Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?

Kukaan ei tiedä, kuinka hiljaista ja yksinkertaista elämää vietän.

Nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta.

Jätän kutsut ja muut menemiset väliin sujuvasti vedoten milloin mihinkin ihan mukiinmenevään "syyhyn". En vain jaksaisi selitellä asioitani ihmisille - - enkä ole siihen mitenkään velvollinen. "Valkoiset" valheet ovat hyvä ja yksinkertainen tapa välttyä asioilta, joita en halua elämääni - mukaanlukien kaikenmaailman tenttaaminen, hälinä ja kalapaliikki.

Usein olen yksin kotona ja teeskentelen, että en ole - ihan vaan saadakseni olla rauhassa.

Luin että "mistä asiasta pidät kullissa?".

No, miehenä pidän kulissia siitä että haluan "normaalin" suhteen naisen kanssa. Viimeiset 15 vuotta on vähintään ollut "sellaiset" asiat miesten kanssa mielessä. En kestäisi enää sitä pilkkaa mitä asian paljastumisesta seuraisi.

Esitän että olen selvinnyt hyvin avioerosta, eikä minulla ole huolen häivää. Todellisuudessa olen yksinäinen, onneton ja vararikon partaalla. Palkkani ei riitä minkään mukavan tekemiseen, joten vietän kaiken vapaa-aikani yksin kotona, telkkaria katsellen.

Lähes kaikessa. En enää osaa olla avoin ja oma itseni.

Työpaikalla ajan kaikista työntekijöistä halvimmalla autolla vaikka olisi varaa ostaa niitten kaikki autot

Aika lailla kaikessa nykyään. Esitän että minulla on varaa, että olen onnellinen, että minulla on ystäviä, ja töitä, ja että en ole kipeä tai masentunut. 

Jos kysytään vaikkapa aionko lähteä reissuun kesällä, niin vastailen vain ympäripyöreästi että "pitää katsoa, tosiaalta kotonakin olisi niin paljon hommaa..." (ei ole).

Esitän että olen tyytyväinen sinkku ja mulla on vilkas sosiaalinen elämä. Oikeasti itken välillä kotona kun ei ole kumppania vierellä ja suuren osan ajasta haluaisin vaan olla rauhassa.

Toinen kulissi liittyy raha-asioihin. Olen ollut pitkään määräaikaisissa ja osa-aikaisissa töissä ja välillä työttömänä. Nyt olen onneksi saanut pitkäaikaisemman työn, mutta palkka ei ole päätä huimaava. Kaverit luulee että kitkuttelen niillä tuilla ja palkoilla vaikka oikeasti vanhemmat on alkaneet tehdä ns sukupolven vaihdosta omaisuudelleen ja siirtäneet sitä minulle, ja auttaneet muutenkin että olen pystynyt itse sijoittamaankin pienestä palkastani. Tykkään ostaa vaatteet kirpparilta eikä sisustaminenkaan kiinnosta, vaan mulla on iso osa huonekaluista muiden vanhoja, samoja opiskeluajoista asti.

Esitän muille, että elän tasapainoista, terveellistä ja liikunnallista elämää, vaikka tässä ei liene enää juuri mitään terveellistä. Olen tiedostanut, että mulla taitaa olla aikuisiän syömishäiriö, ja se ns. drunkoreksia, eli mieluummin juon kuin syön kalorini. Lisäksi esitän, että teen miesystäväni kanssa kaikkea kivaa, vaikka mies istuu viikonloput baarissa.

Jos kulissi on sitä, ettei kerro kaikille kaikkea tai valitsee kenelle kertoo ja mitä, niin sitten kulisseja on kaikilla ja paljon.

Työroolini on kulissi. Esitän asiantuntevaa ja kiinnostunutta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat, että ole vahva ja rohkea, mutta itse asiassa jos joku puhuu minulle vihaisena, kutistun aivan olemattomaksi

Ihan sama vaiva ollut. Jälkeenpäin aina katunut ettei ole osannut hyökätä takaisin kun lamaantuu. Vasta korkea ikä on antanut rohkeutta hyökätä takaisin. Nykyään en anna enää kenenkään lamaannuttaa ja nujertaa minua. Tulee takaisin kuin nyrkki silmään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kulissi on sitä, ettei kerro kaikille kaikkea tai valitsee kenelle kertoo ja mitä, niin sitten kulisseja on kaikilla ja paljon.

