat, lehtikaali, oliiviöljy ja porkkanat. Ei näitä löydy automaattisesti kaapista, vaan nekin pitää ostaa. Vielä kun ynnätään tähän kypsentämiseen käytetyn sähkön hinta, niin aletaan olla ravintolahinnoissa.

No ei varmaan ollut tarkoitus syödä koko satsista tehtyä määrää kerralla. Vai syötkö sinä pussillisen pastaa aterialla?

Heittämällä menee pussi makaronia, jos ei muuta ole. Joskus on syötävä kaksikin.pussia päivässä ketsupilla. Köyhällä kun ei ole kermoja ja kotkotuksia.

Mikset toope syö perunoita? 

Niissä on kuoret

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että varmasti on ihmisiä, jotka eivät itse ole koskaan olleet niin vähävaraisia, että ruuasta olisi puuttunut proteiininlähde, mutta kuulostaa erikoiselta, ettei _ikinä olisi kuullutkaan_ siitä, että Suomessa on vähävaraisia, ihmisiä, joiden jokainen ateria ei ole koostettu ravintosisällöltään oikeaoppisesti.

Mielenkiinnosta, miten muuten seuraatte ympäröivää maailmaa? Luetteko uutisia, lehtiä, kirjoja? Eikö lähipiirinne kuulu kuin saman sosioekonomisen taustan omaavia, eikö ole koskaan kuulunut?

Nythän se on helppoa, kun on netti. 70- ja 80-luvulla molemmat sukumme asuivat pk-seudulla omistusasunnoissa. Ei niin nähnyt mitä maakunnissa tapahtuu samaan aikaan.

Snadinaiset nykyisinkään tajua, että kehä kolmosen ulkopuolellakin on elämää. Useimmat perheet kyllä sen verran matkustivat jo 70-luvulla, että maaseutuakin näkivät. 

Mä olen lähtöisin maaseudulta ja kyllä meillä oli aina jotain lihalisuketta ruskean kastikkeen kanssa. Ikinä ei syöty sitä pelkästään perunan kanssa. Ei maaseudulla oltu umpiköyhiä ja kurjia. Meillä oli maatalo, kesäpossu kasvoi jouluksi. Samoin mulli kasvatettiin lihaksi. Kasvimaalla kasvoi perunat ja porkkanat. Isä kävi metsällä, pakkasessa oli hirvenlihaa, lintuja ja jäniksiä. Ei me mitään rikkaita oltu, rahasta oli välillä tiukkaa ja kaikkea mitä haluttiin ei saatu, mutta kyllä meillä lihaa syötiin. Ja samoin oli kavereiden kotona. 

Minäkin olen maalta ja lihaa syötiin, mutta se suolattiin tiinuihin. Ei ollut pakasteita eikä jääkaappeja tuohon aikaan, en ainakaan ole kuullut. En tiedä mistä ajasta puhut, mutta ei ainakaan 1950-60 luvuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitä halpaa pastaa al dente. Siihen joukkoon kanajauhelihaa kurkumalla, suolalla ja pippurilla maustettuna ja hiukan oliiviöljyä. Sitten pieniä porkkanakuutioita ja lehtikaalia pikku palasina päälle. Ah niin halpaa ja hyvää, euron ateria. 

Euron ateria? Miten? Pastapussin taitaa saada vielä alle eurolla. Ja ehkä kurkumapussin kylkeen. Sitten mennäänkin jo lujaa yli budjetin, kun pitää ostaa jauhelihat, lehtikaali, oliiviöljy ja porkkanat. Ei näitä löydy automaattisesti kaapista, vaan nekin pitää ostaa. Vielä kun ynnätään tähän kypsentämiseen käytetyn sähkön hinta, niin aletaan olla ravintolahinnoissa.

No ei varmaan ollut tarkoitus syödä koko satsista tehtyä määrää kerralla. Vai syötkö sinä pussillisen pastaa aterialla?

Heittämällä menee pussi makaronia, jos ei muuta ole. Joskus on syötävä kaksikin.pussia päivässä ketsupilla. Köyhällä kun ei ole kermoja ja kotkotuksia.

Mikset toope syö perunoita? 

Niissä on kuoret

No mutta nykyään suositellaan syömään ne kuoret, varsinkin ne kuoret. Sitäpaitsi keitetyn perunan kuoriminen on äärimmäisen helppoa jos sen tekee veitsellä. Näin ihan todella kerran erään joka kuori keitettyjä perunoita perunankuorimisveitsellä. Näytti vaikealta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan maistanut ruskeaa kastiketta ilman sattumia. Olen syntynyt 70-luvulla pikkukaupunkin lähiön duunariperheeseen. Kavereilla sama tausta ja vasta aikuisena olen kuullut tästä ruokalajista.

