Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!

En ole koskaan maistanut ruskeaa kastiketta ilman sattumia. Olen syntynyt 70-luvulla pikkukaupunkin lähiön duunariperheeseen. Kavereilla sama tausta ja vasta aikuisena olen kuullut tästä ruokalajista.

Hesari vuonna 1973. Omat isovanhempanikin söivät suunnilleen näin, ehkä vähän maalaisemmin kun muuttivat kaupunkiin vasta 70-luvulla:

KULTAISTA ikää lähestyvien tulisi elää kuin kilokauhua potevien teini-ikäisten: vähän rasvaa ja sokeria, paljon valkuaisaineita ja vitamiineja.

Kysyimme muutamalta eri puolilla Suomea asuvalta eläkeläiseltä, minkälainen on heidän ruokavalionsa ja riittävätkö rahat monipuoliseen ruokaan.

Helsinkiläisellä Tyyne Laholalla on aikaa hemmotella itsellään. Hän hakemalla hakee parasta leipää, hyväksyy vain kalliit margariinit ruoanvalmistukseen, mutta ei hylkää leivältään voita.

Kilot tekevät haittaa, joten kahvileipää hankitaan vain vieraita varten. Tammikuussa 83 vuotta täyttänyt Tyyne Lahola asuu yhdessä tyttärensä kanssa.

Aamu aloitetaan nauttimalla tuoremehua, paahdettua ranskanleipää, voita, marmeladia ja kahvia.

Viikonloppuisin lounas valmistetaan yhdessä. Arkipäivinä rouva Lahola valmistaa ruuan itselleen.

Jälkiruoka on ylellisyyttä, joka helposti antaa lisäkiloja. Silti ruokalistalla on joskus luumukiisseliä vatsan toimintaa helpottamaan.

Soppaluista keitetään keittoa, johon palanen palvilihaa tai maustettua makkaraa antaa erikoismakua.

Eläkeikä ei ole muuttanut lahtelaisen sisarusparin Aino Ala-Vähälän ja Martta Ojaniemen aikaisempia ruokailutottumuksia. Se on kyllä kiihdyttänyt juoksuja hintojen ja alennustavaroiden perässä, mutta syömme joka päivä entiseen tapaan monipuolista, vitamiinirikasta ruokaa, he sanovat.

Päivän ruokailukierto tässä perheessä on säännöllinen eikä jätä aukkopaikkoja. Se aloitetaan aamuisella kahvituokiolla itseleivottujen sämpylöiden sekä tuoremehun keralla. Kello kaksitoista syödään päivän pääateria ja ruokalistalla on liharuokaa, harvemmin kalaa, erilaisia salaatteja, kasviksia sekä puuroja. Mieliruokia ovat kaalikääryleet ja perunasose.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä vinkkinä, että meillä kotona tehtiin viiliä siten, että ostetusta viilistä laitettiin lusikallinen tai pari astiaan tai pestyihin viilipurkkeihin juureksi, ja maitoa päälle, annettiin olla huoneen lämmössä pari päivää. Tällä tavalla sai paljon viiliä jatkettuna syötäväksi. Vanhemmissa ihmisissä oli tuota kätevää säästöajattelua, etenkin kun viili ei ollut edes vielä niin jokapäiväistynyttä. Terveydestä ei kuitenkaan tingitty, eli joku pöpöpelkoinen voi olla turvallisin mielin, viili oli ensiluokkaista. Kokeilkaa. Itse olen nykyään laiskistunut kaupunkilainen, joten lyllerrän kauppaan ja ostan sen viilin:D

Tuo viili oli hyvää, mutta vaatii sen lehmän mistä saadaan maito.

Kaupasta ostettuna ei hyvää eikä edullista tehdä viiliksi

Teen vieläkin itse viiliä. Kantsii ostaa punaista viiliä ja punaista maitoa.

Saa helposti hyvää ja on edullista.

Nykyään ei ole välttämättä rahastakaan kiinni. On vain hienoa kun näkee kätensä tulokset,

ÄLKÄÄ TEHKÖ UKKOSELLA, ei onnistu. Ukkosta voi olla talvellakin.

Plussana se että voi tehdä kauniisiin kippoihin. On kivampi syödä kuin kertakäyttöistä pikareista,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tomaattipastaa tein tänään.

Laitoin ensin puoli pussillista pennepastaa kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Sitten lorautin kasarin pohjalle vähän öljyä, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, pienen pätkän silputtua salamimakkaraa, lusikallisen mustapippurirouhetta ja pari desilitraa soijarouhetta.

