Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa pidät kulissia? Edes pientä?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä tyylitaju, ja osaan valita vaatteeni siten, että näytän hyvin toimeentulevalta. Olen löytänyt alesta/ kirppareilta merkkivaatteita ja asusteita.
Ulkoisen olemuksen perusteella minua pidetään vähintäänkin keskituloisena, vaikka olen elänyt toimeentulotuella jo pitkään.
Minuakaan ei kukaan varmaan ulkoisen olemuksen perusteella voisi monikaan ajatella pitkäaikaistyöttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaveri on raivostuttava, jatkuvasti kehuu itteään ja pitää itteään parempana vaikka ei millään mittarilla ole. Ei mitään pahaa ole tehnyt mutta ei ole mitään syytä nostaa itteään jalustalle mutta jatkuvasti tekee sitä, enkä jaksa kuunnella enää. Valittaa myös muista koko ajan mutta kiertää itse sääntöjä ja valehtelee. Ja silti esitän kun ei ole töissä muitakaan.
Esitän sukulaisille ja tuttaville että teen vaativaa akateemista työtä ja olen arvostettu henkilö työpaikallani. Todellisuudessa en saa mitään työtehtäviäni tehtyä ja istuskelen päivät tietokoneen edessä. Olen ollut samassa valtion virastossa töissä koko elämäni. Työtehtäviäni on vaihdettu useasti, mutta en pärjännyt uusissakaan tehtävissä. Työterveys on pallotellut minua välillä osa-aika työhön, mutta olen silti istunut toimistolla täydet päivät koska kotona minulla ei ole mitään tekemistä. Minulla on masennusdiagnoosi mutta en suostu luopumaan työstäni jota ilman minulla ei olisi kulissia mitä pitää yllä.
Vierailija kirjoitti:
Että tulen kohtalaisesti toimeen, vaikka elän ulosoton vuoksi ihan köyhyysrajalla. Esitän, etten halua lähteä ulos leffaan, ravintolaan, kahvilaan tms, vaikka tosiasiassa haluaisin, minulla ei vain ole varaa siihen.
Olen askelen sinua edellä. Ei ystäviä, ei tarvitse enää esittää. Etsiköön parempituloisia kavereita. Oma mielenterveyteni pompsahti heti ylöspäin kun jäi pois nuo turhat kahvittelut ja baareilut, joita inhosin koko ajan salaa syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä tyylitaju, ja osaan valita vaatteeni siten, että näytän hyvin toimeentulevalta. Olen löytänyt alesta/ kirppareilta merkkivaatteita ja asusteita.
Ulkoisen olemuksen perusteella minua pidetään vähintäänkin keskituloisena, vaikka olen elänyt toimeentulotuella jo pitkään.
Minuakaan ei kukaan varmaan ulkoisen olemuksen perusteella voisi monikaan ajatella pitkäaikaistyöttömäksi.
Minua ei voi päätellä työssäkäyväksi. Sen verran rähjäiseltä omaa silmääni näytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän, että meillä on ihan tavallinen perhe. Välttelen puhumasta (aikuisista) lapsistani, koska kahdella on masennusta/ADHD/ahdistushäiriö eivätkä opiskele, eivätkä tee kyllä mitään muutakaan. Vihaan niitä keskusteluja, kun kysellään Mites teidän Ville-Maria, mitäs hän opiskelikaan? Ensinnäkin lapseni ovat kieltäneet minua puhumaan asioistaan ja toiseksi koen epäonnistuneeni täysin, kun kumpikin nuori on kotona eivätkä mene elämässä eteenpäin kuten muut enkä osaa auttaa heitä. Pari kaveria tietää totuuden, mutta esimerkiksi omat vanhempani tai edes lasten isä ei tiedä tilannetta.
Toinen sairastui 17-vuotiaana ja hänellä on vahva tukiverkko, lukio on silti edelleen kesken kaikesta tuesta huolimatta. Kaikki ahdistus kulminoituu kouluun.
Toinen sairastui 19-vuotiaana. Kaikesta huolimatta olen itse pysynyt työelämässä, vaikka huoli nuorista on kova. En kuitenkaan kaipaa sääliä tai varsinkaan arvostelua. Tarpeeksi kipeä asia muutenkin.
Aikaisemmin siinä, että olen fiksu ja tiedän asiat laidasta laitaan. Ikä ja ammatillinen itsevarmuus on tuonut sen, että nykyään uskallan hyvin sanoa, että tästä en tiedä mitään.
Nykyään ehkä se, että elämäni olisi jotenkin mielenkiintoista. Tosiasia on, että ei minulla ole muuta kuin työ ja ratsastusharrastus. Työ vie kaiken "vapaa-ajan"; vapaa-aika lainausmerkeissä, koska sitä minulla ei ole muuten kuin tallilla 2 kertaa viikossa.
asianajaja, 51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan antaa vieraille sellaisen kuvan kodistani että meillä on aina siistiä ja paikat tiptop. Oikeasti meilläkin on sotkua, mutta vähemmän kyllä kuin monella muulla.