Hesari vuonna 1973. Omat isovanhempanikin söivät suunnilleen näin, ehkä vähän maalaisemmin kun muuttivat kaupunkiin vasta 70-luvulla:

KULTAISTA ikää lähestyvien tulisi elää kuin kilokauhua potevien teini-ikäisten: vähän rasvaa ja sokeria, paljon valkuaisaineita ja vitamiineja.

Kysyimme muutamalta eri puolilla Suomea asuvalta eläkeläiseltä, minkälainen on heidän ruokavalionsa ja riittävätkö rahat monipuoliseen ruokaan.

Helsinkiläisellä Tyyne Laholalla on aikaa hemmotella itsellään. Hän hakemalla hakee parasta leipää, hyväksyy vain kalliit margariinit ruoanvalmistukseen, mutta ei hylkää leivältään voita.

Kilot tekevät haittaa, joten kahvileipää hankitaan vain vieraita varten. Tammikuussa 83 vuotta täyttänyt Tyyne Lahola asuu yhdessä tyttärensä kanssa.

Aamu aloitetaan nauttimalla tuoremehua, paahdettua ranskanleipää, voita, marmeladia ja kahvia.

Viikonloppuisin lounas valmistetaan yhdessä. Arkipäivinä rouva Lahola valmistaa ruuan itselleen.

Jälkiruoka on ylellisyyttä, joka helposti antaa lisäkiloja. Silti ruokalistalla on joskus luumukiisseliä vatsan toimintaa helpottamaan.

Soppaluista keitetään keittoa, johon palanen palvilihaa tai maustettua makkaraa antaa erikoismakua.

Eläkeikä ei ole muuttanut lahtelaisen sisarusparin Aino Ala-Vähälän ja Martta Ojaniemen aikaisempia ruokailutottumuksia. Se on kyllä kiihdyttänyt juoksuja hintojen ja alennustavaroiden perässä, mutta syömme joka päivä entiseen tapaan monipuolista, vitamiinirikasta ruokaa, he sanovat.

Päivän ruokailukierto tässä perheessä on säännöllinen eikä jätä aukkopaikkoja. Se aloitetaan aamuisella kahvituokiolla itseleivottujen sämpylöiden sekä tuoremehun keralla. Kello kaksitoista syödään päivän pääateria ja ruokalistalla on liharuokaa, harvemmin kalaa, erilaisia salaatteja, kasviksia sekä puuroja. Mieliruokia ovat kaalikääryleet ja perunasose.

Unohti varmaan tuosta että heillä on myös sisäkkö, hovineito ja tarjoilijapoika. iltapäivällä vielä tarjolla sherryä kermaleivosten kera. Sitä se on tuo eläkeläisen elämä:D

Ei minusta tuossa ole edelleenkään mitään luksusta. Omille 1910-luvulla syntyneille sota- ja pula-ajat eläneille isovanhemmille pehmeä, vaalea leipä, appelsiinit ja mehut olivat asia, jonka he olisivat voineet mainita itsekin. Viiliä tehtiin itse, mutta ei sellaisista ehkä olisi toimittajalle mainittu. Aikaahan eläkeläisellä on sämpylöiden leipomiseen tai sitten on ostettu ranskanleipää. Se oli lapsestakin ihanaa ja ostettiin läheisestä leipomosta. Muutoksesta kertoo tietysti se, että kaloreja ja sokeria vahditaan, mutta vehnäleipä, mehu ja marmeladi ovat olleet arvossaan. Kaupassa on tuolloin maaliskuussa ollut varmaan jaffoja ja ihania appelsiineja on käytetty kaikkeen.

Muistui tuosta nyt se mainos, jossa huivipäinen nainen viilletti potkurilla ja iloisesti kailotti " Jahvat tulloo"! Tosiaan ei ollut 70-luvulla ympäri vuoden appelsiineja. Oli harvinaista herkkua myös muut hedelmät ja kerran (!) kävikin niin että mopo lähti tältä lapselta käsistä ja sain toruja kun ehdin syödä kaikki ostetut ennen muita. Oli vain niin hyvää!

Kaffebulla kirjoitti:

Itse tein eilen tätä linssikeittoa:

https://jolie.fi/reseptit/maailman-paras-linssikeitto/

Tosi hyvää. Eikä tullut maksamaan juuri mitään.