Kun olivat pehmenneet ja vähän jo ruskistuneetkin, lisäsin 4 pieneksi pilkottua tomaattia, purkillisen paseerattua tomaattia, lusikallisen kuivattua basilikaa, desilitran kermaa ja desilitran vettä. Lopuksi maistoin ja lisäsin vielä vähän suolaa. 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin veden pois ja lisäsin tomaattikastikkeen kattilaan pastan sekaan. 

Tätä söin tänään, riittää myös huomiseksi ja vielä ylihuomisen lounaaksi. On tosi hyvää!

Onko tämä köyhäilyä. Tuohan maksaa pitkästi yli kympin annos.

Miten saat tuohon menemään yli kympin? Lähinnä käytin tuohon mitä kaapissa oli valmiina, kuten sipulia, tomaattimurskaa ja kermapurkin jämät. Salamia käytin tuohon noin sentin siivun, mutta sen tilalle voi laittaa jotain muutakin voimakkaan makuista, mikä antaa makua, kuten oliiveja tai kaprista tai vaikka suolakurkkuja tai chiliä. Ja tuosta satsistahan tulee 4-5 isoa annosta, monen päivän ruoat. 

 

Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että ne raaka-aineet ilmestyvät sinne kaappiin ihan ilmaiseksi.

Taitaa olla suhteellista, mikä kenenkin mielestä on köyhäilyä ja halpaa. Suhteellista taitaa olla myös millaista ruokaa kukin pitää riittävän monipuolisena. Jos syö lounaaksi pelkkää makaronia ja voita, tai perunaa ja ruskeaa kastiketta, voi varautua että elinikä ja sairastavuuskin on sitten samanlainen kuin 70-luvulla. Suomalaisen miehen elinajanodote oli 70-luvulla 65 vuotta ja nyt 79 vuotta. 

On mutkat vedetty tosi suoriksi, jos kuvittelee että elinajanodote riippuu pelkästään ruokavaliosta. 

Sairastavuus riippuu hyvin paljon elintavoista, ja just noihin sydän- ja verisuonitauteihin vaikuttaa paljon ruokavalio. Mitä suurempi sianlihan kulutus jossain maassa on, sitä enemmän siellä on sydän- ja verisuonitauteja. Vastaavasti maksasairauksiin vaikuttaa alkoholin kulutus, vanhoissa viinimaissa on eniten. Kuolleisuuteen vaikuttaa myös sairastavuus, mutta tietysti muutkin asiat. 

Tai ehkä kuitenkin päinvastoin. Maksan suurin tuhoaja alkon lisäksi on sokeri ja sitä sokeria syödään Suomessa paljon, jo lapsesta lähtien. Lapsillakin on jo todettu rasvamaksaa.

Vanhat viinimaat johtaa maksasairauksien tilastoja. Rasvamaksa ei vielä ole sellainen maksasairaus, mutta siitä voi kyllä kehittyä kirroosi, jos ei muuta elintapojaan. 

Koska mahtavat vanhojen viinimaiden ihmiset kuolla sukupuuttoon kun noin hemmetin sairaita ovat mielestäsi? 

Tietenkin voi olla hyvää. Ei hinta määrittele sitä mikä on hyvää ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä vinkkinä, että meillä kotona tehtiin viiliä siten, että ostetusta viilistä laitettiin lusikallinen tai pari astiaan tai pestyihin viilipurkkeihin juureksi, ja maitoa päälle, annettiin olla huoneen lämmössä pari päivää. Tällä tavalla sai paljon viiliä jatkettuna syötäväksi. Vanhemmissa ihmisissä oli tuota kätevää säästöajattelua, etenkin kun viili ei ollut edes vielä niin jokapäiväistynyttä. Terveydestä ei kuitenkaan tingitty, eli joku pöpöpelkoinen voi olla turvallisin mielin, viili oli ensiluokkaista. Kokeilkaa. Itse olen nykyään laiskistunut kaupunkilainen, joten lyllerrän kauppaan ja ostan sen viilin:D

Tuo viili oli hyvää, mutta vaatii sen lehmän mistä saadaan maito.

Kaupasta ostettuna ei hyvää eikä edullista tehdä viiliksi

Teen vieläkin itse viiliä. Kantsii ostaa punaista viiliä ja punaista maitoa.

Saa helposti hyvää ja on edullista.