Kaikkea ei tosiaankaan kannata kertoa. Kaikesta avautuminen on ihan turhaa. 

Mitä syön ja juon tai paljonko liikun, ei kuulu kenellekkään. Kun niitä terveyshuollon kysely lappuja täyttelen niin en mitään totta sinne rustaile vaan jotain sinne päin. Vaikka näkisivät ulkonäöstä toista niin en piittaa. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Esitän, että meillä on ihan tavallinen perhe. Välttelen puhumasta (aikuisista) lapsistani, koska kahdella on masennusta/ADHD/ahdistushäiriö eivätkä opiskele, eivätkä tee kyllä mitään muutakaan. Vihaan niitä keskusteluja, kun kysellään Mites teidän Ville-Maria, mitäs hän opiskelikaan? Ensinnäkin lapseni ovat kieltäneet minua puhumaan asioistaan ja toiseksi koen epäonnistuneeni täysin, kun kumpikin nuori on kotona eivätkä mene elämässä eteenpäin kuten muut enkä osaa auttaa heitä. Pari kaveria tietää totuuden, mutta esimerkiksi omat vanhempani tai edes lasten isä ei tiedä tilannetta.

Toinen sairastui 17-vuotiaana ja hänellä on vahva tukiverkko, lukio on silti edelleen kesken kaikesta tuesta huolimatta. Kaikki ahdistus kulminoituu kouluun.

Toinen sairastui 19-vuotiaana. Kaikesta huolimatta olen itse pysynyt työelämässä, vaikka huoli nuorista on kova. En kuitenkaan kaipaa sääliä tai varsinkaan arvostelua. Tarpeeksi kipeä asia muutenkin.

Minullakin sama tilanne. Yritän vain pärjätä ja auttaa yksin lapsiani voimieni mukaan. Mies vähättelee asiaa. En voi tilanteelle oikein mitään ja häpeän. Ylpeyteni estää minua hakemasta apua. Pidän välimatkaa kaikkiin ulkopuolisiin, koska tulisi vain syytöksiä ja ilkeilyä. Omissa sairauksissakin on jo tarpeeksi kestämistä.

Esitän että muut ihmiset kiinnostaa juttuinensa, vaikka oikeasti ei kiinnosta hevon hittoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Esitän köyhää, vaikka olen oikeasti tosi rikas. Eipä onnenonkijat pyöri enää perässä, kun oletus, että olen menettänyt koko omaisuuteni ja ulosotossakin satojatuhansia. Itse ovat kuvitelleet ja hyvä niin. Pidän imagoa yllä. 

Sama, kaikki luulevat että elän kädestä suuhun vaikka tosiasiassa olen erittäin säästäväinen.

Pidin kulissia, että olen vaan rauhallinen ja yksinkertainen ihminen, joka sietää vaikka mitä huonoa käytöstä itseään kohtaan. Se on nyt loppu, nimittäin olen puhunut suuni puhtaaksi kaikille läheisilleni, jotka v**uttavat minua.

En ole kertonut kenellekään suhteeni huonosta tilasta..

Vierailija kirjoitti:

En näytä paljonko minulla on rahaa. Asun köyhällä paikalla ja haluan kuulua joukkoon, joten ajan tavallisella autolla ja käytän vanhoja vaatteita.

Mulla toisinpäin. No joo, kyllä mm. autottomuudesta näkee että en ole kovin rikas, mutta silti vähän peittelen täydellistä persaukisuutta.

Pidän tissiliivejä.

Esitän että olen tyytyväinen elämääni ja että kaikki on kuten pitääkin. Oikeasti olen jättänyt tuhansia asioita tekemättä vain koska häpeän itseäni niin paljon. Ja jätän edelleen. Tulen luultavasti olemaan joskus vanhana mummona todella katkera, nyt jo harmittaa 30 hukattua vuotta.