Itse saan tuon tehtyä ilmaiseksi kun kaapeista löytyy ainekset.

Mutta ellei löydy, niin kyllä se maksaa "juuri mitään".

*potkukelkalla siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.

Kaikkea uutta sitä oppiikaan.

Vm. -73

Sinä ja sinun proteiininlähteet  :D 

Varmasti vielä 50-60-luvulla ei tuollaista sanaa ollut olemassakaan ja ihmiset söi mitä söi, mutta ruuassa oli harvoin mukana se "proteiininlähde". 

Muutenkin nykyään tuota proteiinihöpötystä painotetaan ihan liikaa. Ihmiset syö hulluna proteiinia, eivätkä ymmärrä, että senkin liika saanti muuttuu elimistössä ihan vaan läskiksi/turhiksi kaloreiksi.

Tuo proteiinihömpötys alkoi varmaan silloin, kun nämä kehonrakentjat alkoivat popsimaan proteiinikapseleita ja siitä se levisi tavallisen kansan pariin.  

Muusta ei nykyään höpötetäkään, kuin proteiinin saannista.

Ennen elettiin ihan terveinä ja hyvinvoivina vaikka sitä proteiinia saatiin huomattavasti vähemmän, kuin nyt. 

Kummasti silti eliniänodote on noussut noista terveistä ja hyvinvoivista ajoista :)

Onko mielestäsi kovinkin tavoiteltavaa maata hoivakodeissa kasvina satavuotiaaksi? Useilla jo muistisairaus 60 v ja vähän päälle. Onko tavoiteltavaa tämä? Sitäpaitsi kyllä sitä proteiinia saatiin ennenkin - ainakin maaseudulla - kun juotiin maitoa, maitopohjaisia ruokia oli erittäin usein, viiliä syötiin päivittäin ja kotijuustoja oli aina ruokakomerossa. Keitettyjä kananmuniakin oli melkein päivittäin ruokapöydässä. Vaikka munia myytiinkin, oli usein säröille menneitä, joita syötiin ja joista leivottiin. Säästäväisesti eleltiin silloin, mutta ei ainakaan maaseudulla epäterveellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Itse tein eilen tätä linssikeittoa:

https://jolie.fi/reseptit/maailman-paras-linssikeitto/

Tosi hyvää. Eikä tullut maksamaan juuri mitään.

Itse saan tuon tehtyä ilmaiseksi kun kaapeista löytyy ainekset.

Mutta ellei löydy, niin kyllä se maksaa "juuri mitään".

Ruoan ns. "ilmaisuuden" huomaa sitten kun kaapeista ei oikeasti löydy yhtään mitään (paitsi astiat ja kattilat yms) ja pitää ostaa kerralla kaikki perustarvikkeetkin ruoanlaittoon. Joskus nuokin nimittäin loppuu kun pidempään joutuu köyhäilemään. 

Käyttäjä41616 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuorehernesoseen kun lisää kalapuikoille ja perunamuusille niin nam. Puikkojen päälle pari tippaa suosikkietikkaasi ja vielä enempi nam.

Suosikkietikkasi? Onko tämä yleistäkin, että ihmisillä on suosikkietikka?

Itsehän ei juuri etikan makua siedä, joten lähinnä tulee ostettua pyykkiä ja siivoamista varten.

Itseasiassa on. Tykkään etikasta ja käytän paljon ruuanlaitossa omenaviini-, riisiviini-, puna- ja valkoviinietikkaa, vaaleata balsamicoa sekä olutetikkaa joka on se jota briteissä vakkarina fish n'chipsien päälle laitetaan. Väkiviinaetikkaan taas tehdään pikkelöidyt vihannekset.

Etikalla on älyttömästi terveysvaikutuksia. Ruokalusikallinen omenaviinietikkaa vesilasiin kerran päivässä, pari päivää tekee karvasta, mutta sitten siihen tulee himo.

Himot ne on hiirelläkin, sanoo sananlasku.

Toisaalta on hyvä että nykynuoriso ei tiedä ja muista kaikkea mitä me 50-luvulla syntyneet olemme kokeneet.

Tosi_asia_on_se_että_ meillä oli_nälkä vielä 60-luvulla.

Tuossa joku ihmetteli kuinka pommitettujen talojen puutarhoista käytiin omppuja hakemassa.

Olitteko ollenkaan hereillä koulussa historian tunneilla?

