Lue keskustelun säännöt.
Tunnen kateutta sellaisia ihmisiä kohtaan joilla on hyvä äitisuhde
23.07.2023 |
Olen pian jo 50. En rakasta äitiäni, enkä esimerkiksi pysty halaamaan häntä. Koen meidän olevan yhteydessä velvollisuudentunteesta. Huolehdin hänen asioistaan tarvittaessa mutta en oikeastaan koskaan halua ottaa häneen yhteyttä. Kutsun hänet luokseni jouluna koska minun täytyy, ei koska haluan.
Hän ei ollut hyvä äiti, tiedän että teki parhaansa monella tapaa, mutta väärissä kohdissa laiminlöi pahasti. En voi antaa sitä anteeksi ja se kaikki turmeli rakkautenikin häntä kohtaan.
Olkaa onnellisia kaikki te joita ei inhota oma äitinne!
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kurjalta. Onko sulla omia lapsia?
On. Olen heille hyvin erilainen äiti ja olemme läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa ainakaan tällä palstalla.
Tällä palstalla on naisia joilla on todella creepy suhde äitiinsä. Kuvittelevat stalkkaavansa jotain palstalaisia ja harrastavansa seksiä äitinsä kanssa. Sinä et kyllä vaikuta tällaiselta, mutta mainistemiani tyyppejä löytyy palstalta paljon.
Olen kolmekymppinen ja samalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa ainakaan tällä palstalla.
Tällä palstalla on naisia joilla on todella creepy suhde äitiinsä. Kuvittelevat stalkkaavansa jotain palstalaisia ja harrastavansa seksiä äitinsä kanssa. Sinä et kyllä vaikuta tällaiselta, mutta mainistemiani tyyppejä löytyy palstalta paljon.
Mitä mä just luin?
Et tiedä äitisi elämästä mitään. Tuskin hän on kertonut, missä helve.tissä on itse joutunut kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihana äitisuhde ja olen hieman sinua nuorempi.
Kauhulla odotan sitä hetkeä kun äitini kuolee, hän on alkanut mennä jo huonoon kuntoon.
En tiedä miten siitä selviän, tulee olemaan elämäni hirvein paikka.
Että näin verrattuna jos tämä nyt yhtään lohduttaa, niin se huono äitisuhde ei välttämättä ole paha?
Olet saanut elämäsi kuntoon ja edessä oleva äidin poismeno ei tuo romahdusta elämääsi.
Minulla on hyvä äitisuhde. Toisaalta taas, minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut isää. Häipyi omien ongelmiensa vuoksi kun olin 2v ja kuoli kun olin 7v. Samaan aikaan jouduin kotona kestämään isäpuolen sekoiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pysty halata vanhempiani, ei jotenkin koskaan ole kuulunut meillä perheessä sellainen hempeily asiaan. Nauraminenkin on jotenkin vaivaannuttavaa. Jostain oudosta velvollisuudentunteesta tulee kylässä käytyä.
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä äitisi elämästä mitään. Tuskin hän on kertonut, missä helve.tissä on itse joutunut kasvamaan.
Näinhän se monesti on.
Jokaisella on omat traumat taustalla joista joutuu ja yrittää selviytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pysty halata vanhempiani, ei jotenkin koskaan ole kuulunut meillä perheessä sellainen hempeily asiaan. Nauraminenkin on jotenkin vaivaannuttavaa. Jostain oudosta velvollisuudentunteesta tulee kylässä käytyä.
Se on "en minäkään pysty HALAAMAAN".
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pysty halata vanhempiani, ei jotenkin koskaan ole kuulunut meillä perheessä sellainen hempeily asiaan. Nauraminenkin on jotenkin vaivaannuttavaa. Jostain oudosta velvollisuudentunteesta tulee kylässä käytyä.
Halaaminen on yök eikä kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Lapsia voi halata mutta aikuisia ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pysty halata vanhempiani, ei jotenkin koskaan ole kuulunut meillä perheessä sellainen hempeily asiaan. Nauraminenkin on jotenkin vaivaannuttavaa. Jostain oudosta velvollisuudentunteesta tulee kylässä käytyä.
Se on "en minäkään pysty HALAAMAAN".
Autisti ilmoittautuu jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä äitisi elämästä mitään. Tuskin hän on kertonut, missä helve.tissä on itse joutunut kasvamaan.
Tietenkin tiedän. Omia vanhempiaan kunnioitti. Ei kuitenkaan pysty ymmärtämään mitään vanhemmuudesta ja sen vaikutuksista lapsen kehitykseen. On todellakin kertonut kaikki mistä on joutunut kärsimään, tuhansia tuhansia kertoja, on sellainen marttyyri etten pahempaa tiedä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihana äitisuhde ja olen hieman sinua nuorempi.
Kauhulla odotan sitä hetkeä kun äitini kuolee, hän on alkanut mennä jo huonoon kuntoon.
En tiedä miten siitä selviän, tulee olemaan elämäni hirvein paikka.Että näin verrattuna jos tämä nyt yhtään lohduttaa, niin se huono äitisuhde ei välttämättä ole paha?
Olet saanut elämäsi kuntoon ja edessä oleva äidin poismeno ei tuo romahdusta elämääsi.
Olen miettinyt juuri tätä. Ei se mene niinkään että hyvästä äidistä vaikeampia luopua kuin huonosta, entä jos se suru iskee kun se kuolee ja se että mitään ei pystynyt sen helvetin marttyyrin kanssa selvittämään. Se voi jäädä pahasti hiertämään. Jos on normaali ja läheinen äitisuhde, mikään ei jää vaivaamaan.
Voi olla niin tai sitten ei. Tällä hetkellä en usko että äitini kuolema on minulle mikään kauhea asia. Luonnollinen poistuma.
Kuulostaa kurjalta. Onko sulla omia lapsia?