Nykyään ei ole välttämättä rahastakaan kiinni. On vain hienoa kun näkee kätensä tulokset,

ÄLKÄÄ TEHKÖ UKKOSELLA, ei onnistu. Ukkosta voi olla talvellakin.

Plussana se että voi tehdä kauniisiin kippoihin. On kivampi syödä kuin kertakäyttöistä pikareista,

Näin! Itsekkin ajatteleisin estetiikkaa, toki teimme ( vanhempani tekivät:) kuten kerroin purkkeihin mutta myös siihen kauniiseen astiaan mikäli halusi pöytään tarjolle kauniisti. Joillekkin säästöä jo nuo pestyt purkitkin😀 jos omaan käyttöön, vieraille en tarjoilisi:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitä halpaa pastaa al dente. Siihen joukkoon kanajauhelihaa kurkumalla, suolalla ja pippurilla maustettuna ja hiukan oliiviöljyä. Sitten pieniä porkkanakuutioita ja lehtikaalia pikku palasina päälle. Ah niin halpaa ja hyvää, euron ateria. 

Euron ateria? Miten? Pastapussin taitaa saada vielä alle eurolla. Ja ehkä kurkumapussin kylkeen. Sitten mennäänkin jo lujaa yli budjetin, kun pitää ostaa jauhelihat, lehtikaali, oliiviöljy ja porkkanat. Ei näitä löydy automaattisesti kaapista, vaan nekin pitää ostaa. Vielä kun ynnätään tähän kypsentämiseen käytetyn sähkön hinta, niin aletaan olla ravintolahinnoissa.

Eiköhän makaronipussista tule ateria monelle. Jos sun pitää ostaa kaikki se ei ole köyhäilyruokaa mutta eihän mikään ole jos ostat kaiken uutena.

400g jauhelihasta ja pussista makaronia syö yhden päivän. Riittäähän se vaikka viikoksi, jos jotain muuta ja hilloaa tuota jääkaapissa.

400 g pussi makaronia ja 400 g sika-nautajauhelihaa + mustapippuria ja maustepippuria, 1 muna ja 6,5 dl maitoa tulee tosi hyvä makaronilaatikko ja siitä kyllä yksi ihminen syö 5 kertaa lounasannoksen.

Suositusten mukaan pitäisi syödä viidesti päivässä, joten tuosta makaronilaatikosta riittää päiväksi.

En ole koskaan harrastanut mitään suosituksia. Kolme ateriaa päivässä on minulle riittänyt koko elämäni ajan nyt 73v. Kyllä tuosta makaroonilaatikosta tulee varmasti viisi lounasannosta kun kirjoittaja ei ole hotkija/ylensyöjä. Sinä siis syöt koko makaronilaatikon kerralla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Mikähän tässä on sellaista, jota ei olisi voinut kokea Suomessa?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Esim. hemapa-jauheliharisotto jota aina parjataan on halpa ja tänpäivän risottotaidoilla herkullista. Eli risottoriisiin ja vähän parmesania, muuten perinteinen. Ai hitsi et tuli herkullista.

Risottoriisi ja parmesaani ei ole köyhäilyä kylläkään.

Ei parmesania sinne risottoon puolta kiloa laiteta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan maistanut ruskeaa kastiketta ilman sattumia. Olen syntynyt 70-luvulla pikkukaupunkin lähiön duunariperheeseen. Kavereilla sama tausta ja vasta aikuisena olen kuullut tästä ruokalajista.

Hesari vuonna 1973. Omat isovanhempanikin söivät suunnilleen näin, ehkä vähän maalaisemmin kun muuttivat kaupunkiin vasta 70-luvulla:

KULTAISTA ikää lähestyvien tulisi elää kuin kilokauhua potevien teini-ikäisten: vähän rasvaa ja sokeria, paljon valkuaisaineita ja vitamiineja.

Kysyimme muutamalta eri puolilla Suomea asuvalta eläkeläiseltä, minkälainen on heidän ruokavalionsa ja riittävätkö rahat monipuoliseen ruokaan.

Helsinkiläisellä Tyyne Laholalla on aikaa hemmotella itsellään. Hän hakemalla hakee parasta leipää, hyväksyy vain kalliit margariinit ruoanvalmistukseen, mutta ei hylkää leivältään voita.

Kilot tekevät haittaa, joten kahvileipää hankitaan vain vieraita varten. Tammikuussa 83 vuotta täyttänyt Tyyne Lahola asuu yhdessä tyttärensä kanssa.

Aamu aloitetaan nauttimalla tuoremehua, paahdettua ranskanleipää, voita, marmeladia ja kahvia.