Siinä Kalevankaan poispuolella oli ns. pikataloja, jotka piti purkaa piankin, kunhan saatiin rakennuskanta elvytettyä. Sinne ei lapsiperheitä huolittu asumaan, sieltäkin käytiin poimimassa marjoja.,

Kyllä minun luokallani kansakoulussa oli siellä asuva tyttö. Oli muuten yhteiset huussitkin usealla talolla. Ei juoksevaa vettä.

Itsellä oli sen puoleen asiat hyvin Asuin muualla. . Sääliksi kävi siellä asuvia. Ei heidänkään ruokansa ollut kuin perunaa ja ruskeata sipulisoosia.

Ne talot on nyt nyt vihdoin purettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asuin Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen kysymystäsi.

No sitten pahoittelen ja nielen tietämättömän kommenttini. Love and peace😊 Mukavaa päivänjatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Tein tänään uuniseitä. Ikinä en ole ennen tehnyt. Aivan todella hyvää, halpaa ja helppoa 😋

En tiedä mistä seisi ostit, mutta meidän kylällä halvinkin sei on paljon kalliimpaa kuin sikanauta.

Ennen sei oli halpaa, vaan ei enää :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitä halpaa pastaa al dente. Siihen joukkoon kanajauhelihaa kurkumalla, suolalla ja pippurilla maustettuna ja hiukan oliiviöljyä. Sitten pieniä porkkanakuutioita ja lehtikaalia pikku palasina päälle. Ah niin halpaa ja hyvää, euron ateria. 

Euron ateria? Miten? Pastapussin taitaa saada vielä alle eurolla. Ja ehkä kurkumapussin kylkeen. Sitten mennäänkin jo lujaa yli budjetin, kun pitää ostaa jauhelihat, lehtikaali, oliiviöljy ja porkkanat. Ei näitä löydy automaattisesti kaapista, vaan nekin pitää ostaa. Vielä kun ynnätään tähän kypsentämiseen käytetyn sähkön hinta, niin aletaan olla ravintolahinnoissa.

No ei varmaan ollut tarkoitus syödä koko satsista tehtyä määrää kerralla. Vai syötkö sinä pussillisen pastaa aterialla?

Heittämällä menee pussi makaronia, jos ei muuta ole. Joskus on syötävä kaksikin.pussia päivässä ketsupilla. Köyhällä kun ei ole kermoja ja kotkotuksia.

Mikset toope syö perunoita? 

Niissä on kuoret

No mutta nykyään suositellaan syömään ne kuoret, varsinkin ne kuoret. Sitäpaitsi keitetyn perunan kuoriminen on äärimmäisen helppoa jos sen tekee veitsellä. Näin ihan todella kerran erään joka kuori keitettyjä perunoita perunankuorimisveitsellä. Näytti vaikealta. 

Kuorista saa tehtyä sipsejä. Itse en aina kuori perunoita lainkaan, ovat kuorineen maukkaampia ja vitamiinit tallessa.

Meillä kyllä 70-luvulla juotiin punaista maitoa ja syötiin voita. Vasta 80-luvulla ruvettiin syömään margariinia ja rasvatonta maitoa. En ole koskaan oikein tottunut rasvattomaan maitoon, joten heitin pois sen juonnin. Mokomaa litkua. Suht koht terveenä olen pysynyt. Saas nähä miten käy kun ei ole enää varaa mihinkään terveelliseen rupkavalioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan maistanut ruskeaa kastiketta ilman sattumia. Olen syntynyt 70-luvulla pikkukaupunkin lähiön duunariperheeseen. Kavereilla sama tausta ja vasta aikuisena olen kuullut tästä ruokalajista.

Hesari vuonna 1973. Omat isovanhempanikin söivät suunnilleen näin, ehkä vähän maalaisemmin kun muuttivat kaupunkiin vasta 70-luvulla:

KULTAISTA ikää lähestyvien tulisi elää kuin kilokauhua potevien teini-ikäisten: vähän rasvaa ja sokeria, paljon valkuaisaineita ja vitamiineja.

Kysyimme muutamalta eri puolilla Suomea asuvalta eläkeläiseltä, minkälainen on heidän ruokavalionsa ja riittävätkö rahat monipuoliseen ruokaan.

Helsinkiläisellä Tyyne Laholalla on aikaa hemmotella itsellään. Hän hakemalla hakee parasta leipää, hyväksyy vain kalliit margariinit ruoanvalmistukseen, mutta ei hylkää leivältään voita.

Kilot tekevät haittaa, joten kahvileipää hankitaan vain vieraita varten. Tammikuussa 83 vuotta täyttänyt Tyyne Lahola asuu yhdessä tyttärensä kanssa.