En missään. Taidan olla onnekas kun ei tarvitse..
Toisaalta en myöskään arvosta esimerkiksi rahaa, joten minun ei tarvitse pitää sen suhteen kulisseja yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän että elän perus heterosuhteessa vaikka mieheni petti minua käymällä h*orissa tr*nsun kanssa, ja edelleen haluaa että p*nen häntä straponilla välillä. Esitän että olen asian kanssa OK. Esitän ulkopuolisille että pidän häntä tosi maskuliinisena, vaikka mielestäni hän on täys neiti enkä siedä hänen taipumuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Esitän että elän perus heterosuhteessa vaikka mieheni petti minua käymällä h*orissa tr*nsun kanssa, ja edelleen haluaa että p*nen häntä straponilla välillä. Esitän että olen asian kanssa OK. Esitän ulkopuolisille että pidän häntä tosi maskuliinisena, vaikka mielestäni hän on täys neiti enkä siedä hänen taipumuksiaan.
Ja tässä siis sattuu myös aika paljon se, että halusin perheen siihen saakka, kunnes pettäminen paljastui. Nyt en todellakaan halua tällaista isää lapsilleni. Ulkopuoliset kyselee perheenlisäyksestä ja esitän, että ehkä joskus tulevaisuudessa. Miksen eroa? Niinpä, tavallaan asiamme ovat ihan hyvin. Jotenkin jään itselleni vähän väliä kiinni siitä, että esitän ettei tilanne haittaa mua niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa juurikaan pitää enää yhteyttä vanhoihin ystäviin, koska oma elämä muuttui muutamassa vuodessa niin radikaalilla tavalla.
He valittavat asuntolainojen korkoja ja rahahuolia. Myös miesasiat ovat usein valittamisen kohteena. Oma elämä on tosi huoletonta ja onnellista nykyään. Ja itsellä parisuhde kukoistaa ( ainakin vielä)
Ystävät ovat monesti vaivautuneita seurassani ja yritän peitellä hyvää elämääni. Ehkä he välillä ihmettelevät. Yksi heistä heittää välillä nasevia kommentteja siitä, miten jään vielä puille paljaille mikäli miehestä tulee ero. Käyn itse töissä, mutta kukaan ystävistäni ei tiedä nykyisestä satojen tuhansien varallisuudestani, jonka sain perintönä.
Siitä, että mulla on salarakas, joka on alkkis. siis 2 x kulissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opetellut pitämään asioita enemmän sisälläni. Pikemminkin kysyn toiselta hänen elämästään, ettei vain tarvitsisi vastata kysymyksiin omasta elämästäni. Esitän kiinnostunutta, vaikka tiedän, ettei mielenkiintoa tai energiaa löydy oikeasti kiinnostumaan toisten asioista. Kunhan päivänpaiste ei osu omaan elämääni.
Umpisurkea ja toksinen parisuhde, häpeäntäyteinen työura, surkea itsetunto ja niin. Mieluummin pidän ihmiset etäällä, hymyilen ja selviydyn. Päivästä toiseen.
Esitän, että raha-asiat ok, vaikka usein mulla on tili ihan tyhjä. Kuten nyt.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Haluan antaa vieraille sellaisen kuvan kodistani että meillä on aina siistiä ja paikat tiptop. Oikeasti meilläkin on sotkua, mutta vähemmän kyllä kuin monella muulla.
Mulla tämä sama. Aina ohimennen mainitsen, miten olen siivonnut, joutessani pölyjä pyyhkinyt, järjestellyt jne. En minä täällä oikeasti siivoa ja villakoirat juoksee nurkissa, mutta annan muiden ymmärtää muuta.
Töissä olen tosi lupsakka ja supliikki, kaikki pitää varmaan jonain ääriekstroverttina.
Kotonani taas kyhjötän koneella ja väännän sälekaihtimia kiinni, jos aurinko sattuu paistamaan ikävästi näyttöön.
Esitän, että olen tyytyväinen itsenäinen ihminen ja että matkustelen mielelläni yksin. Oikeasti kaipaisin kovasti seuraa elämääni ja matkoille. Esitän myös, että minulla on seuraa, vaikkei oikeasti ole.
Yksinkin tykkään olla, mutta on ikävää, kun yksinäisyydelle ei ole vaihtoehtoja. Varsinkin juhlapäivinä harmittaa.
Ihmiset ajattelevat, että ole vahva ja rohkea, mutta itse asiassa jos joku puhuu minulle vihaisena, kutistun aivan olemattomaksi
Sama itsellä. Ap