Viikonloppuisin lounas valmistetaan yhdessä. Arkipäivinä rouva Lahola valmistaa ruuan itselleen.

Jälkiruoka on ylellisyyttä, joka helposti antaa lisäkiloja. Silti ruokalistalla on joskus luumukiisseliä vatsan toimintaa helpottamaan.

Soppaluista keitetään keittoa, johon palanen palvilihaa tai maustettua makkaraa antaa erikoismakua.

Eläkeikä ei ole muuttanut lahtelaisen sisarusparin Aino Ala-Vähälän ja Martta Ojaniemen aikaisempia ruokailutottumuksia. Se on kyllä kiihdyttänyt juoksuja hintojen ja alennustavaroiden perässä, mutta syömme joka päivä entiseen tapaan monipuolista, vitamiinirikasta ruokaa, he sanovat.

Päivän ruokailukierto tässä perheessä on säännöllinen eikä jätä aukkopaikkoja. Se aloitetaan aamuisella kahvituokiolla itseleivottujen sämpylöiden sekä tuoremehun keralla. Kello kaksitoista syödään päivän pääateria ja ruokalistalla on liharuokaa, harvemmin kalaa, erilaisia salaatteja, kasviksia sekä puuroja. Mieliruokia ovat kaalikääryleet ja perunasose.

Unohti varmaan tuosta että heillä on myös sisäkkö, hovineito ja tarjoilijapoika. iltapäivällä vielä tarjolla sherryä kermaleivosten kera. Sitä se on tuo eläkeläisen elämä:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten kirjoitti:

Joko oli tämä aamupala / välipala / iltapala: maitoa, kaurahiutaleita ja sokeria (sokerin sijasta voi laittaa hunajaa).

Eli penkkivelli. Halpaa ja hyvää, ei kulu sähköäkään valmistamiseen. Nam

Joillain ei ole mitään käsitystä mitä oli olla KÖYHÄ 60-luvulla. Sokeri ja hunaja oli tavallisten perheiden saavutettavissa.

Ruskea soosi ja perunat oli meillä ruokana. Maitoperunasoppa oli toinen sapuska. Se oli hyvää!

Siis keitto jossa oli vain perunoita ja sipulia. Hiukan maitoa, että liemi oli valkoista.

Jos oli rahaa niin siihen sai laittaa pieniä paloja lauantaimakkaraa tai hampparinväärrä (lenkkimakkaraa) silloin oli juhlaa.

Siihen ruskeaan soosiin en muista että meillä olisi koskaan lisätty muuta kuin sipulia.

Lapseni muuten pitävät maitoperunakeitosta. Kokeilkaapa. Nälkää se ei pidä, mutta nykyään vissiin on kaikilla on tarjota kylkeen leipää, voita, ym.

Miten 60-luvun köyhyys liittyy 2020-luvun penkkivellin valmistukseen? Eiköhän tänä päivänä voi köyhäkin lisätä hiukan sokeria penkkivellinsä sekaan.

Appelsiinisipulisalaatti nyt! Joskus 1980- luvulla tehtiin.

Appelsiini ja sipuli leikataan pyörylöiksi, päälle öljyä ja mustapippuria. Annetaan maustua. Syödään ruuan lisukkeena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Mikähän tässä on sellaista, jota ei olisi voinut kokea Suomessa?

eri

Haloo! Tutustu historiaan, älä lue pelkkää fiktiivistä kaunokirjallisuutta. Edes siellä ei ole mitään noin paksua... 64 v. ja elänyt pommitettujen talojen puutarhassa, mutustamassa mätää omenan puolikasta. Amen.😂

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Mikähän tässä on sellaista, jota ei olisi voinut kokea Suomessa?

eri

Olisit voinut mielummin vastata kuin tulla alapeukuttamaan. Olisi ollut kohteliaampaa. Ja kiva tietää syy kommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan maistanut ruskeaa kastiketta ilman sattumia. Olen syntynyt 70-luvulla pikkukaupunkin lähiön duunariperheeseen. Kavereilla sama tausta ja vasta aikuisena olen kuullut tästä ruokalajista.

Hesari vuonna 1973. Omat isovanhempanikin söivät suunnilleen näin, ehkä vähän maalaisemmin kun muuttivat kaupunkiin vasta 70-luvulla:

KULTAISTA ikää lähestyvien tulisi elää kuin kilokauhua potevien teini-ikäisten: vähän rasvaa ja sokeria, paljon valkuaisaineita ja vitamiineja.