Aamu aloitetaan nauttimalla tuoremehua, paahdettua ranskanleipää, voita, marmeladia ja kahvia.

Viikonloppuisin lounas valmistetaan yhdessä. Arkipäivinä rouva Lahola valmistaa ruuan itselleen.

Jälkiruoka on ylellisyyttä, joka helposti antaa lisäkiloja. Silti ruokalistalla on joskus luumukiisseliä vatsan toimintaa helpottamaan.

Soppaluista keitetään keittoa, johon palanen palvilihaa tai maustettua makkaraa antaa erikoismakua.

Eläkeikä ei ole muuttanut lahtelaisen sisarusparin Aino Ala-Vähälän ja Martta Ojaniemen aikaisempia ruokailutottumuksia. Se on kyllä kiihdyttänyt juoksuja hintojen ja alennustavaroiden perässä, mutta syömme joka päivä entiseen tapaan monipuolista, vitamiinirikasta ruokaa, he sanovat.

Päivän ruokailukierto tässä perheessä on säännöllinen eikä jätä aukkopaikkoja. Se aloitetaan aamuisella kahvituokiolla itseleivottujen sämpylöiden sekä tuoremehun keralla. Kello kaksitoista syödään päivän pääateria ja ruokalistalla on liharuokaa, harvemmin kalaa, erilaisia salaatteja, kasviksia sekä puuroja. Mieliruokia ovat kaalikääryleet ja perunasose.

Unohti varmaan tuosta että heillä on myös sisäkkö, hovineito ja tarjoilijapoika. iltapäivällä vielä tarjolla sherryä kermaleivosten kera. Sitä se on tuo eläkeläisen elämä:D

Ei minusta tuossa ole edelleenkään mitään luksusta. Omille 1910-luvulla syntyneille sota- ja pula-ajat eläneille isovanhemmille pehmeä, vaalea leipä, appelsiinit ja mehut olivat asia, jonka he olisivat voineet mainita itsekin. Viiliä tehtiin itse, mutta ei sellaisista ehkä olisi toimittajalle mainittu. Aikaahan eläkeläisellä on sämpylöiden leipomiseen tai sitten on ostettu ranskanleipää. Se oli lapsestakin ihanaa ja ostettiin läheisestä leipomosta. Muutoksesta kertoo tietysti se, että kaloreja ja sokeria vahditaan, mutta vehnäleipä, mehu ja marmeladi ovat olleet arvossaan. Kaupassa on tuolloin maaliskuussa ollut varmaan jaffoja ja ihania appelsiineja on käytetty kaikkeen.

Muistui tuosta nyt se mainos, jossa huivipäinen nainen viilletti potkurilla ja iloisesti kailotti " Jahvat tulloo"! Tosiaan ei ollut 70-luvulla ympäri vuoden appelsiineja. Oli harvinaista herkkua myös muut hedelmät ja kerran (!) kävikin niin että mopo lähti tältä lapselta käsistä ja sain toruja kun ehdin syödä kaikki ostetut ennen muita. Oli vain niin hyvää!

Lapsuudesta muistan, että kun ne "Jahvat" tuli, äiti osti koko sen laatikollisen niitä. Säilytettiin kellarissa ja niitä sai syödä mielin määrin.

Ne oli kääritty yksitellen johonkin silkkipaperin tyyliseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä 70-luvulla juotiin punaista maitoa ja syötiin voita. Vasta 80-luvulla ruvettiin syömään margariinia ja rasvatonta maitoa. En ole koskaan oikein tottunut rasvattomaan maitoon, joten heitin pois sen juonnin. Mokomaa litkua. Suht koht terveenä olen pysynyt. Saas nähä miten käy kun ei ole enää varaa mihinkään terveelliseen rupkavalioon.

Jeps, kasarin puolivälissä alkoi se hillitön rasvanpelko. Mikään ei ollut hienompaa kuin kevytlevite!

Itse syön nyt viisikymppisenä yhden aterian päivässä, lounaan. Iltapäivällä sitten lisäksi jotain pientä.

70-luvullahan syötiin kolme kertaa päivässä. Aamulla kaurapuuro maidolla, päivällä koulussa lounas, ja illalla kotona pottuja ja mitä nyt sitten milloinkin niiden kanssa oli.

Joo, metrikarjalanpiirakasta ei oo tainnut moni kuulla!:), mut meillä faija teki sitä usein kasarin alussa.

Teki aina pari pellillistä kerralla. Siitä sitten leikattiin sellaisia 20cmx20cm paloja päivälliseksi, tai automatkalla evääksi.