Kysyimme muutamalta eri puolilla Suomea asuvalta eläkeläiseltä, minkälainen on heidän ruokavalionsa ja riittävätkö rahat monipuoliseen ruokaan.

Helsinkiläisellä Tyyne Laholalla on aikaa hemmotella itsellään. Hän hakemalla hakee parasta leipää, hyväksyy vain kalliit margariinit ruoanvalmistukseen, mutta ei hylkää leivältään voita.

Kilot tekevät haittaa, joten kahvileipää hankitaan vain vieraita varten. Tammikuussa 83 vuotta täyttänyt Tyyne Lahola asuu yhdessä tyttärensä kanssa.

Aamu aloitetaan nauttimalla tuoremehua, paahdettua ranskanleipää, voita, marmeladia ja kahvia.

Viikonloppuisin lounas valmistetaan yhdessä. Arkipäivinä rouva Lahola valmistaa ruuan itselleen.

Jälkiruoka on ylellisyyttä, joka helposti antaa lisäkiloja. Silti ruokalistalla on joskus luumukiisseliä vatsan toimintaa helpottamaan.

Soppaluista keitetään keittoa, johon palanen palvilihaa tai maustettua makkaraa antaa erikoismakua.

Eläkeikä ei ole muuttanut lahtelaisen sisarusparin Aino Ala-Vähälän ja Martta Ojaniemen aikaisempia ruokailutottumuksia. Se on kyllä kiihdyttänyt juoksuja hintojen ja alennustavaroiden perässä, mutta syömme joka päivä entiseen tapaan monipuolista, vitamiinirikasta ruokaa, he sanovat.

Päivän ruokailukierto tässä perheessä on säännöllinen eikä jätä aukkopaikkoja. Se aloitetaan aamuisella kahvituokiolla itseleivottujen sämpylöiden sekä tuoremehun keralla. Kello kaksitoista syödään päivän pääateria ja ruokalistalla on liharuokaa, harvemmin kalaa, erilaisia salaatteja, kasviksia sekä puuroja. Mieliruokia ovat kaalikääryleet ja perunasose.

Unohti varmaan tuosta että heillä on myös sisäkkö, hovineito ja tarjoilijapoika. iltapäivällä vielä tarjolla sherryä kermaleivosten kera. Sitä se on tuo eläkeläisen elämä:D

Ei minusta tuossa ole edelleenkään mitään luksusta. Omille 1910-luvulla syntyneille sota- ja pula-ajat eläneille isovanhemmille pehmeä, vaalea leipä, appelsiinit ja mehut olivat asia, jonka he olisivat voineet mainita itsekin. Viiliä tehtiin itse, mutta ei sellaisista ehkä olisi toimittajalle mainittu. Aikaahan eläkeläisellä on sämpylöiden leipomiseen tai sitten on ostettu ranskanleipää. Se oli lapsestakin ihanaa ja ostettiin läheisestä leipomosta. Muutoksesta kertoo tietysti se, että kaloreja ja sokeria vahditaan, mutta vehnäleipä, mehu ja marmeladi ovat olleet arvossaan. Kaupassa on tuolloin maaliskuussa ollut varmaan jaffoja ja ihania appelsiineja on käytetty kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asuin Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen kysymystäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asun Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen ihmettelyäsi. .

Olen tuo alkuperäinen vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Tarjouksesta halpoja lihoja eli ruhon etuosaa. Näistä nyhtölihaa ja riittää monelle aterialle.

Naudan luullisia keittolihoja saa myös edullisesti, eli perinteistä lihakeittoa tekemään.

Silakka on halpaa ja terveellistä.

Hernekeitto menee silloin tällöin.

Kasvissosekeitot on ihania ja muunneltavissa loputtomiin. Ruokakermoilla ja juustoilla saa jo kunnon aterian. Itse leivotut sämpylät kylkeen.

Puuropäiviä, riisipuuroa vaikka karpalosopalla.

Pyttipannu tarjousmakkarasta. Sipulit ja peruna ei paljoa maksa.

Peruna- ja makaronivelli uppoaa lapsille aina. Samoin kananmunakastikkeet ja paistetut muikut.

Lindströmin pihvit yllättävän edullisia myös kun tekee keitetyistä punajuurista.

Kalat kannattaa opetella perkaamaan ja fileoimaan itse niin ei edes lohi ole kallista..

No, en tiedä silakan halpuudesta, viimeksi kun katsoin, niin hinta oli 12,90/kg. Samoin naudan keittoliha reilusti yli kympin. Itse pidän pääraaka-aineen kipurajana kuutta euroa, mutta mä olenkin hyvin pienituloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakunnan muisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?

Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.

Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?

vm -72

Äiti ei taida ymmärtää ruuanlaitosta tai sitten on muisti alkanut temppuilla pahemman kerran. Oletettavasti äiti on ollut lapsi 1950-luvulla ja ruskea kastike oli silloin ihan normaali ruoka. 

Kyllä vm -72 ja hänen äitinsä ruuanlaitosta ymmärtävät hyvinkin! Pelkkää ruskeaa jauhokastiketta ja perunaa ollaan saatettu syödä joskus sota-, tai pula-aikana. Sellaisella ruualla tulee väkisin vakava aliravitsemustila.

Jauheliha-, sianliha- ja makkarakastike olivat tavallisia ruokia perunan kanssa 50-80-luvuilla. Ruisleipää syötiin myös paljon.

Toivotaan, ettei sotaa enää tulisi Suomeen!

No ei ehkä vakava aliravitsemus, mutta keripukki kyllä. Kai siihen aikaan oli kuitenkin marjoja tarjolla kuitenkin. Jotenkin on selvitty.

Kahvia ei tainnut olla vaan jotain korviketta?

Keripukin ehkäisyyn riittää tyyliin tomaatti viikossa.

Näin. Syksyllä syötiin marjoja metsässä. Ei ollut paikkaa minne säilöä. Pommitettujen talojen puutarhoissa kasvoi omenoita, joita syksyisin söimme. Tuntui aivan normaalilta.

Meille oli herkkua kun saatiin kerran viikossa omena. Joskus vain puolikas. Elossa olen. Ikää 64v

Missähän olet elänyt? Et ainakaan Suomessa:/ t. 60v.

Tampereen Iidesrannssa oli noita pommitettuja taloja. Hautausmaan eteläpuolella. Itse asun Kalevan kaupunosassa.

Ihmettelen ihmettelyäsi. .

Olen tuo alkuperäinen vastaaja

Oli siellä viinimarjojakin. Niissä oli hirveesti metsäluteita. Sen maun muistaa.

-tamperelainen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuberkuloosin kukistaminen pidensi elinikää kerralla 10 vuotta. Verenpaine- ja sydänlääkkeet, sekä pallolaajennus- ja ohitusleikkaukset, sekä nopeat ambulanssikyydit, mammografia yms. Lääketieteellinen kehitys toiset kymmenen vuotta, vaikka nykyruuat elinajanodotetta laskevatkin. Tupakoinnin väheneminen lisää myös vuosia ja kestää syödä mitä sokerimoskaa tahansa kun homma hoituu lääkkein ja hoidoin.

Ei kai tubia sentään 70-luvulla kukistettu? 

Syödäänkö Suomessa nykyään oikeasti enemmän sokeria kuin ennen?

Suomessa syödään nykyään paljon eineksiä ja eineksissä on paljon lisättyä sokeria.

Oletteko esimerkiksi katsoneet, paljonko Turun tai Auran sinapissa on lisättyä sokeria`?

Aivan helvetisti. Lähes kaikkiin tuotteisiin lisätään nykyään sokeria.

Kyllähän se sokeri tulee muusta , kuin eineksistä. Nykyään syödään karkkia/suklaata/herkkuja/vanukkaita/makeita mehuja/limpsoja/tuoremehuja /smoothie/maustetuja rahkoja/ ym sellaiseen tahtiin, että eihän sellaisesta vielä tietetty mitään . 

Eihän joku sinapin syöminen ole varmaan syy liialliseen sokerin saantiin, vaikka siinä olisi puolet sokeria:D

Vaikka  moni tuote nykyään on jo sokeritonkin ja makeus tulee vain hedelmistä/marjoita, mutta sokeria se on se hedelmän makeuskin ja kun syödyt määrät on isoja ja herkkuja syödään paljon, kyllä sitä sokeria saadaan ihan erilailla, kuin menneinä vuosikymmeninä.

Plus se, että tuotteitten saatavuus on ihan eriluokkaa, kuin ennen. Kaupat oli sunnuntaisin kiinni ja herkkuja et saanut mistään vaikka olisit halunnut ja sama koski pienenpiä paikkoja iltaisin. Kaupat oli kiinni jo kuudelta viimeistään jne.

Ketsupissa on myös hyvin paljon sokeria ja sitä käytetään Suomessa surutta paljon päivittäin.